Teksti | Juho Junttila
Kirja-arvostelu: Everybody lies – what the Internet can tell us about who we really are (2017, Seth Stephens-Davidowitz)
Akateemisen tutkimuksen popularisointi on vaikeaa. Liiallinen yleistäminen voi johtaa väärinkäsityksiin tutkimustuloksista ja kasvattaa kitkaa tutkijayhteisössä. Toisaalta akateeminen perinpohjaisuus herättää suuren yleisön kiinnostuksen vain harvoin. Amazonin e-kirjoista saatavien tilastojen perusteella vain 3% Thomas Pikettyn “Pääoman” omistavista on lukenut kirjan loppuun saakka. Daniel Kahnemanin huomattavasti lyhyemmällä menestysteoksella ”Nopeasti ja hitaasti ajattelu” vastaava luku on silti vain 7%.
Popularisoinnin haasteista huolimatta Seth Stephens-Davidowitz onnistuu löytämään kirjalleen tasapainopisteen tilastotieteen ja viihteen välimaastosta. ”Everybody lies – what the Internet can tell us about who we really are” esittelee massadatan tarjoamia mahdollisuuksia yhteiskuntatieteelle hauskalla, mutta vastuullisella tavalla. Stephens-Davidowitz on taustaltaan taloustieteen tohtori, joka siirtyi ensimmäisen kirjan myyntimenestyksen turvin Googlen datatieteilijästä tietokirjailijan uralle. Palkittu ensiteos lainaa runsaasti kirjailijan omasta väitöskirjasta. Teoksessaan Stephens-Davidowitz pyrkii osoittamaan kuinka Google-hakumme, uutiset joita klikkaamme ja verkkosivut joilla vierailemme kertovat toiminnastamme enemmän kuin perinteiset tutkimusmenetelmät. Kirjassa esitellään useita kiinnostavia korrelaatioita konkreettisten toimien ja verkkohakujen välillä.
Kirjan keskittyy tarkastelemaan yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja sen murrosta. Hän ei kuitenkaan syvenny tutkimusmenetelmiin tai aineistoihin. Tämän sijaan kerronnan pääpaino on lukijan ennakkoluulojen kyseenalaistamisessa huumorin ja tabuja sisältävien aiheiden avulla. Oppimisen kannalta datatieteestä kiinnostuneiden kannattaakin siis tyytyä oppikirjoihin, sillä teos on ennen kaikkea sivistävää iltalukemista. Suomesta käsin luettuna kirja kärsii Yhdysvaltoihin keskittyvästä analyysistä. Muutokset rasistisissa hakusanoissa Obaman puheen aikana tai trendit eri osavaltioiden äänestyskäyttäytymisessä ovat turhauttavan kaukaisia aiheita.
Kirjan toinen teema on kirjailijan oma kamppailu tutkimustensa popularisoinnin kanssa. Ekonomistimaiseen tapaan lukijalle viestitään epävarmuuksia ja mahdollisia puuttuvia muuttujia. Toisaalta menetelmien uskottavuutta ja merkittävyyttä korostetaan sopivassa määrin. Kokonainen kirja jossittelua tuskin kiinnostaisi ketään. Syy poikkeukselliseen pikkutarkkuuteen paljastuu viimeisessä luvussa. Stephens-Davidowitz – kuten monet taloustieteen opiskelijat – sai ensimmäisen kosketuksensa alaan Freakonomics -kirjoista. Näissä kirjoissa esiintyneiden väitteiden ja virheiden myötä ”Freakonomics-tutkija” Steven Levitt kuitenkin menetti arvostustaan älymystön seurassa. Stephens-Davidowitz pyrkii selkeästi kiertämään nämä sudenkuopat kaukaa ja onnistuu tavoitteessaan. Genressään kirja on onnistunut ja lukemisen arvoinen teos.
