Artikkeli | Teksti: Aleksi Pikka
Nobel-taloustieteilijä Michael Spencen kehittämä signaloinnin teoria on tapa selittää, miksi kouluttautuminen kannattaa niin hyvin. Sillä koulutus, se tosiaan kannattaa. Näyttö korkeakoulutettujen korkeammista elinkaarituloista on murskaavaa.
Koulutusinvestoinnin tuotto koostuu pääosin kahdesta komponentista.
Ensimmäinen komponentti on koulutuksen tuottama tuottavuuskasvu. Arvokkaan valtiotieteiden maisterin tutkinnon taloustieteestä viisaasti hankkinut opiskelija tietää mitä tarkoittaa regressioanalyysi, miksi rationaalilukujen joukko on tiheä reaalilukujen joukossa sekä miten yritykset maksimoivat voittoaan. Näillä kyvyillä tämä kyseinen maisteri on luonnollisesti ylivertaisessa asemassa työmarkkinoilla.
Toinen komponentti on valtiotieteiden maisterin tutkinnon työnantajalle lähettämä signaali. Ekonomisti tuskin tarvitsee työssään päivittäin tietoa tiheistä joukoista sekä metrisistä avaruuksista. Mutta se että ekonomisti tietää tämän, paljastaa työnantajalle palasen työntekijän todellisesta tuottavuudesta.
Miksi juuri koulutus on niin hyvä signaali? Signaalin pitää olla tarvittavan kallis hankkijalleen ollakseen uskottava. Puhetta mahtuu kyllä maailmaan, eikä internetistä lopu tila kesken itsestä kirjoitettujen Wikipedia-sivujen vuoksi, mutta koulutuksen hankkiminen on luonnollisesti sitä helpompaa, mitä fiksumpi on.
Talousteoreettisesti sanottuna uskottavan signaalin kustannus korreloi negatiivisesti työntekijän tuottavuuden kanssa.
Näistä komponenteista muodostuvat kaksi kilpailevaa teoriaa siitä, miksi koulutus kannattaa. Toinen teorioista selittää korkeampia tuloja kasvaneella tuottavuudella, toinen tutkinnon lähettämällä signaalilla. Teoriat eivät kuitenkaan ole täysin erillisiä, sillä todennäköisesti korkeakoulutus sekä signaloi korkeaa tuottavuutta että kasvattaa työntekijän tuottavuutta.
Lienee tarpeen mainita, että koulutuksella on kasvaneiden elinkaaritulojen lisäksi mahdollisesti muitakin hyötyjä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa monet muistavat usein kertoa, että korkeakoulutus periytyy. Ehkäpä siis valtiotieteen maisterin tutkinto taloustieteestä tarjoaa taitoja, joita ekonomisti voi siirtää eteenpäin omille lapsilleen.
Kauniit puheet sivistyksestä ja mittaamattoman suurista positiivisista ulkoisvaikutuksista jätän ylioppilasliikkeelle.
George Masonin yliopiston taloustieteen professori Bryan Caplan väittää kirjassaan The Case Against Education: Why the Education System Is a Waste of Time and Money, että jopa 80% koulutusinvestoinnin tuottamasta lisäarvosta on signalointia; tällöin enemmistö koulutukseen käytetystä ajasta ei lisää opiskelijan tuottavuutta. Caplan argumentoi voimalla, mutta esitetty näyttö jättää toivomisen varaa.
Useammin kuin kerran kirjassa vedotaan lukijan omiin kokemuksiin eri kouluasteilta. Koulutuksen hyödyllisyyttä arvioidessaan Caplan jakaa mielivaltaisesti eri kouluasteissa tarjottavan opetuksen kategorioihin kokemansa työmarkkinarelevanssin mukaan. Mielenkiintoista kyllä, mutta ei kovin eksaktia.
Lisäksi Caplan ohittaa koulutuksen tuottaman tuottavuuskasvun puolesta argumentoivia tutkimuksia lähes olankohautuksella.
Bryan Caplan vetoaa erityisesti sheepskin effect -nimellä tunnettuun ilmiöön. Tutkimusten mukaan jokainen lisäkoulutusvuosi kasvattaa tuloja. Mutta valmistumisvuodet kasvattavat huomattavasti enemmän tuloja kuin muut opiskeluvuodet. Kirjan mukaan lukion valmistumisvuosi on 3,4 tavallisen lukiovuoden arvoinen. Mahdollinen selitys tälle on se, että valmistumisvuonna jaetaan diplomit. On kuitenkin mahdollista, että lukiosta valmistuneet ovat jollain tavalla erilaisia kuin ne, jotka keskeyttävät lukion ensimmäisenä tai toisena vuotena. Tällöin ilmiön selittäisi valikoituminen.
Toisaalta Caplan vetoaa myös ylikoulutukseen. Koulutuksen ja työn kohtaamista selvittäneiden tutkimusten lisäksi hän vetoaa useaan anekdoottiin sosiologian tohtoreista baarimikkoina ja tarjoilijoina. Ylikoulutus on kuitenkin monimutkaisempi ilmiö kuin Caplan antaa ymmärtää, kuten esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkijan Hannu Karhusen tekstissä Ylikoulutus on vaarallinen myytti ansiokkaasti kerrotaan.
Mitä väliä tällä kaikella on?
Jos koulutus on vain työntekijän tapa signaloida korkeaa tuottavuutta, ilmeinen seuraus on tietenkin se, että julkisesti rahoitettu koulutus on tuhlausta. Koulutuksen käytetyt julkiset varat valuvat tällöin hukkaan. Näin sanoo myös Bryan Caplan.
Caplan ehdottaa julkisen koulutuksen lakkauttamista sekä valtion tarjoamaa palveluseteliä vanhemmille lyhyehkön peruskoulutuksen hankintaan yksityisestä koulusta. Caplanin politiikkasuositukset ovat kuitenkin ennemminkin libertaarin professorin suosituksia kuin taloustieteen tutkimukseen perustuvia ehdotuksia.
Radikaalit ehdotukset kannattaa kuitenkin asettaa kontekstiin: amerikkalainen koulutusjärjestelmä on hyvin erilainen kuin suomalainen. Caplan ehdottaa esimerkiksi ammatillisen koulutuksen merkittävää lisäämistä. Suomesta kuitenkin löytyy jo Caplanin ehdotusta lähellä oleva ammattikoulu.
Kerrottakoon, että kirjan loppuun Caplan on kirjoittanut kuvitteellisen dialogin muun muassa hänen, professorin, opiskelijan sekä opettajan ja toimittajan välille. Vaikka väittely olikin rikasta seurattavaa, on vastapuolen argumenttien kirjoittamisesta usein lyhyt matka olkiukkoihin, joten argumentointikeinona se ei minua vakuuttanut.
Päivitetty 6.3.2021. Korjattu kirjoitusvirheitä
