KAPITAALI 3/2020 - KULTTUURI - Yleinen

Kirja-arvostelu: Juhana Torkki – Plutarkhos. Mielen tyyneydestä

Kirja-arvostelu | Teksti: Lauri Ala-Mursula

Facebookin ja Googlen algoritmit tiesivät tarjota minulle jotain, mitä en vielä tiennyt tarvitsevani. Juhana Torkin aiempaa kirjallisuutta lukeneena sain uutissyötteisiini alituiseen mainoksia Torkin kirjasta Plutarkhos. Mielen tyyneydestä. (Otava, 2020) ja pian huomasin käveleväni tyynesti kaupasta pois, kirja kädessäni.

Juhana Torkki on kirjailija ja puhetaidon kouluttaja, jonka moni tuntee teoksista Puhevalta, Neuvotteluvalta ja Tarinan valta. Koulutukseltaan hän on teologian tohtori. Korkeat myyntiluvut, Otavan kirjasäätiön tietokirjapalkinto ja ystäväpiirin runsaat kehut Torkin edellisestä kirjasta Seneca. Elämän lyhyydestä (Otava) tukivat ostopäätöstäni.

Plutarkhos oli kreikkalainen keskiplatonista koulukuntaa edustanut filosofi, joka eli vuosina 46 – 119 jaa. Filosofiajargonilla kuvattuna hän yhdisti ajattelussaan platonismia, stoalaisuutta ja peripateettista koulukuntaa. Filosofiaa harrastamattomalle kirja näyttäytyy argumentointina tiedon rauhallisen vastaanottamisen ja käsittelyn puolesta. Tekninen ja monimutkaisia termejä vilisevä filosofiajargoni etukäteen hieman pelotti, mutta turhaan. Kirja oli helppolukuinen etukannesta takakanteen.

Maailman ollessa jälleen kerran kriisissä, tällä kertaa epidemiologisista syistä, on hyvä ajatus sukeltaa syvälle historian havinoihin. Niin taloustieteilijät tekevät: kriisin iskiessä etsitään historiallisia vertailukohtia syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseksi ja hyödynnetään aiempia havaintoja vallitsevan tilanteen mallintamiseen. Tämä toimintamalli ei toki rajoitu pelkästään taloustieteilijöihin, sillä esimerkiksi Google Trends -palvelun mukaan vuoden 2020 tammikuun toisen ja maaliskuun kolmannen viikon välillä espanjantautiin liityvät Google-haut satakertaistuvat maailmanlaajuisesti. Miksiköhän?

Maailma on siis aiemminkin mullistunut lukuisia kertoja. Siksi sukellus mielen tyyneyden pohdintaan voisi jälleen olla hyväksi: kuinka ihmiset ovat aiemmin saavuttaneet mielenrauhan rauhattomassa maailmassa? Mitä voisi oppia historiasta? Tätä pohdin kirjaan tarttuessani.

Torkki on tutkinut Plutarkhoksen tuotantoa ja päätynyt suomentamaan kirjaan neljä kirjettä välikommentein höystettynä. Ensimmäinen kirjeistä on osoitettu mielenrauhaa havittelevalle roomalaiselle senaattorille. Toinen kirje sisältää kahden Plutarkhoksen ystävän keskustelua vihan hallinnasta. Kolmas kirje on Plutarkhoksen kirjoitus pahansuovasta uteliaisuudesta. Neljännen hän on kirjoittanut lohdutuskirjeeksi omalle vaimolleen heidän kaksivuotiaan lapsensa kuoltua.

Kirjeet käsittelevät mielen tyyneyttä monipuolisilla, nykypäiväänkin sovellettavilla esimerkeillä. Esimerkiksi Plutarkhoksen kritisoimaa pahansuopaa uteliaisuutta sekä turhanpäiväisen tiedon keräämistä ja mahdollisesti levittämistä toisista ihmisistä esiintyi tuolloin ja esiintyy edelleen. Jos Plutarkhoksen tuttavat juoruilivat torilla paikallisen julkimon sadan dinaarin velasta, niin tänä päivänä luetaan Seiskasta tosi-tv-tähden sadan tuhannen euron ulosottovelasta ja jaetaan linkkiä uutisesta kavereille. Plutarkhos argumentoi lähes kaksi tuhatta vuotta sitten, että tällainen toiminta on pikemminkin haitallista kuin hyödyllistä ja kuinka siihen menee turhaan aikaa ja vaivaa. Asiat eivät ole tämän suhteen muuttuneet, nykyihminen nauttii vain entistä laajemmasta vastaavien virikkeiden tarjonnasta.

Kirja on mukaansatempaava. Torkki on kääntänyt tekstit huolellisesti ja Plutarkhos käyttää kuvainnollista, kaunista kieltä. Kirja täyttää sen, mitä otsikko lupaa, eli antaa neuvoja itsehillintään ja historiallista perspektiiviä. Ei siis mikään tyhjänpäiväinen self-help-kirja! Kirjan kuvaamat ihanteet kantavat nyky-yhteiskuntaan asti: ihmisen olisi hyvä tavoitella rauhallisuutta, harkitsevuutta ja lempeyttä, ja ihanne saavutetaan itsehillinnällä.

Voin suositella kirjaa monenlaisille lukijoille. Teos kuvaa antiikin aikojen elämäntapaa ansiokkaasti. Historiasta kiinnostunut löytää siitä aikakauden tärkeitä hallitsijoita, runoja sekä näytelmiä. Antiikin arkielämän iloissa ja suruissa näkyy paljon yhtäläisyyksiä tähän päivään. Ihminen ei näytä paljon muuttuvan, ei yhteiskunnan kehittyessäkään.

Oppikirjaa Plutarkhoksen ajattelusta ja tuotannosta etsivälle en kirjaa suosittele. Ensisijaisesti kirjan parissa viihtyy lukija, jota kiinnostaa tyyneys maailman kohtaamisessa iloineen ja suruineen. Eli angloamerikkalaisesti ilmaistuna lukija, jota kiinnostaa elämän sitruunoiden sitruunasoodaksi muuttaminen, tyynesti ja rauhallisesti.

Kuva: https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=26748570 (CC BY-SA 3.0)

Jatka keskustelua: