Kapitaalin toimittaja tapasi KTTO ry:n vuosijuhlien juhlapuhuja Ari Lahden, joka nykyään vaikuttaa etenkin suomalaisessa jalkapallossa. Nyt hän kertoo, mikä on taloustieteilijöitään.
Investointipankki Icecapitalin toimitusjohtaja Ari Lahti tunnetaan nykypäivänä parhaiten Suomen Palloliiton puheenjohtajana ja Kuopion Palloseuran omistajana. Mutta – ainakin jutun kirjoittajaa edeltäville sukupolville – Lahti saattaa myös olla 90-luvun talouskeskustelusta tuttu kasvo, joka kohotti ekonomistien julkista profiilia.
Lahti nostaa urastaan esiin kolme käännekohtaa, joita ilman hän ei uskoisi päätyneensä siihen, missä on.
Ensimmäinen sijoittuu 80-luvun alkuun, jolloin Kuopiossa kasvanut Lahti oli vielä lukioikäinen.
”Olin ajatellut, että minusta voisi tulla juristi tai diplomaatti.”
Osittain sattuman summana Lahti päätyi kuitenkin suorittamaan IB-tutkinnon Walesiin Atlantic Collegeen. Hänen isänsä oli nimittäin sattunut huomaamaan ilmoituksen suomalaisille myönnettävistä stipendeistä.
”Yksi tärkeimmistä käännekohdista uralla oli se, kun Atlantic Collegeen mennessäni otin pitkän taloustieteen. Minulla oli pitkä taloustiede, pitkä historia ja pitkä matematiikka.”
Kahden Walesissa vietetyn vuoden aikana Lahti kertoo opiskelleensa käytännössä ensimmäiset yliopiston mikron ja makron kurssit sekä melko empiiristä ja käytännönläheistä taloustiedettä.
”Taloustiede selitti elämää ja ympärillä olevaa yhteiskuntaa. Se johti siihen, että tulin opiskelemaan kansantaloustiedettä Valtsikaan.”
Vaikka Walesissa opiskeltu matematiikka tarjosikin hyvän pohjan yliopisto-opintoihin Helsingissä, kertoo Lahti kohdanneensa myös haasteita.
”Kun pääsin Atlantic Collegeen, taloustieteen kieli oli englanti. En edes tiennyt, mitä käytetyt termit tarkoittivat suomeksi. Olin oppinut kaiken englanniksi, ja täällä opetettiin suomeksi.”
Kansantaloutta mallintamassa
Opintojensa ohella valmennuskursseilla opettanut Lahti mainitsee toiseksi käännekohdaksi toisen lukuvuoden jälkeen saadun kesätyön.
”Keväällä päätin yhtenä aamuna lähteä hakemaan kesätöitä. Pankit olivat silloin kova juttu, ja Aleksanterinkatu oli täynnä pankkien pääkonttoreita. Kävin SYP:ssä, KOP:ssa ja Suomen Pankissa hakemassa töitä saman päivän aikana.”
Jokaisessa paikassa piti täyttää lomake – Lahti muisteleekin, kuinka ei enää edes jaksanut käydä SKOP:ssa. Päätös ei kostautunut, sillä seuraavana aamuna kahdeksalta puhelin soi:
”Matti Virén Suomen Pankista täällä terve. Sä oot hakenut meille tänne töihin. Pääsisitsä meille haastatteluun yhdeksäksi?”
Lahti kertoo menneensä kesätöihin Suomen Pankkiin siltä istumalta, mitä piti isona juttuna.
”Olin töissä Suomen Pankissa käytännössä vuodesta 85 vuoteen 88 siten, että tein opiskelujen ohessa tutkimusta. Olin makrohommissa, ja kirjoitimme joitain papereitakin.”
Opinnot ja työ sopivat hyvin yhteen, sillä Lahti teki sekä pro gradu- että lisensiaatintutkielmansa Suomen Pankille. Hän rakensi kansantalouden osastolla isoa kokonaistaloudellista makromallia.
”Pro gradu -työ oli makromallin rakentaminen ja sen argumentointi. Lisensiaatintutkielma oli tavallaan siihen samaan malliin rationaalisten oletusten integroiminen. Malli laski tulevaisuudenpolkua. Siitä tehtiin erilaisia politiikkasimulaatioita.”
”Suomen Pankissa olivat Suomen tehokkaimmat tietokoneet – ainakin tällä alalla. Aihepiiri liittyi talouden ennustamiseen ja siihen, kuinka ihmisten odotukset vaikuttavat taloudelliseen käytökseen ihan yhteiskunnan tasolla. Jos tietää, että korot tulevat nousemaan kuukauden päästä, miten taloudellinen käyttäytyminen muuttuu? Se oli sen ajan realistinen malli, jota pyrittiin hyödyntämään.”
Lahdella oli SYP:ltä stipendi myös väitöskirjaa varten. Välillä tekemättä jäänyt väitöskirja onkin harmittanut, mutta Lahti kertoo tehneensä selkeän päätöksen suuntautua työelämään. Sen sijaan akateemiseen uraan ei olisi ollut paloa.
Pako akateemisesta maailmasta
Suomen Pankista Lahti siirtyi Pankkiiriyhdistykselle ekonomistiksi, mikä oli askel käytännönläheisempään suuntaan.
”Ympäristö oli aivan erilainen. Suomen Pankissa tehtiin tutkimusta; Pankkiiriyhdistys oli käytännössä pankkien etujärjestö. Siellä pyrittiin vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen.”
Tämä asetti myös omat haasteensa:
”Kirjoitin viikoittaista katsausta, jossa oli paljon tilastoa, mutta sivun verran myös kirjoitettiin kommenttia. Kerran olisi pitänyt kirjoittaa vähän vastoin sitä, mitä itse olin mieltä, mutta kuitenkin pankkiyhdistyksen logon alla. Totesin esimiehelle voivani kirjoittaa, mutten omaa nimeäni laita alle. Siinä tuli ammattiylpeys vastaan. Pitää kuitenkin uskoa omiin juttuihin, ettei lähde vaan vaikuttamaan vastoin omaa uskomustaan.”
Lahti korostaakin eroa etujärjestömaailman ja akateemisemman puolen välillä. Tässä kohtaa hän oli siirtynyt Pankkiiriliike Protoksen palkkalistoille.
”Tässä vaiheessa tajusin itsekin, etten halua olla toisten äänitorvi tuolla tavalla. Koin, että hyppy Protokseen, aluksi tutkimusjohtajaksi ja sitten toimitusjohtajaksi, tuntui rehellisemmältä. Siellä kirjoitettiin omalla nimellä ja sai esittää mielipiteitä markkinoista, koroista, valuuttakursseista, makronäkymistä ja kaikesta tällaisesta.”
Lahti kertoo olleensa keskeisessä roolissa siinä, miten ekonomistit tulivat entistä enemmän esille 90-luvun aikana.
Työpaikan vaihdos oli paitsi Lahdelle mieleinen, mutta sen voi myös nähdä osana laajempaa ekonomistien työnkuvan murrosta.
”Olin varmaan ensimmäinen ekonomisti, jonka tällainen pankkiiriliike palkkasi. Pankeissa oli kyllä, mutta ei pankkiiriliikkeissä ollut. Se oli uutta, ja se vähän mietitytti.”
Lahti kertoo olleensa keskeisessä roolissa siinä, miten ekonomistit tulivat entistä enemmän esille 90-luvun aikana. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee, kuinka silloinen pääministeri Paavo Lipponen otti voimakkaasti kantaa Protoksen viikoittaiseen katsaukseen, jossa Lahti argumentoi markan joutuvan vahvaan devalvaatiopaineeseen. Tästä pääministeri ei pitänyt.
”Totesin sitten, etten halua lähteä väittelemään pääministerin kanssa. Kirjoitin Helsingin Sanomien taloussivuille jutun – vähän niin kuin kolumnin – otsikolla Politiikkaakin täytyy saada analysoida. Olin kuitenkin tehnyt sen [katsauksen] analyyttisesti, se ei vaan miellyttänyt pääministeriä. Se oli aika iso hyökkäys, tällainen devalvaatiospekulaatiojuttu.”
Näkyvyydelläkin oli kuitenkin hintansa.
”Olin 90-luvulla Talouselämän kannessa Mr. Markkinavoima ja kaikkea tällaista. Olen tuonut ekonomistien julkisuuskuvaa paljon esille. Olin paljon aamutelkkarissa. Jossain vaiheessa kyllästyin siihen, kun jengi soittaa viideltä aamulla ja kertoo, että on tapahtunut sitä ja tätä. Tiedonkulku ei ollut samanlaista kuin tänä päivänä. Oli ihan niiden kertomusten varassa ’Jenkeissä tapahtunut sitä ja tätä, tuletko seitsemäksi kommentoimaan sitä.’ Tätä tapahtui pari kertaa kuukaudessa, eikä se ollut enää kivaa.”
Oma rako löytyy
Vuonna 1998 Mandatum osti Protoksen, jossa Lahti oli työskennellyt joukkovelkakirja- ja optiovälityksen, varainhoidon sekä corporate financen parissa. Yrityskaupan myötä Lahti siirtyi arvopaperivälitykseen, mikä osoittautui uran kannalta ratkaisevaksi.
”Varainhoito ja erityisesti yritysjärjestelyt kiinnostivat älyllisesti kaikkein eniten. Siellä koen olevani itse vahvimmillani.”
Vuonna 1999 36-vuotias Lahti oli ehtinyt rakentamaan verkostoja sekä kerryttämään osaamista. Samalla hän oli nähnyt, miten datan ja analyysin määrä sijoituspäätösten taustalla oli kasvanut valtavan paljon 90-luvun aikana.
”Näimme markkinaraon kollegan kanssa: perustaisimme investointipankin, joka perustuu kahteen isoon sektoriin ja rakentaa tiimit niiden ympärille. Valitsimme kaksi isoa sektoria ja lähdimme keräämään tiimiä siltä pohjalta.”
Nämä sektorit olivat – ja ovat edelleen – energia ja infrastruktuuri sekä telekommunikaatio. Omaksi vahvuudekseen Lahti mainitsee tuntemuksensa yrityksistä sekä laajan verkostonsa. Palkkalistoilla olevat diplomi-insinöörit ja muut sen sijaan tuntevat tarvittavat teknologiat.
”Yksinkertaistettuna ajatuksena oli, ettei asiakasyrityksen tarvitse opettaa kaikkea toimialasta. Tiedämme jo aika paljon alasta ja toimialan keskeisten yritysten tavoitteet. Silloin 90-luvun lopussa kollegayritykset kävivät pörssilistaa a:sta ö:hön läpi eri toimialoilta ja yrittivät keksiä ideoita, mitä voisi tehdä.”
Icecapitalilla on ollut ja on edelleen muuta liiketoimintaa.
”Rakensimme varainhoitobisneksen, joka myytiin yli kymmenen vuotta sitten pois. Mutta edelleen on kiinteistövarainhoitobisnes.”
Kohti uudenlaista julkisuutta
Nykyisessä työssään Lahti kertoo haluavansa olla näkymättömissä asiakkaidensa takia. Jo 90-luvulla alkanut näkyvyys on kuitenkin jatkunut niin taiteen, urheilun kuin tyylinkin saralla. Hän on toiminut muun muassa Tuntematon sotilas -elokuvan ja kuopiolaisen Turo Tailor -vaatetuskonsernin taustalla – unohtamatta jo mainittua jalkapalloa.
Pyydän Lahdelta vielä näkemyksiä työnantajana siitä, mitä nuorelta uraansa aloittavalta ekonomistilta vaaditaan työelämässä.
”Analyyttisyys ja sosiaalisuus. Nykyään opetetaan rahoitusta, eli suoraan niitä ammatillisia asioita, joita analyytikko tarvitsee meidän ympäristössämme. Perustiedot rahoituksesta, analyyttinen mielenkiinto ja ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa pärjäävä sosiaalisuus. Ja itse katon – ehkä vanhanaikaisesti – track recordia, koska tämä on aika pitkäaikaista hommaa.”
Lahti listaa vielä tärkeiksi perusjuttujen osaamisen, pitkäjänteisyyden ja sopimisen osaksi tiimiä. Tärkeintä on kuitenkin hänen mukaansa halu tehdä juttua. Tarvitaan joku syy sille, miksi haluaa tehdä työtä.
