Teksti | Matti Mustonen ja Tuomas Heikkinen
Saavumme ajoissa Economicumille, jossa tapaamme pian Sanna Kurrosen, KTTO:n alumnin, Suomen Pankin ekonomistin sekä liberaalipuolueen eduskuntavaaliehdokkaan. Kurronen on suostunut Kapitaalin haastateltavaksi. Erityisen mielenkiintoiseksi haastattelun tekee Kurrosen asema: voitaneen väittää, että Kurronen on ollut viime vuosina julkisuudessa näkyvimpiä suomalaisia ekonomisteja, twiitaten kärkkäästikin ja suututtaen autoilijat sekä vähän kaikki muutkin kommenteillaan. Jää nähtäväksi, pystyykö asiantuntijataustasta siirtymään politiikkaan, vai jääkö Kurrosen ehdokkuus pelkäksi ehdokkuudeksi.
Kurronen aloittaa haastattelun kuvailemalla itseään ekonomistiksi niin ammatiltaan kuin sydämeltään. Olen kuullut satunnaisesti muidenkin ekonomistien käyttävän vastaavaa ilmaisua, enkä millään aiemmallakaan kerralla ole kehdannut kysyä täsmennystä tähän aforistiseen kuvaukseen, joten asia jää lukijakunnan mielikuvituksen varaan.
Kurronen myös yllättää haastattelijat pahanpäiväisesti kertomalla olevansa kokki. Paatuneena kulinaristina olisin valmistellut useamman kysymyksen tätä varten, ellei tämä tieto olisi mennyt minulta täysin ohi – onneksi ennätän kuitenkin kysyä lempikotiruokaa. Kuhaa meunière.
Tie Tapiolan lukiosta valtiotieteelliseen kävi lukion vapaavalintaisen taloustiedon kurssin kautta. Kurssi oli liian mielenkiintoinen, että siltä kehtaisi olla poissa. Toisin kuin ehkä muut kurssit, joiden oppitunneilta Kurronen oli monesti poissa kavereidensa kanssa torikahviossa.
Opiskeluajoilta Kurronen kertoo olleensa mukana KTTO:n hallituksessa ja olleensa muutenkin sosiaalisesti aktiivinen. Itse opinnot jäivät kuitenkin toiselle sijalle.
”Taloustiede oli tosi kiinnostavaa ennen kuin menin opiskelemaan, ja se oli tosi kiinnostavaa, kun menin työelämään, mutta täällä se helposti meni kaavan vääntämiseksi ja sitä Lagrangea vuodesta toiseen. Ei se aina ollut niin inspiroivaa se itse opiskelu. Opiskelijaelämä oli toki kivaa.”
Tältä pohjalta kuulostaa yllättävältä, että Kurronen päätyi jatko-opintoihin. Taustalla on useamman tekijän summa, jonka ensimmäinen osa löytyy ensimmäisestä oman alan työpaikasta Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosastolta. Kurronen teki samalle osastolle hiljattain paluun. Suomen Pankissa esimiehenä toiminut Pekka Sutela edusti taloustieteellisen tutkimuksen politiikkarelevantimpaa puolta, joka tarjosi hyvää vastapainoa yliopiston teoreettisille opinnoille.
Tästä työpaikasta ajatus jatko-opintoihin kenties heräsi. Kurronen kuitenkin meni tämän jälkeen liikepankkiin töihin analyytikoksi muutamaksi vuodeksi. Suurin piirtein samassa ikä- ja työvaiheessa oli pari kollegaa, joista yksi hankki lapsen, toinen vaihtoi työpaikkaa ja jäljelle jäänyt Sanna Kurronen aloitti jatko-opinnot.
Kurronen ei kuitenkaan jättänyt työelämää, vaan aloitti jatko-opintojen tekemisen työn ohessa. Tätä hän pohjustaa sillä, että aikaa on paljon, jos ei ole perhettä, varsinkaan lapsia tai edes gradua kolkuttamassa takaraivossa vaan käy vain töissä. Työn ohessa jatko-opintojen tekemistä Kurronen ei sinänsä suosittele kenellekään, mutta opinnot silti jotenkin etenivät.
Itse jatko-opintoja Kurronen kyllä suosittelee nykyopiskelijoille, sillä se syventää osaamista, kun on lukenut ja tehnyt tutkimuksia enemmän sekä harjoitellut menetelmien käyttöä lisää.
Kurronen jatkoi uraansa rahoitussektorilla eri liikepankeissa pitkälti toistakymmentä vuotta. Halua oli hankkia muutakin kokemusta, mutta rahoitusalan ”kultaiset käsiraudat” kannustivat jäämään, kunnes Kurrosen puolison siirryttyä työelämään oli työpaikan vaihto mahdollinen.
Työt liikepankeissa erosivat ajatuspajatyöstä EVA:lla ja Suomen Pankilla muun muassa julkisuuden kohdalla. Tai siis julkisuuden puutteen kohdalla. Kurrosella olisi ollut Venäjän talouden asiantuntijana paljonkin sanottavaa julkisuuteen esimerkiksi Venäjän miehitettyä Krimin. Asiakkaita ei kuitenkaan haluta suututtaa, joten ulostulojen on oltava hillittyjä.
”Harmittelin vuosi sitten sitä, että miksi en pitänyt enemmän meteliä siitä, miten vaarallinen Venäjän on. Sitten entinen pomoni Nordeasta Aki Kangasharju sanoi, että kyllähän sinä varoittelit, mutta pankinjohtajat soittelivat, että pitäkää se Sanna nyt hiljaa. Se helpotti.”
Ajatuspajatyö Elinkeinoelämän valtuuskunnassa oli taas hyvin vapaata, mikä näkyi ja kuului. EVAn ekonomistina Kurronen tuli tunnetuksi kärkkäistä twiiteistään, jotka toivat hänet valtakunnan näkyvimpien ekonomistien joukkoon. Suomen Pankissa julkisuuteen puhuminen on ollut rajatumpaa kuin EVAlla, mutta sisäisesti vapaus tehdä tutkimusta taas on hyvin laaja.
Omaa poliittista kotiaan Kurrosen on ollut vaikea löytää jo pitkään. Hänen mukaansa hyviä ehdokkaita löytyy kyllä monista puolueista, mutta hänen arvojansa edustavaa puoluetta ei ole löytynyt.. Liberaalipuoluetta hän on satunnaisesti aiemmin äänestänyt, kun ei ole keksinyt mitään ”järkevää” äänestettävää. Muutos tilanteeseen tuli Liberaalipuolueen Leikattavaa löytyy -kampanjan seurauksena: Kurronen pitää kampanjaa hienona ja nerokkaana ideana, vaikkakin myöntää sen sisältävän myös mokia. Hänestä kampanja ei kuitenkaan saanut tarpeeksi huomiota – ainakaan verrattuna valtapuolueiden vaihtoehtobudjetteihin, jotka Kurronen kokee pinnallisiksi.
”Sitten vaan ajattelin, että hitto, kai se on pakko itse ruveta melskaamaan tämän asian puolesta.”
Erääksi syyksi eduskuntavaaliehdokkuudelle nousee myös talven ja kevään aikana kuumana käynyt keskustelu sähkömarkkinoista. Kurrosesta tuntui, että tässä maassa ei ole yhtäkään puoluetta, joka puolustaisi markkinataloutta. Eniten yllätti kokoomuksen markkinataloussiipi, joka loisti poissaolollaan keskustelusta.
Kurrosen mielestä sähkömarkkinat pitäisi pitää etenkin tiukassa paikassa ilman hintakattoa, jotta ei tulisi sähkökatkoja. Tilanteesta eniten kärsiviä, esimerkiksi sähkölämmittäjiä, Kurronen olisi tukenut suorilla tuilla verovähennysmuodossa.
Haastattelumme jatkuu keskusteluun suomalaisen yhteiskunnan saavutetuista eduista. Muun muassa ajatuksen asuntolainan korkovähennyksen palauttamisesta Kurronen tyrmää täysin.
”Harvinaisen typerä idea. Ei ole mitään syytä tukea erityisesti omistusasujia, jotka nyt jo hyötyvät edullisemmasta asumisesta.”
Mistä leikattavaa sitten löytyy? Kurrosen mukaan budjetissa on paljonkin löysää: järjestötuissa, yritystuissa ja aluetuissa on kaikissa paljon parin miljoonan eriä, joita on saatu milloin mihinkin tarkoitukseen. Konkreettisena esimerkkinä hän antaa kotitalousneuvonnan, jonka toimen on hänen mukaansa esimerkiksi iltapäivälehdistö ottanut vinkkijutuillaan ja tiskirättivertailuillaan.
Korkeakoulupolitiikasta puhuttaessa Kurrosen mielestä ensiarvoista on saada lisää opiskelupaikkoja: pienenä maana Suomi tarvitsee mahdollisimman korkean tuottavuuden työpaikkoja, joihin korkeakoulutus on usein edellytys. Uusien paikkojen rahoittamiseksi hän ei pidä maltillisia lukukausimaksuja huonona ideana. Lisäetuna maltilliset lukukausimaksut ohjaisivat opiskelijoita aloille, joilla on hyvät työnäkymät.
Takaporttina pitäisi Kurrosen mielestä kuitenkin olla lainojen anteeksi antaminen Vesa Vihriälän esitysten mukaisesti, jos esimerkiksi sairastuu tai ei muuten pääse työelämään kiinni.
”Ajatellaan nyt vaan jotain lääkäreitä, niin ehkä he voivat niistä opinnoistaan muutaman tonnin maksaakin.”
Uudet opiskelupaikat tulisi Kurrosen mukaan sijoittaa Uudellemaalle, vaikka hän pitääkin tärkeänä sitä, että korkeakouluja on ympäri Suomea. Syyksi hän antaa liian vähäisen kaupungistumisen, jonka seurauksena osaajat ovat hajallaan eikä tuottavuuden kannalta olennaisia asiantuntijakeskittymiä synny.
Vihreän siirtymän kannalta Kurrosen mielestä olennaista on hiilen hinnoittelun lisäämisen ohella muun muassa maatalouden nykyisen tukijärjestelmän uudistaminen. Hän nostaa esiin etenkin maataloustukien perusteiden muuttamisen pinta-alasta tuotantomääriin ja arvostelee lihantuotannolle jaettavia kaksinkertaisia tukia, kun sekä rehujen kasvatusta että itse lihantuotantoa tuetaan erikseen.
Poliittisten kantojen lisäksi haastattelun aikana paljastuu Sanna Kurrosesta hyvin eri puoli kuin kaukaa median kautta luettuna. Itse olin aina olettanut Kurrosen todellista kipakammaksi ja ärhäkämmäksi, mutta Twitter ei taaskaan vastannut todellisuutta. Toisaalta ehkä mediakuvan perusteella ei muutenkaan pitäisi ikinä tehdä suurempia oletuksia toisesta. Pääsemme haastattelijoina myös harvinaisen lähelle lapsiperhearkea, kun Kurrosen lapsi soittaa kysyäkseen jotain. Puhelu on lyhyt ja tuo mieleeni omat lapsuusmuistoni, kun olen soitellut vanhemmilleni kesken työpäivän — milloin minkäkin elintärkeän asian kanssa.
Kokonaisuutena Sanna Kurrosta voi pitää varsin tyypillisenä ekonomistiehdokkaana: hän puhuu turhien menojen leikkauksista, koulutustason nostosta, vihreästä siirtymästä sekä kertoo varsin suoraan, mitä muuttaisi yhteiskunnassa saadakseen aikaan haluamiansa asioita. Raikas ote politiikkaan, oli keinoista tai tavoitteista mitä mieltä tahansa.
