Artikkeli | TEKSTI Otto Muurinen KUVA Tomi Parkkonen / Fortum
Fortumin toimitusjohtaja on rakentanut uransa kiinnostukselle erilaisista asioista ja monipuoliselle kokemukselle – ja kannustaa nykyopiskelijaakin siihen.
Metromatka Helsingin yliopistolta Keilaniemeen lukuisten suuryritysten pääkonttorien keskelle ei ole pitkä. Mutta matka valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja kansantaloustieteen opinnoista suuren suomalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajaksi on. Tapaan Markus Rauramon selvittääkseni, kuinka hän päätyi valtsikasta Fortumin toimitusjohtajaksi.
Rauramo kertoo, että hänellä ei ollut lapsuudessa haaveammattia. Suunnitelmat eivät olleet selkeytyneet lukioiässäkään. Hän kuvaa olleensa monipuolisesti kiinnostunut erilaisista asioista. Lukioajaltaan hän nostaa kuitenkin erityisesti esiin kiinnostuksen historiaa kohtaan.
Vuonna 1989 Rauramo aloitti kansantaloustieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Hänet ohjasi valtsikaan kiinnostus yhteiskunnan tapahtumia ja sen laajempaa toimintaa kohtaan.
”Alun perin hain lukemaan valtio-oppia. Sitten siirryin siitä kansiksen puolelle.”
Opiskeluaikoinaan Rauramo toimi aktiivisesti ylioppilaskunnassa ja kirjoitti myös Kapitaaliin. Vuonna 1991 hän kirjoitti Fuxi-Kapitaalissa:
”Kansantaloustieteilijöitä syytetään usein liiasta teoretisoinnista. Kansiksen opiskelijalle yritysten ja talouselämän johtamiseen, kirjanpitoon ym. käytännön toimintaan liittyvät kurssit olisivat hyödyllisiä ja käytännön taloudellista näkemystä laajentavia.”
Samassa jutussa annetaan ohjeita muissa korkeakouluissa ja tiedekunnissa opiskelemiseen. Erityisesti ohjeissa korostuvat kauppatieteet. Nykyisestä asemastaan ja opiskeluaikaisista kirjoituksistaan huolimatta Rauramo kertoo hakeneensa opiskelemaan vain valtsikaan. Hän näkee kauppakorkeakoulussa opittavien taitojen enemmän olleen osaamista täydentäviä kuin vaihtoehto kansantaloustieteen opinnoissa kertyneelle osaamiselle.
”Olisi hyvä ymmärtää laaja-alaisesti sitä, mitä opiskelee, ja miten se kytkeytyy eri asioihin. Varmaan vastaavasti, jos opiskelisi jotakin suoraan kirjanpitoon, johtamiseen tai markkinointiin liittyvää, on hyvä lukea myös makrotaloutta, että saa sitä teoreettista kehikkoa, miten talous toimii.”
Opiskelijana Rauramo kertoo olleensa kiinnostunut monipuolisesti eri asioista, opiskeltavista asioista toiset kiinnostivat enemmän, toiset vähemmän. Pakolliset tilastotieteen ja matematiikan kurssit eivät olleet siihenkään aikaan helppoja.
”Matriisin kääntämiset ja muut jutut varmaan olivat aika monelle suhteellisen haastavia.”
Sivuaineenaan Rauramo opiskeli poliittista historiaa.
”Historia on aina kiinnostanut. Voi sanoa, että poliittinen historia on modernia historiaa. Tietyllä tavalla ymmärtää vuosikymmeniä taaksepäin, miten on tultu siihen pisteeseen, jossa nyt ollaan.”
Opiskeluaikojen kiinnostuksesta historiaa kohtaan ja poliittisesta historiasta sivuaineena on ollut hyötyä myös Rauramon nykyisissä tehtävissä Fortumilla ja uran aiemmissa tehtävissä.
”Voimalaitokset, paperitehtaat tai sellutehtaat ovat kymmeniä tai viisikymmentä vuotta sitten tehtyjen päätösten tuloksia. Jokin tehdaspaikka tai voimalaitospaikka on saatettu sata vuotta sitten perustaa. On mielenkiintoista ymmärtää historiaa ja sitä, mikä on ohjannut siihen, että asioita nyt tehdään siellä missä niitä tehdään.”
Pyydän nimeämään inspiroineita tai erityisellä tavalla positiivisesti opiske luajasta mieleen jääneitä professoreita tai muita opettajia. Esiin nousee kolme nimeä.
”Pekka Sutela, joka juuri kuoli, oli yksi niistä todella vaikuttavista opettajista.”
Sutelan lisäksi Rauramo mainitsee tilastotieteitä opettaneen Yrjö Vartian ja Suomen ilmastopaneelin nykyisen puheenjohtajan, ympäristöekonomian emeritusprofessori Markku Ollikaisen.
”Jo silloin Markku luennoi ympäristötaloudesta. Niistä kursseista on nyt 30 vuotta mutta asia oli silloinkin pinnalla. Mielenkiintoista sinänsä, että se oli jo silloin valtsikan opetusvalikoimassa.”
Opiskeluaikoihin liittyen keskeistä on myös yhteisö. Rauramon kertoessa opiskeluajoistaan korostuu yhteisön keskusteleva ja pohdintaan kannustava kulttuuri.
”Se [opiskelijayhteisö] oli kyllä hyvin tiivis. Paljon tavattiin ja paljon oli tilaisuuksia yhdessä. Ilmapiiri oli keskusteluun ja pohdintaan kannustava.”
Yhteisöön liittyivät myös juhlat, joita järjestettiin ja joihin osallistuttiin.
”Se oli yleisesti ottaen kivaa aikaa. Oli kivaa viettää aikaa opiskelukavereiden kanssa. Ainakin siitä jäivät mieleen nämä Uuden Ylioppilastalon juhlat. Siellä oli hauskaa.”
Opiskelukavereistaan kysyttäessä Rauramo mainitsee pitkän uran Suomen Pankissa tehneen ja vastikään valtionvarainministeriön talouspolitiikan koordinaattoriksi nimetyn Lauri Kajanojan.
”Lauri oli yksi niistä opiskelukavereista, jonka kanssa olen ollut tekemisissä, ja jonka uraa olen seurannut matkan varrella.”
Opiskeluaikana lomat kuluivat töissä
Opiskeluaika ei ollut kuitenkaan pelkkää juhlaa. Rauramo kertoo työnteon tukeneen opiskelua ja opiskelun työntekoa.
”Jo ennen kuin aloitin opiskelut olin töissä. Ja koko ajan opiskelujenkin ohella tein erilaisia töitä. Jonkin verran opettajantöitä, koska se sopi opiskelijan elämään. Ihan ensimmäiseltä luokalta lukioon asti. Olin hyvin kaikkiruokainen sen suhteen, sekä Espoossa että Helsingissä. Kun tunteja tarjottiin, niihin oli hyvä tarttua.”
Tämän lisäksi Rauramo teki säännöllisiä töitä. Hän kertoo aloittaneensa vuonna 1988 Suomen Yhdyspankissa (SYP) ja työskennelleensä ennen opintojensa aloittamista Osuuspankkien Keskuspankissa (OKO). Yhtenä kesänä Rauramo työskenteli Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankissa (SKOP) New Yorkissa.
Teollisuuteen Rauramo kertoo päätyneensä 90-luvun pankkikriisin myötävaikutuksella.
”Se oli valtava isku pankeissa. Ne vähensivät väkeä ja täytyi hakeutua joihinkin muihin töihin opiskelujen ohella.”
Pitkäaikaisella työnantajallaan Stora Ensolla Rauramo aloitti vuonna 1993.
”Se oli lainanhallinnan ja taloushallinnon back office -työtä. Niinä aikoina, kun sitä tein, se oli ihan täysipäiväistä.”
Ympäröivä taloudellinen tilanne ja oma taloudellinen tilanne pakottivat seuraamaan omaa taloutta tarkasti.
”Siinä seurattiin päivittäin rahankäyttöä, miten rahaa menee ruokaan. Ei ostettu bussi- tai ratikkalippua vaan käveltiin tai pyöräiltiin.”
Tähän liittyivät osittain myös ajan korkeat korot ja lamatilanne. Aika ja ilmapiiri kannustivat työntekoon: ”Kyllä se fiilis oli, että pitää olla ahkera. Pitää tehdä töitä ja pitää opiskella ja näitä kaikkia pitää pystyä tekemään yhtä aikaa.”
”Ehkä se oli niin, että työntekeminen pidensi sekä aloittamista että valmistumista. Koin tärkeäksi saada tutkinnon, mutta samalla saada työkokemusta ja tehdä monia muita asioita samaan aikaan.”
Vuodet Stora Ensolla
Rauramo valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1997 jalka jo hyvin työelämän oven välissä, ensimmäise ikälisät tienattuina palkkaan pankeissa.
Rauramon Suomen ja Ranskan väliseen paperin- ja sahatavaranvientikiistaan liittynyt gradu Vapaaehtoiset viennin rajoitukset insentiivinä dumppaukselle ei liittynyt hänen työhönsä Stora Ensolla.
”Se oli mielenkiintoinen teoreettinen konsepti, jolla vaikutti olevan yhteys todelliseen yrityselämään. Ja siinä oli mielenkiintoinen dynamiikka, konkretia siinä, mitä yrittää gradussa tutkia.”
Rauramo pitää kiinnostavana tämän teorian yhteyttä regulaatiopuolelle, joka on myös nykyisellä alalla energiateollisuudessa tärkeää.
Aloittaessaan Stora Ensolla opiskelujensa aikana vuonna 1993 Markus Rauramo ei ajatellut, että siitä voisi tulla pitkäaikainen työnantaja, jonka leivissä hän etenisi aina toimitusjohtajan sijaiseksi ja talousjohtajaksi.
”Tärkeää oli saada työpaikka ja hain sinne. Se osoittautuikin sitten todella mielenkiintoiseksi. Kyllä sillä tavalla oli selvä, että yrityselämä kiinnosti minua.”
Ura Stora Ensolla kehittyi askel askeleelta eteenpäin. Selkeää päämäärää Rauramolla ei kuitenkaan ollut. Osaamisen kertymisen myötä hän kertoo tuoneensa esiin kiinnostusta muihin mielenkiintoisin tehtäviin.
”On ollut se punainen lanka, että on kiinnostanut oppia uusia asioita ja päästä mukaan tekemään uusia asioita. Ja siellä Enso-Gutzeitilla, sittemmin Ensolla ja Stora Ensolla kansainvälinen ja globaali ulottuvuus oli hyvin kiinnostavaa, liiketoiminta ulottui Amerikasta Aasiaan ja Venäjältä Eurooppaan. Paperia tuotettiin monessa paikassa ja vietiin ympäri maailmaa. Siinä tunsi olevansa mukana semmoisessa firmassa, joka on osa maailmantaloutta. Ehkä se myös istui tähän koulutustaustaan hyvin.”
”Sitten kun tuli näitä rahoituksen hankintaan liittyviä hommia, niin se merkitsi paljon matkustamista Lontoossa ja Amerikassa. Välillä oli rahoitettavia projekteja Venäjällä ja yrityskauppaprojekteja Thaimaassa ja Indonesiassa ja näitä Brasilian ja Uruguayn caseja. Kiinassa kävin paljon, ja nämä liittyivät eri tavoilla rahoitukseen ja projekteihin.”
Rauramo päätyi vuonna 1999 Stora Enson yhdistymisen myötä Brysseliin, kun rahoitustehtävät siirtyivät sinne. Brysselissä hän työskenteli vuosina 1999-2001.
”Olihan se Brysselissä tosi kansainvälistä. Meillä oli konttorilla varmaan 20 eri kansalaisuutta ja Bryssel kaupunkina oli todella kansainvälinen paikka. Suomi oli liittynyt EU:hun ja iso EU-yhteisö näkyi ja tuntui siinä elinympäristössä.”
Rauramo kannustaa myös opiskelijoita kansainvälisyyteen.
”Vaihtomahdollisuudet ja kansainväliset työmahdollisuudet kannattaa hyödyntää, koska ne ovat kokemuksia, jotka antavat lisää mahdollisuuksia töissä kehittymiseen ja etenemiseen.”
Palattuaan Brysselistä Rauramo toimi Stora Enson strategia- ja investointijohtajana. Myöhemmin vuosina 2004–2008 hän työskenteli Stora Enso International Londonin rahoitusjohtajana.
”Lontoossa työkulttuuri oli vielä askelta intensiivisempää. Päivät olivat pidempiä ja työntekemisen tahti vielä kovempi.”
Mahdollisuus olla töissä kansainvälisissä investointipankeissa tai globaaleissa suuryrityksissä nosti Rauramon mukaan työn intensiteettiä.
Kokemukset kansainvälisissä työyhteisöissä eri puolilla maailmaa ovat opettaneet Rauramolle, että halu kommunikoida ja kuunnella ovat kielitaitoa tärkeämpiä.
”On tärkeää, että on valmis löytämään yhteisen tavan kommunikoida.”
Iso askel – ura Fortumilla
Vuonna 2012 Rauramo aloitti talousjohtajana Fortumilla. Tätä siirtoa hän pitää uransa tärkeimpänä askeleena.
”Olin silloin ollut jo melkein 20 vuotta metsäteollisuudessa ja olin talousjohtaja ja toimitusjohtajan sijainen Stora Ensolla. Kun tilaisuus aukesi mietin, että teenkö koko työuran samassa firmassa, vai kiinnostavatko muut tehtävät jossakin muualla. Ja silloin johtopäätös oli, että kiinnostaisi oppia uusia asioita uudesta teollisuudesta.”
Rauramoa kiinnosti se, miten politiikka ja regulaatio liittyvät energiateollisuuteen, joka on myös lähellä kuluttajia.
”Tässä on myös mahdollisuus päästä vaikuttamaan ja tekemään töitä energiamurroksen ja suoraan ilmastonmuutoksen mitigoimiseksi.”
Kysyttäessä siitä, miten työ on vastannut tätä kiinnostusta, Rauramo naurahtaa.
”On vastannut todella hyvin. Ihan täytyy sanoa, että tosi iso motivaattori on se, että nyt todella tehdään töitä dekarbonisaation kanssa.”
Rauramon mukaan ympäristökysymykset näkyvät päivittäisessä arjessa paljon.
”Voisi sanoa, että ihan päivittäin ovat esillä. Ainakin itse koen, että meillä yhtiössä ajatus on se, että halutaan tehdä tätä murrosta ja vaikuttaa asioihin positiivisesti, ottaa pois vanhaa korkeapäästöistä kapasiteettia ja rakentaa uutta. Tuntuu, että tehdään oikeita asioita.”
Uransa vaikeimmaksi vaiheeksi Rauramo mainitsee finanssikriisin jälkimaininkeineen.
”Subprime-kriisi Yhdysvalloissa oli todella tiukka paikka, Lehman meni nurin ja rahoitusmarkkinat olivat hyvin syvässä kriisissä. Oli tehtaiden sulkemisia ja kymmenien tuhansien ihmisten vähennyksiä.”
Finanssikriisin tärkeimpänä oppinaan Rauramo pitää avoimuutta, reiluutta ja keskustelevuutta. Tärkeää on myös luottaa kollegoiden ammattitaitoon.
”Tosi tiukoistakin paikoista kyllä selviää kollegoiden kanssa, kun keskustelee. Kun antaa luottamusta niin sitten myös saa luottamusta.”
Rauramo antaa jälleen neuvon:
”Kannattaa hankkia monenlaista osaamista, oli se sitten yhteiskunnallista, poliittista tai yritystoiminnasta. Tai meidän tapauksessamme liikkeenjohdosta, funktioiden toiminnasta ja liiketoiminnasta sekä kansainvälistä osaamista. Siinä itse oppii asioita ja ymmärtää, mitä tarvitaan erilaisiin tilanteisiin. En usko, että odotetaankaan, että kaikkea osaamista ihmisillä on.”
Rauramon finanssikriisistä saamat opit avoimuudesta ja luottamuksen kulttuurista liittyvät myös diversiteettiin.
”Avoin johtaminen ja diversiteetti ovat asioita, joita korostan. Myös keskusteluissamme johtoryhmän kesken haluamme saada erilaisia näkökulmia esille. Yritän pitää porukan mukana ja tehdä yhdessä. Minunkin on paljon kivempi tehdä töitä, jos ihmiset kokevat, että heidän on hyvä tulla työpaikalle ja he saavat olla omana itsenään ja antaa oman panoksensa.”
Rauramo kertoo yritysmaailman muuttuneen tässä suhteessa uransa aikana.
”Se näkyy vaatimuksissa, joita yrityksiin kohdistuu. Sijoittajat edellyttävät, että yritykset kiinnittävät ympäristöasioihin ja yhdenvertaisuuteen huomiota ja kertovat myös palkitsemispolitiikastaan. Muuten yrityksiä arvostellaan, etteivät ne tee näin.”
Katse taaksepäin – miten ura on rakentunut?
Olisiko urapolku lähtenyt toiseen suuntaan ilman 90-luvun pankkikriisiä?
”En osaa sanoa, mihin olisin päätynyt. Nyt kun katson omaa työhistoriaani taaksepäin, niin olen suunnilleen 4–5 vuoden välein vaihtanut tehtäviä. Kun itse mietin työuraani, en voi sanoa sitä varsinaisesti suunnitelleeni, vaan enemmän olen tehnyt asioita, jotka ovat itsestäni kiinnostavia.”
Rauramo kertoo menneensä aktiivisesti puhumaan esimiehilleen ja kollegoilleen kiinnostuksestaan tehdä hommia tietyllä alueella tai laajentaa omaa tehtävänkuvaansa.
”En suunnitellut meneväni metsäteollisuuteen, enkä suunnitellut meneväni energiateollisuuteen, mutta ne ovat kiinnostaneet. Ja nyt huomaan sen, että vuosien varrella on kertynyt paljon kokemusta raskaasta teollisuudesta ja liiketoiminnasta, joka vaatii paljon investointeja.”
Työnsä kannalta Rauramo pitää tärkeänä pitkien investointisyklien ymmärtämistä.
”Toisaalta energiateollisuudessakin kansantaloustieteestä, poliittisesta historiasta ja muista on varmaan hyötyä siinä, että ymmärtää eri asioiden ja politiikan, regulaation ja liiketoiminnan yhteyksiä.”
Rauramolla on vielä uralleen tavoitteita.
”Haluaisin kovasti edistää energiamurrosta ja uskon, että pystymme puhdistamaan sekä sähkön että kaasun. Sitä haluaisin Fortumin puitteissa edistää. Uskon, että meillä yhtiönä ja suomalaisina on siihen hyvät mahdollisuudet.”
Vetääkseni yhteen Markus Rauramon uraa kysyn häneltä, mistä hän haluaa tulla muistetuksi uransa jälkeen. Vastaus tulee empimättä ja palaa niihin arvoihin, joita Rauramo pyrkii edistämään myös työyhteisössään.
”Että olin avoin ja kuunteleva työkaveri.”
Haastattelu tehtiin perjantaina 11.2.2022
