Teksti: Mikko Vanhala
Amerikkalaisen Ayn Randin magnum opus, jo vuonna 1957 julkaistu Atlas Shrugged (suom. Kun maailma järkkyi, Minerva-kustannus, 2017) tunnustetaan edelleen yhdeksi maailmankirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Yhdysvalloissa kirja nimettiin vuonna 1991 tehdyssä kyselyssä toiseksi merkittävimmäksi kirjaksi heti Raamatun jälkeen, ja Suomessa liikemies Björn Wahlroos nimesi Ayn Randin yhdeksi kolmesta itseensä eniten vaikuttaneesta ajattelijasta. Melkoiset ansiot: Kapitaali selvitti, onko kirja todella maineensa veroinen.
Kun maailma järkkyi on pohjimmiltaan vapauden ja amerikkalaisen unelman ylistys. Se on dystopia, joka kuvailee mitä tapahtuisi, jos asiat, joita olemme tottuneet pitämään itsestään selvinä, eivät olisikaan enää varmoja. Entä jos aurinko ei nousisikaan aamulla? Entä jos omistusoikeuksia ei enää olisi? Entä jos omalla työllään ei voisi enää rikastua?
Kaikki alkaa, kun eräänä päivänä Yhdysvalloissa, viimeisessä vapauden tyyssijassa, aletaan säätämään lakeja, joilla rajoitetaan yritysten voittoja ja liiketoiminnan vapautta. Rautatieimperiumi Taggart Transcontinentalin perijätär Dagny Taggart ja teräskeisari Henry ”Hank” Rearden kuuluvat niihin harvoihin, jotka uskaltavat asettua yhteiskuntaa vastaan ja taistella torjuakseen nämä kavalat hyökkäykset vapaata liiketoimintaa vastaan. Vähitellen
lainsäädäntö muuttuu tiukemmaksi ja tiukemmaksi, kohti poliisivaltiota, jossa omistusoikeuksia ja patentteja ei enää ole: on helppo arvata, että kannustimet uuden teknologian kehittämiselle tai jopa minkään vastuun ottamiselle ovat vähäiset, kun oman työnsä hedelmiä ei enää pääse keräämään. Ihmiset alkavat jopa kilpailla siitä, kuka tekee työnsä huonoiten, sillä ne, jotka yrittävät toimia tavalliseen tapaansa, pakotetaan raatamaan ylitöissä. Harjoittelijan kuuluisi saada samaa palkkaa kuin toimitusjohtajan – ei siksi että hän ansaitsisi sen, vaan siksi että hän tarvitsee sitä; ostoja ei enää saa tehdä yrityksiltä, jotka tuottavat parhaan tuotteen matalimpaan hintaan, vaan niiltä, jotka tarvitsevat tilauksia. Dollarin merkin alle yhdistyvät kapitalistit yrittävät saada sosialistit ymmärtämään lyhytnäköisyytensä maailman ajautuessa
romahduksen partaalle.
Randin maailma on melko mustavalkoinen. Sosialismi nähdään puhtaasti pahana asiana, käärmeenä, jonka tarkoitus on riistää ansiot niiltä, jotka ovat omalla ahkeralla työllään ne ansainneet. Kapitalistit puolestaan nähdään pelastajina, joiden väsymätön kamppailu voi estää katastrofin. Rand menee argumenteissaan jopa
niinkin pitkälle, että puhuu kaikkea julkista interventiota vastaan: markkinoiden tulisi olla täysin vapaat, vailla mitään sääntelyä. Vastaavasti yrityksiä ei tulisi verottaa, eikä julkisia palveluita tarjota. Myöskään mitään muita veroja ei olisi: Randin mielestä valtion rahoituksen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. Kyseessä olisi yövartijavaltio, jonka tehtävä olisi yksinomaan vapauden ja omistusoikeuden suojeleminen.
”—[N]äiden saalistajien uskontunnustus on saanut teidät pitämään suurinta saavutustanne merkkinä häpeästä, vaurauttanne syyllisyytenä, suurimpia miehiänne, teollisuudenharjoittajia, roistoina ja upeita tehtaitanne lihastyön tuotteena ja ominaisuutena, ruoskalla pakotettujen orjien työnä samaan tapaan kuin Egyptin pyramidit. Roiston, joka väittää, että hän ei näe eroa dollarin ja ruoskan voiman välillä, tulisi oppia ero omin voimin – ja luullakseni hän tuleekin oppimaan.”
Kun maailma järkkyi on ajatuksia herättävä kirja. Filosofiset pohdinnat on upotettu toiminnan ja dialogin sekaan, josta ne nostavat päätään yllättävilläkin hetkillä. Kirjan kuuluisin osa lienee sivulta 1306 alkava pitkä filosofinen radiopuhe. On jopa sanottu että koko muu kirja on vain taustaa tälle puheelle – ja se on hyvin
sanottu. Tässä puheessa Rand selventää objektivismiksi kutsuttua filosofiaansa. Objektivismin kantava ajatus on, että kaiken toiminnan tulisi olla rationaalista ja järkeen perustuvaa. Tunteille ei tulisi antaa sijaa päätöksenteossa. Ihmisen korkein tavoite tulisi olla oman onnellisuuden ja hyvinvoinnin maksimointi. Kaikella olemassaololla on oltava syy, ja tietoisuus tuo mukanaan velvollisuuden tehdä itse omat päätökset.
Rand lopetti kaunokirjallisen uransa kirjan ilmestymisen jälkeen ja omistautui kokonaan objektivismin jatkokehittelylle. Olen samaa mieltä siinä, että yhteiskunnallisen päätöksenteon tulisi perustua järkeen ja tieteeseen, mutta myös pehmeillä arvoilla tulisi olla paikkansa.
Kirja on todella pitkä, 1521-sivuinen. Pitkäveteiseksi se ei kuitenkaan ehdi käydä. Uskaltaisin jopa sanoa, että kirjasta olisi vaikea leikata pois yhtäkään kohtausta sisällön kärsimättä. Tapahtumia on paljon, ja niillä on syynsä ja seurauksensa. Vaikka kirjan loppuratkaisu onkin helppo arvata jo noin tuhannen sivun
kohdalla, säilyy mielenkiinto silti loppuun asti. Se ei ehkä kuulu niihin kirjoihin, joita ei yksinkertaisesti voi laskea käsistään, mutta sen pariin palaa kuitenkin uudelleen ja uudelleen.
Kirja on herättänyt lukijoissa monenlaisia hyvin vastakkaisiakin tunteita. Goodreads-arvosteluita lukiessa voisi melkeinpä todeta joka toisen lukijan antaneen yhden tähden ja joka toisen täydet viisi. Teos nähdään usein poliittisena manifestina, mutta suosittelen sen lukemista ennakkoluulottomasti kaunokirjallisena teoksena, josta voi sitten vetää itse omat johtopäätöksensä.
Vaikka kirjan ideologiasta voi olla mitä mieltä tahansa, Kun maailma järkkyi on ehdottomasti kirja, joka kannattaa lukea, tai vähintäänkin tuntea.
