Kansanedustajat Elina Lepomäki ja Iiris Suomela haluavat puhua taloudesta ja esittävät puhuessaan koviakin väitteitä. Se, mihin väitteet perustuvat, jää kuitenkin kovin epäselväksi.
Minkälaista on hyvä talouspolitiikka ja minkälaista yhteiskuntaa sen keinoin tulisi rakentaa?
Iiris Suomela: Tässä ajassa kansainvälinen ulottuvuus on oleellinen. Suomi on pieni avotalous ja vienti on meille tärkeää. Kauppasodat alkavat vaikuttaa Euroopassa ja Suomessakin, jolloin kansainvälisen ulottuvuuden mukana pitäminen on tärkeää. Kotimaan ulottuvuudessa pidän tärkeänä tavoitteena köyhyyden vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista. Kotimaan ulottuvuus tietenkin linkittyy kansainväliseen ulottuvuuteen. Kokonaisvaltaisen vakauden kannalta Euroopan unionin toimintakyvystä huolehtiminen on tärkeää erityisesti nyt, kun sen pitää nousta puolustamaan kansainvälistä järjestelmää.
Elina Lepomäki: Hyvän talouspolitiikan lähtökohta on se, että maksimoidaan ihmisten hyvinvointi annetuissa resurssirajoitteissa. Resurssirajoitteisiin kuuluu myös sellaiset niukkuushyödykkeet kuin puhdas ilma. Poliittisin päätöksin voidaan osin vaikuttaa siihen, missä raja tulee vastaan. Elintaso on hyvinvoinnin kannalta yksi tekijä ja julkinen talous itse asiassa hyvin pieni tekijä. Valtiontaloudella ei toivottavasti ole suoraan vaikutusta siihen, millainen ihmisen hyvinvointi on, mutta sen on oltava kunnossa, jotta hyvinvointivaltio voidaan rahoittaa.
IS: Köyhimmille suomalaisille julkisen sektorin kunnolla on tosi iso merkitys. Jos ihmiset joutuvat esimerkiksi elämään tulonsiirtojen varassa, on tärkeää, että julkinen talous on kunnossa.Muuten tulonsiirtoja ei välttämättä pystytä maksamaan siten kuin pitäisi Toisaalta tärkeää on, että tehdään oikeudenmukaisia päätöksiä julkisen rahankäytön suhteen. Köyhimpien hyvinvoinnissa näkyy nopeasti, jos tehdään huonoa ja kestämätöntä politiikkaa.
Elina Lepomäki totesitte Helsingin Sanomissa 15.3.2011, että lupaatte tehdä eduskunnassa tehdä kaikkenne julkisen sektorin karsimisen eteen. Taloustieteessä julkisen sektorin pieni koko ei kuitenkaan välttämättä ole merkityksellistä esimerkiksi talouskasvun suhteen. Miten näette julkisen sektorin koon, verotuksen ja talouden kehittymisen väliset vaikutussuhteet?
EL: Suomalainen maksaa hirveen mielellään veroja. Jos laitan euron tähän järjestelmään ja sillä saadaan enemmän hyvinvointia, niin mikäs siinä. Juttu on kuitenkin se, että jos laitat euron tähän meidän nykyiseen julkiseen sektoriin, menee siitä merkittävä osa keski -ja hyvätuloisille. Vain pieni osa menee esimerkiksi köyhien auttamiseen. Tää on se ongelma. Meillä tulonsiirroista jopa 70 prosenttia kohdistuu keski -ja hyvätuloisille. Eli keski -ja hyvätuloiset maksaa itse itselleen näitä tulonsiirtoja. Se on hölmöä, koska se on tehotonta ja luo kannustinloukkuja. Meidän julkisessa sektorissa on paljon tekijöitä, jotka ei oikein istu tähän maailmanaikaan eikä myöskään oikeudenmukaisuuskäsitykseen. Niihin pitäisi puuttua, jotta hyvinvointivaltion tosiasiallista tehtävää eli mahdollisuuksien tasa-arvon luomista pystyttäisiin toteuttamaan paremmin.
IS: Onks tossa 70 prosentissa myös eläkkeet mukana?
EL: Siinä on myös työeläkkeet mukana.
IS: Meidän työeläkejärjestelmä on musta valtava asia, josta ei riittävästi keskustella. Siinä on kyse ikäryhmien eikä tuloryhmien välisistä tulonsiirroista. Pitäisi kattoo tarkemmin, miten se toimii tuloryhmien välisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Mut se että keskiluokka maksais itse itselleen niin näinhän se ei toimi suoranaisesti. Valtion kokoa olennaisempaa on se, miten rahaa käytetään. Julkisella sektorilla rahaa käytetään turhiin asioihin, kuten yritystukiin. Niistä pitää myös karsia. Toisaalta hyvinvointivaltiossa on piirteitä, joista ei voi karsia paljon menettämättä ihmisten mahdollisuuksia. Koulutus sosiaali -ja terveyspalvelut kuuluu sinne.
EL: Veroilla on kannustinvaikutukset. Esimerkiksi me molemmat suhtaudutaan varmaan positiivisesti hiilidioksiverotukseen. Haittaverojen tarkoitus on pienentää haittaa. Eli verotetaan hiilidioksidisisältöä, että saataisi sitä pienemmäksi. Suurin osa verotuksesta kuitenkin kohdistuu työhön ja riskinottoon. Se tarkoittaa, että me vähennetään myös niitä. Ja mitä enemmän me lisätään sinne kohdistuvaa verotusta, sitä enemmän me vähennetään työntekoa ja investointeja. Se on ongelma, koska mutkan kautta se vähentää meidän hyvinvointia.
IS: Tää on toki se taloustieteen teoreettinen perusolettama, että verotus vähentää niitä hetkiä joissa ihminen valitsee tehdä lisää töitä.Suomessa on kuitenkin tehty empiirisiä kyselytutkimuksia, joissa verotus ei korostu kovin voimakkaasti. Sen sijaan muut käytännön asiat, kuten lasten hoito, elämäntilanne, harrastukset ja vapaa-aika, korostuvat. Empirian puolella tää verotus ei näy niin selvästi.
EL: Tutkimuksessa näkyy aika selvästi. Esimerkiksi STTK:n kyselytutkimuksessa 40 prosenttia ilmoitti vähentäneensä korkean rajaveroasteen takia työtunteja. Verotus heikentää työnteon kannustimia. Lisäksi verot vaikuttavat siihen, missä työpaikat syntyy. Jos mietitään esimerkiksi huipputuottavia töitä, niin niitä on Saksassa kaksi kertaa enemmän väestöön suhteutettuna kuin Suomessa.
EL: Tutkimuksessa näkyy aika selvästi. Esimerkiksi STTK:n kyselytutkimuksessa 40 prosenttia ilmoitti vähentäneensä korkean rajaveroasteen takia työtunteja. Verotus heikentää työnteon kannustimia. Lisäksi verot vaikuttavat siihen, missä työpaikat syntyy. Jos mietitään esimerkiksi huipputuottavia töitä, niin niitä on Saksassa kaksi kertaa enemmän väestöön suhteutettuna kuin Suomessa.
Onko mitään kivoja veroja?
IS: Haittaverot varmasti. Niitä kyllä myös vastustetaan. Yksi argumentti siihen vastukseen on pelko, että se osuu sinne keskiluokan kukkaroon. Keskiluokan kukkarolle palataan keskustelussa joka tapauksessa.
EL: Mä oon kehittänyt tämmösen mallin kun perustili, missä on useita eri ulottuvuuksia. Siinä on integroitu sosiaaliturva ja se mahdollistaa työn vaihtamisen työksi nykyistä helpommin ja supistaa vähän verokiilaa. Tällöin voi helpommin ostaa JA TARJOTA mikrotyötä. Tässä keskeinen tekijä on se, että se siirtää verotuksen ajankohtaa kulutukseen. Toisekseen se tuo henkisen pääoman ja aineellisen pääoman verotuksen samalle tasolle.
IS: Perustilimalli on kiinnostava ja hyvä. Kysymys kuitenkin on, miten turvataan riittävä rahoituspohja ikääntyvässä Suomessa. Korkeita palkkatuloja verotetaan paljon, koska se on luotettava, varma ja ennakoitava tapa rahoittaa hyvinvointivaltiota. Ideaalitilanteessa saataisi verotettua myös pääomaa yhtä tehokkaasti kuin työtä. Verovälttelyn ongelma on kuitenkin iso kysymys.
EL: Tää nimenomaan laskisi henkisen osaamisen verotusta pääomatuloverotuksen tasolle, mikä on ainoa kestävä tapa tulevaisuudessa. Meillä ei ole mitään syytä diskriminoida ihmistyötä ja osaamista.
IS: Ehdotatko, että jatkossa korkein työn verotuksen aste olisi kolmisenkymmentä prosenttia?
EL: Joo, pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä se ei ole realistista
Miten enemmän kulutuksen verottamiseen siirtyminen muuttaa verotuksen painopistettä, kun tulojen verotus on progressiivista ja kulutuksen verotus on usein regressiivistä?
IS: Ytimessä on, mitä kulutusta verotetaan ja millä tavalla. Silloin pitää tehdä empiirinen analyysi siitä, miten se vaikuttaa eri tuloluokissa. Esimerkiksi jos asetetaan hyvinkin yksinkertainen vero lentämiselle, se ei osu kaikista köyhimpiin, koska heillä ei ole varaa lentää. Arvonlisäverossa taas tulee ongelmia ja haasteita esiin. Toisaalta pitää miettiä onko nykyisen muotoinen arvonlisäveromalli oikea tapa verottaa ympäristöhaittoja tulevaisuudessa.
EL: Työn ja riskinoton verotuksen alentaminen lisäisi työntekoa ja investointeja. Vahvemmin kulutusverotukseen nojaavassa veromallissa tulisi pienituloisen ja työnsä jo tehneen ihmisen ostovoima säilyttää siirtymäajalla.
Ranska asetti äskettäin digitaaliyrityksille veron, joka on 3 prosenttia liikevaihdosta. Pitäisikö Suomen ottaa jokin tällainen vero käyttöön?
IS: Ei ole varmasti järkevin tapa tarttua asiaan erityisesti, kun Suomi on varsin pieni maa. Rohkaisevammalta tuntuu esimerkiksi Euroopan unionin toimet yksityisyyteen ja ylipäänsä tiedonhallintaan liittyen. Euroopan unionin tasolla on myös huolehdittava, että nämä yritykset kantaa edes sen normaalin heille kuuluvan verovastuun.
EL: Tällaisia verojahan Euroopan unionissa on pohdittu. Jos yksittäinen maa sellaisen veron tekee, VOI se OLLA helppoa kiertää. Kaikki vaihtoehdot pitää kartoittaa. Nämä jätit on varmaan varautunut siihen, että jonkinlainen ylimääräinen vero on tulossa. En ole pitkällä tähtäimellä hirveän huolissani, että saadaanko yhteisöveron kautta sitä tuottoa. Koska digitaaliset palvelut nimenomaan ajaa kustannuksia alaspäin, pitäisi pienemmälläkin ostovoimalla olla mahdollisuus ostaa sama palvelu tai vastaava hyvinvointi. Tällöin valtion tulonjakoa tarvitaan vähemmän.
Miten tuollainen ajattelu vastaa winner takes it all –talouteen, jossa yksittäiset toimijat pääsevät monopolin asemaan määrittelemään hintoja?
IS: Kaivataan aivan uudenlaista ajattelua. Historiallisesti tilannetta voidaan verrata aikaan, jolloin perinteisten luonnonvarojen hallinta uhkasi ajautua isojen jättien käsiin. Historiallisten verrokkien tuominen rinnalle auttaa varmasti käymään poliittista keskustelu tietynlaisen syvyyden näkökulmasta. Valmista vastausta nykytilanteeseen ei kuitenkaan ole.
EL: Tällaiset sosiaalisen median palvelut, jotka edellyttävät jonkinlaista verkostoa, kehittyvät helposti luonnollisen monopolin asemaan. Kilpailu ja uuden palvelun tuominen markkinoilla on vaikeaa erityisesti tilanteessa, jossa markkinat on jo otettu haltuun. Oikeusvaltion yksi keskeisimpiä tehtäviä on pitää huolta syrjimättömästä kilpailusta. Historia osoittaa, että monopolistiset vaiheet ovat oikeastaan aika lyhyitä ajanjaksoja.
IS: Pitää ainakin varmistaa, että yritykset noudattaa edes nykyistä lainsäädäntöä ja hoitaa nykyiset vastuunsa. Sanktioiden on oltava riittäviä, kun otetaan huomioon yritysten suuri koko.
Kuka on taloustieteellinen esikuvanne?
EL: Anders Chydenius. Hän formuloi paljon asioita, joista Adam Smith otti palkinnot ja oli myös yksilönvapauden, uskonnonvapauden ja vapaan yhteiskunnan kannattaja.
IS: Jos miettii tätä vuosituhatta, niin Thomas Pikettyn herättämä keskustelu talouden pitkän aikavälin kehityksestä ja sen vaikutuksesta oikeudenmukaisuuteen, on esiin nostamisen arvoinen.
TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö ja Ossi Tahvonen
One comment on “”Must tuntuu, että meillä on aikalailla sama tavote tässä, mut sit ne keinot eroo””
Comments are closed.