Historia toistaa itseään. Sanan ‘historia’ voisi korvata myös sanalla ‘taloustieteen opetus’. Koulutusohjelman tutkintorakenne nimittäin on olennaisilta osin sama kuin se on ollut jo 30 vuotta sitten.
Jatka lukemista: Katsaus historiaan: taloustieteen opetus 30 vuotta sittenKapitaali tarkasteli valtiotieteellisen tiedekunnan vuosien 1992-93 opinto-opasta. Kansantaloustieteen koulutusohjelman rakenne on jopa kurssien nimiä myöten lähes nykyistä vastaava. Merkittävimpänä erona nykyiseen on, että opintoihin on sisältynyt 2 opintoviikon (1 ov = 1,5 op) laajuinen Kansantaloustieteen historia sekä syventävien opintojen tasoinen Oppihistoria ja metodologia (2 ov), joiden vastineita ei nykyisessä tutkintorakenteessa ole. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ohjelman rakenteessa on painotettu hieman enemmän mikro- kuin makrotaloustiedettä: mikrotalousteoriaa on sisältynyt 14 ov edestä, kun taas makroa vain 11 ov.
Syventäviin opintoihin on lisäksi sisältynyt suuntautumisvaihtoehdon valinta. Suuntautumisia on ollut neljä: Yleinen, Ekonometria, Julkinen talous, sekä Kansainvälinen talous. Suuntautumisvaihtoehtojen merkitys vaikuttaa kuitenkin olleen hyvin vähäinen: kuhunkin on sisältynyt vain kaksi suuntautumisvaihtoehdon “omaa” kurssia, yhteensä 9 ov, ja loput kurssit ovat olleet kaikissa samat. Ehkä nykyinen rakenne, jossa suuntautumista ei tarvitse valita, on joustavampi ja opiskelijoidenkin kannalta järkevämpi.
Myös taloustieteen erikoiskurssit ovat lähes samoja kuin 90-luvun tutkintorakenteessa. Julkisen talouden, ympäristötaloustieteen, raha- ja pankkiteorian, työn taloustieteen ja muiden lisäksi listasta löytyy myös muutamia yllättävämpiä kursseja, kuten Siirtymävaiheen talouksista, Voittoa tavoittelemattomista organisaatioista sekä hieman epämääräisen kuuloinen Makroteorian suomalaisista sovellutuksista.
Menetelmäkursseja on myöskin ollut nykyistä vähemmän. Koulutusohjelmaan vaikuttaa sisältyneen vain yksi matematiikan kurssi, johon on kuulunut differentiaaliyhtälöitä, joskaan Kapitaali ei saanut käsiinsä opinto-oppaan A-osaa jossa tästä olisi mahdollisesti kerrottu tarkemmin.
Vaikka laitoksen henkilökunta on 30 vuoden aikana vaihtunut lähes täysin, on tutkintorakenne säilynyt hyvin vähin muutoksin. Mutta toisaalta: miksi edes korjata sellaista, mikä ei ole rikki?
