Artikkeli | Otto Muurinen
Suomalaisen rahaston kautta voi sijoittaa nuoriin urheilijoihin. Kapitaali selvitti, miten se aikoo mullistaa suomalaisen urheilun rahoituksen.
Monelle läpimurtoaan odottavalle urheilijalle taloudellinen tilanne tuo epävarmuutta matkalle kohti menestystä. Matkalla kohti huippua, kun tuen tarve on kenties suurimmillaan, riittävän rahoituksen saaminen voi olla vaikeaa. Apurahat ja sponsorisopimukset tuovat helpotuksen vuodeksi kerrallaan, jos tuovat.
Edellä kuvatun kaltaiseen tilanteeseen pyrkii vastaamaan suomalaisen Sport Fund Management Oy:n hallinnoima Sport Fund -urheilijarahasto, jonka taustalla vaikuttaa asiantuntijarooleissa joukko suomalaisen urheilun suurnimiä. Salkunhoitajana toimii entinen ammattijääkiekkoilija Jyrki Louhi ja hallituksessa vaikuttavat muun muassa taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailujen pronssimitalisti ja Euroopan mestari Laura Lepistö, alppihiihdossa olympia- ja MM-mitaleille yltänyt Tanja Poutiainen-Rinne ja kolminkertainen olympiavoittaja Samppa Lajunen.
Rahaston tekee sopimuksen kahdeksantoista 16–22-vuotiaan yksilöurheilijan kanssa, ja näistä jokainen luovuttaa 40 % urheilijaosakkeistaan kymmeneksi vuodeksi vastineeksi neljälle vuodelle jakautuvalle 100 000 eurolle. Summa on merkittävä ja takaa useammaksi vuodeksi työrauhan nuorelle urheilijalle.
Urheilijoille merkityksellistä on myös yhtiökumppanuuden tuoma osaamis- ja verkostopääoma. Joidenkin kohdalla tämä on myös varsinaista kasvurahoitusta tärkeämpi puoli yhteistyössä.
Kuinka urheilijavalinnat tehdään?
Suomen kaltaisessa pienessä maassa ei kasva sitoutuneita ja absoluuttista huippua tavoittelevia potentiaalisia nuoria urheilijoita aivan joka oksalla. Millä perusteilla Sport Fund valitsee urheilijat, joiden kanssa se tekee osakassopimuksen?
”Valintaprosessissa on hyvin laaja kriteeristö lajiin ja urheilijan omaan urheilu-uraan liittyen”, Louhi kertoo. Esimerkiksi urheilijan monipuolisuus, loukkaantumishistoria ja taustat sekä kansainvälinen ranking omassa ikäluokassa ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat urheilijavalintoihin.
Lajissa tulee olla riittävä tuottopotentiaali, jotta sijoitustoiminta olisi kannattavaa.
”Ansaintalogiikka on sellainen, että urheilijan edustamassa lajissa pitää olla brändiarvomahdollisuuksia Suomessa tai ulkomailla ja palkintorahoja. Jos sijoitamme 100 000 euroa, niin takaisinmaksupotentiaalia pitää löytyä”, Louhi kertoo.
Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi golf, tennis, yleisurheilu ja talvilajit. Tähän mennessä rahasto onkin tehnyt investointipäätöksen alppihiihtäjien Rosa Pohjolaisen ja Erika Pykäläisen, sulkapalloilija Joakim Oldorffin, golffari Kerttu Hiltusen ja yleisurheilija Jere Haapalaisen kanssa. Näistä Pohjolainen ja Pykäläinen edustivat Suomea jo Pekingin talviolympialaisissa helmikuussa 2022.
”Kaikista tärkeintä on urheilijan ja urheilijan tiimin yhteistyökykyisyys. On oltava lähtökohtaisesti ymmärrystä rahasta, vastikkeellisuudesta ja vaihdannasta, jotta ymmärretään yritystoimintaa, yrittäjyyttä ja rahoituksen lainalaisuuksia.”
Louhen mukaan yksilöurheilijalle omat haasteensa asettaa yrittäjyys. Hänen mukaansa tarvittavaa osaamista ei löydy riittävästi myöskään seuroista ja lajiliitoista. Puutteellisen yrittäjäosaamisen päälle private equity -rahaston toiminta asettaa lisävaateen urheilijan osaamiselle.
”Urheilijan pitää ruveta osakassopimuksia allekirjoittamaan ja neuvottelemaan niihin liittyvistä vastikkeellisuuksista ja ehdoista. Se on aika iso kynnys kuitenkin, sillä sopimuksessa on paljon vaikeita asioita. Jos ajatellaan osakassopimusta, jossa on hyvinkin mielenkiintoisia ehtoja liittyen jopa avioehtoihin ja tämmöisiin asioihin. Tämä on vähän sellainen pelottava asia, vaikka tämä rahasto on rakennettu urheilijoilta urheilijoille. Maailma muuttuu ja tulevaisuudessa pääomarahoittaminen urheilussa ymmärretään paremmin ja on luonnollinen osa kehityskulkua.”, urallaan Suomen mestaruuden ja nuorten maailmanmestaruuden voittanut Louhi kertoo.
Tuotto ja sijoittajaprofiili
Sport Fund tavoittelee sijoittajilleen neljän prosentin vuosituottoa – mutta miten tähän lukuun on päästy ja mistä tuotto muodostuu?
”On peilattu hajautetusti osakeyhtiömuodossa toimivia kannattavia urheilijoita, kuten Mikko Ilosta, Tanja Poutiaista ja Jarkko Niemistä. Ajatellaan, että kahdeksastatoista urheilijasta kolme voi tuoda merkittävän kansainvälisen läpimurron”, Louhi kertoo tuottotavoitteesta. Läpimurron tehnyt ja huipulle päässyt urheilija ansaitsee esimerkiksi palkintorahoja ja sponsorituloja, joiden osuuksista myös rahaston tuotto muodostuu.
Louhi uskoo, että kymmenessä vuodessa pystytään kumulatiivisesti saamaan positiivisia tuloksia ison osan mukana olevista urheilijoista kanssa. Tuotto-odotukset keskittyvät kuitenkin kymmenen vuoden periodin loppupuolelle.
”Varsinkin nuorten miespuolisten urheilijoiden J-kurvi kääntyy vasta 5–6 vuoden päästä. Kyllä meillä tulee olemaan myös sellaisia urheilijoita, joiden tuottavimmat vuodet ovat vasta tämän rahastoperiodin jälkeen. Sekin on hyvä asia, sillä olemme silloinkin olleet mukana luomassa sitä kasvupolkua.”
”Kun puhutaan sijoittamisesta, pitää jotakin tuottoa olla. Mutta neljä prosenttia on semmoinen tavoiteluku, ettei se ihan riskikorjattu ole. Kun puhutaan 16–20-vuotiaista urheilijoista pitäisi sen tuottovaateen olla isompi. Siinä sijoittajat ovat sitten tulleet vastaan. Jälleen kerran, tämä on ensimmäinen rahasto ja ”markkinariski” selviää vasta myöhemmin.”
Tässä kuvaan tuleekin sijoittajaprofiili. Oikeastaan kaikilla rahastoon sijoittaneilla on taustaa urheilumaailmassa, Louhen mukaan järjestö- tai johtopuolella tai jopa itse huippu-urheilijana:
”Sijoittajat ovat todella kiinnostuneita näistä urheilijoista henkilöinä ja urheilijoina. Tässä on hyvin urheiluhenkinen intressi sijoittaa tähän. Ei taida olla yhtäkään semmoista, joka ei olisi kova urheilunseuraaja.”
Osaltaan sijoittajaprofiili selittää myös valmiutta ottaa näinkin suurta riskiä suhteellisen pientä tuottoa vastaan. Osalle sijoittajista onkin urheilijoiden tukeminen ja suomalaisen urheilukentän kehittäminen itse taloudellista tuottoa tärkeämpänä. Omalla tavallaan tämä korostuu myös rahaston profiilissa ja julkisuuskuvassa, jossa esiin tuodaan paljon eettisyyttä, vastuullisuutta ja arvoja, jotka liittyvät suomalaisen urheilukentän kehittämiseen ja ammattimaisen urheilijaelämän mahdollistamiseen.
Tulevaisuus
Nykyisellä rahastolla on Louhen mukaan tavoitteena tämän vuoden loppuun mennessä saada yhdeksän uuden urheilijan myötä saada yhteensä siis kolmastoista urheilijaosakassopimusta julkaistuksi. Jokainen investointipäätös on ollut pitkän seurantaprosessin tulos ja Suomen kokoisessa maassa potentiaalisten nuorten urheilijoiden löytäminen asettaa omat haasteensa.
Sport Fundilla uskotaan, että urheilijat hajautetusti tulevat olemaan kannattava sijoitus. ”Jos pystymme näyttämään, että näin tulee tapahtumaan, niin tässä on jonkin verran kasvupotentiaalia, jos ajatellaan suomalaisia markkinoita ja urheilijan ymmärryksen ja oikeudellisen aseman kehitystä. Sanotaanko, että tämän kokoluokan rahastoja voisi olla 3–4, eli Suomesta voisi löytyä 16–22 vuoden ikähaarukassa 50–70 urheilijaa, jotka voisivat olla kasvurahoituksen piirissä”, Louhi arvioi tulevaisuudennäkymiä.
Vaikka urheilumaailmassa on isoja rahoja tarjolla, vaatii niille pääseminen paljon kovaa työtä ja mahdollisesti sopivissa kohdissa myös suotuisia sattumia. Uutena urheilurahoituksen välineenä Sport Fund täyttänee tehtävänsä, kun se mahdollistaa useammille nuorille lupauksille ammattimaisen urheilija-arjen. Sijoittajan näkökulmasta rahaston kannattavuus näkyy vasta vuosien päästä. Aika näyttää, saavuttaako se tavoitteensa ja vakiinnuttaa sitä kautta asemansa suomalaisessa urheilu- ja rahoituskentässä.
Artikkelissa on käytetty lähteenä Jyrki Louhen haastattelun ja sportfund.fi:n lisäksi Emma-Kaisa Sillanmäen, Jyväskylän yliopisto, pro gradu -tutkielmaa Arvon yhteisluonti, motiivit ja tavoitteet liiketoiminnan ekosysteemeissä – case Sport Fund.
