Hypoteesi taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden kääntyneen U:n muotoisesta suhteesta on keritty moneen kertaan hylätä. Kuznets-käyriin liittyvä tutkimuskirjallisuus ei kuitenkaan ole kadonnut vaan suhteen muodolle on esitetty uusia ja uusiin aineistoihin sopivia hypoteesejä.
Taloustieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa henkeä kohden lasketulla keskitulolla mitatun taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhteen muotoa koskeva kirjallisuus tunnetaan Kuznets-käyrien tutkimuskirjallisuutena. Simon Kuznets (1955) esitti, että taloudellisen kehityksen alussa eriarvoisuus nousee ensin ja alkaa myöhemmin laskea. Eriarvoisuuden kehitys on taloudellisen kehityksen edetessä kääntyneen U:n muotoinen. Juuri kääntynyt U tunnetaan alun perin Kuznets-käyränä.
Kuznetsin (1955) hypoteesi oli empiirinen, joskin aineisto oli ainakin nykynäkökulmasta katsottuna heikko. Havaintoja oli vain Yhdysvalloista, Isosta-Britanniasta ja Saksasta. Empiiriselle hypoteesille esitettiin myös teoreettiset perustelut. Eriarvoisuus kasvaa taloudellisen kehityksen alussa, koska väestöä siirtyy perinteiseltä maataloussektorilta uudelle teollistuneelle sektorille. Teollistuneella sektorilla sekä eriarvoisuus että keskitulo ovat suurempaa kuin agraarisella sektorilla.
Ajan myötä suuri osa ihmisistä on kuitenkin jo siirtynyt teollistuneelle sektorille ja sen eriarvoisuus alkaa laskea. Kun yhä useampi ihminen on syntynyt teollistuneelle sektorille, pystyvät he hyötymään paremmin sen tarjoamista mahdollisuuksista. Sektorin toimintatavat ovat tuttuja. Toisaalta pienituloisempien tuloluokkien poliittinen vaikutusvalta on voinut kasvaa ja näin paine tuloeroja tasaavaan politiikkaan on voinut myös kasvaa.
Myöhemmin Kuznetsin (1955) hypoteesin ympärille on syntynyt kokonainen teoreettisen tutkimuskirjallisuuden kaanon. Kuznets-käyrän muotoisen suhteen mukaista kehitystä ja sen edellytyksiä on esitetty formaalisti matemaattisessa muodossa. Ensimmäiset mallit (ks. esim. Robinson 1976) olivat suhteellisen yksinkertaisia eivätkä täysin huomioineet Kuznetsin (1955) esittämiä oletuksia. Myöhemmin mallit ovat monipuolistuneet.
Kuznets-käyriä on myös formalisoitu erilaisista näkökulmista. Esimerkiksi Aghion ja Bolton (1997) esittävät, että rikkaiden rikastuminen voi ajan myötä hyödyttää kaikkia ja johtaa Kuznets-käyrän muotoisen suhteen muodostumiseen taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden välille. Malli luottaa taloudelliseen kehitykseen, jossa rikkaiden rikastumisesta ikään kuin tipahtelee hyötyä myös pieni -ja keskituloisille (engl. triggle down growth).
Toisaalta Acemoglu ja Robinson (2002) tarkastelevat Kuznets-käyriä poliittisen taloustieteen näkökulmasta. Erityisesti demokratisoitumisprosessi on heidän mukaansa merkittävä eriarvoisuuden kehityksen kannalta taloudellisen kehityksen edetessä. Heidän mukaansa ei kuitenkaan riitä, että malli pystyy selittämään Kuznets-käyrän muotoisen suhteen. Empiria on nimittäin osoittanut, että taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde ei usein ole kääntyneen U:n muotoinen. Acemoglu ja Robinson (2002) selittävät taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhteen muodon jakamalla väestön hallitsevaan eliittiin ja muihin ja analysoimalla väestönosien suhteita.
Kenties lähimmäksi empiriaa teoreettisessa tarkastelussaan pääsevät Anand ja Kanbur (1993). He tarkastelevat talouden tulojakauman kuvaavan Lorenz-käyrän käyttäytymistä taloudessa, jossa on Kuznetsin (1955) hypoteesin mukaisesti kaksi sektoria. Sen lisäksi tarkastellaan usein käytettyjä eriarvoisuusindeksejä. Tietyille eriarvoisuusindekseille voidaan muodostaa ehdot, joiden pitäessä taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde on Kuznets-käyrän muotoinen.
Anand ja Kanbur (1993) muodostavatkin teoreettisen pohjan empiirisille tutkimuksille. Heidän mukaansa juuri muodostettujen ehtojen mukaisia yhtälöitä tulisi testata, kun Kuznets-käyriä mallinnetaan empiirisesti. Perinteisesti Kuznets-käyriä on kuitenkin eriarvoisuusindeksistä riippumatta testattu perinteisen toisen asteen yhtälön tai sen logaritmimuunnoksen avulla.
Empiirinen testaaminen muodostaa teoreettisen kirjallisuuden ohella toisen Kuznets-käyriin liittyvän kirjallisuuden haaran. Taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde on oikeastaan ennen kaikkea empiirinen kysymys. Ensimmäiset empiiriset tutkimukset perustuivat poikkileikkausaineistoon ja niistä piirrettyihin hajontakuviin. Ajan myötä menetelmät kehittyivät ja aineistoista alettiin sovittaa myös pienimmän neliösumman estimaatteja. Niin hajontakuvat kuin ensimmäiset poikkileikkausaineistosta muodostetut PNS-estimaatit löysivät useimmiten tukea Kuznetsin (1955) hypoteesille (Fields 2001).
Pienimmän neliösumman estimaattien laskeminen oli erityisen tavallista 1970-1990-luvuilla. 1990-luvulla eteenpäin aineistot ovat parantuneet ja erityisesti laajempia poikkileikkaus -ja aikasarja-aineistoja on tullut käyttöön. Uudet aineistot ovat vaatineet myös uutta metodologiaa, koska PNS-estimointi ei välttämättä sovellu talousaiheisille paneeli -ja aikasarja-aineistoille. Tutkimuksissa onkin käytetty esimerkiksi kiinteän vaikutuksen malleja (engl. fixed effect estimation). Toisaalta pitemmillä aikasarjoilla on palattu yksinkertaisten hajontakuvien esittämiseen.
Suurin osa uudemmilla aineistoilla tehdyistä tutkimuksista on hylännyt Kuznets-käyrän Kuznetsin (1955) hypoteesin muotoisena (Fields 2001). Kuitenkin esimerkiksi Desbortes ja Verardi (2012) löytävät laajalla paneeliaineistolla tukea kääntyneen U:n muotoisella Kuznets-käyrälle. Suuressa osassa tutkimuksia taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde vaikuttaa kuitenkin enemmän tavallisen U:n kuin kääntynen U:n muotoiselta.
Kuznets-käyrien alkuperäistä hypoteesia vastaan osoittava empiria on johtanut uusien hypoteesien esittämiseen taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhteesta. Thomas Piketty (2014) esittää, että Kuznetsin (1955) analyysi on liian yksinkertainen ja hypoteesi suhteen muodosta on väärä. Suhteen muoto pitäisi oikeastaan olettaa tavallisen U:n muotoiseksi. Lisäksi taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden vuorovaikutuksessa pitäisi rakenteita enemmän ottaa huomioon poliittiset tekijät.
Erityisesti Piketty (2014) näkee eriarvoisuuden kehityksen taloudellisen kehityksen edetessä niin sanottujen yhteiskuntaluokkia erkaannuttavien ja lähentävien voimien vuorovaikutuksen tuotteena. Erkaannuttavat voimat kasvattavat eriarvoisuutta ja lähentävät voimat vähentävät sitä. Erkaannuttavia voimia ovat esimerkiksi 1980-luvulta lähtien ylimpien työtulojen kasvun karkaaminen muiden työtulojen kasvusta. Lähentäviä voimia ovat esimerkiksi julkiset investoinnit koulutukseen.
Toisaalta Milanovic (2016) kritisoi Pikettyn tavoin Kuznetsin (1955) hypoteesia, mutta myös Pikettyn (2014) hypoteesia. Hänen mukaansa Kuznetsin (1955) hypoteesi ei pysty selittämään 1980-luvulla useissa länsimaissa uudelleen nousuun lähtenyttä eriarvoisuutta. Toisaalta Pikettyn (2014) hypoteesi pystyy selittämään lähinnä 1900-luvun ja ehkä osan 1800-luvun eriarvoisuuden kehityksestä. Sopivan hypoteesin pitäisi kuitenkin pystyä selittämään molemmat.
Milanovic (2016) esittääkin jopa 1750-luvulle ulottuvia aikasarjoja, joissa taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden välille muodostaa aaltomainen suhde. Eriarvoisuus nousee ja laskee vuorotellen taloudellisen kehityksen edetessä. U:n muotoisten hypoteesien sijaan taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhde pitäisikin olettaa syklisinä Kuznets-aaltoina. Kuznets-aaltojen muodostumiseen vaikuttavat erityisesti teknologiset muutokset, talouden avoimuus ja poliittiset tekijät.
Edellä kuvatun kirjallisuuden valossa onkin kiinnostavaa tarkastella taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhdetta Pohjoismaissa. Lähes koko 1900-luvun kattavat henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen sekä suurituloisimman prosentin tulo-osuutta kuvaavat aineistot pystytään keräämään avoimista tietokannoista. Kirjoituksessa hyödynnetään The Maddison Projectin tietokantaa bruttokansantuotteiden osalta ja World Inequality Databasea tulo-osuuksien osalta.
Oheinen kuva esittää Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan aineistoista piirretyn hajontakuvaajan, jossa x-akselilla on taloudellinen kehitys ja y-akselilla eriarvoisuus. Aineistosta on esitetty pelkästään hajontakuvaaja yksinkertaisuuden vuoksi. Toisaalta pitkällä aikasarjalla suhteen muodon näkee ainakin tässä tapauksessa aika selvästi myös hajontakuvaajasta.
Pohjoismaiden yhteisen Kuznets-käyrän muoto on kiinnostava. Toisaalta aineistosta näkyy selvästi Pikettyn (2014) hypoteesin mukainen U, mutta toisaalta aineistossa on nähtävissä Milanovicin (2016) mukaista Kuznets-aallon muotoa. Vaikea on kuitenkin nähdä Kuznetsin (1955) esittämää kääntyneen U:n muotoista suhdetta taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden välillä.
Jos haluttaisiin keskustella tarkemmin Pohjoismaisen Kuznets-käyrän muodon syistä, vaadittaisiin toinen teksti. Epäilemättä Pikettyn (2014) mukaisesti politiikkaa ei tule Pohjoismaisissakaan yhteyksissä unohtaa. 1900-luvun toisen puoliskon loppupuolella alkanut liberaalimman talouspolitiikan vaikutus on näkynyt myös Pohjoismaissa. Toisaalta teknologinen muutos on epäilemättä vaikuttanut taloudellisen kehityksen ja eriarvoisuuden suhteen muodon kehitykseen.
TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö
Lähteet:
Acemoglu, Daron – Robinson, James. A 2002: ”The Political Economy of the Kuznets Curve”. Review of Development Economics, 6, 183-203.
Aghion, Philippe – Bolton, Patrick 1997: “A Theory of Trickle-Down Growth and Development”. The Review of Economic Studies, 64, 151-172.
Anand, Sudhir – Kanbur, S. M. R. 1993: ”The Kuznets process and the inequality-development relationship”. Journal of development economics, 40, 25-52.
Desbordes, Rodolphe – Verardi, Vincenzo 2012: ”Refitting the Kuznets curve”. Economics Letters, 116, 258261.
Egli, Hannes 2001: “Are cross-country studies of the Environmental Kuznets Curve misleading? New evidence from time series data for Germany”. Leibniz Information Centre for Economics Working Paper No. 10/2001.
Fields, G. S. 2001: Distribution and Development : A New Look at the Developing World. MIT press.
Kuznets, Simon 1955: ”Economic Growth and Income Inequality”. The American economic review, 45, 1-28.
Milanovic, Branko 2016: Global inequality. Harvard University Press, Cambridge.
Piketty, Thomas 2014: Pääoma 2000 -luvulla. Into Kustannus, Helsinki.
