Arvostelu | Mikko Vanhala
Kirjassaan The Ancient Economy (The Hogarth Press, 1973) Cambridgen yliopiston edesmennyt professori Moses Finley taustoittaa Kreikan ja Rooman talousjärjestelmiä noin vuodesta 1000 eKr. Rooman hajoamiseen asti. Kirjan lähestymistapa on pikemminkin sosiologinen kuin taloustieteellinen, ja analyysi perustuu mallien tai empiiristen aineistojen sijaan kirjallisten lähteiden tulkintaan.
Antiikin aikainen talousjärjestelmä eroaa nykyisestä merkittävästi. Valtion rooli oli talouden kannalta hyvin vähäinen, eikä nykyisen kaltaisia raha- tai rahoitusmarkkinoita ollut. Kotitalous oli tärkein taloudellinen yksikkö. Finley esittää, että antiikin taloutta ei pidäkään yrittää katsoa modernin taloustieteen näkökulmasta, sillä antiikin talousjärjestelmä ei ollut millään tavalla itsenäinen muusta yhteiskunnasta eivätkä nykyiset taloustieteelliset peruskäsitteet ja -oletukset olleet toimijoille tuttuja. Tuotanto ei perustunut niinkään pääoman kasvattamiseen kuin sen hankkimiseen: voiton käsite oli tuttu, mutta kasvun ei, joten voiton tekeminen oli pitkälti nollasummapeliä. Myös halvan työvoiman tarjonta (ts. orjat ja maaorjat) oli runsasta, joten kannustimia tuottavuutta parantavan teknologian kehittämiseen ei juuri ollut.
Finley korostaa statuksen merkitystä antiikin yhteiskunnassa. Status – ja implisiittisesti varallisuus – määritti pitkälti mahdollisuuksia politiikkaan tai liiketoimintaan osallistumiseen. “Talous” rakentui maanomistajuuden ympärille, mutta maan omistamisen tarkoitus ei ollut niinkään sen tuotannon kasvattaminen ja sen avulla rikastuminen vaan ennemminkin yhteiskunnallisen aseman esittely ja pönkittäminen.
Mielenkiintoinen näkemys on myös se, että antiikin kaupungit olivat ennemmin kulutuksen kuin tuotannon keskittymiä. Kaupungit olivat hyvin riippuvaisia lähialueiden maanviljelyksestä ja kaupankäynnistä, ja olivat vähäisen omavaraisuuden ja ruoan
huonon säilyvyyden takia alati nälänhädän uhkaamia. Teollisuuden merkitys kaupunkien synnyn ja kasvun kannalta oli vähäistä, kun taas luonnonvarojen hyödyntäminen mahdollisti kaupungin kasvun.
Kirjassa käytetyt lähteet tuntuvat hieman yksipuolisilta. Finley käyttää lähes yksinomaan kirjallisia primäärilähteitä ja sivuuttaa arkeologisen tutkimuksen tulokset “moderneina”. En tunne antiikintutkimusta tieteenalana kovin hyvin, mutta tämä rajaus tuntuu hieman kapealta, etenkin kun kirjalliset lähteet ovat käytännössä kokonaan “eliitin” kirjoittamia. Arkeologisiin löytöihin vertaaminen voisi myös auttaa kirjallisista lähteistä tehtyjen hypoteesien testaamisessa (tai epäuskottavien sellaisten poissulkemisessa).
Lisäksi Finleyn ajatuksenjuoksua ei ole aina kovin helppo seurata. Argumentit ovat hyvin perusteltuja ja lähteiden tulkinta on johdonmukaista, mutta tekstin punaisen langan seuraaminen on paikoitellen vaikeaa. Kirjassa ei myöskään tunnu olevan selkeää keskeistä teesiä tai tavoitetta, joka yhdistäisi eri kappaleita.
Kokonaisuutena The Ancient Economy on mielenkiintoinen johdatus antiikin taloushistoriaan, mutta kaipaa tuekseen myös muita lähteitä kattavan kokonaiskuvan saamiseksi.
