Artikkeli | TEKSTI & KUVA Outi Jurvanen
Viime keväänä yliopiston sähköpostiini kolahti meili otsikolla ”Harjoittelupaikkoja OECD:llä”. Viestissä mainostettiin tuottavuuslautakunnan, yritystukien tutkimusjaoston ja talouspolitiikan arviointineuvoston, sekä OECD:n yhteistä tutkimushanketta, johon haettiin kahta graduntekijää yhdeksäksi kuukaudeksi. Tutkijan urasta kiinnostuneena sekä graduaihetta vailla olevana päätin hakea paikkaa. Ilmoituksessa ei ollut täsmennetty paikkakuntaa, mutta korona-ajan etäilyyn tottuneena olin varma, että työ olisi etätyötä Helsingissä. Työhaastattelu alkoi kuitenkin sanoilla: ”Meidän ilmoituksemme oli tosiaan vähän epätäsmällinen, mutta tämä työ on tosiaan Pariisissa.” Jo seuraavana päivänä sain puhelun ”Olit paras hakija, olethan varmasti valmis muuttamaan Pariisiin?” Vastasin empimättä myöntävästi. Näin tulin tehneeksi yhdessä vuorokaudessa päätöksen uuteen maahan muuttamisesta ja pian pyöräilinkin työmatkoja Eiffel-tornin ohi.
Uuteen maahan muuttaminen, sekä töiden aloittaminen isossa kansainvälisessä järjestössä jännittivät minua paljon. Pelkäsin, että en korona-aikaan tutustuisi lainkaan uusiin ihmisiin, ja koko vuosi olisi pelkkää yksinäistä puurtamista. Onneksi odotukseni osoittautuivat vääriksi. OECD:llä on kymmeniä kansainvälisiä harjoittelijoita, joille järjestetään yhteisiä kahvitaukoja ja after workeja joka viikko. Lisäksi saan harjoitteluuni Erasmus+ -apurahaa, joten olen päässyt osallistumaan myös Erasmus-bileisiin, kaupunkikierroksille ja matkoille. Menoa ja meininkiä on siis riittänyt, ja yksi kansainvälisen harjoittelun parhaista puolista on ehdottomasti ollut mahdollisuus saada ystäviä ympäri maailmaa.
Työssäni olen päässyt todellakin soveltamaan taloustieteen opinnoissa oppimiani taitoja. Tiimini työskentelee OECD-maiden yritystilastoista aggregoitujen tietokantojen ylläpidon parissa. Työni onkin sisältänyt erittäin paljon STATAlla koodaamista ja alussa yllätyin siitä, miten pitkiä ja monimutkaisia STATAn dofilet voivatkaan olla. Tämän lisäksi olen tehnyt kirjallisuuskatsausta suomalaisten yritysten tuottavuuden kehittymisestä 2000-luvulla, tehnyt muistiinpanoja kansainvälisessä konferenssissa, sekä tietysti analysoinut aineistomme avulla Suomen yritysdynamiikkaa. Jos vielä matikan fuksikursseja käydessä epäilin, tarvitseeko tätä kaikkea matikkaa koskaan mihinkään, ovat opitut taidot osoittautuneet nyt korvaamattomiksi. Olen pähkäillyt erilaisten taloudellisten indikaattorien matemaattisia ominaisuuksia, käynyt läpi makromalleja, sekä palauttanut mieleen käänteismatriisien toimintaa. Toisaalta myös talouspolitiikan ymmärtäminen on ollut työssäni tärkeää. Kaiken opiskelun jälkeen on ollut hienoa päästä työskentelemään “oikean elämän” ongelmien parissa, ja oikeasti analysoida Suomen taloutta. Toisaalta uusien asioiden omaksuminen uuteen maahan sopeutumisen ohella on vienyt välillä myös paljon energiaa, ja iltaisin uni on maittanut hyvin.
Varsinaisten töiden lisäksi on ollut tietysti jännittävää päästä näkemään kansainvälisen järjestön toiminnan arkea. Työelämä täällä eroaa Suomesta monin tavoin. Ranskassa työpäivä alkaa usein vasta yhdeksän jälkeen ja lounastauolla nautiskellaan ruuasta pitkään, mutta monet myös tekevät pitkää työpäivää aina myöhään iltaan asti. Toisin kuin Suomessa valtiolla työskennellessä, meillä ei myöskään ole kellokortteja tai varsinaisia työaikoja, vaan tärkeintä on työn edistyminen. OECD:n viralliset kielet ovat ranska ja englanti, mutta olen tähän mennessä puhunut ranskaa pelkästään työpaikan ruokalassa. Lisäksi olen osallistunut muutamaan konferenssiin, jossa ranskankielisten maiden edustajat ovat päättäneet pitää puheenvuoronsa ranskaksi. OECD:n – tai ranskalaisittain OCDE:n päämajan päärakennus on upea chateau, jonka paikalla on aiemmin sijainnut Marie Antoinetten linna. Oma työpisteeni sijaitsee kuitenkin lisärakennuksessa, joka on kuin mikä tahansa harmaa konttori. Niinpä kansainvälisessä organisaatiossa työskentelystä muistuttavat lähinnä tiukat turvajärjestelyt – esimerkiksi turvaovien läpi kulkeminen vaati opettelua.
Vaikka päädyin harjoitteluun Pariisiin puoliksi vahingossa, lähtisin tänne ehdottomasti myös uudestaan. Kaiken kaikkiaan voin suositella ulkomaan harjoittelua kaikille, jotka haluavat kokea pienen maisemanvaihdoksen, kansainvälistyä, sekä kartuttaa työkokemusta.
