Good Omens on kiinnostava lisä genreen, jossa kirjan pohjalta kuvataan sarja.
Raamatun Ilmestyskirjan kuvailema maailmanloppu on tulossa. Suurin osa ihmiskunnasta ei tiedä, että tuleva viikko tulee olemaan heidän viimeisensä. Enkeli ja demoni päättävät uhmata johtajiensa tahtoa ja pyrkiä estämään maailmanlopun, koska Maapallolla on heidän mielestään oikeastaan aika mukavaa olla. Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhdessä kirjoittama romaani Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch (ilmestynyt suomeksi nimellä Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset, suom. Marja Sinkkonen, 1992) tarjoaa huumorintäytteisen kuvauksen raamatullisesta maailmanlopusta, jossa mikään ei tahdo mennä Jumalallisen suunnitelman mukaisesti. Romaani on ollut suosittu ilmestymisestään lähtien, mutta on saavuttanut yhä laajemman yleisön tänä vuonna Amazonin ja BBC:n tuottaman kuusiosaisen TV-adaptaation ilmestyttyä. Suomessa sarja on saatavilla Amazon Prime –palvelun kautta.
Molemmat romaanin kirjoittajat ovat kotoisin Englannista, ja teoksen huumoria voisi luonnehtia hyvinkin brittiläiseksi. Terry Pratchett on parhaiten tunnettu humoristisesta Kiekkomaailma-kirjasarjastaan, kun taas Neil Gaiman on niittänyt mainetta useisiin spekulatiivisen fiktion alalajeihin kuuluvilla sarjakuvaromaaneillaan ja muilla romaaneilla. Kahden kirjailijan yhteistyö romaanin kirjoittamisessa ja editoinnissa on toiminut saumattomasti: kokonaisuutena romaanin tyyli on hieman lähempänä Pratchettin teoksia, mutta Gaimanin vaikutukset näkyvät esimerkiksi Ilmestyskirjan Neljän ratsastajan saapumista kuvaavissa osissa ilman, että yleisvaikutelma tekstistä on tilkkutäkinomainen kokoelma kahden kirjoittajan omia ideoita.
Good Omens -romaani on tyylilajiltaan sekoitus komediaa ja fantasiaa, eikä sen juoni yritäkään olla erityisen järkevä tai looginen. Osa lukijoista saattaa turhautua juoneen, jonka alkusysäys johtuu ehkäistävissä olevasta inhimillisestä virheestä. Myös romaanin kaikkitietävä kertoja ja kertojan jatkuvat huomautukset hahmoista ja tapahtumista ovat suurimman osan ajasta hauskoja, mikäli lukija pitää ironisesta huumorista. Toisaalta kaiken piikittelyn alla romaani suhtautuu hyvin arvostavasti ihmisiin ja muistuttaa, että ihmisen käytöstä ohjaavat muutkin motivaatiot kuin vain pyrkimys hyvään tai pahaan. Romaanin vahvimpia puolia ovatkin sen monet henkilöhahmot, joista romaanin kaikkitietävä kertoja onnistuu tarvittaessa nopeastikin luomaan lukijalle kattavan mielikuvan. Ja hahmojen tunnistettavuus on hyvin tärkeää, sillä tarina hyppii nopeasti yhden sivujuonen tapahtumista seuraavaan. Maailmanlopun ehkäisemiseen sekaantuvat enkelin ja demonin lisäksi niin tapahtumat ennustaneen noidan jälkeläinen, noitia metsästävän organisaation viimeiset sotilaat kuin paikallinen neljän lapsen jengi, jonka johtajalla on epätavallisen suuri valta ystäviinsä.
Romaaneihin perustuvat elokuvat ja TV-sarjat joutuvat väistämättä tekemään päätöksen siitä, kuinka paljon ne muuttavat alkuperäistä tarinaa. Good Omensin tapauksessa sarja onnistui erinomaisesti tavoitteessaan kunnioittaa alkuperäistä tarinaa pitämällä niin juonen kuin tunnelmankin lähes samana. Yksi syy tähän on todennäköisesti Neil Gaimanin merkittävä rooli sarjan tuottajana ja käsikirjoittajana.
Sarjan näyttelijävalinnat ovat erinomaiset, erityisesti Crowley-demonin (David Tennant) ja Aziraphale-enkelin (Michael Sheen) osalta. Crowleyn ja Aziraphalen suhde ja sen kehittyminen on nostettu TV-sarjan pääjuoneksi, ja suurin osa sarjan romaanista löytymättömistä kohtauksista liittyykin siihen. Muutkin sivujuonet on kuitenkin saatu onnistuneesti mahdutettua mukaan ilman, että sarjan tahti on liian nopea.
Absurdiuteen nojaava huumori on vaikea laji, ja yhden mielestä onnistunut suoritus voi olla jollekin toiselle kammottava luku- tai katselukokemus. Good Omens on selvästi osa brittiläistä humorististen fantasia- ja tieteiskirjojen perinnettä, jonka muita ilmentymiä ovat (Pratchettin yksin kirjoittamien teosten lisäksi) muun muassa osa Douglas Adamsin ja Diana Wynne-Jonesin teoksista. Romaania ja TV-sarjaa onkin helppo suositella näiden kirjailijoiden teoksista nauttineille. TV-sarja ei vaadi tietämystä romaanin tapahtumista ollakseen toimiva kokonaisuus, joten se sopii loistavasti kesäiseksi aivot narikkaan –viihteeksi, joka kuitenkin saattaa lopussa jättää katsojan pohtimaan käsityksiään hyvästä ja pahasta.
TEKSTI: Venla Sainio
