Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä perustettiin vuonna 2005. Järjestelmän tavoitteena oli hinnoitella yritysten tuottamat kasvihuonekaasupäästöt ja siten auttaa Euroopan unionia saavuttamaan asettamansa päästövähennystavoitteet kustannustehokkaasti. 2010-luvun alussa päästöoikeuden hinta romahti ja järjestelmää oltiin jo kuoppaamassa. Tällä hetkellä yksittäisen päästöoikeuden hinta on jo yli 25 € hiilidioksidiekvivalenttitonnilta ja hinnannousun ennakoidaan vain jatkuvan.
Ilmastonmuutos on ollut julkisen keskustelun ytimessä jo vuosia ja viimeaikaiset tapahtumat, kuten lokakuussa 2018 julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin ilmastoraportti sekä kesäkuussa 2018 varmistunut Yhdysvaltojen irtaantuminen Pariisin ilmastosopimuksesta ovat entisestään korostaneet tieteellisen tutkimustiedon tärkeyttä ilmastonmuutoskeskustelussa. Ympäri maailmaa on havahduttu sään ääri-ilmiöihin; esimerkiksi tämän vuoden kesäkuu oli taas mittaushistorian lämpimin kesäkuu Euroopassa (The Copernicus Climate Change Service).
Euroopan unionin yksi keskeisimmistä keinoista ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa on päästöoikeuskauppa. European Emissions Trading Scheme, eli EU ETS tarkoittaa päästöoikeuksien markkinaa, joka kattaa kaikki 28 EU:n jäsenvaltiota, Islannin, Liechtensteinin ja Norjan (Euroopan komissio 2015). Päästökauppajärjestelmä kattaa noin 11 000 voimalaitosta ja siihen kuuluvien maiden välisen kaupallisen lentoliikenteen.
EU ETS:ssä kaupankäynnin kohteena olevat päästöoikeudet koskevat 45 %:a kaikista Euroopan unionin kasvihuonepäästöistä. (Euroopan komissio 2015) Loput 55 % kasvihuonekaasupäästöistä kuuluu taakanjakosektorin piiriin. Taakanjakosektorilla yksittäiset jäsenmaat saavat toteutettavakseen omat päästövähennystavoitteensa, kun taas päästöoikeuskauppajärjestelmässä toimijoina ovat päästökauppasektorilla operoivat yritykset.
Lähes koko päästöoikeuskaupan olemassaolon ajan päästöoikeuksien määrä on ylittänyt niiden kysynnän, minkä vuoksi yritykset ovat jääneet päästöoikeuksien suhteen ylijäämäisiksi. Toiselta kaupankäyntikaudelta käyttämättä jääneet päästöoikeudet kumuloituivat tällä hetkellä käynnissä olevalle kolmannelle kaupankäyntikaudelle, minkä johdosta yritysten hallinnassa olevien päästöoikeuksien määrä kasvoi entisestään. Nämä tekijät ovat paitsi laskeneet yksittäisen päästöoikeuden tasapainohintaa alhaisemmalle tasolle, mutta myös heikentäneet yritysten kannustimia tehdä päästövähennyksiä. (Aatola ym. 2013) Muun muassa näistä seikoista johtuen lukuisat tutkijat ovat kritisoineet Euroopan päästökauppajärjestelmää.
Viime vuosina sääntelyn tiukennuksien johdosta päästöoikeuden hinta on kääntynyt nousuun. Tällä hetkellä hinta on lähes 30 euroa hiilidioksidiekvivalenttitonnilta. Viimeaikaisinta toimenpiteinä päästöoikeuksien ilmaisjakoa on supistettu ja päästöoikeuksien ylijäämää on poistettu markkinoilta ja talletettu markkinavakausvarantojärjestelmään (Market Stability Reserve, MSR).
EU ETS:n kustannustehokkuusajatus perustuu siihen, että päästövähennykset tehdään niissä yrityksissä missä niiden tekeminen on edullisempaa kuin päästöoikeuksien ostaminen. Yritysten kannattaa vähentää päästöjään kunnes sen päästövähennysten rajakustannuskäyrä kohtaa asetetun päästökaton. Tuon leikkauspisteen jälkeen yritykselle on optimaalista ostaa päästöoikeuksia.
Yritykset voivat ostaa päästöoikeuksia paitsi kansalliselta päästökauppaviranomaiselta, mutta myös toisilta yrityksiltä. Yrityksien, joiden tuotanto aiheuttaa ennakoitua vähemmän päästöoikeuksia, kannattaa myydä ylimääräiset päästöoikeudet toisille yrityksille hinnan ollessa optimaalinen suhteessa omiin päästövähennysten rajakustannuksiin. Toisella kaupankäyntikaudella päästöoikeuksien ylijäämän kertymistä vauhditti oletettavasti päästöoikeuksien halpa markkinahinta, mikä ei kannustanut yrityksiä myymään niitä vaan säilömään päästöoikeuksia tuleville vuosille.
Taloustieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa päästöoikeuskauppaa on käsitelty laajalti. Päästöoikeuskaupan aloitus ja sen eri vaiheissa toteutetut sääntelyn muutokset ovat tarjonneet herkullisia tutkimusasetelmia tehtyjen päätösten vaikutusarviointiin sekä päästövähennysten ennustamiseen ekonometrisin menetelmin.
Esimerkiksi Hu ym. (2015) ennustavat artikkelissaan kasvihuonekaasupäästöjen määrän kehitystä Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän kolmannella ja neljännellä kaupankäyntikaudella ja arvioi eri politiikkamuutosten ja suhdannekehityskulkujen vaikutusta päästövähennyksiin. Tutkimustulosten mukaan päästökauppajärjestelmä ei todennäköisesti vaikuta lainkaan sisäisiin päästövähennyksiin ennen vuotta 2023 ja sen voidaan nähdä vaikuttavan merkittävästi päästövähennyksien määrään vasta 2025 jälkeen. Artikkelin mukaan päästöoikeuksien aiemmilta kaupankäyntikausilta kertynyt suuri ylijäämä on keskeinen syy päästökauppajärjestelmän tehottomuuteen.
Hu ym. (2015) arvioivat tutkimuksessaan, että päästökattoa tulisi laskea vuosittain enemmän kuin tähän saakka sovittu 2,2 % vuodessa. Parhaimmassakaan tapauksessa Euroopan unionin vuoden 2050 päästövähennystavoitteita ei tultaisi ennusteen mukaan saavuttamaan. Artikkelissa ehdotettiin lisätoimia komission ehdottamien ja sittemmin jo toteuttamien politiikkatoimenpiteiden lisäksi, kuten päästökauppajärjestelmään kuuluvien toimialojen laajentaminen kattamaan suuremman osan kaikista EU:n kasvihuonepäästöistä sekä päästöoikeuksien vuosittaisen leikkurin kasvattamista 2,55 prosenttiin.
Tuoreempi esimerkki samasta aiheesta tehdystä tutkimuksesta on Chung ym. (2018) tutkimus,jonka tavoitteena oli löytää ne muuttujat, joilla on kausaalisuhde päästöoikeuden hinnan kanssa. Toiseksi tavoitteena oli selvittää selittävien muuttujien ja riippuvan muuttujan, päästöoikeuden hinnan, välinen korrelaatio. Kolmantena tavoitteena oli verrata selittävien muuttujien hintojen muutoksista aiheutuvia vaikutuksia EUA:n hintakehitykseen. Tulosten mukaan päästöoikeuden hinnalla on yksisuuntainen kausaalivaikutus sähkön ja maakaasun hintaan.
Päästöoikeuden hinnan muutos johtaa muutokseen hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan polttoaineen hinnassa, mikä vaikuttaa edelleen sähkön hintaan. Chung ym. (2018) mukaan yritykset eivät käytä maakaasua, mikäli päästöoikeuksien ostaminen ja korkeamman hiili-intensiteetin omaavien polttoaineiden käyttö on edullisempaa kuin maakaasun käyttö. Siispä mikäli päästöoikeuden hinta nousee, yritykset käyttävät enemmän maakaasua ja mikäli EUA:n hinta laskee, yritykset käyttävät vähemmän maakaasua ja vastaavasti enemmän saastuttavampia polttoaineita. Chung ym. (2018)johtavat tästä päätelmän, jonka mukaan päästöoikeuden hinnalla on kausaalivaikutus maakaasun hintaan.
Suomalaiset tutkijat Piia Aatola, Markku Ollikainen ja Anne Toppinen analysoivat päästöoikeuden hintaa melko samanlaisella tutkimusasetelmalla. Aatola ym. (2013) tutkimustulokset osoittivat selvän yhteyden keskeisten energian raaka-aineiden ja päästöoikeuden hinnan välillä. Tutkimuksen mukaan 40 % päästöoikeuden futuurihinnan muutoksesta on selitettävissä raaka-aineiden hinnan muutoksella. Tutkijat pitivät tätä osoituksena päästöoikeusmarkkinan toimivuudesta ja Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän tehokkuudesta ilmastopolitiikan instrumenttina.
Päätöksentekijöiden tulisi huomioida tieteellisesti tuotettu tutkimustieto päätöksissään. Edellä esitettiin muutamia tutkimuksia päästöoikeuden hinnan suhteesta eri energian raaka-ainehintoihin. Valtio voi vaikuttaa finanssipolitiikallaan energian raaka-ainehintoihin. Erityisesti verotuksella on tiettävästi suuri kulutusta ohjaava vaikutus. Nostamalla tietyn energiamuodon verotusta kulutus voi siirtyä toisaalle, mikä voi johtaa ennakoimattomiin tilanteisiin ja jopa päästöjen määrän kasvuun.
Päästöoikeuden hinnan nousu johtaa hyvin todennäköisesti puhtaampien energiamuotojen käyttöönottoon. Kuten Aatola ym.(2013) ja Chung ym. (2018) tutkimuksessaan osoittavat, päästöoikeuden hinnalla on kausaalisuhde maakaasun hintaan. Päästöoikeuden hinnan nousu siirtää kysyntää kivihiilestä maakaasuun. Tämä voi johtaa myöhemmin maakaasun hinnan nousuun, mikäli kasvaneeseen kysyntään ei kyetä vastaamaan. Lopulta yritykset ovat pakotettuja etsimään edullisempia, vähäpäästöisiä energiamuotoja. Tämä on päästökaupan toimintaperiaatteen ydintä; päästökauppa luo yrityksille kannustimet investoida vähäpäästöiseen teknologiaan, kustannustehokkaasti.
TEKSTI: Tia Kurtti
Lähteet:
- Aatola, Piia, Markku Ollikainen ja Anne Toppinen. 2013. ”Price determination in the
- EU ETS market: Theory and econometric analysis with market fundamentals.” Energy
- Economics 36:380—395.
- Chung, Chune Young, Minkyu Jeong ja Jason Young. 2018. ”The Price Determinants
- of the EU Allowance in the EU Emissions Trading Scheme.” Sustainability 10(11):1—29.
- European Commission. 2015. ”EU ETS Handbook.” https://ec.europa.eu/clima/
- sites/clima/files/docs/ets_handbook_en.pdf. Katsottu: 07.04.2019.
- Hu, Jing, Wina Crijns-Graus, Long Lam ja Alyssa Gilbert. 2015. ”Ex-ante evaluation
- of EU ETS during 2013—2030: EU-internal abatement.” Energy Policy 77:152—163.
