Teksti | Jesse Kahilainen
Korvaako tietokone sinut?
Tulevaisuus ja tulevaisuuden työtilanne ovat asioita, jotka jakavat näkemyksiä ja joista jokaisella luultavasti on mielipide. Tulevaisuuteen liittyvässä keskustelussa muutamat asiat tulevat puheeksi melko varmasti: lohkoketjut, kvantti-etuliitteet, ilmastonmuutos, robotiikka, automatisaatio sekä tekoäly. Automatisaatio sekä tekoäly dominoivat keskustelua työllistymisestä tulevaisuudessa. Huolet tekoälystä ja automatisaatiosta juontavat juurensa henkilöihin, joiden puheissa tekoäly on ihmistyövoiman ja sen tarpeen mitätöijänä huomattava tekijä. Aikajänne, jolla se kadottaa työt, voi olla lyhyt tai pitkä, mutta joka tapauksessa mitätöintiaalto on heidän mukaansa tulossa. Mutta onko se tulossa, miten se oikeastaan vaikuttaa, ja miten siltä voi suojautua?
Tekoälyllä tarkoitetaan koneellista älyä, eli tietokoneen suoriutumista tehtävistä, jotka ovat ennen vaatineet ihmisen ajattelukykyä. Näitä ovat esimerkiksi päätöksenteko, kääntäminen sekä visuaalinen havaitseminen ja objektien kategorisointi. Koneen on nykyään mahdollista ymmärtää kontekstia tekstistä ja tilanteista, esimerkiksi tunnistaa tekstistä vihamieliseen sävyyn kirjoitettuja osia sekä arvioida esimerkiksi palautteen kokonaissävy.
Ihmisten kirjoittama ohjelma voitti taidekilpailun Coloradossa. Ajatus tietokoneen kyvyttömyydestä luovaan “ajatteluun” ei ole tulevaisuudessa enää erityisen perusteltavissa. Tekoälyn voittama taidepalkinto aiheutti kirjoittajassa uusia ajatuksia kaikista työpaikoista, jotka olisivat korvattavissa ohjelman avulla. Suosittelen ottamaan tauon tekstistä ja katsomaan tätä taideteosta. Se löytyy hakusanalla “Jason allen ai”. Vastaavia teoksia ja tekoälyn luomia kuvia voi löytää hakemalla esimerkiksi “DALL-E 2”. Tähän ohjelmaan on mahdollista laittaa tekstisyötteenä esimerkiksi “pope riding a fire breathing zebra” ja se luo uskomattoman hyvin luodun, “realistisen” kuvan tästä syötteestä. Aikaisemmin olisi ollut vaikeaa uskoa, että kuvittajat olisivat tilanteessa, jossa tekoäly uhkaisi heidän työpaikkojaan. Kehitys kuitenkin viittaa siihen suuntaan, että tulemme näkemään uskomattomia käyttösovelluksia muutamien vuosien sisällä, mikäli teknologia jatkaa kehitystään edes nykyisellä nopeudellaan. Mutta teknologian kehitys, työn murros ja uudet työkalut eivät ole uusi asia yhteiskunnassa ja taloudessa.
Onko tulevaisuuden työn kysynnän kehitys samanlaista kuin se on ollut aikaisemmin historiassa? Yksi näkökulma tekoälyn vaikutuksiin työn tulevaisuudessa on se, että tekoälyn korvaamat työtehtävät johtavat vapautuneeseen työvoimaan sekä työntekijöiden nimittämisen uusiin tehtäviin. Tuottavuus kasvaa tietyillä sektoreilla, tapahtuu irtisanomisia, mutta kasvaneen tuottavuuden takia työntekijöiden on mahdollista löytää uutta työtä eri sektorilla, jota ei ennen keskustelua käytävää hetkeä ollut olemassa. Tai työnkuva yrityksen sisällä muuttua toiseksi, kun automatisointi ja kehittyneet työkalut vapauttavat työntekijän aikaa rutiinitehtävistä esimerkiksi luovempiin tehtäviin. Näin on käynyt aina historiassa, ja tämä seikka opetetaan kaikilla Econ 101 kursseilla tuottavuuden ja teknologisen kehityksen aikaansaannoksien yhteydessä. Yleisiä esimerkkejä ovat käsityöläiset teollisen vallankumouksen aikaan, maanviljelyn ja maatalouden työntekijöiden vapautuminen mekaanisesta työstä maanviljelyteknologian parantuessa sekä vaikka hevosvankkurikuskien työpaikkojen katoaminen moottoriajoneuvojen ilmaantumisen jälkeen[Muurinen,1]. Yleinen kuva on se, että työtä syntyy lisää, kun edellinen korvataan kehittyneellä tekniikalla ja entiset, teknologian muutosta edeltäneet työpaikat jäävät historiankirjoihin kauhistuttavina esimerkkeinä hiestä, monotonisuudesta ja fyysisistä vaivoista perunapalkalla[Muurinen,2].
U.S Bureau Of Labor Statisticsin artikkeli ”Growth trends for selected occupations considered at risk from automation” käy läpi vuonna 2008 tehtyä kasvuennustetta vuodelle 2018 ja vertaa sitä 2018 toteutuneisiin työllisyyslukuihin ammattikuntakohtaisesti. Ammattikunnat erotellaan luokkiin ”pre-Ai” sekä ”potential AI-affected”, jossa ”pre-Ai” -ryhmällä tarkoitetaan ammattikuntia, joiden työnkuvassa on tapahtunut muutoksia ICT-teknologian seurauksesta ennen nykyistä murrosta tekoälyn suhteen. Näitä ovat esimerkiksi kassatyöntekijät, telemarkkinoijat sekä hitsaajat. Artikkelissa ei havaitaäkillistä laskevaa trendiä, joka johtuisi kasvaneesta työvoiman teknologisesta korvaamisesta. Vuonna 2008 vuodelle 2018 tehdyt kasvuennusteet työpaikkojen kehityksestä ovat suuressa kuvassa pitäneet paikkansa, monella alalla jopa ylittäneet nämä ennustukset. Täten artikkelin kirjoittaja uskoo, että ei ole syytä epäillä uusia ennusteita,joiden mukaan työpaikkojen lukumäärän odotetaan kasvavan. Monet työnimikkeet kokivat suuria pudotuksia absoluuttisissa määrissä, yli neljä miljoonaa menetettyä työpaikkaa, mutta suhteellinen osuus koko työvoimasta on muutamia prosentteja. Näistä huomattavista tappioista kärsineistä työnimikkeistä on johdettu tilasto, jonka mukaan 49 % työpaikoista olisi vaarassa hävitä kokonaan teknologian kehityksen myötä. Kuitenkin kokonaiskuvaksi jää, että ei ole syytä huoleen, koska menetettyjen työpaikkojen tilalle pitäisi syntyä uutta työtä ja uudenlaisia työnkuvia.
Ottamatta huomioon tekoälystä ”pöhisevästi” kirjoittavia viihdekirjoittajia, näiden artikkeleiden maalaama kuva on, että tekoälyn sekä automatisaation aiheuttama työllisyyden sekä työelämän muutos uhkaa vakavasti noin kymmentä prosenttia työpaikoista. Riski automatisointiin vaihtelee myös maittain. OECDn tutkimuksen mukaan automatisaation ja tekoälyn katsotaan ”merkittävästi” vaikuttavan, eli muuttavan työtoimen kuvaa, joka toiseen työpaikkaan 32 tarkastellussa maassa, mutta vain 14 % työpaikoista on huomattavan syrjäyttämisriskin alaisuudessa. Esimerkiksi Slovakiassa 33 % työpaikoista on tämän korkean riskin alaisuudessa verrattuna 6 % työpaikoista Norjassa. Automatisaation ja robotiikan käyttöönottoon ja sen helppouteen ja kannustavuuteen vaikuttavat esimerkiksi palkkaus, työvoiman tarjonta sekä työtehtävien automatisoinnin helppous.
Mutta tarina tuntuu erilaiselta, kun lukee ja katsoo papereita ja ajatuksia muiltakin. Nykykehityksessä, tämän artikkelin kirjoittaneen mielestä, ekstrapolointi voi olla äärimmäisen hankalaa, koska teknologinen kehitys, teknologioiden käyttöönotto sekä ulkomaille ulkoistaminen vaikuttavat olevan erilaista kuin aikaisemmin. Tätä näkemystä tukevat monet artikkelit ja huomio siitä, että työn kansantulo-osuus on laskenut merkittävästi. Monet paperit sanovat, että työtulo-osuuden laskemisen vaikutuksista noin puolet on suoraa vaikutusta teknologian kehityksestä, automatisaatiosta sekä ulkoistamisesta. IMF paperissa “Taken together, technology and global integration explain close to 75 percent of the decline in labor shares in Germany and Italy, and close to 50 percent in the United States”.
Yksi peruste nykytilan erilaisuudelle tulee Daron Acemoglulta ja tämän vuoden 2019 paperista. Vuoden 1947–1987 kehityksessä verrattuna kehitykseen vuosina 1987-2017 on tapahtunut muutoksia. “Reinstatement effect”, suomeksi ehkä uudelleensijoittamisefekti, on vaikutus, jossa uudistunut teknologia ja kehitys siirtää työvoimaa uusien ja luotujen tehtävien ja töiden pariin. Tämä on päinvastainen vaikutus “displacement effectistä”, suomeksi syrjäyttämisvaikutus, jossa kehittynyt teknologia vähentää työn kysyntää ja syrjäyttää työvoimaa. Nämä poikkeavat edellisvuosista. Acemoglun ja tämän kollegan analyysin mukaan työn kysyntään vaikuttavat tekijät ja niiden koostumus (heidän ajatuskehikossaan) olisi erilaista nykyisin verrattuna vuosina 1947-1987 tapahtuneisiin muutoksiin. Varsinkin valmistusteollisuus on kärsiny. Paperi tiivistyy siihen, että työvoiman kysynnän kasvuvauhdin laskeminen viimeisen 30 vuoden aikana johtuisi aneemisesta tuottavuuden kasvusta sekä epäsuotuisasta muutoksesta tuotannon toimenkuvissa, jota ei ole tasapainottanut uusien työtehtävien luonti. Toimenkuvien rakenteen muutos on tässä analyysissä pienentänyt työvoiman kysyntää eri tavalla kuin mitä on aiemmin havaittu. Osavaikutus kehityksen nopeuteen Acemoglun mukaan on ollut myös Yhdysvaltojen laillisista, verollisista kannustimista ottaa käyttöön automatisaatioteknologiaa “työvoiman kustannuksella”. Automatisaation käyttöönottoa on subventoitu verotuloilla, mikä ei ole omiaan jo laskevalle työtulo-osuudelle sekä työvoiman syrjäyttämiselle Yhdysvalloissa.
Tulevalle ja nykyiselle työvoimalle jää arvoitukseksi ja spekulaatioksi, miten työelämän muutos tulee vaikuttamaan heihin. Richard Susskind kirjoittaa kirjassaan “The Future Of Professions: How Technology Will Transform the Work of Human Experts”, että pelkästään akateeminen asiantuntijatyö saattaa muuttua reilusti tulevien vuosien aikana. Työnkuva tietyissä ammateissa tulee muuttumaan tietokoneen ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä: esimerkiksi kyky kommunikoida ihmisten ajatuksia tietokoneelle on tulevaisuudessa entistä kysytympää. Kyky muodostaa koodia sekä hyödyntää koodilla pyöritettäviä kirjastoja sekä ohjelmia datan parissa on muuttunut tärkeäksi osaksi monia aloja. Tälle kehitykselle luultavasti ei ole tulossa muutoksia, vaikka datan käsittely ja sopivien mallien päättäminen voi sekin muuttua joskus tekoälyn avustamaksi. Tällöin iso rooli siitä huolimatta on tulkinnassa, ymmärryksessä ja visiossa datan hyödyntämisessä ja sen keräämisessä. Automatisaatioratkaisuiden suunnittelijoiden sekä käyttöönottajien kysyntä on tulevaisuudessa korkeassa roolissa, kuten on ollut tähänkin asti. Suuressa kuvassa luovuus, teknologinen erinomaisuus, matemaattinen ja tilastollinen päättelykyky sekä ihmistaidot ovat yhä suuremmassa kysynnässä tulevaisuudessa. Datan hyödyntämisen merkitys ja tilastollista osaamista vaativien työnimikkeiden suhteellisen osuuden kasvaminen sekä ilmaantuminen 90-luvulta eteenpäin on myös hyvä indikaattori siitä, että kyky “teknologiseen”, tilastolliseen ja matemaattiseen ajatteluun on hyvinkin kysyttyä myös jatkossa.
Kohdistuuko automatisaation uhka enemmän matalapalkka-aloille vai keskiluokkaiseen toimisto- sekä tehdastyöhön? Näkemyksiä on paljon, mutta kouluttamattomuus (kuten myös niin sanotun “jatkuvan oppimisen” laiminlyönti ja sopeutumattomuus siihen) sekä korkeatasoisemman ymmärtämisen ja osaamisen vajaavaisuus on tulevaisuudessa todennäköisesti yhä suurempi uhka kuin mitä se tähän asti on ollut. Uhkana on, että tietyn taito- ja tietotason alapuolella jäävän on yhä hankalampaa päästä käsiksi hyvään tulotasoon, mikäli ulkoistaminen ja pienentyvä työtulo-osuus jatkavat kehitystään sekä automatisaation ja tekoälyn vaikutus todellakin poikkeavat menneestä.
