Teksti | Onni Keskitalo
Peliarvostelu: Victoria 3 (2022, Paradox Interactive)
Peliarvosteluja ei ole ollut rakkaassa ainejärjestölehdessämme kovin montaa. Tämä on ymmärrettävää: taloustiede ja sen ilmiöt ovat harvoin pääosassa video- tai lautapeleissä. Toki monissa strategiapeleissä, kuten vaikkapa Civilization-sarjan peleissä, resurssien allokaatio ja teknologian kehitys ovat olleet tärkeitä pelimekaniikkoja. Yhteys oikean maailman talousteoriaan tai -politiikkaan on kuitenkin aina jäänyt varsin ohueksi.
Muutosta on nyt ilmassa. Historiallisista strategiapeleistä tunnettu ruotsalainen Paradox-pelistudio julkaisi viime lokakuussa Victoria 3 -pelin, joka sijoittuu vuosien 1836 ja 1936 väliselle ns. viktoriaaniselle aikakaudelle. Kunnianhimoa ainakin riittää: julkaisijan omin sanoin peliä kuvaillaan “parhaimmaksi yhteiskuntasimulaattoriksi koskaan”. Ajan suurvaltapolitiikkaa, kansalaisyhteiskunnan nousua ja teollista vallankumousta pyritään mallintamaan ennennäkemättömän tarkasti. Pelaajan tehtävänä on ottaa jokin aikakauden valtio hallintaansa ja johtaa se menestykseen (tai tuhoon) “muutoksen vuosisadan” myllerryksissä.
Johan nyt on markkinat!
Victoria 3:n taloussimulaation tärkeimpiä komponentteja ovat markkina-alue ja rakennukset. Hyödykkeiden tuotanto tapahtuu aina rakennuksissa, joihin lukeutuvat niin tehtaat kuin maatilat ja yliopistotkin. Jokainen valtio kuuluu joko omaansa tai jonkun muun valtion markkina-alueeseen. Hyödykkeiden hinta markkina-alueella määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan: tarjonta muodostuu rakennuksissa tapahtuvasta tuotannosta ja kysyntä ihmisten ja rakennusten kulutuksesta. Hyödykkeiden hinnat määräävät taloudellisen toiminnan kannattavuuden: rakennukset tekevät voittoa omistajilleen, jos niiden tuottamien hyödykkeiden hinta on suurempi kuin niiden kuluttamien hyödykkeiden ja työvoiman hinta.
Pelin talousmekanismit kannustavat esimerkiksi suhteellisen edun hyväksikäyttöön, teknologian kehittämiseen ja korkean jalostusasteen hyödykkeiden tuottamiseen. Suomen suuriruhtinaskunnan maakunnat ovat erityisen tehokkaita metsätaloudessa, joten sen kannattaa keskittyä puun tai huonekalujen myymiseen ulkomaiden markkinoille ja ostaa viinit muualta. Teknologian kehitys lisää tuottavuutta rakennuksissa, mikä lisää tuotantoa ja vapauttaa työvoimaa muiden rakennusten käyttöön.
Taloussimulaatio toimii hyvin myös 1800-luvun teollisen vallankumouksen ja suurvaltapolitiikan yhteydessä. Rikkaiden valtioiden menestys perustuu Victoria 3:ssakin siihen, että maat tuovat muualta halpoja raaka-aineita ja jalostavat niistä kalliimpia hyödykkeitä. Imperialistiset suurvallat voivat hankkia siirtokuntia ja alusmaita raaka-aineiden saannin varmistamiseksi. Teollisuuden heikko jalostusaste on kaikkien valtioiden osalta myös vaara itsenäisyydelle: työkalujen, moottoreiden ja aseiden tuotannossa kannattaa olla omavarainen, sillä muuten talous ja asevoimat ovat riippuvaisia muiden maiden kanssa käytävästä kaupasta. Ja tämän kaupankäynninhän voi estää esimerkiksi kauppasaarto.
Talouden rakenne vaikuttaa vahvasti valtion sisäpolitiikkaan. Maatalousvaltaisessa, teollistumattomassa valtiossa tulot kasautuvat aristokraateille, joten maanomistajat ovat vahvin eturyhmä. Mikäli pelaaja haluaa ohjata valtiotaan esimerkiksi sosialistista hallintoa kohti, on ensin saatava aikaan ammattiliittojen nousu merkittäväksi yhteiskunnan eturyhmäksi. Tämä puolestaan edellyttää teollistumista, jotta ammattiliittoja kannattava teollisuustyöläisten luokka syntyisi. Poliittisten ja taloudellisten mekanismien yhteistoiminta toimii yllättävän hyvin.
Yksinkertaistuksiakin on tietysti täytynyt tehdä. Taloussimulaatiossa mallinnetaan vain reaalitaloutta, eli rahoitusmarkkinoita ei pelissä ole olemassa. Valtio voi ottaa lainaa, mutta raha tulee ikään kuin tyhjästä, ja maksetut korot eivät päädy yhdenkään kansalaisen tuloiksi. Pelaaja ja tekoälyn ohjaamat kapitalistit voivat tehdä investointeja vain omaan valtioon, joten esimerkiksi skotlantilainen tehtailija ei voisi rakennuttaa tekstiilitehdasta Tampereelle.
Kritiikki perusteltua, mutta kokonaisuus toimii
Victoria 3 on siis varsin kiinnostava peli taloustieteen näkökulmasta. Mutta onko se oikeasti viihdyttävä ja hintansa väärti? Kysymys jakaa mielipiteitä, ja peli sai varsin ristiriitaisen vastaanoton, kun se lokakuussa julkaistiin. Monet pelisarjan aiemman osan faneista kritisoivat sodankäyntimekaniikkaan tehtyjä muutoksia. Peliä on arvosteltu siitä, että maakohtaista historiallista sisältöä on niin vähän, että lähes kaikkien valtioiden pelaaminen tuntuu samalta. Sitä on myös luonnehdittu odotuspeliksi, jossa pelaaja joutuu harvoin reagoimaan uusiin haasteisiin tai muuttamaan toimintatapaansa.
Kritiikki on monelta osin aiheellista, ja tietyt pelin osa-alueet tuntuvat hieman keskeneräisiltä. Allekirjoittaneenkin täytyy myöntää, että esimerkiksi diplomatiamekaniikka kaipaisi vielä hiomista. Arvostelijana minun on kuitenkin oltava rehellinen: puutteista huolimatta Victoria 3 on erittäin viihdyttävä. Yhteiskuntasimulaation kanssa näperteleminen on hauskaa, ja politiikan sekä talouden perusmekanismit ovat toimivia. Paradox-studiolle tyypillisesti Victoria 3:een on luvassa päivityksiä ja lisäosia, joten se todennäköisesti kehittyy ajan kanssa.
Viidenkymmenen euron hintalappu väistämättä tarkoittaa, ettei Victoria 3 ole hintansa arvoinen kaikille. Se on kuitenkin talouden ja yhteiskunnan mallintamisessaan sen verran ainutlaatuinen, että taloustieteestä ja historiasta kiinnostuneen peliharrastajan kannattaa ehdottomasti tutustua peliin. Ainakin tämä arvostelija aikoo käyttää runsaasti aikaa Victoria 3:n talous- ja yhteiskuntasimulaation nappuloiden naksutteluun.
Arvosana: 4/5
