Kirja-arvostelu | Otto Muurinen
Docendo, 2019
451 s.
Olen itse sitä ikäluokkaa, että omat henkilökohtaiset muistikuvani eurokriisistä ovat hyvin hatarat. Tai pikemminkin: niitä ei ole lainkaan. Jo tämän takia tartuin suurella mielenkiinnolla Olli Rehnin teokseen Kuilun partaalta – Näin euro pelastettiin.
Vaikka omaan lukukokemukseeni liittyi vahvasti se, etten tuntenut eurokriisin vaiheita kovin tarkasti, tuntuu, että teoksella on monitasoisuutensa myötä tarjottavaa hyvin monenlaisille lukijoille. Monitasoisuus mahdollistaa lukemisen myös hyvin erilaisista näkökulmista, mikä kannustaa palaamaan teoksen ääreen useamman kerran.
Teoksensa alkusanoissa Rehn kertoo kirjoittaneensa oikaistakseen väärinkäsityksiä ja auttaakseen ymmärtämään eurokriisiä ja euron tulevaisuutta. Näkökulma on avoimen Eurooppa-myönteinen. Asiapitoista sisältöä Rehn värittää elävillä kuvauksilla käydyistä neuvotteluista ja keskusteluista – unohtamatta pelattuja jalkapallopelejä.
Monesti tuntuu, että Euroopan hajanaisuutta ja päätöksenteon vaikeutta EU:ssa liioitellaan. Luettuani Kuilun partaalta, tuntuu ajatus ilmiön liioittelemisesta suorastaan naurettavalta. Rehnillä on taustaa sekä Euroopan komissiossa, parlamentissa että keskuspankissa. Tämän monipuolisen kokemuksensa kautta hän pystyy kommentoimaan eurooppalaista yhteistyötä useista eri näkökulmista ja keskeisistä rooleista päätöksenteon ytimessä. Lukijalle välittyykin hyvin kuva siitä, kuinka jäsenmaiden sisäpoliittisten kysymysten ja EU:n organisaatioiden ja jäsenmaiden välisten ristiriitojen takia riittävän tuen saaminen päätökselle oli ja on yhä edelleen hyvin haastavaa. Usein jouduttiinkin parhaimman ratkaisun sijasta tyytymään vähiten huonoon.
Lukija, joka tuntee eurokriisin vaiheet ja ratkaisukeinot hyvin, saa Rehnin omista kokemuksista enemmän irti kuin lukija, jolle kriisi on vieraampi. Tällöin pystyy keskittymään kriisin vaiheiden ja ratkaisujen hahmottamisen sijasta siihen lukijan kannalta melko ainutlaatuiseen näkökulmaan, josta teos tarkastelee kriisin vaiheita. Mielestäni teoksen tärkeintä antia edustavatkin kirjoittajan omat kokemukset ja näkemykset, jotka tuovat ainutlaatuisen aspektin kriisin tarkasteluun.
Sanotaan, että ymmärtämättä historiaa ei voi ymmärtää tulevaa. Kuilun partaalta liittääkin arvokkaalla tavalla eurokriisin tapahtumat historiaan – aina 1800-luvun sodista Ranskan ja Saksan välillä EU:n perustamisvaiheen sopimusneuvotteluihin. Tulevaisuuden ymmärtämiseksi Rehn esittelee haasteita ja eurokriisin nostattamia kysymyksiä, joiden parissa EU joutuu tulevina vuosina ja vuosikymmeninä painimaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että menneisyyden tunteminen ei kuitenkaan tee autuaaksi – kuten eurokriisikin osoitti, kriisit voivat yllättää täysin ja poiketa olennaisesti aiemmista.
Vaikka Kuilun partaalta onkin jo muutaman vuoden takaa, ei sen ajankohtaisuus ole kärsinyt lainkaan. Pikemminkin päinvastoin! Euroopan Unioni on tällä vuosikymmenellä uusien erilaisten haasteiden edessä, ja maanosan yhtenäisyyttä koetellaan kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Samalla eurokriisiin jälkimainingeissa käynnistyneet uudistustoimet ovat vielä osin kesken. Halusipa näkemyksiä eurokriisin ratkaisemisesta tai kokemuksia eurooppalaisen yhteistyön ytimestä, on Olli Rehnin teos lukemisen arvoinen.
