Kirja-arvostelu | Juho Junttila & Mikko Vanhala
Icon Books, 2018
390 s.
Juho: Pitää varmaan tähän alkuun myöntää, että olin luullut tämän kirjan käsittelevän määrällistä keventämistä (quantitative easing). Kirjan todellinen aihe – modernin taloustieteen mollaaminen – oli tätä vasten melkoinen pettymys.
Mikko : Joo, määrällisestä keventämisestä ei tainnut kirjassa tainnut olla yhtään mainintaa, mikä ei sinänsä yllätä. (Suhteellisen) toimivan makrotason rahapolitiikan mainitseminen olisi varmaan romahduttanut koko kirjan pääteesin.
Kirja-arvostelun kohteena on David Orrellin Quantum Economics (Icon Books, 2018). Kirjassaan Orrell pyrkii osoittamaan yhteyksiä taloustieteen ja kvanttifysiikan välillä. Näkökulmana tämä on kuitenkin vähemmän uniikki, kuin kirjailija antaa ymmärtää. Ekonofysiikaksi kutsuttu heterodoksitaloustieteen ala on jo parinkymmenen vuoden ajan pyrkinyt soveltamaan fysiikan teorioita ja malleja taloustieteellisiin aiheisiin, pääasiassa rahoitusmarkkinoihin. Tämän alan merkittävimmät tutkimuskohteet liittyvät pitkälti niin sanottuihin paksuhäntäisiin jakaumiin; vaikka normaalijakauma vaikuttaa järkevältä mallilta rahoitusmarkkinoiden tuottojen mallintamiseen, eivät empiiriset tulokset useinkaan puolusta sitä. Suuria nousu- ja laskupäiviä on ollut pörsseissä paljon useammin kuin normaalijakauman mukaan pitäisi.
Juho: Orrellin oma kvanttitaloustiede keskittyy erityisesti rahan ominaisuuksiin. Perusajatus on että myös taloustieteellisillä muuttujilla voisi olla kvanttiominaisuuksia. Niin kuin valo on yhtä aikaa hiukkanen ja aalto, myös raha voisi olla yhtä aikaa virtuaalista ja reaalista. Metallikantaisessa rahajärjestelmässä näin ei voi olla, sillä valuutan arvon perustuessa fyysiseen jalometallimäärään on raha aina pelkästään reaalista. Fiat-rahassa rahan superpositio on kuitenkin mahdollinen: raha on oikeastaan vain numeroita, joita voidaan siirrellä tililtä toiselle. Koska tätä ei oteta valtavirran taloustieteessä kunnolla huomioon, Orrell argumentoi koko tieteenalan tarvitsevan perusteellista remonttia.
Kirjan rakenne on aluksi ihan mielenkiintoinen. Ensimmäisessä puoliskossa esitellään kattavasti sekä kvanttifysiikan että rahan historiaa. Tämän alustuksen jälkeen kirjailija siirtyy kuitenkin hakkaamaan modernia taloustiedettä lyttyyn loppukirjan ajaksi. Vaikka taloustieteen kritiikki osuu sitä kaipaaville osa-alueille, niin tässä kirjassa se on esitetty poikkeuksellisen huonosti. Empiirisiä tuloksia ei käytännössä käsitellä ja lähdeviittauksia lähestulkoon väärinkäytetään kirjailijan agendan vahvistamiseksi.
Mikko: Niin, alussa Orrell nostaa esiin mielenkiintoisen näkökulman kysyntä- ja tarjontakäyriin liittyen. Koska voimme havaita kerralla vain yhden pisteen, ei kysyntä- ja tarjontakäyriä oikeastaan ole edes olemassa. Kiinnostavia ajatuksia ei kuitenkaan lopulta jalosteta niiden esittelyä pidemmälle.
Orrellilla on tainnut jäädä makrotaloustieteen kursseilta jotain hampaankoloon, sillä hän käyttää huomattavasti aikaa makromallien, erityisesti DSGE-mallien (Dynamic Stochastic General Equilibrium), kritisoimiseen. Jos sitä, miten ekonomistit epäonnistuivat ennustamaan finanssikriisin, ei ole vielä hierottu naamaasi tarpeeksi, kirjassa on uhrattu siihen useita kymmeniä sivuja (ja jopa useiden sivujen pituinen kooste ekonomistien esittämistä tekosyistä). Orrell on hanakka kritisoimaan, mutta varsin vaitonainen tarjoamaan parempia ratkaisuja.
Juho: Teksti on aikalailla kirjallinen vastine sille, että joku seuraisi kun työskentelet ja kommentoisi jatkuvasti miten teet kaiken aivan väärin, mutta ei koskaan tarjoaisi parempia vaihtoehtoja.
Mikko: Huomattavan määrän piikittelyä saa myös meteorologi Michael Fish, joka päivää ennen Britannian vuoden 1987 Suurta myrskyä kertoi, kuinka mitään myrskyä ei todellakaan ole tulossa. Meteorologiaa ja taloustiedettä erottaa kuitenkin olennaisesti se, että toisin kuin taloustieteessä, meteorologiassa odotukset säästä eivät kuitenkaan vaikuta toteutuvaan säähän. Vaikka olisihan se toki siistiä, että aurinkoisia hellepäiviä tulisi aina, kun niitä toivotaan.
Juho: Jep. Ja eiväthän vaikkapa keskuspankkien tai sijoitusinstituutioiden ekonomistit tietenkään ala mainostamaan, kuinka kriisi on tulossa, sillä siitähän vasta paniikki syntyisi.
Mikko: Taloustieteen opiskelijalle ja lukion fysiikan suorittaneelle Quantum Economics ei tarjoa kovin paljon uutta. Niin taloustiedettä kuin fysiikkaa tarkastellaan pitkälti historiallisesta näkökulmasta ja eri koulukuntien perspektiiveistä. Kokonaisuutena Quantum Economics on melko mitäänsanomaton kirja, jonka yleisvaikutelma herättää jopa enemmän suuttumusta kuin edes laimeaa innostusta.
Juho: Mistä puheen ollen, puhutaanko vielä hetki lähteiden väärinkäyttämisestä omien argumenttien puolustamiseksi?
Mikko: …
