KAPITAALI 2/2021 - NÄKÖKULMA - Yleinen

Kolumni: Kahdet asuntomarkkinat asettavat pienituloiset helsinkiläiset eriarvoiseen asemaan

Kolumni | Teksti: Tuomas Hiilamo

Kuntavaaleissa yksi tärkeä teema on asuntopolitiikka. Helsingissä kohtuuhintaiset ara-vuokra-asunnot ovat herättäneet keskustelua muun muassa mielipidepalstoilla. Kohtuuhintaiset vuokra-asunnot on rakennettu valtion tuella. Jotta kohtuuhintaiset asunnot kohdistuisivat niitä tarvitseville, tulee niitä vuokrata tarvehankintaa käyttäen. Asukasvalinnat tehdään hakijan kiireellisyyden, varallisuuden ja muiden kriteerien perusteella eikä jonotusperiaatteella.

Kohtuuhintaiset asunnot ovat selvästi vapaiden vuokra-asuntomarkkinoiden asuntoja edullisempia, minkä takia ne ovat erittäin suosittuja. Asunnonhakijoita on huomattavasti enemmän kuin asuntoja olisi tarjoilla. Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen nettisivuilla todetaan suoraan:

 ”Ara-vuokra-asunnot ovat erittäin kysyttyjä – järjestelmässämme on aktiivisena jatkuvasti jopa noin 25 000 hakemusta. Suuren kysynnän vuoksi kaikille hakijoille ei valitettavasti riitä asuntoja.”

Kohtuuhintaiset asunnot jakavat asuntomarkkinat kahtia. Joko pääsee edullisemmille markkinoille ara-asuntojen piiriin tai joutuu vuokraamaan asunnon kalliimmilta avoimilta markkinoilta. Vaikka hakijan kannalta nämä kaksi markkinaa ovat erilliset, ne kuitenkin vaikuttavat vahvasti toisiinsa. Rakennuskelpoista pinta-alaa on Helsingissä vain rajoitetusti, ja kohtuuhintainen vuokra-asunto vie tilaa markkinahintaisilta asunnoilta. Näin ollen kohtuuhintaiset asunnot nostavat muiden asuntojen vuokria.

Vuokranantajasta huolimatta asumistuen laskentatapa on sama. Kohtuuhintaisessa vuokra-asunnossa asuvaa pienituloista tuetaan edullisemman asumismuodon lisäksi myös asumistuella, kun taas normaalissa vuokra-asunnossa asuva saa saman asumistuen kalliimpaan kotiinsa, jonka hintaa nostavat kohtuuhintaiset asunnot.

Sen lisäksi, että kohtuuhintaisista valtion tukemista vuokra- asunnoista -paljon keskustelua herättäen- hyötyvät ne, joiden tulotaso on noussut vuokrasuhteen aikana, ara-järjestelmä asettaa pienituloiset vuokralla asuvat eriarvoiseen asemaan keskenään. Jos ei etene kohtuuhintaisten asuntojen jonossa, joutuu asumaan kohtuuttoman hintavasti selvästi korkeammilla kokonaisasumiskustannuksilla kuin täysin samanlainen vuokralainen, joka on päässyt halvemmille markkinoille.

Helsingin kuntavaaleissa on suurelle joukolle kyse mahdollisuudesta äänestää myös vuokranantajansa asioista – jopa muiden kaupunkilaisten kustannuksella? Nähtäväksi jää, kuinka suuren roolin asuntomarkkinat saavat tulevissa vaaliväittelyissä.

Jatka keskustelua: