Aihearkisto: Yleinen

Helsingin yliopiston taloustieteelle pysyvästi lisää opiskelijoita — tälle syksylle 25 uutta aloituspaikkaa

Uutinen | Teksti: Eino Haajanen

Valtiotieteellinen tiedekunta lisää aloituspaikkoja 55 kappaleella, joista lähes puolet on taloustieteen kandiohjelmaan. Taloustieteen opinnot aloittavien määrä kasvaa noin puolella.

Suomen hallituksen neljännessä lisätalousarviossa korkeakouluille on osoitettu 124 miljoonaa euroa aloituspaikkojen lisäämiseksi vuosille 2020–2021. Tämän myötä ammattikorkeakouluihin tulee 2200 ja yliopistoihin 2048 uutta aloituspaikkaa tälle syksylle, käy ilmi opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteesta.

Helsingin yliopiston osalta päätös tarkoittaa 420 uutta opiskelijaa enemmän kuin kevään yhteishaussa on ilmoitettu. Yliopisto tiedotti asiasta viime viikon torstaina. Valtiotieteelliseen tiedekuntaan lisäaloituspaikkoja tulee 55. Näistä huomattava osuus, lähes puolet, tulee taloustieteen koulutusohjelmaan.

Todistusvalinnalla taloustieteelle otetaan aiemmin valittujen lisäksi 23 opiskelijaa, joista 16 on ensikertalaisia. Koevalinnalla sisään otetaan aiempien lisäksi 2.  Pelkkään koevalintaan saavat osallistua vain ne hakijat, joilla ei ole ylioppilastutkintoa tai siihen verrattavissa olevaa tutkintoa.

Päähaussa hakeneiden aloittajamäärä siis kasvaa 50 henkilöstä 75 henkilöön. Tämän lisäksi tarjolla on edelleen avoimen väylän hakijoille kolme paikkaa ja siirtohaussa yksi paikka. Yhteensä valitaan 79.

Kandidaattiohjelman opiskelijamäärän lisäys on merkittävä, mutta mukailee aiemmin esitettyä tavoitetta.

”Pitkäaikaisena toiveena on ollut se, että voitaisiin ottaa lisää opiskelijoita ohjelmaan. Tilanne taloustieteellisellä ja kaupallisella alalla on ollut sellainen, että työllisyys on ollut hyvää ja on ollut tarvetta kasvattaa sisäänottoa”, kertoo taloustieteen kandiohjelman johtaja Juha Tervala.

Korkeakoulut ja opetusministeriö neuvottelivat vuonna 2019 aloitusmäärien nostosta vuosille 2021–2024, mutta korona osaltaan nopeutti suunniteltua muutosta. Tervala huomauttaa, että paikkamäärät tai alakohdennukset eivät vastaa täysin sitä, mistä on aikaisemmin keskusteltu, vaan nyt on kyse kertaluonteisesta nostosta koronan takia.

”Itse asiassa lisäys tälle vuodelle toteutuikin vuosien 2021–2024 suunnitelmaa vähän suurempana. Jatkossa aloituspaikkoja ei tule olemaan yhtä paljon kuin tänä vuonna, mutta joka tapauksessa niitä tulee kuitenkin olemaan enemmän kuin vuonna 2019”, Tervala sanoo.

Käytännön vaikutuksia opetusjärjestelyihin sisäänottomäärien kasvulla ei juuri ole. Olennaisin ero on Tervalan mukaan siinä, että harjoitusryhmiä eli laskariryhmiä muodostetaan hieman enemmän ja jatkossa kandidaattiseminaariin tarvitaan lisää opetushenkilöstöä.

”Taloustieteen opetus on hyvin skaalautuvaa eli luennoille mahtuu enemmän ihmisiä, mutta lisätyövoimaa tarvitaan varsin vähän, vaikka opiskelijoita on enemmän.”

Koko Suomen laajuisesti korkeakoulujen aloituspaikkojen kertaluonteisella nostolla pyritään tasoittamaan poikkeusolojen taloudellisia vaikutuksia panostamalla nuorten kouluttautumismahdollisuuksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteen mukaan samalla halutaan toteuttaa tavoitteita yleisestä koulutustason nostosta ja osaajapulaan vastaamisesta.

Helsingin yliopistossa suurin osa tämän syksyn lisäaloituspaikoista kohdistuu matemaattis-luonnontieteellisille sekä kasvatustieteellisille aloille.  Päätökset on tehty työvoimatarve, koulutuksen vetovoima sekä opetusresurssit huomioiden, kertoo Helsingin yliopiston kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta yliopiston tiedotteessa.

Muissa korkeakouluissa paikkoja on osoitettu runsaasti myös tekniikan alalle ja sosiaali- ja terveysalalle. Kaikki alat eivät ole saaneet lainkaan lisäpaikkoja.

Taloustieteen opetusta lisätään muuallakin kuin Helsingissä — muun muassa Jyväskylän yliopiston taloustieteen koulutusohjelmaan järjestetään tänä syksynä 10 lisäaloituspaikkaa.

Tulevina vuosina korkeakoulujen penkeille on tarkoitus saada laaja-alaisesti enemmän opiskelijoita: opetusministeriön mukaan vuosina 2021–2022 aloituspaikkoja lisätään yliopistoihin 4300 ja ammattikorkeakouluihin 1700. Lisäyksiä on tarkoitus jatkaa tuntuvasti vuosina 2021–2024 aiemman suunnitelman pohjalta.

Jatkossa lisäaloituspaikat rahoitetaan lisätalousarviossa esitetyn summan lisäksi muun muassa korkeakoulujen ohjelmaperusteisella strategiarahoituksella.

Uutista korjattu klo 15.08. Päähaussa hakeneiden määrä kasvaa 50 henkilöstä 75:een, ei sisäänottomäärä kokonaisuudessaan. Päähaun lisäksi tarjolla on avoin väylä sekä siirtohaku.

Jatka keskustelua:

Tutkimus ei ole päätöksentekoa

Kommentti | Teksti: Eetu Mänttäri

Koronakriisin puhjettua täysiin mittoihinsa tilasivat ministerit Katri Kulmuni (kesk.) ja Mika Lintilä (kesk.) suomalaisilta eturivin taloustieteilijöiltä raportin, jossa kartoitetaan Suomen mahdollisia teitä ulos pandemian aiheuttamasta talouskriisistä.

Raportin julkistuksen aikoihin järjestettiin talouskriisejä käsittelevän erikoiskurssin huipentumana webinaari, jossa raportin laatineen työryhmän jäsenet Vesa Vihriälä, Roope Uusitalo, Sixten Korkman ja Suomen oma Nobel-mies Bengt Holmström keskustelivat koronakriisistä ja vastasivat yleisön kysymyksiin myös itse raporttiin liittyen.

Raportti peräänkuuluttaa elvyttämistä, mikä ei varmasti kellekään vastasykliseen talouspolitiikkaan tutustuneelle tai ylipäätään talouskriisejä kokeneelle ihmiselle tullut yllätyksenä. Esiin nousee myös Suomen tarve sopeuttaa julkista taloutta tulevaisuudessa muun muassa rakenteellisista syistä. Varsin järkevän kuuloisia ehdotuksia, joita kohtaan harvalla lienee kärkevää kritiikkiä esitettävänään.


Maalaisjärjen kanssa yhteensopiva puhe tuntuu julkisessa keskustelussa jääneen erään koulutuspoliittisen maininnan jalkoihin.

Työryhmän ehdotuksiin sisältyy myös tapoja torjua ilmastonmuutosta. Valtavirran suomalaiset taloustieteilijät eivät halua päästöjen vähentämisen jäävän kriisinkään myötä taka-alalle. Tämäkin tuntuisi olevan varsin itsestään selvää ottaen huomioon aiheen saaman mediahuomion määrän. Ilmastonmuutoksen torjunnan merkitys on kaikille selvää talouden tilasta riippumatta, eikä talouskaan voi toimia luonnon ja yhteiskunnan rapistuessa sen ympärillä.

Kuitenkin kaikki tämä varsin maltillinen ja maalaisjärjen kanssa yhteensopiva puhe tuntuu julkisessa keskustelussa jääneen erään koulutuspoliittisen maininnan jalkoihin. Raportissa nimittäin mainittiin lukukausimaksut yhtenä talouden sopeuttamisen keinona.

Ja tästäkös soppa syntyi.

Muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n (jonka piiriin myös Kapitaalia julkaiseva KTTO ry. kuuluu) Twitter-tilillä julkaistiin raportin tiimoilta seuraava twiitti:

@ylioppilaskunta, 8. toukokuuta

”Hei Vihriälä ja kumppanit! Tässä muistin virkistyksenä, mitä lukukausimaksuilla EI saavuteta:
1. Elvytystä
2. Osaamisen lisäämistä
3. Nopeampaa työelämään siirtymistä
4. Yhtään mitään muuta kuin epätasa-arvoa ja pahoinvointia”


Miksi taloustieteilijöille usein käy juuri näin?


En tässä pyri kumoamaan tätä taloustieteelliset perustelut jokseenkin sivuuttavaa kannanottoa. Tiedostan HYY:n tehtävän olevan opiskelijoiden edun ajaminen, ja ensi alkuun ulostulo onkin siihen tarkoitukseen varsin järkevä. Mitenpä jäsenistön rahanmenon lisääminen olisi sen edun mukaista?

Tarkoitukseni ei olekaan purra ruokkivaa kättä, eikä myöskään laulaa sen lauluja, kenen leipää syön, vaan nostaa esiin kysymys siitä, miksi taloustieteilijöille usein käy juuri näin?

Miksi taloustieteilijöiden lausunnot ja politiikkaehdotukset herättävät julkisessa keskustelussa niin vahvaa tunteiden paloa, että toisinaan koetaan jopa tarvetta spekuloida niiden taustalla olevan piilotettuja agendoja?

Vuoden 2019 syksyllä ryhmä taloustutkijoita julkaisi Aalto-yliopiston professori Matti Liskin johdolla liikenne- ja viestintäministeriön tilauksesta raportin, jossa selvitettiin tapoja saavuttaa hallituksen kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet. Selvityksessä päädyttiin esittämään päästölupien huutokauppaamista muun muassa polttoaineiden jakelijoille. Kuten lukija saattaa muistaa, tästäkin nousi valtava kohu. Bensaa oltiin  yhtäkkiä laittamassa kortille Neuvosto-Suomen hengessä, koska maamme autoilijoita ei vielä ollut tarpeeksi hakattu. Nämä varsin tunteita herättävät sosialistisen piiloagendan olemassaololla leikittelevät ilmaisut eivät ole omaani, vaan Kauppalehden toimittajan Olli Herralan käsialaa:

@OlliHerrala, 22. lokakuuta. 2019

”Bensa pannaan kortille, koska autoilijaa ei ole tarpeeksi hakattu. Seuraavaksi kortille menevät kai leipä ja liha. Kuin puolalainen hampurilainen: lihakortti kahden leipäkortin välissä.

”Idean” takana ovat Aalto-yliopiston taloustieteilijät. Eläköön säännöstely ja Neuvosto-Suomi.”

Asialla olivat tietysti nuo samat veijarit, taloustieteilijät.


En pidä huonona sitä, että tällaiset ehdotukset herättävät kritiikkiä. Kansakuntana meillä tulee olla arvoja, joiden takana voimme seistä.

On tällaisten lausuntojen perusteella varsin helppo kuvitella, että taloustieteilijät ovat vain eliitin kätyreitä toivoessaan suomalaisen koulutusjärjestelmän tekemistä pienituloisille saavuttamattomaksi tai radikaaleja ekososialisteja vaikeuttaessaan yksityisautoilua. Lukukausimaksut ja bensan saannin rajoittaminen ovatkin esimerkkejä niistä taloustieteellisesti perustelluista politiikkakeinoista, jotka tavallisille velkaa vieroksuville ja tasa-arvoista hyvinvointivaltiota kannattaville suomalaisille kuulostavat uusliberaalilta vähäosaisten kyykyttämiseltä tai cityvihreältä sekoilulta.

En pidä huonona sitä, että tällaiset ehdotukset herättävät kritiikkiä. Kansakuntana meillä tulee olla arvoja, joiden takana voimme seistä. Joillekin näitä arvoja edustaa vapaa yksityisautoilu, joillekin maksuton koulutus tai vaikkapa äitiyspakkaus. Kyseessä on asioita, jotka ovat meille itsessään tärkeitä. Näitä asioita halutaan puolustaa arvosyistä, vaikka jokin toinen vaihtoehto voisi olla ratkaisuna kustannustehokkaampi tai ekonomisteja enemmän miellyttävä. Kritiikki ja vaikuttamisyritykset kuitenkin kohdentuvat onnettomasti asiantuntijoihin, eivätkä poliitikkoihin, jotka näitä ehdotuksia mahdollisesti täytäntöön ajaisivat.


Raportin tarkoitus ei ole olla mediaseksikäs pläjäys arvoihin perustuvia ideoita ja lupauksia, joilla poliitikko tulee valituksi uudestaan, vaan yhden tieteenalan tutkimukseen pohjautuva arvio siitä, miten politiikan tai taloudellisten realiteettien asettamat tavoitteet voitaisiin saavuttaa

Mainitsemassani webinaarissa Sixten Korkman lohdutti kuulijoita toteamalla opiskelijoiden edunvalvonnan ja poliittisen prosessin kankeuden tekevän lukukausimaksut täysin mahdottomiksi toteuttaa, ainakin usean vuoden ajaksi. Miksi tällaista sitten ehdotetaan, jos ehdottajatkaan eivät usko ehdotuksensa toteutumiseen? Kajoavatko taloustieteilijät yhteiskunnalle itsessään arvokkaisiin asioihin vain provosoidakseen, vai eivätkö he itse jaa näitä suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja? Eikö olisi viisasta keskittyä finanssi- ja ympäristöpoliittisiin suosituksiin, etteivät ne jäisi tällaisten koulutuspoliittisten heittojen varjoon pönkittäen taloustieteilijöiden kylmän pragmaattista mainetta entisestään?

Niin, järkeähän siinä olisi, jos kyseessä ei olisi nimenomaan asiantuntijalausunto.

Raportin tarkoitus ei ole olla mediaseksikäs pläjäys arvoihin perustuvia ideoita ja lupauksia, joilla poliitikko tulee valituksi uudestaan, vaan yhden tieteenalan tutkimukseen pohjautuva arvio siitä, miten politiikan tai taloudellisten realiteettien asettamat tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Arvokysymykset jätetään päätettäviksi poliittisessa prosessissa, jonka osana taloustieteilijät eivät päätöksentekijän roolissa ole.


Raporttia kohtaan esitetty yksinkertainen, sen johtopäätökset kiistävä twiitti on kuitenkin älyllisesti varsin laiska ja täysin väärin kohdentunut vaikuttamisyritys.

Olisikin varsin huonoa brändäystä nimetä ehdotuksia sisältävä paketti ”kipupaketiksi”, jos kyseessä olisi poliittinen ohjelma. Päätöksentekoprosessissa ei tuollainen nimitys liene järin hedelmällinen tapa kosiskella äänestäjiä seuraaviin vaaleihin. Tässäkin piilee asian ydin: taloustieteilijät eivät ole poliitikkoja, joten heidän ei ole tarpeen käyttäytyä poliitikkojen tavoin.

HYY:n esittämä kritiikki järjestön tämänhetkisten arvojen vastaisia politiikkatoimia kohtaan on varsin perusteltua. Erityisesti tapauksessa, jossa ollaan uhraamassa hyvinvointiyhteiskunnan ”pyhää lehmää”, maksutonta koulutusta, talouspolitiikan alttarilla, on ymmärrettävää, että opiskelijoiden etujärjestö älähtää. Raporttia kohtaan esitetty yksinkertainen, sen johtopäätökset kiistävä twiitti on kuitenkin älyllisesti varsin laiska ja täysin väärin kohdentunut vaikuttamisyritys, eikä ole mielestäni se tapa, jolla opiskelijoiden etua tulisi ajaa.

Koronakriisin ja yleisen tyytymättömyyden myötä esillä ollut asiantuntijuuden politisointi on mitä ilmeisimmin yhteiskunnassamme esiintyvä ilmiö. Vaikkei HYY twiitissään tähän suoraan syyllistykään, tuntuu se tulkitsevan Vihriälän ryhmän raportin poliittisena kannanottona. Tämä osoittaa perin vahingollista asiantuntijoiden roolin väärinymmärrystä.

Vaikka itsekin suhtaudun lukukausimaksuihin epäilevästi, on varsin surullista, että maamme parhaan ja tutkimusyliopistona profiloituvan opinahjon opiskelijoiden kattojärjestö osallistuu kannanotoissaan tällaisen väärinymmäryksiä ruokkivan ilmapiirin vahvistamiseen.




Kuvat: Vihriälä – ETLA, Ministerit – Laura Kotila / Valtioneuvoston kanslia CC-BY-4.0

Jatka keskustelua:

Datan maailmaa muuttamassa

Teksti: Aleksi Pikka
Kuvat: Vilppu Rantanen

Dataa käsitellään ja tulkitaan nykyään lähes kaikkialla. Startup-yrittäjien Juha Itkosen (kuvassa oikealla) ja Otto Laosmaan mukaan analysointia vaivaa kuitenkin kertaluontoisuus ja mekaanisuus. Heidän missionsa on analyysin parasta ennen -ajan pidentäminen ja tiedon demokratisoiminen.



Päätöksenteon tukena käytetään huomattavia määriä erilaisia data-aineistoja ja raportteja. Yritykset hyödyntävät investointipäätöksissään tietoa esimerkiksi makrotaloudellisista ilmiöistä, kuten keskuspankin ohjauskoron tai maailmantalouden kehityksestä. Poliittisten päätösten tueksi arvioidaan työllisyyskehitystä, tutkitaan väestöennusteita ja tehdään vaikutusarvioita. Koronaviruksen leviämistä pyritään estämään tulkitsemalla tilastoja viruksen leviämisestä.

Datan hankintaan, käsittelyyn ja analysointiin käytetään huomattavia resursseja. Suuri kysyntä on luonut markkinat datan myynnille ja analysoinnille. Esimerkiksi verkkokaupat voivat olla kiinnostuneita kuluttajien yhteystiedoista tai internetkäyttäytymisestä, kuten selaustiedoista. Tätä dataa käsitellään ja lopuksi se julkaistaan hyödynnettäväksi, verkkokauppojen tapauksessa usein organisaation sisällä.

Juha Itkosen ja Otto Laosmaan mukaan tällä hetkellä eri data-aineistoista luotavia raportteja vaivaa kertaluonteisuus. Mekaanisesti tehtävät raportit ovat ajankohtaisia vain lyhyen hetken, kunnes data ja tilastot päivittyvät ja sisältö vanhenee. Kertaluontoisuuden lisäksi raportit valmistetaan usein manuaalisesti, joten korkeakoulutetut ihmiset käyttävät työaikaansa aineistojen käsittelyyn Excelissä. Itkosen ja Laosmaan mielestä koko ketjun datan hankinnasta ja tulosten julkaisemiseen voisi tehdä halvemmalla, nopeammin ja avoimemmin.

Sekä Itkonen että Laosmaa ovat opiskelleet taloustiedettä Helsingin yliopistossa ja toimineet opiskeluaikanaan muun muassa taloustieteen opiskelijoiden ainejärjestö KTTO:n ja Kannunvalajien hallituksissa sekä olleet elvyttämässä erästä ainejärjestölehti Kapitaalia. Ennen startup-yrittäjyyttä Juha Itkonen teki väitöskirjan verkostojen taloustieteestä ja ilmastonmuutoksesta sekä toimi Suomen Pankissa ekonomistina. Otto Laosmaa toimi kansanedustaja Pia Kauman avustajana, data-analyytikkona Bisnode Finlandilla sekä yrittäjänä data-analyysin parissa omassa yrityksessä.

Suomen Pankissa työskennellessään Itkonen huomasi, että tietoteknisten välineiden kehittymisen myötä perinteistä ekonomistin työtä voisi automatisoida. Ekonomistin työhön liittyviä asioita, kuten raporttien laatimista ja raporteissa käytetyn datan käsittelyä voisi tehostaa ja skaalata automatiikan avulla, eikä raporttien tarvitsisi olla kertakäyttöisiä ja nopeasti vanhenevia. Lopulta Itkonen irtisanoutui Suomen Pankista. Samana päivänä Otto Laosmaa pyysi Itkosen lounaalle, ja lopputuloksena syntyi Robonomist.

Robonomistin tuote on kustomoitu robotti, jonka avulla tiedon käsittely tapahtuu automaattisesti pilvessä. Pilvessä raportit päivittyvät automaattisesti datan muutosten myötä, jolloin ne pysyvät ajankohtaisina. Käytännössä robotit eivät ole fyysisiä, vaan ne ovat puhdasta R-koodia. Yrittäjät kehuvat R-kielen julkaisupuolta, esimerkiksi graafien ja kuvaajien luominen ja julkaisu on helppoa.

Laosmaan ja Itkosen tausta taloustieteessä näkyy heidän roboteissaan. Robottien luominen ei ole vain ohjelmointia, vaan mallinnuspuolen taustalla on Itkosen mukaan esimerkiksi tietoa taloudellisista rakenteista ja ekonometriaa, eli tilastotiedettä sovellettuna taloustieteellisin menetelmin. Tarkasteltavia ilmiöitä tulee ymmärtää, jotta oikeiden muuttujien valinta ja aineiston tulkitseminen on mahdollista.

Yrittäjät kertovat robotin vapauttavan asiantuntijatyötä tulkitsemiseen ja analysointiin Excelin pyörittämisen sijaan. Toisaalta samalla robotti poistaa myös kokonaisia työvaiheita. Laosmaan mukaan robotin avulla tehdään koko ketju tiedon hakemisesta julkaisuun.

”Normaalisti vaaditaan, että tietojärjestelmäasiantuntija ensin laittaa yhteydet kuntoon, jotta dataa saadaan. Sitten asiantuntija hakee datan, luo kuvat ja lopuksi julkaisutekijä tuo kuvat julkisuuteen”, Laosmaa kertoo.



Laosmaan mukaan ihmisellä kestää koko prosessissa eri työvaiheineen päiviä, kun robotilla siihen menee sekunteja. Robotin avulla Robonomist luo päivittäin yli 800 sivua talouskatsausta kaikista maailman maista Elinkeinoelämän keskusliitolle. Itkonen mainitsee, ettei tällaista maaraporttia olisi manuaalisesti mahdollista tehdä raportin laajuuden takia.

Esimerkiksi väestöennuste voitaisiin Itkosen mukaan päivittää kuukausittain, jolloin tieto muutoksista olisi poliittisessa päätöksenteossa havaittavissa aikaisemmin. Tällä hetkellä uusi väestöennuste julkaistaan muutaman vuoden välein, vaikka siinä käytetty data päivittyy kuukausittain.

”Robotin avulla ennuste voitaisiin päivittää joka kuukausi. Silloin signaali politiikkaan saataisiin paljon aikaisemmin”, Itkonen kuvaa.

Yrittäjyys

Robonomistin toimisto on Maria 01 -startup-keskuksessa, joka sijaitsee entisen Marian sairaalan tiloissa Kampissa. Itkosen ja Laosmaan mukaan startup-yhteisöön liittyy synergiaetuja, vaikka liiketoiminnallista yhteistyötä ei Robonomistilla muiden alueen yritysten kanssa ole. Edut liittyvät pääosin ulkopuolisen rahoituksen hankintaan. Robonomist eroaa yhteisön muista yrityksistä siten, että sillä ei ole lainkaan ulkopuolista rahoitusta, mutta tarpeen vaatiessa Maria 01 -keskuksessa toimisi useita startup-yritysten rahoitukseen keskittyneitä organisaatioita.

Startup-yrittäjyydestä on olemassa monenlaisia mielikuvia ja oletuksia. Moni tuntee mielikuvan huppariasuisista kooditaitureista. Startup-yrittäjyys on kuitenkin Itkosen ja Laosmaan mukaan vastannut odotuksia. Riskien kanssa on huomattavasti enemmän tekemisissä kuin ansiotyössä, mutta Itkonen ja Laosmaa kertovat tienneensä mihin olivat ryhtymässä. Yrittäjänä on myös vapaa päättämään itse, mihin haluaa keskittyä, jolloin elanto on kiinni liiketulosta kasvattavien asioiden tekemisestä. Startup-yrittäjän arki ei ole kuitenkaan pelkkää visiointia ja suunnittelua, vaan keskeinen osa sitä on esimerkiksi nykyisten ja tulevien asiakkaiden kanssa yhteyksissä olemista.

Yrittäjyys on Itkosen mukaan tarjonnut uudenlaista kuvaa talouteen ja yhteiskuntaan. Tuotteen myynti ei ole vain Nash-tasapainon etsimistä taloustieteen peruskurssilla esitellyn kysyntä-tarjonta-mallin avulla, vaan tuotteen myyminen vaatii myös oikeanlaista tuotteistamista, kuten hinnoittelua ja markkinointia.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa ekonomistien tulevaisuuden kannalta? Robonomist haluaa tarjota ekonomisteille työkaluja, joiden avulla poistaa toistuva mekaaninen työ, jotta ekonomistit voivat keskittyä analysoimiseen ja tulkitsemiseen.

Mukana on myös yhteiskunnallinen missio. Laosmaa ja Itkonen haluavat demokratisoida tietoa, jotta myös laajemmalla yleisöllä olisi ajankohtaista tietoa saatavilla ja hyödynnettävissä.

”Startupien tehtävä on muuttaa maailma. Me olemme myös muuttamassa maailmaa siltä osin, että haluamme päätösten perustuvan tietoon, jota on helpommin saatavilla ja hyödynnettävissä. Näin tehdään parempia päätöksiä, ja ihmiset voivat paremmin vaikuttaa yhteiskunnassa”, Itkonen sanoo.

Talous kasvaa, kun rakennuspalikoita laitetaan uuteen, entistä parempaan, järjestykseen. Robonomist pyrkii osaltaan luomaan ja kasvattamaan tuottavuutta. Vain uusien menetelmien ja tekniikoiden myötä Suomen talous kasvaa, sillä vanhojen asioiden toistaminen vain ylläpitää taloutta, Itkonen muistuttaa haastattelun lopuksi. 

Jatka keskustelua:

Uusilla alustoilla teknologia kohtaa työmarkkinat – jälleen kerran

Essee
Teksti: Juho Junttila

Vauhdilla kasvaneet teknologiayritykset lupaavat helppoja ja joustavia tapoja hankkia lisätuloja, mutta kuinka käy, kun alustatalous kohtaa hyvinvointivaltion säädökset ja pykälät?

Erilaiset alustat ovat olleet merkittävä osa internetiä jo pitkään. 2000-luvulla verkkokaupat ovat mullistaneet tavan, jolla yritykset kauppaavat tuotteitaan kuluttajille. Samalla sosiaalisen median alustat ovat sulautuneet osaksi lähes jokaisen arkea ja sosiaalista kanssakäymistä. Seuraavan mullistuksen kohteena saattavat olla työmarkkinat.

Tällä hetkellä alustojen kautta tehtävä työ on on epämääräistä aluetta monella tapaa. Jo alustatyön määrittely on hankalaa, sillä se kattaa sisällään laajan kirjon työtehtäviä ja palveluita. Lähteestä riippuen alustatyöläisiksi luetaan niin freelance-asiantuntijoita, taksikuskeja kuin majoitustoimintaa kiinteistöissään harjoittavia henkilöitäkin. Alustoilla työmarkkinoiden jakautuminen työnantajiin ja -tekijöihin on hälventynyt, mikä on hämärtänyt yrittäjyyden ja palkkatyön eroa. Eri toimijoiden vastakkaiset intressit ja keskeneräinen lainsäädäntö ovat luoneet sotkuisen tilanteen, jota tullaan selvittelemään vielä pitkään.

Internetin välittämä kyyti vieraan henkilön omassa autossa tai tuntemattoman kotona lomailu olisi ollut absurdi ajatus vielä vähän aikaa sitten. Nykyään se on miljardibisnestä. Uber välittää päivittäin noin 14 miljoonaa kyytiä ympäri maailman. Yrityksen palkkalistoilla ei kuitenkaan ole ainoatakaan kuskia, joskin se omistaa muutaman itseohjautuvan henkilöauton. Majoitusta tarjoava Airbnb majoittaa ihmisiä sadoissa tuhansissa kohteissa joka yö – omistamatta yhtäkään näistä kiinteistöistä.

Ihmisillä on ollut ylimääräistä vapaa-aikaa ja alihyödynnettyä pääomaa, kuten esimerkiksi
autoja tai tietotaitoa, jo pitkään, mutta vasta
moderneilla alustoilla näiden satunnaisesta
välittämisestä asiakkaille on tullut tehokasta.


Yhdistämällä uusia markkinaosapuolia alustoillaan teknologiayritykset ovat vapauttaneet aiemmin käyttämättömiä resursseja markkinoille. Ihmisillä on ollut ylimääräistä vapaa-aikaa ja alihyödynnettyä pääomaa, kuten esimerkiksi autoja tai tietotaitoa, jo pitkään, mutta vasta moderneilla alustoilla näiden satunnaisesta välittämisestä asiakkaille on tullut tehokasta. Älypuhelinten ja mobiiliverkkojen avulla työvoimaa kyetään nopeasti siirtämään sinne, missä sitä tarvitaan. Ilman alustoja puuttuisivat yksittäisiltä toimijoilta suhteet ja luottamus tarjota palveluitaan sujuvasti.

Sama palvelu, uudet markkinat

Ainakin teoriassa alustapohjainen palveluiden välittäminen on osoittautunut kannattavaksi liiketoiminnaksi. Alustayritykset eivät joudu rakentamaan laajaa infrastruktuuria tai investoimaan reaalisiin asioihin, kun ne haluavat kasvattaa toimintaansa. Puhelinsovellusten tai verkkosivujen levittäminen ja ylläpitäminen on huomattavasti huokeampaa kuin perinteinen skaalautuminen, välillä jopa ilmaista. Välityspalkkioiden ja muiden tulojen määrä kuitenkin kasvaa suoraan asiakkaiden lisääntyessä.

Tästä seuraa, että alustataloudessa ei esiinny samanlaisia vähenevän rajahyödyn haasteita kuin perinteisillä toimijoilla. Alustojen liiketoimintamalli perustuu siihen, että ne pyrkivät kerralla valtaamaan mahdollisimman suuren osan markkinoista. Tähän strategiaan kannustavat molemminpuoliset verkostovaikutukset – käyttäjät valitsevat alustan, jolla on jo eniten käyttäjiä. Esimerkiksi kyytipalveluiden kuljettajat valitsevat sovelluksen, joka tarjoaa eniten asiakkaita. Samoin asiakkaat päätyvät käyttämään alustaa, jolla kyyti löytyy nopeimmin ja varmimmin, eli jolla on tarjolla eniten kuljettajia. Yritysten kannusteet saavuttaa paljon käyttäjiä aikaisin ovat valtavat, sillä teoriassa se voi mahdollistaa jopa monopoliaseman markkinoilla.

Tällä hetkellä suurimmat alustatyötä välittävät yritykset ovat keskittyneet aloille, joilla palvelut ovat identtisiä työntekijästä riippumatta. Alustayrityksillä ei oikeastaan edes ole keinoja hioa palvelukonseptiaan tarkasti kilpailijoista erottuakseen, sillä työntekijöitä ei useinkaan erityisemmin kouluteta ja pohjataidot ovat hyvin vaihtelevia. Asiakkailta on vaikeaa kerätä kvalitatiivista palautetta, joten työntekijöitä arvotetaan usein määrällisten mittareiden, kuten kuljetusnopeuden, perusteella. Työn laadun ollessa lähes vakio, perustuu markkinoilla menestyminen hintakilpailuun.

Strategian seurauksena saattaa syntyä yritys, joka ei koskaan kykene tuottamaan voittoa, ellei se onnistu monopolin valtaamisessa markkinoilta. 

Saavuttaakseen maksimaalisen käyttäjämäärän täytyy palveluiden olla edullisia käyttäjilleen. Alustayrityksen täytyy löytää tasapaino, jossa se motivoi sekä työntekijää että asiakasta käyttämään juuri omaa alustaansa. Työstä maksetun korvauksen tulisi olla riittävän suuri, jotta se kannustaisi lähtemään töihin. Toisaalta palvelun hinta ei saa nousta liian korkeaksi, ettei se karkota asiakkaita pois. Ristiriidan ratkaisemiseksi moni yritys pyrkii monopoliasemaan, jolloin riski käyttäjien ja työntekijöiden menettämisestä laskee.

Yksi tapa parantaa kilpailuasemaa on ollut subventoida palveluiden hintoja sijoittajien rahalla. Esimerkiksi useat kyytipalvelut pyrkivät aluksi aluevaltauksiin ilmaisilla matkoilla ja tappiollisen korkeilla korvauksilla kuskeille. Tämä kuitenkin jättää epäselväksi, voiko toiminta koskaan olla kannattavaa. Strategian seurauksena saattaa syntyä yritys, joka ei koskaan kykene tuottamaan voittoa, ellei se onnistu monopolin valtaamisessa markkinoilta. 

Joustavaa keikkatyötä vai porsaanrei’illä keplottelua?

Alustayrityksille on tyypillistä kiertää veroja ja säädöksiä luovilla tavoilla. Vakuutus- ja sosiaaliturvamaksut vältetään ilmoittamalla, että työntekijät ovat itse asiassa yrittäjiä ja siten itse vastuussa työnantajamaksuista ja vakuutuksistaan. Vaikka alustoilla työskenteleviä pidetään yrittäjinä, eivät he yleensä saa neuvotella työstä maksettua korvausta itse, vaan sen määrittää alusta. Näin useat yrittämisen haitat ja riskit siirtyvät alustaa ylläpitävältä yritykseltä työn tekijöille.

Tällä hetkellä vaikuttaa epätodennäköiseltä, että alustatyötä välittävät yritykset selviäisivät loputtomiin ilman lainsäätäjien puuttumista tilanteeseen.


Erityisesti Airbnb:tä on pitkään arvosteltu siitä, että se kykenee tarjoamaan hotelleja huokeampia hintoja, koska sen ei tarvitse ottaa majoitusalan sääntelyä huomioon. Säännellyt asiat kuten hygienia, siisteys ja paloturvallisuus jäävät alustan käyttäjien omalle vastuulle. Lisäksi kaupunkisuunnittelussa majoitustoiminnasta määrätään yleensä kaavassa, joten se ei välttämättä ole edes sallittua tavallisessa kodissa. Kritiikistä huolimatta Airbnb on laajalti saavuttanut vakiintuneen aseman majoituspalveluissa, joskin tilanne vaihtelee erityisesti kaupungista toiseen.

Tällä hetkellä vaikuttaa epätodennäköiseltä, että alustatyötä välittävät yritykset selviäisivät loputtomiin ilman lainsäätäjien puuttumista tilanteeseen. Ensimmäiset askeleet kohti laajaa alustatalouden sääntelyä on otettu osuvasti useimpien yritysten kotipaikassa, Kaliforniassa. Tuore lainsäädäntö pakottaa alustayritykset ottamaan työntekijänsä virallisesti palkkalistoillensa, jos työ ei täytä freelance-työn kriteerejä. Lailla pyritään parantamaan varsinkin suosittujen kyytipalveluiden kuskien sosiaaliturvaa. Jos samanlainen laki säädettäisiin Suomessa, poistuisi alustoilta halvempien hintojen synnyttämä kilpailuetu.

Alustojen verrattain halvemmat hinnat näkyvät myös työkorvauksissa, jotka alittavat minimipalkat melkein alasta riippumatta. Yritykset pyrkivät oikeuttamaan heikkoja korvauksia sillä, että työ on joustavaa eikä se sido mihinkään. Toisaalta esimerkiksi Foodora on edellyttänyt tiettyä määrää aktiivisuutta työntekijältä, jotta tämä on päässyt valitsemaan parempia vuoroja. Alustatyötä on myös pyritty markkinoimaan keinona hankkia lisätuloja, eikä niinkään vakituisena päivätyönä.

Jos hallitusohjelmaa on uskominen, ongelmaan
pitäisi tulla selvennystä hallituskauden aikana. 


Tällä hetkellä väitteet vaikuttavat pitävän. Eurostatin selvityksen mukaan suurin osa alustatyöntekijöistä on opiskelijoita tai keikkoja muun työn ohessa tekeviä, joskin esimerkiksi Helsingissä ruoan kotiinkuljetuksessa työskentelee paljon maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joiden on ollut vaikea löytää muuta työtä. Yhä useampien töiden siirtyessä alustoille on syytä tarttua epäkohtiin ajoissa.

Viime aikoina keskustelua ovat herättäneet alustatyöläisten mahdollisuudet muodostaa ammattiliittoja ja ajaa sitä kautta oikeuksiaan. Alustatalouden epäselvyydet nousevat esiin myös tässä, sillä on epäselvää, milloin työntekijän paikka on osana ammattiliittoa ja milloin yrittäjien järjestöjä. Jos hallitusohjelmaa on uskominen, ongelmaan pitäisi tulla selvennystä hallituskauden aikana. 

Työn murrosta on mahdotonta tarkasti ennustaa, mutta selvää on, ettei alustatyö sovellu kaikille aloille. Monimutkaisemmat organisaatiot ja pitkäjänteistä työtä toteuttavat alat, kuten terveydenhuolto ja rahoituslaitokset pitävät todennäköisesti kiinni pysyvistä työsuhteista. Toisaalta alustatalous tuskin jää Suomessakaan yhtä pieneen marginaaliin kuin jossa se on ollut tähän asti ollut. Lähivuosina lainsäädäntö ja kysyntä määrittävät, mille aloille alustatalous todella leviää. Samalla uudet innovaatiot epäilemättä levittävät sitä useammalle talouden sektorille.

Voiko tulevaisuudessa ekonomistin tilata sovelluksella mukaan asuntonäyttöön spekuloimaan asuntolainan korkoja?

Jatka keskustelua:

Niin mikä yhdenvertaisuussuunnitelma?

Tiedekunnan opiskelijajärjestöjen yhdenvertaisuussuunnitelmalla tavoitellaan parempaa yliopistoyhteisöä kaikille.

Keväällä Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestöt päättivät käynnistää kaikkia tiedekunnan järjestöjä koskevan yhdenvertaisuussuunnitelman valmistelun. Suunnitelmaa työstettiin kevään aikana niin kaikille avoimissa työpajoissa kuin eri järjestöjen puheenjohtajien ja yhdenvertaisuusvastaavien kokouksissa. Lisäksi järjestettiin kommenttikierroksia, jotta kaikilla halukkailla olisi mahdollisuus tuoda esiin näkemyksiään lähes valmiista suunnitelmasta. Seuraavaksi KTTO:n hallituksen on tarkoitus hyväksyttää suunnitelma kokouksessaan syksymmällä. Suunnitelman tavoitteet liittyvät niin opiskeluun kuin tapahtumiin ja ainejärjestöjen muuhun toimintaan. Ehdotetut toimenpiteet vaihtelevat yleisluontoisista (”Opiskelijoiden moninaisuus ja erilaiset elämäntilanteet huomioidaan fuksisyksyn ohjelman suunnittelussa”) tarkempiin (”Kaikilla järjestöillä on nimetty henkilö, joka vastaa yhdenvertaisuusasioista”). Suunnitelman toteutumista eri järjestöissä on tarkoitus seurata vuosittain.

Miten suunnitelma tulee oikeasti näkymään opiskelijoiden arjessa? Suuri osa suunnitelmassa määritellyistä tavoitteista ja toimenpiteistä koskee lähinnä ainejärjestöjen hallituksia ja tapahtumien suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvia henkilöitä. Ajatuksena suunnitelmassa on se, että tapahtumajärjestäjillä olisi tulevaisuudessa käytössään nykyistä kattavammat työkalut muun muassa esteettömyyden huomioimiseen, samoin kuin järjestäjillä on tällä hetkellä käytössään valmiit ohjeen tilojen käyttöön ja siivoamiseen. Esimerkiksi KTTO:n tapahtumakutsuissa on jo aiemminkin pyritty viestimään mahdollisimman selkeästi tapahtumien esteellisyyteen liittyvistä tekijöistä. Suurin osa yhdenvertaisuussuunnitelman takia tehtävistä muutoksista tulee näkymään samalla tavoin: nykyisiä käytäntöjä kehitetään ja muokataan sen mukaan, miten niiden koetaan toimivan. Yksi selkeimmistä kaikkia valtsikalaisia koskevista toimenpiteistä on keskinäinen kunnioitus ja syrjivän toiminnan välttäminen, eli suomeksi: kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Valtsikassa on tehty jo pitkään työtä opiskelijoiden yhdenvertaisuuden edistämiseksi, ja nyt luotu yhdenvertaisuussuunnitelma nojaa vahvasti aiempiin toimenpiteisiin kuten ongelmatilannehenkilöihin ja Turvallisemman tilan periaatteisiin. Tilanne on tällä hetkellä hyvä, vaikka parannettavaa on. Yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteena on olla konkreettinen työkalu tärkeän asian edistämiseksi.

TEKSTI: Venla Sainio

Jatka keskustelua:

Onko taloustieteessä koulukuntia, Sakari Heikkinen?

Helsingin Yliopiston taloustieteen kandiohjelmaan ei nykyään kuulu taloushistorian kurssia. Minkälaisia mietteitä tämä herättää?

Taloushistorian kurssin poistuminen taloustieteen kandiohjelmasta oli yksi kaksi vuotta sitten toteutetun koulutusohjelmauudistuksen ei-toivotuista seurauksista. Sekä taloustieteen että talous- ja sosiaalihistorian oppiaineessa oltiin tyytyväisiä vanhaan käytäntöön, mutta sen jatkaminen ei vain ollut uudessa järjestelmässä mahdollista. Tämä on valitettavaa, sillä jonkinmoinen taloushistorian tuntemus kuuluu mielestäni taloustieteilijän perussivistykseen.

Minkälaista arvoa koet taloushistorian kurssin tai opintojen tuovan taloustieteen opiskelijalle? Millaisiin teemoihin ne tuovat eniten lisää näkemystä?

Taloushistorian ilmeisin anti on se, että se auttaa ymmärtämään, miten nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen on tultu. Pitkän aikavälin taloudellisen kasvun vaiheet ja suuret taloudelliset kriisit on hyvä tuntea. Kun taloustieteen opetuksessa korostuvat talouden yleiset, ”ajattomat” lainalaisuudet, taloushistorioitsijat haluavat muistuttaa, että nekin ovat muuttuvia, historiallisia.

Toinen taloushistorian anti taloustieteilijöille on muistutus siitä, että talous on monitahoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Taloudelliseen käyttäytymiseen vaikuttavat muutkin kuin ahtaasti ymmärretyt taloudelliset tekijät – vaikkapa oikeudenmukaisuuden kaltaiset moraaliperiaatteet. Edelleen talouden pelisääntöihin – hienommin: instituutioihin – vaikuttavat poliittiset ja muut ei-taloudelliset, historiallisesti satunnaisetkin tekijät. Eri maiden työmarkkinoiden erot käynevät esimerkiksi molemmista seikoista.

Taloushistoria tarjoaa myös tutkimusaineistoja, joihin voi testata taloustieteen teorioita. Tähän on yhä enemmän kiinnostusta, kun empiirisen tutkimuksen arvostus on noussut taloustieteessä ns. uskottavuusvallankumouksen myötä. Historialliset tilanteet tarjoavat ”luonnollisia koeasetelmia”, joita keksii sitä helpommin mitä paremmin taloushistoriaa tuntee.

Vielä voisi mainita sen, että taloushistoria auttaa ymmärtämää myös taloustieteen historiaa. Makrotaloustieteen kehitys on esimerkki tästä. Makrotaloustiede syntyi oikeastaan 1930-luvun laman seurauksena. Kun vallitseva ”klassinen” taloustiede ei oikein pystynyt selittämään lamaa, John Maynard Keynes kehitti oman teoriansa, jonka pohjalta makrotaloustiede alkoi kehittyä. Keynesin teoria puolestaan tuli kritiikin kohteeksi 1970-luvulla, kun keynesiläisyys ei oikein taipunut stagflaation (=taantuma + inflaatio) selittämiseen. Syntyi ”uusi klassinen” taloustiede, joka on puolestaan joutunut kriittisen arvioinnin kohteeksi vuosien 2007–2008 finanssikriisin jälkeen, kun kaikki taloudelliset ilmiöt eivät istu hyvin teoriaan.

Tuntevatko ekonomistit mielestäsi tarpeeksi taloushistoriaa? Ja jos eivät, miten tämä näkyy taloustieteellisessä keskustelussa?

Luulen, että ekonomistien kiinnostus taloushistoriaan on lisääntynyt empiirisen tutkimuksen kohonneen arvostuksen ja lisääntyneen harrastuksen myötä. Laajojen historiallisten aineistojen käyttö on yleistynyt ja, mikä hienoa, eturintaman tutkimuksessa kiinnitetään pikkutarkkaa huomiota aineiston laatuun. Näinhän taloushistorioitsijat ovat aina pyrkineet tekemään, mutta takavuosikymmeninä taloustieteilijät olivat tässä suhteessa ehkä huolettomampia.

Jos taloushistoriaa ei tunneta riittävästi, voi usko kulloinkin vallitsevaan talousteoreettiseen ”totuuteen” paisua turhan vankaksi. Viime vuosina olemme nähneet, miten muun muassa sellaisia taloustieteen keskeisiä käsitteitä kuin Phillips-käyrä ja luonnollinen korkotaso koskevia vakiintuneita näkemyksiä kyseenalaistetaan.

Taloushistorian tuntemus on tarpeen myös talouspolitiikassa. Hyvä myönteinen esimerkki on Yhdysvaltain keskuspankin FED:n pääjohtajan Ben Bernanken toiminta finanssikriisin aikoihin. Hän on tunnettu 1930-luvun laman tutkija, ja toimi siksikin määrätietoisesti sen kaltaisen taloudellisen suuronnettomuuden toistumisen estämiseksi.

Viime aikaisessa taloustieteellisessä keskustelussa on pohdittu taloustieteen koulukuntien olemassaoloa. Onko keskustelu koulukunnista mielestäsi relevanttia?

Taloustiede on poikkeus yhteiskuntatieteiden joukossa siinä suhteessa, että sen piirissä valtavirta on hallitsevampi kuin muilla tieteenaloilla, joissa saattaa olla melko tasavahvoja mutta varsin erilaisia koulukuntia. Taloustieteessä sen sijaan opetetaan kuta kuinkin samoja teorioita eri puolilla maailmaa samanlaisten oppikirjojen pohjalta. Tosin CORE-tiimin The Economy -oppikirja on vähän sekoittanut vettä. Tuossa teoksessahan on mukana hiukan taloushistoriaakin!

Taloustiede pyrkii tavallaan olemaan fysiikan kaltainen: eihän sielläkään puhuta koulukunnista. Vaikka taloustiede ei voikaan koskaan olla luonnontiedettä, on valtavirran asema sen piirissä niin hallitseva, että se on likimain puhdasoppisuutta, ”ortodoksiaa”. Siksi kilpailevia näkemyksiä kutsutaankin usein heterdoksisiksi koulukunniksi – esimerkkinä vaikka viime aikoina paljon julkisuudessa ollut modern monetary theory, jonka valtavirtaekonomistit ovat aika yksimielisesti lytänneet.

Valtavirtataloustieteen kritisointi näyttää vaikealta, koska se kehittyy omaksumalla teoriakokonaisuutensa uusia ja uusia elementtejä perusteitaan kuitenkaan kyseenalaistamatta. Se nielaisee osan kritiikistä sisäänsä, jauhaa rakennelmaansa sopivaksi, porskuttaa eteenpäin ja jättää hylkäämänsä kritiikin ulkopuolelle tai sysää marginaaliin.

Minkälaisia muita terveisiä haluaisitte lähettää taloustieteen opiskelijoille

Muistakaa, että taloustiede on yhteiskuntatiede, joka tutkii aikaan sidottuja ilmiöitä. Metodi ei saa liiaksi määrätä, mitä tutkitaan: on parempi tutkia yhteiskunnallisesti tärkeitä ilmiöitä vaikka karkein menetelmin kuin vähäpätöisiä asioita hienoilla välineillä. Kirjoittakaa, myös suomeksi.

Jatka keskustelua:

Bossa novan lumo

Kliseistään huolimatta Ipaneman tyttö voimaannuttaa

Ipaneman tyttö on kiinnostava lisä Netflixin ei-englanninkielisten sarjojen valikoimaan. 1950–luvun Brasiliaan sijoittuvassa sarjassa kuvataan kiinnostavasti konservatiivisen perinteen ja progressiivisten pyrkimysten ristiriitoja. Sarja on kuvattu tyylikkään värikylläisesti ja puvustettu ajanmukaisesti. Myös miljöö vaikuttaa onnistuneelta. Harmittavasti sarjassa nähdään myös aikansa eläneitä kliseitä. Ensimmäisen kauden loppu yllättää ja pakottaa odottamaan seuraavaa kautta.

TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö

Jatka keskustelua: