Kysyimme marxilaiseen taloustieteeseen perehtyneeltä Pertti Honkaselta, mitä hän ajattelee marxilaisesta taloustutkimuksesta, sen suhteesta valtavirtataloustieteeseen ja sen tulevaisuudesta.
Olette kirjoittaneet paljon marxilaisesta taloustieteestä. Miten kiinnostuitte siitä, Pertti Honkanen?
Kiinnostus lienee peräisin jo lukioajalta, jolloin hankin ensimmäisen kerran jotakin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. 1970-luvulla, kun Sosialistinen opiskelijaliitto ja Helsingissä Akateeminen sosialistiseura olivat vahvoja järjestöjä, marxilaisuutta ja siinä luvussa myös Marxin talousteoriaa ja ennen muuta Marxin Pääomaa opiskeltiin paljon, ja siinä aallossa minäkin olin mukana. Opiskelin kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa, mutta yliopisto-opetus ei kaikilta osin vakuuttanut minua. On myös hyvä muistaa, että 1970-luvulla oli ensimmäinen sodanjälkeisen ajan suuri talouskriisi, joka vaikutti melko paljon taloustieteelliseen keskusteluun eri maissa.
Mitä ovat marxilaisen taloustieteen merkittävimmät erot verrattuna niin kutsuttuun valtavirtataloustieteeseen?
Eroja on tietenkin paljon ja niitä vaikea tiivistää muutamaan lauseeseen. Mutta suurimmat erot ovat varmaankin arvoteoriassa. Valtavirtatiede ei tunnista marxilaista työarvoteoriaa ja siihen nivoutuvaa rahateoriaa, vaan se perustaa näkemyksensä subjektiiviseen arvokäsitykseen. Subjektiiviseen arvoteoriaan sisältyy metodologinen individualismi, yksilön asettaminen tarkastelun keskipisteeksi, kun taas Marxin teoria korostaa ihmisten toiminnan yhteiskunnallista määräytymistä ja tunnistaa yhteiskuntaluokkien keskeisen roolin talousanalyysissa. Valtavirtateoria näkee kapitalistisessa taloudessa sisäisen pyrkimyksen harmoniaan ja tasapainoon, kun taas Marxin teoria korostaa kapitalistisen talouden sisäistä taipumusta kriiseihin ja konflikteihin. Syvemmälle mentäessä on huomattava, että käsitys keskeisten taloudellisten kategorioiden kuten pääoman merkityksestä ja sisällöstä on varsin erilainen verrattuna valtavirran talousteoriaan. Pääomaa ei nähdä tuottavana esineenä vaan yhteiskunnallisena suhteena.
Entä onko marxilaisella taloustieteellä yhtymäpintoja valtavirtataloustieteen kanssa?
Ensinnäkin on otettava huomioon, että Marx loi teoriansa tutkimalla kriittisesti klassista taloustiedettä ja kehittämällä sen lähtökohtia eteenpäin. Siinä mielessä Marxin talousteoria ei paikannu jonnekin taloustieteen historian ulkopuolelle. Myöhemmin taasen Marxin teorialla on ollut vaikutusta erityisesti keynesiläiseen, jälkikeynesiläiseen ja institutionalistiseen talousteoriaan. Vaikutusta on myös toiseen suuntaan. Marxilainen tutkimus saa vaikutteita mm. keynesiläisestä makrotalousteoriasta. On olemassa tutkimussuunta, jossa tietoisesti pyritään yhdistämään klassinen, marxilainen ja keynesiläinen perinne. Oma lukunsa on Joseph Schumpeter, jota viehätti Marxin käsitys kapitalismin dynaamisesta luonteesta, vaikkakin Schumpeter voidaan monessa suhteessa katsoa konservatiiviseksi kapitalismin puolustajaksi ja ”valtavirran” edustajaksi.
Empiirisen tutkimuksen lisääntyminen on ollut merkittävää viime vuosikymmenten aikana taloustieteen piirissä. Näkyykö tämä marxilaisessa taloustieteessä ja, jos näkyy, miten?
Marxilainen taloustieteellinen tutkimus painottuu melko paljon teoreettiseen ja teoriahistorialliseen keskusteluun. Arvoteoreettisten ongelmien matemaattinen analyysi on tässä yksi tutkimussuunta. Siellä, missä tutkijoilla on enemmän resursseja, kuten USA:ssa, Englannissa, Saksassa ja Japanissa, tehdään toki myös empiiristä tutkimusta, erityisesti erilaista makrotaloudellista kasvu- ja kriisianalyysia. Marxilainen taloustutkimus nivoutuu osittain myös sosiologiseen luokkarakenteen ja työelämän tutkimukseen.
Marxilaisesta taloustieteestä ei julkisessa keskustelussa juuri kuule puhuttavan. Millainen on marxilaisen taloustieteen tila Suomessa ja kansainvälisesti?
Monissa pienemmissä maissa marxilainen taloustutkimus (tai marxilainen tutkimus muutenkin) on melko harvalukuisten tutkijoiden toimintaa tai se voi olla olematontakin. Suuremmissa maissa marxilaisilla taloustieteilijöillä on siellä täällä erilaisia yliopisto- ja tutkimusvirkoja. One olemassa kokonaisia marxilaisuuden ”saarekkeitakin”, jolloin tutkimuksella on enemmän jatkuvuutta. Erilaisia julkaisufoorumeja ja aikakauslehtiä on nykyisin melko paljonkin. On tietenkin otettava huomioon, ettei johtavien länsimaiden eikä myöskään esimerkiksi Itä-Euroopan maiden tiedepolitiikka mitenkään suosi marxilaisen tutkimuksen kehittämistä, ei varsinkaan taloustieteessä. Jos katsomme Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolelle, kuva on tietenkin monitahoisempi ja vaikeammin hahmotettavissa. Kovin hyvin tunnettua ei ole, että esimerkiksi Japanissa on vahva marxilaisen taloustutkimuksen traditio. Suomessa ”institutionalisoitu” marxilainen tutkimus – erityisesti taloustutkimus – on myös ollut vähäistä ja satunnaista, melko harvojen tutkijoiden varassa. Kiinnostus Marxin teoriaa kohtaan on kuitenkin jälleen kasvanut. Uusi sukupolvi voi muuttaa kuvaa.
Viime aikoina julkisessa keskustelussa sen sijaan on puhuttu erityisesti jälkikeynesiläisestä taloustieteestä ja modernista rahateoriasta (engl. modern monetary theory). Miten marxilaisen taloustieteen kentällä nähdään muut heterodoksiset lähestymistavat talouden tutkimukseen?
Näiden ns. heterodoksisten suuntausten lähtökohdat ovat yleensä ottaen varsin erilaiset. Yhdistävä piirre on neoklassisen talousteorian kritiikki ja jopa sen hylkääminen. Tässä on ollut ja mielestäni on edelleen mahdollisuuksia hedelmälliseen vuorovaikutukseen, joka voi rikastaa myös marxilaista teoriaa. Esimerkiksi johtopäätökset vuonna 2008 alkaneesta globaalista finanssikriisistä ovat melko lailla samansuuntaiset eri heterodoksisten suuntausten kesken. Toki on myös paljon polemiikkia ja väittelyä näiden suuntausten kesken, mutta se kuuluu luonnollisena osana tieteelliseen keskusteluun.
Millaisia näkökulmia marxilainen taloustiede voi tarjota ajankohtaiseen talouspoliittiseen keskusteluun?
Luulisin, että marxilainen näkökulma auttaa valtavirtaloustiedettä paremmin ymmärtämään taloudellisen eriarvoisuuden syyt ja seuraukset. Jos lähtökohdaksi otetaan voitontavoittelun määrittämä talouden dynamiikka, käsityksiä taloudellisen kasvun mahdollisuuksista ja rajoista ja mm. talouden ja luonnon vuorovaikutuksesta voi syventyä turvauduttaessa marxilaiseen käsitteistöön. Talouskriisit ja niiden seuraukset erityisesti työmarkkinoilla ovat marxilaisen tutkimuksen ominta aluetta.
Miltä marxilaisen taloustieteen tulevaisuus näyttää?
Kansainvälistä keskustelua seuranneena voin sanoa, että kiinnostus Marxin talousteoriaa ja laajemmin sanottuna marxilaista taloustiedettä kohtaan on laajentunut erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Monet konferenssit ja muut tieteelliset tapahtumat ja julkaisuhankkeet sekä alati laajeneva kirjallisuus kertovat kasvaneesta kiinnostuksesta. Nähtäväksi jää, miten tämä vaikuttaa pysyvämmin tieteellisen tutkimuksen ja teorian kehittämiseen. Ainakin marxilaisen tutkimuksen jatkuvuus on monissa maissa turvattu. Muutokset eivät tapahdu kuitenkaan poliittisessa tyhjiössä. On myös paljon vastatuulta, kuten hyvin tiedämme.
