Teksti ja kuva: Lauri Vesala
Vietän tämän kevätlukukauden vaihdossa Moskovan talouskorkeakoulussa (HSE), joka on Venäjän johtavia yliopistoja erityisesti talous- ja yhteiskuntatieteissä. Sen perusti joukko venäläisiä liberaaleja ekonomisteja vuonna 1992 tavoitteenaan tukea maan siirtymistä markkinatalouteen. HSE on nykyäänkin venäläisittäin melko talous- ja arvoliberaali yliopisto.
Valitsin Venäjän, Moskovan ja HSE:n monesta syystä. Tärkein syy oli, että halusin oppia jotain toista kieltä kuin englantia, mutta en halunnut aloittaa alkeista. Venäjää olen opiskellut lukiossa ja venäläinen kulttuuri sekä yhteiskunta ovat hyvin mielenkiintoisia. Venäjä tuntui vaihtokohteena eksoottisemmalta ja opettavaisemmalta kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikka tai Länsi-Eurooppa, vaikka se on Suomesta katsoen maantieteellisesti hyvin lähellä. Suuri syy valita HSE oli myös se, että täällä voi opiskella sekä venäjän kieltä että englanninkielisiä kursseja muista oppiaineista.
Melko poikkeuksellisesti täällä on myös mahdollista valita sekä kandi- että maisteritasoisia kursseja, mikä on minulle opintojeni tässä vaiheessa täydellistä. Opiskelen täällä pääsääntöisesti taloustieteen, maailmanpolitiikan ja venäjän kielen kursseja, jotka olen voinut valita puhtaasti mielenkiinnon perusteella. Opetuksen taso vaihtelee paljon luennoitsijasta riippuen, mutta on pääsääntöisesti ihan kelvollinen. Opiskelu on reilusti työläämpää kuin kandivaiheen taloustieteen kurssit Helsingissä, mutta vaatimustaso ei ole erityisen korkea. Kuudelta illalla lauantaisin loppuvat luennot ovat kuitenkin olleet melkoinen kulttuurishokki.
Moskova on suomalaiselle vaihto-opiskelijalle kuin suuri huvipuisto. Moskovan keskusta on turvallinen, hyvin siisti ja moderni. Kaikki toimii melko hyvin. Kuva Moskovasta harmaana ja ahdistavana neuvostokaupunkina on ainakin keskustan osalta hyvin vanhentunut. Todellisuus on enemmän iltaisin kauniisti valaistuja bulevardeja, maailmanluokan museoita, upeita puistoja ja arkkitehtonisesti häikäiseviä historiallisia rakennuksia. Toisaalta ruuhkat ovat välillä hirvittäviä ja kaupunki on rakennettu hieman liikaa autoilijoiden ehdoilla – jalankulkijat pakotetaan usein aivan ydinkeskustassakin alittamaan valtateitä maanalaisia tunneleita pitkin.
Kaupunki on täynnä mielenkiintoista tekemistä joka ilta, ja varsinkin vaihtariporukalla voi halutessaan bilettää jopa KTTO:laisittain hirvittävän paljon. Paikallinen opiskelijajärjestökulttuuri on Helsinkiin verrattuna melko olematon, mutta onneksi vaihtareiden tukena on Erasmus Student Networkin paikallishaara, joka järjestää muun muassa matkoja muihin venäläiskaupunkeihin.
Hintataso Moskovassa on suhteellisen alhainen. Loistavassa georgialaisessa ravintolassa syö itsensä lähes ähkyyn asti noin viidellätoista eurolla ja yliopiston, laadultaan paljon pelättyä parempi, asuntola lähellä keskustaa maksaa noin 20 euroa kuussa. Elektroniikan, vaatteiden ja yleisesti tuontitavaran hintataso on suunnilleen Suomea vastaava. Venäjä ei yleisesti ole kovin matkailijaystävällinen maa, mutta tässä on otettu harppauksia viime vuosina muun muassa jalkapallon MM-kisojen 2018 ja Sotšin olympialaisten 2014 myötä.
Venäläisten englannin kielen taito ei yleisesti ole kovin hyvä. Edes Moskovassa ei voi olettaa asiakaspalvelutyöntekijöiden ymmärtävän, tai ainakaan haluavan puhua, englantia. Kuulutukset metrossa, kyltit, ja ravintoloiden ruokalistat ja muut vastaavat ovat nykyään ainakin Moskovassa erittäin hyvin myös englanniksi.
Vaihto-opiskelijana Moskovassa on melko suojattu venäläisen yhteiskunnan ikävämmiltä puolilta. Kuten muissakin maissa pääkaupunki, yliopistot ja erityisesti maan paremmat yliopistot ovat kaukana useimpien asukkaiden arkitodellisuudesta. Venäjällä tämä tuntuu pätevän vielä paljon enemmän kuin useimmissa maissa. Moskovalaisten eliniänodote on lähes 15 vuotta korkeampi kuin Venäjän Kaukoidän Tšukotkassa ja Moskova käyttää kymmeniä miljoonia euroja vuodessa uudenvuoden koristeisiin samaan aikaan, kun Siperian suurkaupunkien keskustoissa tiet ovat täynnä kuoppia. Toisaalta suuri eriarvoisuus Moskovan rikkaiden ja köyhien välillä näkyy katukuvassa mielestäni jopa vähemmän räikeästi kuin monissa länsimaalaisissa suurkaupungeissa.
Nuoret moskovalaiset ovat yleisesti melko arvoliberaaleja, mutta konservatismi ja nationalismi ovat valloillaan yhteiskunnassa laajemmin. Opiskelijatoverit ja luennoitsijat, jotka ovat luonnollisesti hyvin vinoutunut otos venäläisistä, ymmärtävät hyvin Venäjän poliittisen järjestelmän luonteen, taloustilanteen ja kansalaisoikeuksien puutteen ja ovat hyvin avoimesti kriittisiä näitä kohtaan. Suoraa kritiikkiä presidenttiä henkilökohtaisesti tai maan ulkopolitiikkaa kohtaan kuitenkin harvoin kuulee.
Minulle arkielämässä ainoa vihje Venäjän tilasta on turvallisuusviranomaisten suuri näkyvyys, mikä ei toki ole täysin poikkeuksellista tietäen Moskovaan kohdistuvan terrorismin uhan. Kerran näin poliisin taluttamassa karhuksi pukeutunutta eläinoikeusaktivistia. Lisäksi lähes jokaisessa julkisessa rakennuksessa on ovella metallinpaljastimet ja vartijat. Omakohtaisesti olen huomannut Venäjän internet-sensuurin vain niin, että LinkedIn ei toimi ilman proxyä tai VPN:ää.
En koskaan ajatellut, että minun olisi pakko päästä vaihtoon. Tätä kirjoittaessani pari kuukautta vaihdossa viettäneenä olen hyvin tyytyväinen, että palaset loksahtivat kohdilleen ja päätin hakea vaihtoon. Vaihto-opiskelua usein hehkutetaan tavalla, jota on vaikea ottaa tosissaan, mutta omalla kohdallani kaikki tämä hehkutus sattui kuvaamaan todellisuutta. Vaihto on upea kokemus, johon kannustan kaikkia yhtään sitä harkitsevia!
