Opiskelenko todella taloustiedettä? Tämä kysymys tulee helposti mieleen taloustieteen kandivaiheen kursseilla – eikä tämä johdu siitä, etten ymmärtäisi menetelmäopintojen tärkeyttä ja sitä, että ne vaativat luonnollisesti oman aikansa.
Ei, kyse on pikemminkin siitä, että kandivaiheen taloustieteen runkokursseissa on varaa kehittämiselle. Väitän, etteivät kurssit palvele parhaiten tarkoitustaan, ja pienilläkin muutoksilla niistä voisi saada kokonaisuutena toimivampia.
Miten sitten vastaisin muutostarpeeseen? Mikä olisi mielekäs ensiaskel opintojen vaatimustason kasvattamiseksi?
Tällä hetkellä taloustieteen geneerisellä kandikurssilla on yhdeksän luentoa, mikä vastaa neljää ja puolta viikkoa. Periodin seitsemästä viikosta jää siis yli kolmannes käyttämättä. Mielestäni tämä käyttämätön aika pitäisi ottaa kursseilla käyttöön. Toisaalta tämä herättää kysymyksen: mitä lisäajalla tehtäisiin?
Teoriaa kursseille ei mielestäni tarvita lisää, mutta nykyinen sisältö voitaisiin levittää useammalle luennolle. Tämä sallisi monipuolisemman ajankäytön luennoilla. Luennoilla ehdittäisiin, teorian esittämisen lisäksi, esimerkiksi käydä ryhmäkeskusteluja teorian sovelluksista, mikä pakottaisi jo luennolla sisäistämään teoriaa.
Pidän käytännön sovelluksien puutetta yhtenä kandiohjelmamme suurimpana ongelmana. Tässä voitaisiin osin ottaa mallia kauppakorkeakouluista, joissa erilaiset case-tehtävät ovat oleellinen osa kurssisuorituksia. Nämä case-tehtävät vastaisivat paremmin niitä tehtäviä, mitä työelämässä tulemme tekemään. Lisäksi ne pakottaisivat soveltamaan teoriaa, ei vain pyörittämään kaavoja. Nykyisellään kandiohjelma ei käytännössä anna minkäänlaisia valmiuksia työhön taloustieteen parissa.
Myös muista Valtsikan opintosuunnista voisimme ottaa oppia. Tällä hetkellä on mahdollista suorittaa kaikki taloustieteen kandiopinnot, opinnäytetyötä lukuun ottamatta, ilman että lukee yhtäkään taloustieteellistä akateemista artikkelia. Muissa Valtsikan ohjelmissa artikkelien lukeminen ja analysointi ovat iso osa kurssisuorituksia. Suoritamme akateemista tutkintoa, joten pidän käsittämättömänä, että akateemista tekstiä luetaan niin vähän. Esimerkiksi vain yhden, luennoitsijan valitseman, artikkelin lukeminen per kurssi olisi helppo tapa jo fuksina saada parempi käsitys, millaisista asioista taloustieteessä tosielämässä puhutaan.
On tärkeää huomioida myös asian toinen puoli – kurssit tuntuvat monesta nykyiselläänkin liian haastavilta. Voiko niitä vaikeuttaa entisestään?
Pidän selvänä, että haaste tulee nousemaan jossakin vaiheessa joka tapauksessa. Ovatko kandiopinnot sittenkään huono vaihe tälle? Mikäli pohja on tarpeeksi vankka, pystyy aiemman päälle hyvin rakentamaan myös nykyistä vaativampia kokonaisuuksia.
Toisaalta on helppo kysyä: jos ei ole valmis ponnistelemaan ja kohtaamaan haasteita, onko sittenkään oikeassa paikassa? Myönnän kuitenkin auliisti, että haasteen koventuessa myös tukea tarvitaan enemmän. Yksin työn kanssa ei saa kokea jäävänsä.
Onko siis taloustieteen kandiohjelma liian helppo? Ehkä ei. Mielestäni on kuitenkin olemassa keinoja, jotka helposti voitaisiin ottaa käyttöön, jotka tekisivät opinnoista mielekkäällä tavalla haastavampia. Tämä tarkoittaa tehtäviä, jotka pakottavat analysoimaan asioita monesta näkökulmasta ja soveltamaan relevanttia teoriaa sen sijaan, että avaimet annetaan suoraan käteen.
Asiasta on varmasti monia mielipiteitä, eikä oikeaa ole tietenkään olemassa. Tavoitteenani onkin ensisijaisesti herätellä ajatuksia ja pohdintaa siitä, miten opiskelua voitaisiin kehittää.
Liian nuori sedäksi
Helsinki
