Teksti | Marko Suomalainen
Suomalainen sosiaalinen media noudattaa valtameren tavoin vuorovesirytmiä. Milloin mikäkin teema, kohu tai tapahtuma saa suuret massat liikkeelle, vankkoine virtauksineen ja kiivaine vaahtopäineen. Eduskuntavaalien alla vuoksi kääntyy kohti puoluepolitiikan rannikoita.
Monet politiikan asiantuntijat povaavat, että edessä ovat velkavaalit. Valtion julkiset menot ovat suuret ja julkisen sektorin velkarahoitteinen alijäämä on kroonistunut. Pyrkimys paljastaa ”tuhlailijahallituksen” taloudenhoidon väitetty kestämättömyys näkyy vahvasti oppositiopuolueiden vaihtoehtobudjeteissa kautta linjan. Suurista oppositiopuolueista rajuin leikkaaja on kokoomus, joka säästäisi muun muassa asumistukijärjestelmästä uusimalla sen täysin, valtionhallinnon toimintamenoista sekä ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta rajoittamalla sen keston 200 päivään. Valtiontalouden alijäämä, ja täten velanotontarve, pienenisi 1,1 miljardilla: 8,3 miljardista 7,2 miljardiin euroon.
Tiukinkaan säästökuuri ei saa merkittävää alijäämää kaikkoamaan välittömästi; tietenkään. Valtiontalouden hoidon patruunat eivät ole hopeasta taottuja.
Suomalainen poliittinen ilmasto on nyt poikkeuksellisen antoisa talousliberaaleille tuulille. Puhurista uskoo hyötyvänsä myös ensimmäisiä eduskuntapaikkojaan tavoitteleva liberaalipuolue. Viskipuolueena toimintansa vuonna 2014 aloittanut liberaalipuolue on lähes kymmenvuotisen taipaleensa aikana jäänyt toistaiseksi vaille merkittävää vaalimenestystä. Puolueen 9. tammikuuta julkaisema varjobudjetti on kuitenkin ollut yksi alkuvuoden poliittisista ilmiöistä, ja saatetunniste #leikattavaalöytyy levisi kautta sosiaalisen median, kuin mainittujen tuulien kantamana.
Liberaalipuolueen vaihtoehtobudjetti tekee selkeää pesäeroa muiden puolueiden laatimiin vastinpareihinsa ennen kaikkea leikkausten suuruusluokan ja yksityiskohtaisuuden osalta, mikä onkin peruja esityksen perinpohjaisesta toteutuksesta. Puoluesihteeri Aarne Leinosen johtama työryhmä kävi hallituksen talousarvioesityksen läpi momentti momentilta, todeten suuren siivun menoeristä ”turhiksi rönsyiksi”. Äärimmäinen yksityiskohtaisuus ja hetkittäinen triviaalius ei tylsistä kritiikin keihäänkärkeä. Päinvastoin, sillä leikattavaa toden totta onnistuttiin löytämään 9,1 miljardin pistävän euron edestä.
Liberaalipuolueen vaihtoehtobudjetin syvempi tarkastelu tekee selväksi sen, ettei puolue ole laatinut tulevalle hallitukselle julkishallinnon kasaamisohjetta, jonka suora käyttöönotto olisi millään tasolla realistista. Lyijy ei ole vieläkään muuttunut hopeaksi. Se tulee kuitenkin nähdä rohkeana keskustelunavauksena, joka kohdistaa kritiikkinsä yksittäisen hallituksen politiikkaa laajempaan kokonaisuuteen: valtioon ja sen rooliin itseensä.
Mittava leikkauslista on seurausta valtion roolin uudelleenmäärittelystä. Puolueen mukaan valtion ainoaksi tehtäväksi tulee asettaa kansalaistensa perusoikeuksien turvaaminen. Perusoikeuksiksi luettaisiin puolueen mukaan muun muassa maanpuolustus, sisäinen turvallisuus, terveydenhoito sekä sosiaaliturva. Valtion ylittäessä perusoikeuksien turvaamisen sfäärin, tulee se vääristäneeksi markkinoiden toimintaa. Ajattelu seuraa neoklassisen taloustieteen logiikkaa – talous palvelee yhteiskuntaa parhaiten silloin, kun sen annetaan toimia mahdollisimman vapaana. Annetaan tehdä.
Valtion harjoittaman ”markkinahäiriköinnin” kitkeminen on liberaalin leikkaajan kultasuoni. Merkittävin muutos vaihtoehtobudjetin menopuolella onkin valtion tukijärjestelmän purkaminen. Liberaalipuolue luopuu budjetissaan tyystin niin yritys-, alue- kuin maataloustuista. Liikenne- ja viestintäministeriön budjetista poistuisi muun muassa julkisen liikenteen kehittämiseen varatut määrärahat. Myös Yleisradion budjetista leikattaisiin lähes 80 %. Taiteeseen, kulttuuriin ja liikuntaan kohdistettuja tukia leikattaisiin 1,4 miljardilla eurolla.
Nykyisenlaisesta opintotuesta jäljelle jäisi ainoastaan opintolainan valtiontakausmekanismi opintorahan, asumislisän ja ateriatuen poistuessa. Sosiaaliturva uudistettaisiin perustulomalliksi, johon myös opintotuen supistamisesta seuranneet säästöt keskitettäisiin. YTHS:n valtionrahoitus lakkautettaisiin kokonaisuudessaan, mikä tietäisi säätiön loppua.
Liberaalipuolueen vaihtoehtobudjetti sortuu idealistisuudessaan välitilaan, jossa se nojaa linjauksissaan liialti taloustieteelliseen teoriaan kuitenkin kykenemättä riittävän kauaskatseiseen ja kokonaisvaltaiseen analyysiin.
Tilastotieteilijä George Box julisti tunnetusti jo 1970-luvulla kaikkien mallien olevan vääriä. Todellisuus, kaikkine monimutkaisuuksineen, on lopulta aina niiden ulottumattomissa, ja yhteiskunta lienee mallinnuskohteista se haastavin.
Jos asettaa tavoitteekseen yhteiskunnan toiminnan ymmärtämisen, ja rajaa näkökulmansa konventionaalisen taloustieteeseen, tulee ampuneeksi itseään lähetyspistoolilla jalkaan kuitenkin jo ennen lähtöviivalle asettumista. Muuttujien loputon määrä tekee vaihtoehtoisen tapahtumakulun, tässä tapauksessa valtion uudenlaisen järjestämisen, vaikutusten tarkan arvioinnin kussakin hetkessä mielettömäksi. Taloustieteen tehtävä ei ole toden kertominen vaan käyttökelpoisuus rajatussa kontekstissa, ylimääräisiltä tekijöiltä siivotussa tilassa. Taloustieteestä on moneksi, muttei vaaliohjelmaksi.
Solmu kiristyy, mikäli talousteoriaa soveltaa vain siinä määrin, missä se puoltaa mieleistä ideologiaa. Liberaalipuolueen vaihtoehtobudjetissa leikkauksia toteutetaan ikään kuin laput silmillä. Katse tuntuu olevan supistetun valtion kiiltokuvassa niin tiukasti, että useamman karsitun momenttikokonaisuuden kohdalla ulkoisvaikutusten arviointi tuntuu unohtuneen. Tätä mieltä on muun muassa Ylen haastattelema asiantuntija Aki Kangasharju, jonka mukaan yritystukien täydellinen poistaminen on esimerkki päätöksestä, jota vastaan olemassa oleva tutkimus puhuu yksiselitteisesti.
On kuitenkin helppo nähdä suomalaisessa puoluekentässä olevan tilaa liberaalipuolueelle. Tämän osoittaa Ylen tuore kannatusmittaus, jossa liberaalipuolueen suosioksi arvioidaan noin 1,1 %. Kannatusta löytynee erityisesti Helsingistä ja Uudeltamaalta, joissa liberaalit havittelevat niin haparoivan kokoomuksen kuin myös Liike Nytin äänestäjiä. Jälkimmäisen kannatuksen Ylen kannatusmittaus arvioi olevan 1,5 %.
Viimeaikaisen nosteen myötä liberaalien murtautuminen eduskuntaan täytyy nähdä vähintään mahdollisena. Puolue itse on täynnä uskoa ja vallankumouksellista henkeä, ja puheenjohtaja Lassi Kivinen ehti sovitella Rahapodi-podcastin vieraana ollessaan lennokkaasti ylleen jopa hallituksen hankeveturin viittaa.
Kolme Suurta – kokoomus, SDP ja perussuomalaiset – ovat vaalien alla historiallisen lähellä toisiaan. Virhemarginaalin sisällä operoitaessa jopa yksittäiset äänet saattavat liikuttaa vallan puntaria ratkaisevasti. Nähtäväksi jää kuinka käy kokoomuksen jo niin varmalta näyttäneen vaalivoiton, kun liberaalien ryöstöretken lopullinen saalis selviää vaalipäivänä. Onpahan jännitettävää!
