Kirja-arvostelu
Teksti: Eetu Mänttäri
The Infinite Game, Simon Sinek, Portfolio, 2019
Sain ystävältäni joululahjaksi Simon Sinekin kirjan The Infinite Game, jossa motivaatiopuhujanakin toimiva kirjailija esittää näkemyksensä siitä, miten moderneja suuryrityksiä johdetaan hänen mielestään aivan väärin. Mitä tällainen bisnesmaailman management-löpinä tekee näinkin arvostetun taloustieteellisen julkaisun kansien välissä? Ei hätää, en ole tekemässä Kapitaalista Kauppalehteä! Kirjan konsepti väärin johdetuista yrityksistä ja valtioista perustuu taloustieteilijöille tuttuun peliteoriaan, tai ainakin Sinekin popularisoimaan versioon siitä, ja yritysten pelikenttää tarkasteltaessa päästään jopa talousteorian äärelle.
Myönnettäköön kuitenkin, että suurin osa kirjan sivuista kuluu lukiessa sankaritarinoita visionäärisistä toimitusjohtajista, eikä kyseessä todellakaan ole taloustiedekirja. Huomasin itse kuitenkin keskittyväni Sinekin paikoin esittämiin havaintoihin modernista talousjärjestelmästä.
Tunnustan myös sen, että viimein kirjaan tartuttuani pelkäsin opuksen olevan vain yksi epäonnisen self-help-genren edustaja muiden joukossa (ks. Idiootit ympärilläni). En tosiaan tiennyt kirjasta saati kirjoittajasta juuri mitään, olin ainoastaan nähnyt kyseisen kaverin suositun TED-puheen, jossa käsiteltiin popularisoidun peliteorian kautta menestyviä ja vähemmän menestyviä strategioita mm. sodassa ja bisneksessä. Puhe oli sinänsä ihan mielekästä katseltavaa mutta ei herättänyt minussa suurta intohimoa lukea kokonaista kirjaa aiheesta.
Esipuheen luettuani tein pikaisen Google-haun kirjoittajasta. Sinekin kerrottiin olevan motivaatiopuhuja ja kirjailija, jonka aiemmat teokset vaikuttivat keskittyvän johtamisen dynamiikkaan ja luottamukseen. Siispä valmistauduin pöhinäntäyteiseen lukukokemukseen, jonka kosketuspinta talous- ja yhteiskuntatieteeseen rajoittuisi peliteorian soveltamiseen käytännössä.
Yllätykseni olikin suuri, kun kirjan ensimmäiset luvut luettuani törmäsin kärkevään kritiikkiin modernia kapitalismia kohtaan. Sinekin moitteiden terävin kärki osuu taloustieteilijöille ja tieteenalan opiskelijoille varmasti tuttuun ja osalle rakkaaseenkin kulttihahmoon: Milton Friedmaniin. Sinekin mukaan Friedmanin kapea, yksin osakkeenomistajille arvon tuottamiseen perustuva käsitys yrityksen roolista yhteiskunnassa on syypää modernin ”kvartaalitalouden” haittailmiöihin aina massiivisista henkilöstövähennyksistä osakekurssin vahvistamiseen osakkeiden takaisinostoilla. Näin kirja maalaa kuvaa Friedmanista Adam Smithin kehittämän kauniin, toimivan kapitalismin tuhoajana. Painavia väitöksiä.
Sinekin mielestä yrityksillä tulisikin olla Friedmanin doktriinin sijaan jokin suurempi tavoite, jonka edistämisellä kaikki liiketoiminta perustellaan. Tässä piilee kirjailijan erottelu äärellisen ja äärettömän ajattelun välillä. Päättymättömässä pelissä, kuten bisneksessä, äärelliset strategiat, kuten yksinomaan yrityksen tunnuslukujen tuijottaminen, kulujen armoton juustohöylääminen ja kirjanpitokikkailu lyhyen tähtäimen voiton maksimoimiseksi johtavat väistämättä ongelmiin, kuten pelon ilmapiiriin vallitsemiseen työpaikalla ja työntekijöiden moraalin liudentumiseen. Pidemmän tähtäimen, ideaalisesti rahallisen tuoton tai kasvun tavoittelun ulkopuolisiin arvoihin perustuvilla, strategioilla saadaan kirjailijan mielestä aikaan paljon parempaa jälkeä ympäristön, yhteiskunnan, kuluttajan ja yrityksen itsensäkin kannalta.
Ottamatta kantaa siihen, kuinka paljon Sinekin johtamat yleismaailmalliset päätelmät äärellisistä ja päättymättömistä peleistä pohjautuvat peliteorian varsinaisiin matemaattisiin tuloksiin, on kirjan konsepti varsin viihdyttävä. Täytyy kuitenkin myös muistaa, ettei kirjailija varsinaisesti ole taloustieteilijä, jolloin kovimpiin uusliberalismin ystäviin kuuluvien lukijoiden ilahdukseksi ainakin osa Friedmaniin kohdistuneista toruista voidaan laittaa taloustieteelle tyypillisten yksinkertaistettujen oletuksien liian kirjaimellisen tulkinnan piikkiin. Toisaalta, kuten Sinek mainitsee, oppeja kirjaimellisesti totuutena tulkitseva yhteiskunta on tuomittu toteuttamaan niitä, jolloin mahdollisten haittavaikutusten alkulähteeksi henkilöityy Friedman itse.
Sinekin ajatukset resonoivat hyvin nykyisessä ilmapiirissä. Yhä useamman mielestä kapitalismi ei enää tee sitä, mitä sen pitäisi, mutta järjestelmästä luopuminenkaan ei tunnu olevan vaihtoehto. Kirjailijan esittämien korjausehdotusten toteutuminen riippuu kuitenkin täysin yritysten johtoportaiden hyvästä tahdosta, eikä varsinaisia lainsäädännöllisiä tai poliittisia toimia, kannustimista puhumattakaan, juuri ehdoteta. Kapitalismi halutaan korjata toimitusjohtajien pään sisältä käsin. Tästä syystä kirjasta jääkin helposti jokseenkin muovinen maku suuhun: kapitalismikritiikkiä käärittynä kauniisti toimitusjohtajille tai, kirjailijan ehdottamin termein, Chief Vision Officereille myytävään pakettiin.
Lukija huomaakin helposti kirjan kohderyhmän muodostuvan lähinnä yritysmaailman isoista tekijöistä. Helsingin Sanomissa 12.1.2020 julkaistussa artikkelissa kerrotaan suomalaisesta bisneseliitistä – ja Mikael Jungnerista – koostuvan lukupiirin jäsenten lukevan vuosikymmenen alkajaisiksi juuri tämän kirjan. En kuitenkaan suosittele lukijalle kirjakerhon 1850 euron suuruisen vuosittaisen jäsenmaksun maksamista, sillä keskusteluseuraa kirjan teemojen tiimoilta löytynee valtiotieteellisestä tiedekunnasta riittämiin pienemmilläkin kustannuksilla.
Vaikka teos ajoittain syyllistyy siirappiseen taloustieteen popularisointiin ja bisneskirjoille tyypilliseen kymmenien sivujen mittaiseen rautalangasta vääntämiseen, on se vioistaan ja aavistuksen tekopyhästä pohjavireestään huolimatta ajattelua stimuloiva nide, joka tarkoittaa lähinnä pelkkää hyvää.
Plussat ja miinukset:
+ Viihdyttävä konsepti, joka perustuu taloustieteilijöille tuttuun peliteoriaan
+ Kirja toisinaan yllättää teemoillaan ja saa ajattelemaan
– Kirjassa esitetyt mielipiteet eivät aina tunnu kovin vahvasti perustelluilta
– Bisneskirjoille tyypillinen, sivujen mittainen rautalangasta vääntäminen
– Yrityspöhinä saattaa käydä raskaaksi akateemisimmille valtsikalaisille
