Koonnut Mikko Vanhala
Haytem Troug: The heterogeneity among commodity-rich economies: Beyond the prices of commodities (Journal of Macroeconomics, Volume 66, December 2020, 103260)
Ovatko kaikki raaka-aineita tuottavat maat samanlaisia? Olen samaa mieltä: eivät. Tässä tutkimuksessa Haytem Troug Libyan keskuspankista esittelee paljon raaka-aineita omistaville valtioille soveltuvan DSGE-makromallin, johon lisää aiemmissa tutkimuksissa havaittuja maiden välisiä eroja korostavia stokastisia prosesseja. Aiemmissa malleissa maiden on oletettu olevan homogeenisia ja niiden ulkoisiin shokkeihin reagoimisessa ilmenevien erojen on selitetty johtuvan vain raaka-aineiden hintojen volatiliteeteista. Trougin kehittämä malli siis huomioi muun muassa erot julkisen ja yksityisen sektorin raaka-aineiden kulutuksessa, niiden merkityksen tuloihin sekä raaka-aineiden roolin tuotannontekijänä.
Trougin mallin estimaattien mukaan julkinen kulutus on suurin eroja aiheuttava (eli heterogeenisyyttä lisäävä) tekijä raaka-ainevauraiden maiden välillä. Maat, joiden pääluonnonvara on öljy, ovat verrokkivaltioitaan alttiimpia ulkoisille shokeille. Siten niissä tulisi kiinnittää muita enemmän huomiota finanssipolitiikan toteutukseen.
Mallin estimoinnissa on käytetty dataa Etelä-Afrikasta, Chilestä, Saudi-Arabiasta ja Australiasta. Vaikka nämä maat ovat jo keskenään hyvin erilaisia, olisi mielenkiintoista tietää, miten malli suoriutuisi muiden maiden kohdalla.
Snehal Banerjee, Bradyn Breon-Drish: Strategic trading and unobservable information acquisition (Journal of Financial Economics, Volume 138, Issue 2, November 2020, pp. 458-482)
Milloin tieto on arvokkainta? Californian yliopisto San Diegon tutkijat Snehal Banerjee ja Bradyn Breon-Drish selvittävät tutkimuksessaan varallisuusesineiden tuottoihin liittyvän tiedon hankkimista strategisessa kaupankäynnissä. Sen lisäksi, että sijoittajat optimoivat, miten hyödyntävät tietojaan, heidän täytyy harkita myös, milloin hankkia uutta tietoa. Arvokkainta uusi tieto on tietysti silloin, kun epävarmuus on suurta ja tiedolla pääsee tekemään voittoa.
Aiemmasta tutkimuksesta poiketen Banerjee ja Breon-Drish olettavat, että treidaajalla ei ole aluksi yksityistä tietoa, vaan he keskittyvät erityisesti siihen, milloin ja miten uutta tietoa hankitaan. Heidän mallissaan uutta tietoa voidaan saada kahdella tavalla: dynaamisesti seuraamalla markkinoille tulevaa uutisvirtaa esimerkiksi tietyn yhtiön liiketoiminnasta tai diskreetisti kerralla isomman määrän esimerkiksi tutkimalla kokonaista itselleen uutta varallisuusesineiden luokkaa tai markkinaa, jolla ei ole aikaisemmin ollut mukana.
Banderjee ja Breon-Drish todistavat, että strategisella kaupankäynnillä ja diskreetillä tiedonhankinnalla ei voi olla Markov-tasapainoa (joka on Nash-tasapainoa voimakkaampi tasapaino), sillä treidaajalla on aina mahdollisuus suurempaan voittoon hankkimalla tieto salaa etukäteen tai hieman myöhemmin. Tutkimuksessa on huomioitu vain nämä kaksi tiedonhankintatapojen ääripäätä, ja olisikin hauska tietää, miten tulokset muuttuisivat, jos eri tapoja olisi useampia erilaisia.
Till Gross, Paul Klein, Miltiadis Makris: Residence- and source-based capital taxation in open economies with infinitely-lived consumers (Journal of International Economics, Volume 127, November 2020, 103369)
Verokilpailu on alati ajankohtainen aihe. Pääoman liikkuvuuden kasvu saa yritykset nopeasti vaihtamaan kotipaikkaa, jos jossain maassa yritetään verottaa liikaa. Carletonin, Tukholman ja Kentin yliopistojen tutkijat Gross, Klein ja Makris tutkivat tässä paperissa residenssiperusteisia- ja lähdeveroja dynaamisilla ja staattisilla malleilla. He todistavat analyyttisesti, että missä tahansa ”vakaassa tilassa” kaikki pääomaverot ovat pitkällä aikavälillä nolla prosenttia, jos maiden subjektiiviset diskonttokertoimet ovat samat. Tähän tulokseen perustuen he lähtevät tarkastelemaan, mitä tapahtuu silloin, kun maiden välillä on muita eroavaisuuksia, mutta subjektiiviset diskonttokertoimet ovat samat.
Seuraava tärkeä tulos on, että kun maat ovat symmetrisiä tai eroavat vain väkiluvultaan ja tuottavuudeltaan, verotasopelin tasapaino on sama kuin silloin, jos pääoma ei saisi liikkua vapaasti, eli kyseessä olisi suljettu talous. Aiempaan tulokseen vedoten pääoman verotus olisi tällöin pitkällä aikavälillä nolla. Tämä tulos on yllättävä, mutta siinä mielessä intuitiivinen, että pääoman liikkuessa vapaasti pääomat virtaavat osittain pois maasta, jos niitä verotetaan, kun taas vaikkapa työtä ja sijoituksia on helpompi verottaa.
Gross, Klein ja Makris toteavat, että verokilpailun haitat integroituneilla pääomamarkkinoilla ovat paljon aikaisempia arvioita pienempiä. Maiden välisiä ulkoisvaikutuksia ilmenee vain, kun maat ovat keskenään epäsymmetrisiä, ja siten lisäämällä tiedonkulkua eri hallintoalueiden välillä voidaan pitkällä aikavälillä vähentää verokilpailun haittavaikutuksia.
