Juhlapuhe | Vesa Kanniainen
Hyvät ekonomistikollegat. Arvoisat kuulijat.
Kun astuin eteenne lavalle, tajuntani lävisti ajatus: ”Tämä on pieni askel minulle, mutta suuri askel ihmiskunnalle”. Kaikki muistavat nämä Neil Armstrongin sanat hänen astuessaan kuun kamaralle. Kuinka moni tietää, mitä hän sanoi sitä ennen. Nimittäin Houstonin lennonjohto Texasissa oli kuullut hänen sanovan ”Good Luck Mr Carter”. Myöhemmin häneltä kysyttäessä hän kertoi: ”Ollessani pieni poika pelasimme palloa, joka kuitenkin vieri naapurin ikkunan alle. Sitä hakiessani kuulin, kuinka herra ja rouva Carter riitelivät sisällä. Rouva Carter kiljui: ”Ja sinähän et minulta seksiä saa ennen kuin mies kuussa kävelee”. Siksi Armstrongin sanat ”Good luck Mr Carter”. Traagisinta oli se, etkä kuukävelyn tapahtuessa herra Carter oli jo 90-vuotias.
Tämän hetken maailmassa suuria teemoja ovat ilmastonmuutos, Kiinan nousu kohden maailmanvaltaa, Euroopan unionin eksistentiaalinen kriisi, Afganistanin demokratisoitumisen epäonnistuminen, Afrikan synkkä pysähtyneisyys ja demokraattisen järjestelmän ajautuminen puolustuskannalle yleisesti mutta yllättäen myös Yhdysvalloissa. Nostan ilmastonmuutoksesta pöydälle sen oleellisen näkökohdan, kansallisvaltioiden kykenemättömyyden sitoutua turbokapitalismin sivutuotteena tapahtumassa olevan ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttämään yhteiseen ponnistukseen,
Onko olemassa taloustieteen työkalupakkiin kuuluvaa välinettä, jolla kaikkia näitä suuren luokan kysymyksiä voisi analysoida?
Kyllä on: Mancur Olsonin taloustieteellinen tuotanto.
Edesmennyt Mancur Olson oli amerikkalainen taloustieteilijä. Tuskin teistä monikaan on kuullut hänen nimeään. Kuluneen kesän aikana minulle avautui tilaisuus lukea hänen kolme kirjaansa ja kaksi artikkeliaan. Tunsin saaneeni valaistuksen. Sen hengessä kirjoitin Afganistanin pettymyksestä ja vallan jakamisen ensisijaisuudesta demokraattisessa yhteiskunnassa. Hesari julkaisi sen liput liehuen.
Kirjoitin analyysin Kiinan ja Venäjän hyvin erisuuntaisesta talouskehityksestä; se on tulossa Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Kirjoitin liittovaltion olevan Euroopan unionille ainoa toimiva ratkaisu, mutta sillä ehdolla, että unioni palaisi kunnioittamaan hylkäämäänsä subsidiariteettiperiaatetta. Ajatuspaja Libera julkaisee sen ensi viikolla.
Mancur Olson tarjosi minulle eväät noihin analyyseihin. Olson oli kollektiivien teorian huomattavin kehittäjä. Pienyhteisöt kuten metsästäjäkeräilijät saattoivat hänen mukaansa toimia eräänlaisen sosiaalisen sopimuksen ja Coasen teoreeman hengessä, mutta suuret eivät: suurissa kullakin jäsenellä on omaan hyöty-kustannusajatteluunsa perustuva kannustin vapaamatkustaa ja rikkoa sovitut säännöt. Kuulostaako tutulta? Tuleeko Euroopan unionin tragedia mieleen? Peliteoriassa toistettujen pelien folk-teoreema viestittää siitä, kuinka Pareto-tehokkaiden ratkaisujen kestävyys edellyttää uskottavien rangaistusstrategioiden olemassaoloa eli poikkeavia lekalla päähän.
Olsonin tuotannon tuntee liian harva. Olson laajensi Adam Smithin Kansojen varallisuus-analyysia tuomalla siihen mukaan kannustimet. Hän oli asialla jo ennen kuin nyt nousukiidossa kohden Nobelia oleva armenialaistaustainen Daron Acemoglu niistä on kirjoittanut.
Olin aikaisemmin tutustunut Olsonin analyysiin sotilasliitoista. Hänen päätuloksensa mukaan jäsenmailla on kannustin vapaamatkustaa sotilasliiton suojassa, mikä tuottaa ei-tehokkaita Nash-tasapainoja.
Taloustiede tarjoaa siis välineet, kun haluatte analysoida polttavia ongelmia: globalisaatio, kansojen vaurastuminen, jopa poliittinen demokratia ja autokratia.
Kapitalismi on maailman tehokkain järjestelmä vaurauden luomisessa. Kapitalismi 10-kertaisti sadassa vuodessa läntisen elintason. Kapitalismiin liittyy kolme ominaisuutta: omistusoikeuksien turvaaminen, sopimusvapaus ja rajoitetun vastuun periaate rahoitussopimuksissa. Kapitalismi on jopa ylitehokas. Kapitalismi sai aikaan toisen teollisen vallankumouksen mutta samalla luontokatastrofin. Kun poliitikot eivät ole pystyneet siihen riittävästi puuttumaan, suuryhtiöiden osakkeenomistajat ovat nyt ryhdistäytymässä esimerkkeinä Norjan öljyrahasto ja öljy-yhtiö Exxon mutta myös monet muut. Milton Friedmanin kuuluisa teoreema voiton maksimoimisesta on kyseenalaistettu. Tarjosin myös tätä koskevaa kirjoitustani vuosi sitten Libera-ajatuspajalle. Se on oikeistolainen eikä sitä halunnut julkaista, Niinpä lähetin sen demareita lähellä olevaan Talous- ja yhteiskuntapolitiikka -lehteen, jossa se julkaistiinkin jälleen ”liput liehuen”. Noteeraan kiitollisuudella sen, että Euroopan unionia koskevan analyysini Libera julkaisee. Kirjoitus hyödyntää Olsonin teoriaa kollektiiveista, mutta vaatii lukijalta tavallista enemmän.
Taloustieteilijän ei tarvitse olla asioista mitään mieltä: kun on julkaistua tutkimustoimintaa, niissä voi pitäytyä. Meillä on välineet jopa laskea elämän arvo dollareissa ja euroissa.
Hyvä kuulijat. Tutkijanuraan liittyy paljon elämää suurempia asioita. Nuorempana opetin mikrotalousteoriaa ja makrotalousteoriaa kahdessa amerikkalaisessa yliopistossa, ensimmäisen vuoden itärannikolla toisen vuoden länsirannikolla. Siirtyminen tapahtui lukuvuosien välissä autolla perheen kanssa. Chicagon kohdalla havaitsin, että minullahan ei ole voimassa olevaa ajokorttia. Olin ajanut vuoden kansainvälisellä ajokortilla ja se oli mennyt vanhaksi. Koska asialle ei kesken matkaa voinut mitään, toivoin parasta ja jatkoimme länteen. Perillä ajoinkin pikimmiten paikallisen ajokortin. Kysymys: kuinka moni teistä on ajanut USA:n läpi ilman voimassa olevaa ajokorttia? Tehkääpä perässä.
Ennen USA:n aikaa opetin Helsingin yliopistossa legendaarista differenssiyhtälöiden kurssia. Sen suoritti suuri määrä opiskelijoita, jotka sijoittuivat eri puolille yhteiskuntaa. USA:sta palatessani perheen kanssa oli syksy ja paha viima. Ihmiset olivat kärttyisiä ja pahalla päällä. Suomen rajalla tullimies vielä vei perheeni passit takahuoneeseen ja sekin harmitti. Pian hän tuli sieltä hymyillen ja: ”Tervetuloa Suomeen Vesa. Minä olen ollut sinun differenssiyhtälökurssilla.”
Päädyin aikanaan opettamaan Helsingin yliopistossa ”Etiikka ja talous-”nimellä otsikoimaani luentokurssia. Siitä tuli suosittu. Se vei minut ja kurssilaiset moraalin ja etiikan kysymyksiin.
Vältätte turhaa miettimistä, jos uskotte tämän: Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi joutaa historian roskakoriin. David Humen giljotiini ”there is no ougth from is” on se peruskivi, jolle moraali kannattaa rakentaa. Adam Smithiltä opin, että lähisuhteissamme olemme altruisteja suhteiden perustuessa toistuvuuteen. Markkinoilla puolestamme kohtaamme ihmisiä anonyymisti. Vauraus syntyy siitä, että markkinoilla halutaan tehdä tulosta, minkä oli oivaltanut hollantilainen yhteiskuntafilosofi Bernard de Mandeville jo ennen Adam Smithiä. Vaurauden luomisesta puheen ollen viittaus Woltiin on tässä paikallaan.
Kurssini evoluutiobiologinen osuus vei minut myös kysymään: miksi kommunismi, joka ei toimi ihmisellä, toimii mehiläisillä. Käytin yli puoli vuotta mehiläisten maailman tutkimiseen. Osoittautui, että pesässä vallitsee työläisten diktatuuri ja että kaikki työläiset ovat naaraita. Monarkki, kuningatar, on heidän orjansa. Tein taloustieteellisen matemaattisen mallin, jossa oli formuloitu hunajan tuotanto ihmisen, mehiläisten ja kukkien välisen työsopimuksen hengessä. Mehiläisille formuloin indifferenssikäyrästön calvinististen preferenssien pohjalta. Hunajan tuotannon optimaalisen verotuksen ja subvention malli on häikäisevän kaunis, vaikka itse sanonkin.
Koko hanke oli tietenkin täysi vitsi. Äskettäin sain kansainväliseltä tiedeyhteisöltä sähköpostiviestin siitä, että raporttiani, joka aikanaan julkaistiin Munchenin yliopiston sarjassa, on ekologian alalla eniten ladattu. Vitsi mikä vitsi mutta jäipä elämään.
Olen pitkään ollut Munchenin yliopiston tutkijayksikön jäsen ja perehtynyt julkisen talouden tutkimusalueeseen. Äskettäin posti toi minulle kirjan ”Taideverokirja. Verot taiteessa ja taiteet verotuksessa”. Sen oli kirjoittanut finanssiopin emeritusprofessori Esko Linnakangas. Aikanaan niin ikään vitsiksi kirjoittamani runo verotuksesta löytyi kirjan sivuilta. Kirjan taiteilijalistauksessa nimeni esiintyy samalla sivulla Ilmari Kiannon, Eino Leinon ja Vesa-Matti Loirin kanssa, eittämättä suuri vääryys heille.
Runossani esiintyy käsite Hamiltonin funktio. Se on teidän kaikkien tunteman Lagrangen funktion vastine dynaamisessa kontrolliteoreettisessa matematiikassa. Kontrolliteorian periaate: bygones are bygones, menneet ovat menneitä, sisältää syvällisen jopa raamatullisen elämänviisauden.
Päätän esitykseni tähän runoon, joka kuuluu seuraavasti:
”Näki unta tuo tutkija luova, näin aprikoi, oli syntynyt neutraali vero.
Kulutuksen veropohjaksi kun valikoi, oli lainlaatija taitava, melkeinpä nero.
Nyt kulkevi konkaavi kulku, huipulle Hamiltonin,
teille maan murheisille, tuo tiedon uuden, on se juurilta jumaluuden.
Te elätte keskellä viisauden merta, tuhatkertaista tiedon raitaa.
Vaan tietäkää silti, verot neutraalit unimaailmaan ne jäädä taitaa.
Jo nouseva aamu unelmat murskata voi.
Tuloveron tahdissa aurinko nousee, kun koittavi päivän uusi koi.”
Kiitos
Kirjoittaja Vesa Kanniainen on kansantaloustieteen emeritusprofessori (Helsingin yliopisto), sotatieteiden tohtori (Maanpuolustuskorkeakoulu) ja kauppatieteiden tohtori (Itä-Suomen yliopisto). Hän on Kansantaloustieteen alumnit Helsingin yliopistossa ry:n hallituksen jäsen.
