Artikkeli | Jesse Kahilainen
Ei ole yksi eikä kaksi asiaa, joiden hinnoissa on tapahtunut fuksia surettavaa hinnannousua, mutta rakkaan kahvin hinnan kehitys on tuntunut poikkeukselliselta. Hintaloikkaus on reilusti nykyisen inflaatiotason yläpuolella, ja kahvin jälleenmyyntihinnan moninkertaistuminen on hämmästyttänyt sekin monia. Kysymyksenä kahvin hinnan kehittymisen syyhyn en keksinyt äkkiseltään hyvin yksinkertaista vastausta. Tai vastausta ollenkaan: mikä tekijä voisi nostaa hintoja moninkertaisiksi lyhyessä ajassa? Kahvin hinnan moninkertaistuminen on yllättävää ottaen huomioon, ettei kahvipurun pitäisi sisältää mikrosiruja.
Vaikka kahvin hinta on huomattavan korkea suhteessa edellisvuosiin (2,23 $/lbs 14.4. pörssin sulkeuduttua), Trading Economicsin tilastoista nähdään, että kahvin hinta pörssissä on ollut lähes 30 prosenttiyksikköä korkeampi vain 10 vuotta sitten. Aikaisemmin huomataan toinen, sitäkin korkeampi piikki vuoden 1997 tienoilla.
Artikkelit vuodelta 1997 kertovat kahvifutuurien ennätyslukemista sitten vuoden 1994, jolloin myös oli huippuhintaista kahvia edellisvuosiin verrattuna. Piikkejä kahvifutuureissa nähdään myös vuosina 1979 sekä 1986 futuurien aikasarjoissa, jotka yltävät niin pitkälle.
ICO:n (International Coffee Organization) tarjoamassa datassa ei nähdä 2020 alkanutta hintojen nousua, mutta nykyiset hinnat asettuvat 2,30 $/lbs luokkaan, ollen 2011 piikin tasolla ja vähän yli. ICO:n “composite indicator” on laskettu painotetulla keskiarvolla muista hinnoista ja se heijastaa yleistä kuvaa kahvien hinnoista. Kuvassa näkyy eri kahvityyppien hintoja senttiä/pauna.
Maailmassa on kaksi merkittävää kahvin vienti- ja tuottajamaata: Brasilia ja Vietnam. Niiden yhteinen osuus globaalista tuotannosta on noin 50 prosenttia. Vietnamista tulee pääasiassa Coffea canephora (robusta) -kahvia, Brasiliasta Coffea arabicaa. Robustaa käytetään paljon esimerkiksi pikakahvissa, arabica on keskivertokuluttajalle tutumpi kahvityyppi ja se on myös yleisin futuureissa käytetty kahvityyppi.
Vietnam on noussut kärkimaiden joukkoon viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, jolloin sen markkinaosuus on kasvanut 9,7 prosentista 17 prosenttiin. Seuraavana tulee Kolumbia kahdeksan prosentin tuottajaosuudella. Kärkikahdeksikon jälkeen loput maailman maista tuottavat yhteensä noin 17,5 prosenttia kahvista, tehden kahvitarjonnan nykyisin hyvin riippuvaiseksi Brasilian ja Vietnamin tilanteesta.
Aikaisemmat ongelmat saatavuudessa ja hintojen nousu on voitu yhdistää Brasilian huonoon tuotantoon, esimerkiksi vuonna 1994 ja 1975.
Kahvia ajatellen Brasiliassa on ollut harvinaisen huono säätilanne. Ilmeisesti yksi syy vuoden 1994 kahvin futuurien hinnan harppauksissa on ollut spekulaatio Brasilian säätilanteesta ja pelko sen vaikutuksesta tuotantoon. Pakkanen tekee merkittävää tuhoa kahvikasvustoon.
Nyt Brasiliassa on ollut pakkasta useita tunteja toistuvasti, aiheuttaen laaja-alaista vahinkoa tuotantomääriin ja sitä myöten globaaliin tarjontaan Brasilian ollessa suurin yksittäinen kahvintuottajamaa. Markkinat ovat reagoineet samalla tavalla kuin vuosina 1994 ja 1997.
Viime vuosina siellä on ollut myös tulvia, jotka ovat vaikuttaneet tuotantomääriin, mutta runsaat sateet eivät vaikuta satomääriin samalla tavalla kuin pakkaset. Vuonna 1975 Brasiliassa tapahtui ”musta pakkanen”, joka aiheutti tuottavan kasvuston jopa puoliintumisen.
Oletukset kahvin hinnan noususta saivat tuottajamaat viivyttämään vientiä ja paahtimot päinvastoin odottivat hintojen laskua täyttämättä varastoja, jonka seurauksesta hinnat kasvoivat. Kahvifutuureilla käydään kauppaa pörssissä, ja odotukset kahvin saatavuudesta ja satokausien suuruudesta voivat nostaa futuurien hintaa spekulaatioiden takia. Monet olettavat vuoden 2011 hintapiikin yhden pääsyyn olleen tämä.
Vaikka sää tai esimerkiksi yhteiskunnalliset levottomuudet eivät suoraan vaikuttaisi tuotantomääriin dramaattisesti, niistä voi seurata hintojen epäsuhtaista nousua futuurimarkkinoilla. Sää ei ole kuitenkaan vaikuttanut tuotantomääriin niin merkittävästi, että se voisi selittää hintojen moninkertaistumisen.
Epidemia-aika on aiheuttanut toimitusketjujen häiriöitä. Monien hyödykkeiden tuotanto on häiriintynyt tuotannontekijöiden tarjonnan puutteesta maiden ja rajojen pysyessä kiinni. Rajoitustoimenpiteinä on ollut eristyksiä, jotka rajoittavat esimerkiksi työntekijöiden mahdollisuutta työskennellä. Vietnamin hallitus teki rajoitustoimenpiteitä ja sulki tehtaita ja satamia, aiheuttaen tuotannon ja siten vientimäärien romahtamisen. Vietnamin vientimäärät kasvoivat 25,9 % vuoden takaiseen verrattuna. Edellisvuoden pudotus viennissä oli 30 % luokkaa, joten vientimäärien kasvu Vietnamissa on korkeintaan kirinyt kiinni edellisvuoden menetyksiä rajoituksien kadotessa.
Globaalisti rajoitustoimenpiteet aiheuttivat merkittävää toimitusketjujen häiriötä kysynnän ja rahtiliikenteen pudotessa. Yksi, ja kaiken lukemani perusteella suurin, vaikutus on ollut rahtikonttien kulkeutumiseen liittyvissä ongelmissa: esimerkkinä konttien väärät ja epätyypilliset sijainnit, minkä seurauksena tavaran kulkeutuminen muuttui suhteessa aikaan ennen epidemiaa ja rajoituksia. Rahtimääriä vähennettiin ja sitä myöten tyhjien konttien siirtyminen myös loppui, jolloin iso osa kapasiteetista jäi satamiin makoilemaan. Nopea taloudellinen elpyminen ja se, että kysyntä ylitti tarjonnan, kasvattai kysyntää myös rahtikuljetuksille.
Reitit eivät ole olleet suotuisia tyhjiä kontteja ja niiden kulkeutumista ajatellen. Kiinan talous on elpynyt nopeasti, ja esimerkiksi Yhdysvaltojen tuonti Kiinasta kasvoi 30 prosenttia 2019 ja 2020 välillä. Etelä-Amerikka kärsi epäsuorasti tästä muutoksesta esimerkiksi rajallisten konttien ja priorisoinnin seurauksesta. Kahvi ei myöskään houkuta vientituotteena nykytilanteessa sen painon takia, kirjoittaa Thomas Haigh artikkelissa “Coffee Prices and the Ocean Freight Market”.
Rahtikuljetuksien hinnan kehitystä voi seurata eri kuljetusreittien hintaa seuraavista indekseistä, joista lähes jokaisessa on tapahtunut merkittävää, lähes eksponentiaalista kasvua alkaen vuodesta 2019 jatkuen jopa 2022 saakka. Alle kahdessa vuodessa hinnat olivat voineet nousta 1500 dollarista yli 8000 dollariin konttiyksikköä kohden, keskiarvon ollessa nyt 10 000 $ luokkaa. Rahtaushinnat eivät ole näkyneet suoraan hinnoissapitkäaikaisista sopimuksista johtuen. Nykyiset hintanäkymät saattavat vaikuttaa pitkään, ja se vaikuttaa uusien sopimuksien hintoihin. Joskus joudutaan maksamaan ”spot”-hintoja, jolloin nousseiden kuljetushintojen vaikutus näkyy suoraan tuontihinnassa.
Kysyntä on kasvamassa globaalisti muun muassa Aasiassa tapahtuvan keskiluokkaistumisen sekä rajoituksien väistymisen seurauksesta. Kahvin globaali kokonaiskulutus on kasvanut jo kauan. Myös tuontimäärät ovat nousseet jatkuvasti. Ei ole oletettavissa, että kahvin kysyntä vähenisi.
Kasvanut kysyntä yhdistettynä tulevaisuudessa mahdollisesti kalliimpiin rahtauskustannuksiin, ja siitä seuraavaan pitkäaikaisten sopimusten kallistumiseen sekä nykyiseen sääongelmaan Brasiliassa, on mahdollista, että hinnat eivät ole laskeutumassa hetkeen pandemiaa edeltävälle tasolle. Myös levottomuudet ja protestit kahvia tuottavissa maissa lisäävät enemmän painetta hintojen nousulle kuin laskulle, esimerkkinä Kolumbian protestit verouudistuksia vastaan.
Toisaalta vuoden 2011 hinnannousun yhteydessä monista artikkeleista saattoi lukea korkean hintatason jatkuvan pitkään. Vuoden 2011 hintapiikin taustalla oli monen mukaan ehkä enimmäkseen spekulaatiot, nykyisen nousun taustalla on konkreettiset ja pitkäaikaiset, reaaliset ongelmat, joiden vaikutus näkyy paljon laaja-alaisemmin kuin pelkästään kahvimarkkinoilla. Oma veikkaukseni on, että korkeat hinnat ovat tulleet jäädäkseen pidemmäksi aikaa kuin aiemmin on havaittu.
Hintoihin tuovat vielä oman lisänsä ”tukkeutuneet” satamat, työvoiman saatavuuden ongelmat rahtausketjussa, yleisesti kasvaneet kustannukset paahtimoille ja niin edelleen. Nykyiset, pandemian jälkeiset toimitusketjuhäiriöt vaikuttaisivat olevan merkittävimmät tekijät kahvin hintojen kasvulle. Rahtauksen kallistuminen, rahtaamisen kysynnän kasvu ja siitä seuranneet ongelmat yhdistettynä huonoihin näkymiin papusadossa ovat ilmeisesti pääsyy sille, että kahvipakettia ostaessa tuntee palanneensa 1950-luvun luksustuotteiden ääreen.
