Kapitaalin arvostelutoimikunta raottaa jälleen sanaista arkkuaan.
Tár (elokuvateattereissa, ensi-ilta 24.2.2023)
Kapellimestari Lydia Tár (Cate Blanchett) valmistautuu tärkeään esitykseen, mutta entisen oppilaan itsemurha nostaa esiin syytöksiä valta-aseman väärinkäytöstä. Elokuva on käsikirjoitettu erittäin hienosti: se ei syyllistä tai puolusta päähenkilöä, vaan rakentaa hänestä monipuolisen kuvan, jonka avulla katsoja voi tehdä omat johtopäätöksensä. Sisältöönsä nähden osa kohtauksista kuitenkin tuntuu tarpeettoman pitkiltä ja viipyileviltä; elokuvan yli 2,5 tunnin kestosta olisi helposti voinut leikata hieman pois.
★★★★☆
Ajan tytär (1951, suomeksi WSOY 1979)
Dekkari, jossa päähenkilö makaa koko kirjan ajan sairaalassa, eikä kirjan aikana tapahdu yhtään mitään? Kuulostaa oudolta, mutta toimii yllättävänkin hyvin. Komisario Alan Grant kiinnostuu sairaalassa toipuessaan 1600-luvulla eläneen Englannin kuningas Rikhard III:n väitetyistä hirmuteoista, ja ryhtyy selvittämään niiden todenperäisyyttä. Kirjoittaja Josephine Tey on nykyään harmillisen unohdettu, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen kirjailija.
★★★★☆
Pizzaperjantai (Hanken, joka viikko)
Klassikko, joka ei koskaan petä.
★★★★★
Keskiajan hirviöt (Gaudeamus, 2021)
Miikka Tamminen esittelee keskiajan ihmisten näkemyksiä hirviöistä. Vaikka hirviö-sanalla on nykyään yksinomaan kielteinen sävy, yhdistettiin sana keskiajalla enemmänkin salaperäiseen tai merkilliseen; latinan monstrum tarkoittaakin (jumalaista) ennettä. Plussaa kirja saa mainiosti valitusta kuvituksesta, miinusta puolestaan siitä, että se jää valitettavan pinnalliseksi raapaisuksi kiinnostavaan aiheeseen, eikä esimerkiksi juurikaan taustoita kansantarustoa tai uskomuksia, joiden pohjalta hirviökäsitykset juontanevat juurensa.
★★☆☆☆
Air (2023)
Vuosi on 1984. Niken koripallokenkäosasto ei pärjää Conversen ja Adidaksen kengille, joita nuoret pelaajat pitävät kuumimpana muotina. Niken markkinointimies Sonny Vaccaro saa tehtäväkseen etsiä tuoreita koripallolupauksia firman keulakuviksi, ja hänen katseensa kiinnittyy nuoreen Michael Jordaniin. Air on jännityksentäyteinen tositarina siitä, kuinka Nike solmi kenkäalan mullistaneen sopimuksen Jordanin kanssa. Paperilla elokuvan juoni ei kuulosta yrityshistoriikkia jännemmältä, mutta erinomainen näyttelijäkaarti sekä monet juonenkäänteet tempaavat katsojan mukaan. Siitä huolimatta elokuvaa vaivaa eräänlainen tasapaksuus: juonessa toistuvat amerikkalaisen unelman kliseet onnellisen lopun kera, eikä riskejä pahemmin oteta. Mestariteos ei kuitenkaan synny reseptiä noudattamalla.
★★★☆☆
