Matti Tuomala esittelee uudessa kirjassaan laajasti taloudellisen eriarvoisuuden käsitteitä ja tarkastelee sen muutoksia Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan erityinen anti taitaa kuitenkin olla uusien talouspoliittisten ideoiden hahmotteleminen ja niiden tuominen julkiseen keskusteluun.
Tampereen yliopiston taloustieteen pitkäaikainen professori Matti Tuomala julkaisi alkusyksystä erityisesti eriarvoisuutta, talouspolitiikkaa ja niiden suhdetta käsittelevän kirjan Markkinat, valtio ja eriarvoisuus. Kirja asettuu suomalaisen taloudellista eriarvoisuutta koskevan keskustelun vastavirtaan korostamalla kansainvälisesti matalan taloudellisen eriarvoisuuden sijaan taloudellisen eriarvoisuuden kasvua ja yhdistämällä talousteoreettisiin ja empiirisiin näkökulmiin laajan talouspoliittisten ja yhteiskuntafilosofisten näkökulmien kokonaisuuden.
Kirja jakaantuu kuuteen lukuun. Aluksi Tuomala käsittelee taloudellisen eriarvoisuuden mittareita ja niiden toimintaa sekä esittelee empiirisiä tutkimuksia taloudellisen eriarvoisuuden muutoksesta Suomesta. Kirjan loppuosan voisi oikeastaan tiivistää käsittelevän hyvinvointivaltiota ja sen tulevaisuutta eri näkökulmista. Osansa saavat niin taloudellisen eriarvoisuuden kasvun seuraukset kuin perusturvan tulevaisuus. Oma lukunsa on omistettu veropolitiikan ja verojärjestelmän historiallisten muutoksen esittelyyn ja niiden tulevaisuuden hahmottelemiseen.
Tuomalan kirja perustuu laajaan tutkimuskirjallisuuden tuntemukseen ja hyödyntämiseen ja on otteeltaan populaari. Vaikka osassa kirjaa käsitellään esimerkiksi erilaisten tuloeromittojen toimintaa teknisesti, pystyy kirjaa lukemaan myös vapaammin. Tässä mielessä Markkinat, valtio ja eriarvoisuus asettuu Suomessa viime aikoina kenties vähemmän nähtyyn kategoriaan. Tuomalan kirja kuuluu tutkimukseen perustuviin kirjoihin, joilla on myös selkeä progressiivinen yhteiskunnallinen tehtävä.
2010-luvulla tällaisten kirjojen lähtökohtana on usein ollut vastata juuri eriarvoisuuden kasvuun taloustieteen ja talouspolitiikan tarjoamilla välineillä. Taloustieteessä taloudellista eriarvoisuutta koskevaa tutkimusta on tehty pitkään, mutta viimeistään Thomas Pikettyn kuluvan vuosikymmenen alkupuolella ilmestynyt Pääoma 2000-luvulla popularisoi taloudellista eriarvoisuutta koskevan keskustelun. Pikettyn kirjan jälkeen aiheen tutkimus on entisestään laajentunut ja saanut uusia ulottuvuuksia esimerkiksi Gabriel Zucmanin verovälttelyä koskevista tutkimuksista ja laajemmasta verovälttelyä ja veroparatiiseja koskevasta tutkimushaarasta.
Tuomalan kirja vaikuttaakin hieman suomalaiselta versiolta taloudellista eriarvoisuutta normatiivisesta näkökulmasta peilaavasta kirjallisuudesta. Erityisesti Tuomalan kirjasta tulee mieleen hänen itsensäkin siteeraama talousnobelisti Joseph Stiglitzin teos The Price of Inequality vuodelta 2012. Yhteiskunnalliseen ympäristöön ja taloudellista eriarvoisuudesta käytävän keskustelun laajuuteen nähden ei ole yllättävää, että Suomessakin nähtiin näitä aihepiirejä käsittelevä teos ennen vuosikymmenen loppua.
Tuomalan kirja on herättänyt laajaa keskustelua kuluneen syksyn aikana. Professori Roope Uusitalo huomautti Akateemiseen talousblogiin kirjoittamassa artikkelissaan erityisesti siitä, ettei Tuomala mainosta kuin yhden sivulauseen verran Suomessa 1990-luvun alussa olleita maailman pienimpiä tuloeroja. Professori Jukka Pirttilä toteaa Tuomalan teoksen olevan juuri tietoteoksen ja vasemmistolaisen talouspoliittisen ohjelman yhdistelmä. Pirttilä huomauttaa myös erityisesti Twitter -keskusteluissa pyörineistä huomioista, joiden mukaan Tuomala on saattanut valikoida kirjan lähteisiin päätyneen tutkimuksen tukemaan argumenttejaan.
Huomiot Tuomalan kirjan mahdollisesta valikoivasta otteesta ovat kiinnostavia ja herättävät pohdinnan kirjan tieteellisyyden ja poliittisuuden välisestä tasapainosta. Toisaalta tutkimukseen liittyy vaatimus tasapainoisuudesta ja teoksella on myös Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan vertaisarvioinnista kertova merkki. Toisaalta ottaen huomioon kirjan populaarin ja yhteiskunnallisen luonteen tuntuu ymmärrettävältä, että se esittelee ja asettuu kokonaisuutena tukemaan argumenttiensa mukaisia näkökulmia.
Tasapainon ja kirjan yhteiskunnallisen tehtävän välillä tasapainoilu lienee haastavaa. Toisaalta herää kysymys, josko Suomessa tarvittaisiin enemmänkin juuri tämänkaltaista tai tällaisista lähtökohdista nousevaa talouskeskustelua. Tarkoitan nimenomaan laajasti talouspoliittisia aihepiiriä käsitteleviä kirjoja. Formaattina kirja tarjoaa yhteiskunnan talouspoliittista tulevaisuutta ja sen haasteita peilaavaan keskusteluun hyvän formaatin. Twitter-keskustelut ovat tarpeellisia, mutta taitavat kannustaa provosointiin ja provosoitumiseen. Lehdissäkin tila on rajallinen. Lisää taloustieteeseen perustuvaa talouspoliittista kirjallisuutta Suomeen!
TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö
