Aihearkisto: VIIHDE

Taloushoroskooppi: Kohti vappua ja sen yli

Taloushoroskooppi | Mysteeriennustaja

Härkä (20.4.–20.5.)

Avainsanat: Pitkäjänteisyys ja asioihin paneutuvuus

Sinulla on voinut olla lähiaikoina paljon tekemistä ja jaksamisesi on ollut koetuksella. Tiedät kuitenkin, että kohta helpottaa. Pitkäjänteisyytesi palkitaan, niin elämässä kuin talouden puolella.

Kaksoset (21.5.–20.6.)

Avainsanat: Uteliaisuus, tiedonjanoisuus

Elämäsi on ollut lähiaikoina todella vilkasta ja tällä hetkellä se on vilkkaimillaan. Olet kuitenkin tuntenut itsesi energiseksi. Yhtäkkinen pysähtyminen voi aiheuttaa sinulle kuitenkin turhautumista. Vaikka sinulle tulisikin vastoinkäymisiä elämässä ja taloudessa, ne helpottavat kesään mennessä.

Rapu (21.6.–22.7.)

Avainsanat: Huolehtiminen, vauhdikkuus

Lähiviikot näyttävät tuovan romantiikkaa. Etenkin vapun tienoilla kohtaat ihmisiä, jotka ilahduttavat. Vauhtiakaan ei elämästäsi puutu, huomioi se myös taloudessa.

Kuva: Unsplash

Leijona (23.7.–22.8.)

Avainsanat: Jännitteisyys, ohjat omissa käsissä

On ymmärrettävää, että tämä aika vuodesta on tuonut sinulle mieltä vaivaavia sosiaalisia jännitteitä. Ei huolta, nämä murheet jäävät onneksi taaksesi ja koet itsesi jopa rentoutuneena. Kenties vappu saa tämän aikaan? Koska haluat pitää ohjat omissa käsissäsi, tiedät mitä teet niin elämässä, kuin talouden suhteen.

Neitsyt (23.8.–22.10.)

Avainsanat: Rauha, järjestelmällisyys

Lähiviikkojen sana on suhteet. Olet kuin ihmismagneetti, sekä hyvässä että pahassa. Tämä on ymmärrettävää, sillä onhan vappu jo ovella. Hetken päästä huomaat kaipaavasi rauhaa ja haluat pitää asiat järjestyksessä. Rationaalinen ajattelu auttaa sinua myös taloustilanteessasi.

Vaaka (23.9.–22.10.)

Avainsanat: Oikeudentajuisuus, sosiaalisuus

Vappu voi olla sinulle hauskanpidon lisäksi erityisesti verkostojen luomista. Tapaat tulevaisuuttasi ajatellen tärkeitä ihmisiä. Tarkkaile, mitä ympärilläsi tapahtuu, huomaat kyllä kyseenalaisesti käyttäytyvät ihmiset. Tiedät mikä on oikein ja väärin ja osaat tehdä tarvittavat päätökset talouteen liittyen.

Skorpioni (23.10.–21.11.)

Avainsanat: Tarkkasilmäisyys, strategisuus

Olet varmaan jo kyllästynyt ärsyttäviin käänteisiin, mutta ei hätää, vappu tuo tähän helpotusta! Anna tilaa tunteille ja pääset nauttimaan. Ymmärrettävästi olet laskelmoinut ja ollut tarkka käyttäytymisestäsi. Nyt on aika rentoutua ja voit ottaa myös talouden suhteen rennommin.

Jousimies (22.11.–20.12.)

Avainsanat: Organisointikyky, järkevyys

Olet lähiaikoina tehnyt paljon yhteistyöprojekteja ja erilaisia hankkeita. Kiireen keskellä olet kuitenkin päässyt nauttimaan hyvästä musiikista ja seurasta. Hyvää seuraa on luvassa myös vappuna, se on varmaa. Saatat joutua puolustamaan omia periaatteitasi ihmisten, kuten taloudenkin saralla.

Kauris (21.12.–19.1.)

Avainsanat: Ahkeruus, kunnianhimoisuus

Pääpaino on nyt raha-asioissa ja taloudessa ja sen tuomissa väännöissä. Olet kuitenkin kunnianhimoinen ja ahkera, joten tilanne ei ole liian vakava. Pieni juhla olisi paikallaan ja ehkä tiedätkin jo ajankohdan?

Kuva: Unsplash

Vesimies (20.1.–18.2.)

Avainsanat: Uuden keksiminen, omaperäisyys

Tunteesi ovat olleet lähiaikoina pinnassa, sillä ihmissuhteissasi on tapahtunut aika paljon kaikenlaista. Vappu on myös tunne- ja tapahtumarikasta aikaa. Tämän jälkeen sinulla koittaa tasaisempi jakso, myös talouden suhteen. Tätä oletkin jo kaivannut.

Kalat (19.2.–19.3.)

Avainsanat: Avuliaisuus, luovuus

Myötätuulta on luvassa. Koet uusia asioita ja muutoksia on luvassa niin elämässä kuin taloudessakin. Käytä apuna luovuuttasi, jotta pääset omia intohimojasi kohti. Saatat vappuna tarjota avuliaisuuttasi kenties yllättävälle taholle.

Oinas (20.3.–19.4.)

Avainsanat: Energisyys, intohimoisuus

Olet ollut todella energinen ystäviesi kanssa. Myös harrastuksesi ja tapahtumat ovat tuoneet ja tuovat sinulle energiaa. Kannattaa suhtauhtua intohimolla vappuun, siitä tulee mahtava, vietit sitä sitten, miten tahansa. Taloutesi vakiintuu uudelle tasolle ja tämä on sinulle hyvä uutinen.

Jatka keskustelua:

Matikkapähkinä: Hyvää hinnoittelua?

Matikkapähkinä | Mikko Vanhala

Janne oli kauniina kevätpäivänä eräässä kaupassa ostamassa erästä tuotetta ennen lähtöään matkalle yksityiskoneellaan. Janne on rikas mies, hän omistaa talon niin Helsingissä kuin myös Oslossa ja Pariisissakin. Janne varautui ostoksille menoon nostamalla pankkiautomaatista ison setelitukun, mutta päästyään kauppaan koki yllätyksen myyjän kertoessa tuotteen hinnoittelusta: yksi maksaa 4€, kun taas 32 maksaa 8€ ja 821 saa 12 eurolla. Osaatko näillä tiedoilla kertoa, mitä Janne oli ostamassa?

Vihje?


Jatka keskustelua:

Kirja-arvostelussa Nalle Puh ja johtamisen taito

Kirja-arvostelu | Mikko Vanhala

Roger E. Allen: Nalle Puh ja johtamisen taito
WSOY 1997
168 s.

“Liik-keen-joh-to. Onpa pitkä sana.” Puh mietti hetken. “Se on sen lajin sana joita Pöllö käyttää. Tarkoittaako se jotain hyvää, esimerkiksi – aah – umm – hunajaa?”

Tällaiseen kirjaan ei usein törmää. Enkä tarkoita nyt edes onnistunutta Nalle Puh -pastissia, vaan aidosti viihdyttävää bisneskirjaa. Monet johtamiskirjat ovat pelkkiä enemmän tai vähemmän kaukaa haettuja teorioita tai kyllästymiseen asti jatkuvaa itsekehumista. 

Mutta amerikkalaisen liikkeenjohdon konsultin Roger E. Allenin Nalle Puh ja johtamisen taito (Winnie the Pooh on Management, suomeksi WSOY 1997) onnistuu tässä. Allen käsittelee liikkeenjohdon perusasioita Nalle Puhin ja tämän ystävien sattumuksien kautta. Hän havainnollistaa rautalangasta vääntäen johtajan työn kuutta tehtävää, eli tavoitteiden asettamista, organisointia, motivointia, kehittämistä, kommunikointia sekä seurantaa ja analyysiä. Koska miten-kysymykset ovat Puh-karhulle hankalia, kuvailee Allen myös tavoitteiden käytännön toteuttamista yksityiskohtaisesti itse kirjoittamiensa tarinoiden sekä A.A. Milnen klassikoiden katkelmien kautta.

Allen kertoo esipuheessa kirjan motiivin: konsulttityönsä kautta hän on kohdannut liikaa sellaisia johtajia, jotka osaavat kyllä monimutkaisia johtamisteorioita, mutta ovat unohtaneet johtamisen perusasiat. Koko kirjan konseptissa on siis havaittavissa selkeää ironiaa ja piikittelyä, mutta kirja kyllä onnistuu tavoitteessaan. Selkeiden oppiensa lisäksi kirjan arvosanaa nostaa Allenin erinomainen Milnen tyylin jäljittely niin Puhin kuin Nasun, Ihaan, Pöllön ja muidenkin osalta.

“Minusta tuntuu”, sanoi Pöllö nokkaistuaan viimeiset palat leivästä ja hunajasta jotka Muukalainen oli ajattelevaisesti tuonut, “minusta tuntuu että saattaisi olla suotuisa hetki minun palata residenssiini ennen kuin atmosfäärin ilmiöt muuttuvat vieläkin kehnompaan suuntaan.” Puh ehdotti että Pöllön olisi paras miettiä kotiin lähtöä, koska näytti siltä kuin tulisi sade.

Kirja ei myöskään veny liian pitkäksi, mikä olisi helposti voinut koitua sen viihdyttävyyden kohtaloksi. Se on ytimekäs, selkeä ja tyylikäs, siis kaikin puolin suositeltava. Ei tässä minkään vuosisadan mestariteoksen äärellä olla, mutta Nalle Puh ja johtamisen taito on hauska ja omalaatuinen johtamisoppien kertaus.

Jatka keskustelua:

Matikkapähkinä: Minimerkkiristikko

Matikkapähkinä | ´Mikko Vanhala

Ohje: Ratkaise ristikko vihjeiden perusteella pysty- ja vaakasuuntaan. Ristikko sisältää myös numeroita ja erikoismerkkejä (mutta vain sellaisia joita saat tavallisella näppäimistöllä ilman alt-koodeja tehtyä).

Esimerkki: ”jano” on tässä ristikossa ”&no”, ja niin edelleen.

Disclaimer: ristikko ei noudata täysin hyviä ristikonteon periaatteita, vaan sanat voivat olla myös taivutetuissa muodoissa.

Pystyyn:

1. Rappuset olivat ihan lumessa, voisinko lainata —

2. Naisministerit

3. Ei ketään muuta

4. Raskaan viikon päätteeksi täytyy välillä —

5. Pellolla ja asuntomarkkinoilla

6. Etuovi on lukossa! Täytyy poistua —

7. Tekemistä alle kolmelle

Vaakaan:

7. Rauhoitu nyt ja ole —

8. Espanjalainen runoilija Camus

9. Luettavia

10. Asunto

11. Bilbo, missä Sormus on? Laitoitko sen —

Jatka keskustelua:

Vesa Kanniaisen juhlapuhe KTTO ry:n 62. vuosijuhlassa

Juhlapuhe | Vesa Kanniainen

Hyvät ekonomistikollegat. Arvoisat kuulijat.

Kun astuin eteenne lavalle, tajuntani lävisti ajatus: ”Tämä on pieni askel minulle, mutta suuri askel ihmiskunnalle”. Kaikki muistavat nämä Neil Armstrongin sanat hänen astuessaan kuun kamaralle. Kuinka moni tietää, mitä hän sanoi sitä ennen. Nimittäin Houstonin lennonjohto Texasissa oli kuullut hänen sanovan ”Good Luck Mr Carter”. Myöhemmin häneltä kysyttäessä hän kertoi: ”Ollessani pieni poika pelasimme palloa, joka kuitenkin vieri naapurin ikkunan alle. Sitä hakiessani kuulin, kuinka herra ja rouva Carter riitelivät sisällä. Rouva Carter kiljui: ”Ja sinähän et minulta seksiä saa ennen kuin mies kuussa kävelee”. Siksi Armstrongin sanat ”Good luck Mr Carter”. Traagisinta oli se, etkä kuukävelyn tapahtuessa herra Carter oli jo 90-vuotias.

Tämän hetken maailmassa suuria teemoja ovat ilmastonmuutos, Kiinan nousu kohden maailmanvaltaa, Euroopan unionin eksistentiaalinen kriisi, Afganistanin demokratisoitumisen epäonnistuminen, Afrikan synkkä pysähtyneisyys ja demokraattisen järjestelmän ajautuminen puolustuskannalle yleisesti mutta yllättäen myös Yhdysvalloissa. Nostan ilmastonmuutoksesta pöydälle sen oleellisen näkökohdan, kansallisvaltioiden kykenemättömyyden sitoutua turbokapitalismin sivutuotteena tapahtumassa olevan ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttämään yhteiseen ponnistukseen,

Onko olemassa taloustieteen työkalupakkiin kuuluvaa välinettä, jolla kaikkia näitä suuren luokan kysymyksiä voisi analysoida?

Kyllä on: Mancur Olsonin taloustieteellinen tuotanto.

Edesmennyt Mancur Olson oli amerikkalainen taloustieteilijä. Tuskin teistä monikaan on kuullut hänen nimeään. Kuluneen kesän aikana minulle avautui tilaisuus lukea hänen kolme kirjaansa ja kaksi artikkeliaan. Tunsin saaneeni valaistuksen. Sen hengessä kirjoitin Afganistanin pettymyksestä ja vallan jakamisen ensisijaisuudesta demokraattisessa yhteiskunnassa. Hesari julkaisi sen liput liehuen.

Kirjoitin analyysin Kiinan ja Venäjän hyvin erisuuntaisesta talouskehityksestä; se on tulossa Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Kirjoitin liittovaltion olevan Euroopan unionille ainoa toimiva ratkaisu, mutta sillä ehdolla, että unioni palaisi kunnioittamaan hylkäämäänsä subsidiariteettiperiaatetta. Ajatuspaja Libera julkaisee sen ensi viikolla.

Mancur Olson tarjosi minulle eväät noihin analyyseihin. Olson oli kollektiivien teorian huomattavin kehittäjä. Pienyhteisöt kuten metsästäjäkeräilijät saattoivat hänen mukaansa toimia eräänlaisen sosiaalisen sopimuksen ja Coasen teoreeman hengessä, mutta suuret eivät: suurissa kullakin jäsenellä on omaan hyöty-kustannusajatteluunsa perustuva kannustin vapaamatkustaa ja rikkoa sovitut säännöt. Kuulostaako tutulta? Tuleeko Euroopan unionin tragedia mieleen? Peliteoriassa toistettujen pelien folk-teoreema viestittää siitä, kuinka Pareto-tehokkaiden ratkaisujen kestävyys edellyttää uskottavien rangaistusstrategioiden olemassaoloa eli poikkeavia lekalla päähän.

Olsonin tuotannon tuntee liian harva. Olson laajensi Adam Smithin Kansojen varallisuus-analyysia tuomalla siihen mukaan kannustimet. Hän oli asialla jo ennen kuin nyt nousukiidossa kohden Nobelia oleva armenialaistaustainen Daron Acemoglu niistä on kirjoittanut.

Olin aikaisemmin tutustunut Olsonin analyysiin sotilasliitoista. Hänen päätuloksensa mukaan jäsenmailla on kannustin vapaamatkustaa sotilasliiton suojassa, mikä tuottaa ei-tehokkaita Nash-tasapainoja.

Taloustiede tarjoaa siis välineet, kun haluatte analysoida polttavia ongelmia: globalisaatio, kansojen vaurastuminen, jopa poliittinen demokratia ja autokratia.

Kapitalismi on maailman tehokkain järjestelmä vaurauden luomisessa. Kapitalismi 10-kertaisti sadassa vuodessa läntisen elintason. Kapitalismiin liittyy kolme ominaisuutta: omistusoikeuksien turvaaminen, sopimusvapaus ja rajoitetun vastuun periaate rahoitussopimuksissa. Kapitalismi on jopa ylitehokas. Kapitalismi sai aikaan toisen teollisen vallankumouksen mutta samalla luontokatastrofin. Kun poliitikot eivät ole pystyneet siihen riittävästi puuttumaan, suuryhtiöiden osakkeenomistajat ovat nyt ryhdistäytymässä esimerkkeinä Norjan öljyrahasto ja öljy-yhtiö Exxon mutta myös monet muut. Milton Friedmanin kuuluisa teoreema voiton maksimoimisesta on kyseenalaistettu. Tarjosin myös tätä koskevaa kirjoitustani vuosi sitten Libera-ajatuspajalle. Se on oikeistolainen eikä sitä halunnut julkaista, Niinpä lähetin sen demareita lähellä olevaan Talous- ja yhteiskuntapolitiikka -lehteen, jossa se julkaistiinkin jälleen ”liput liehuen”. Noteeraan kiitollisuudella sen, että Euroopan unionia koskevan analyysini Libera julkaisee. Kirjoitus hyödyntää Olsonin teoriaa kollektiiveista, mutta vaatii lukijalta tavallista enemmän.

Taloustieteilijän ei tarvitse olla asioista mitään mieltä: kun on julkaistua tutkimustoimintaa, niissä voi pitäytyä. Meillä on välineet jopa laskea elämän arvo dollareissa ja euroissa.

Hyvä kuulijat. Tutkijanuraan liittyy paljon elämää suurempia asioita. Nuorempana opetin mikrotalousteoriaa ja makrotalousteoriaa kahdessa amerikkalaisessa yliopistossa, ensimmäisen vuoden itärannikolla toisen vuoden länsirannikolla. Siirtyminen tapahtui lukuvuosien välissä autolla perheen kanssa. Chicagon kohdalla havaitsin, että minullahan ei ole voimassa olevaa ajokorttia. Olin ajanut vuoden kansainvälisellä ajokortilla ja se oli mennyt vanhaksi. Koska asialle ei kesken matkaa voinut mitään, toivoin parasta ja jatkoimme länteen. Perillä ajoinkin pikimmiten paikallisen ajokortin. Kysymys: kuinka moni teistä on ajanut USA:n läpi ilman voimassa olevaa ajokorttia? Tehkääpä perässä.

Ennen USA:n aikaa opetin Helsingin yliopistossa legendaarista differenssiyhtälöiden kurssia. Sen suoritti suuri määrä opiskelijoita, jotka sijoittuivat eri puolille yhteiskuntaa. USA:sta palatessani perheen kanssa oli syksy ja paha viima. Ihmiset olivat kärttyisiä ja pahalla päällä. Suomen rajalla tullimies vielä vei perheeni passit takahuoneeseen ja sekin harmitti. Pian hän tuli sieltä hymyillen ja: ”Tervetuloa Suomeen Vesa. Minä olen ollut sinun differenssiyhtälökurssilla.”

Päädyin aikanaan opettamaan Helsingin yliopistossa ”Etiikka ja talous-”nimellä otsikoimaani luentokurssia. Siitä tuli suosittu. Se vei minut ja kurssilaiset moraalin ja etiikan kysymyksiin.

Vältätte turhaa miettimistä, jos uskotte tämän: Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi joutaa historian roskakoriin. David Humen giljotiini ”there is no ougth from is” on se peruskivi, jolle moraali kannattaa rakentaa. Adam Smithiltä opin, että lähisuhteissamme olemme altruisteja suhteiden perustuessa toistuvuuteen. Markkinoilla puolestamme kohtaamme ihmisiä anonyymisti. Vauraus syntyy siitä, että markkinoilla halutaan tehdä tulosta, minkä oli oivaltanut hollantilainen yhteiskuntafilosofi Bernard de Mandeville jo ennen Adam Smithiä. Vaurauden luomisesta puheen ollen viittaus Woltiin on tässä paikallaan.

Kurssini evoluutiobiologinen osuus vei minut myös kysymään: miksi kommunismi, joka ei toimi ihmisellä, toimii mehiläisillä. Käytin yli puoli vuotta mehiläisten maailman tutkimiseen. Osoittautui, että pesässä vallitsee työläisten diktatuuri ja että kaikki työläiset ovat naaraita. Monarkki, kuningatar, on heidän orjansa. Tein taloustieteellisen matemaattisen mallin, jossa oli formuloitu hunajan tuotanto ihmisen, mehiläisten ja kukkien välisen työsopimuksen hengessä. Mehiläisille formuloin indifferenssikäyrästön calvinististen preferenssien pohjalta. Hunajan tuotannon optimaalisen verotuksen ja subvention malli on häikäisevän kaunis, vaikka itse sanonkin.

Koko hanke oli tietenkin täysi vitsi. Äskettäin sain kansainväliseltä tiedeyhteisöltä sähköpostiviestin siitä, että raporttiani, joka aikanaan julkaistiin Munchenin yliopiston sarjassa, on ekologian alalla eniten ladattu. Vitsi mikä vitsi mutta jäipä elämään.

Olen pitkään ollut Munchenin yliopiston tutkijayksikön jäsen ja perehtynyt julkisen talouden tutkimusalueeseen. Äskettäin posti toi minulle kirjan ”Taideverokirja. Verot taiteessa ja taiteet verotuksessa”. Sen oli kirjoittanut finanssiopin emeritusprofessori Esko Linnakangas. Aikanaan niin ikään vitsiksi kirjoittamani runo verotuksesta löytyi kirjan sivuilta. Kirjan taiteilijalistauksessa nimeni esiintyy samalla sivulla Ilmari Kiannon, Eino Leinon ja Vesa-Matti Loirin kanssa, eittämättä suuri vääryys heille.

Runossani esiintyy käsite Hamiltonin funktio. Se on teidän kaikkien tunteman Lagrangen funktion vastine dynaamisessa kontrolliteoreettisessa matematiikassa. Kontrolliteorian periaate: bygones are bygones, menneet ovat menneitä, sisältää syvällisen jopa raamatullisen elämänviisauden.

Päätän esitykseni tähän runoon, joka kuuluu seuraavasti:

”Näki unta tuo tutkija luova, näin aprikoi, oli syntynyt neutraali vero.

Kulutuksen veropohjaksi kun valikoi, oli lainlaatija taitava, melkeinpä nero.

Nyt kulkevi konkaavi kulku, huipulle Hamiltonin,

teille maan murheisille, tuo tiedon uuden, on se juurilta jumaluuden.

Te elätte keskellä viisauden merta, tuhatkertaista tiedon raitaa.

Vaan tietäkää silti, verot neutraalit unimaailmaan ne jäädä taitaa.

Jo nouseva aamu unelmat murskata voi.

Tuloveron tahdissa aurinko nousee, kun koittavi päivän uusi koi.”

Kiitos

Kirjoittaja Vesa Kanniainen on kansantaloustieteen emeritusprofessori (Helsingin yliopisto), sotatieteiden tohtori (Maanpuolustuskorkeakoulu) ja kauppatieteiden tohtori (Itä-Suomen yliopisto). Hän on Kansantaloustieteen alumnit Helsingin yliopistossa ry:n hallituksen jäsen.

Jatka keskustelua:

Surkeaa taloutta etsimässä

Essee | Veikko Uusitalo

Millainen on paras mahdollinen talousjärjestelmä? Tätä kysymystä on pohdittu iät ja ajat, ja erilaisia talousjärjestelmiä on kokeiltu historian kuluessa vaihtelevalla menestyksellä. Yrityksistä huolimatta tähän iänikuiseen kysymykseen ei ole löytynyt yksiselitteistä vastausta, eikä täydellistä järjestelmää ole vieläkään löydetty. Onkin aika kääntää kysymys päälaelleen. Tässä artikkelissa selvitetään, millainen on huonoin mahdollinen talousjärjestelmä.

Aluksi on hyvä määritellä, mitä oikeastaan lähdemme etsimään. Hyvässä taloudessa hyödykkeet tuotetaan ja jaetaan siten, että ihmisten ja ympäristön hyvinvointi maksimoituu. Etsimämme talousjärjestelmän tulee siis luoda mahdollisimman paljon kurjuutta. Tällaisen järjestelmän etsiminen voidaan aloittaa vaikkapa tutkimalla tavanomaisia talousindikaattoreita. Tällaisia esimerkiksi talouskasvusta, inflaatiosta, työllisyydestä tai taloudellisesta tasa-arvosta kertovia mittareita tarkastellaan usein, kun pohditaan, miten taloudella menee. Voidaan siis olettaa, että nämä asiat kertovat siitä, meneekö taloudessa hyvin.

Indikaattorien perusteella vaikuttaa siltä, että huonossa taloudessa talouskasvu on heikkoa, työttömyysaste suuri ja varallisuuserot isoja. Lienee selvää, että näiden tekijöiden yhdistelmä on katastrofaalinen, eli juuri sitä mitä etsimmekin. Korkea työttömyys ja heikko talouskasvu heikentävät ihmisten elintasoa ja tulevaisuudennäkymiä. Suuret varallisuuserot tuovat yhteiskuntaan tyytymättömyyttä ja epävakautta. Toisin sanoen, kurjuus lisääntyy.

Nämä asiat, kuten työttömyys ja inflaatio, kuvaavat kuitenkin vain talouden tilaa, eivätkä sinänsä itse järjestelmää. Korkea työttömyys ja huono talouskasvu ovat saavutettavissa useassa erilaisessa talousjärjestelmässä. On siis selvitettävä, millaisessa järjestelmässä se onnistuu luontevimmin.

Sanasta talousjärjestelmä tulee kenties mieleen lähinnä modernit teollisuusyhteiskunnan talousjärjestelmät. Talous on kuitenkin yhtä vanha kuin ihmiset, ja myös vanhemmat tavat järjestää talous kaipaavat tarkastelua. Iäkkäin talousjärjestelmä on metsästäjä-keräilijöiden käyttämä lahjatalous, jossa tavaroiden ja palveluiden vaihto perustuu siihen, että ne jaetaan toisten kanssa ilman virallista sopimusta. Metsästäjä-keräilijöiden kulttuuria on teollistuneissa yhteiskunnissa pidetty usein alkukantaisena ja köyhänä, mutta sittemmin tätä näkemystä on haastettu. Nykykäsityksen mukaan metsästäjä-keräilijät ovat terveempiä kuin esimerkiksi maatalousyhteiskunnassa elävät. Metsästäjä-keräilijä-kulttuuri on myös taloudellisesti varsin tasa-arvoinen. Vanhin järjestelmä ei siis suinkaan ole huonoin.

Lienee selvää, että näiden tekijöiden yhdistelmä on katastrofaalinen, eli juuri sitä mitä etsimmekin.

Taloudellinen epätasa-arvo alkoi toden teolla vasta ihmisten siirtyessä maatalousyhteiskuntaan. Monia maanviljelyn synnyn jälkeisiä yhteiskuntia on leimannut orjuus ja varallisuuden keskittyminen harvoille. Yksi esimerkki ennen moderneja aikoja käytössä olleista talousjärjestelmistä on keskiajan Euroopan feodalismi, jossa hallitsijalle maksettiin veroja vastikkeeksi esimerkiksi viljeltävästä maasta. Orjuuteen ja suureen köyhälistöön perustuva talous kuulostaa varsin hyvältä ehdokkaalta huonoimmaksi talousjärjestelmäksi. Ajan kuluessa yhteiskunnan vaikutus ihmisten elämään on kuitenkin kasvanut, joten myös potentiaalia surkealle talousjärjestelmälle on moderneina aikoina enemmän. Kenties huonoin järjestelmä löytyy siis nykyajasta.

Joskus sanotaan, että kapitalismi on huonoin talousjärjestelmä, lukuun ottamatta kaikkia muita. Sanonnan perusteella kapitalismi on siis huonoista vaihtoehdoista paras. Suurin osa maailman maista on ajan kuluessa päätynyt kapitalismiin ja markkinatalouteen, joten kyseessä ei liene ainakaan huonoin järjestelmä. Toisaalta suurin osa kansantalouksista ei ole puhtaita markkinatalouksia vaan sekatalouksia, eli niissä on piirteitä myös suunnitelmataloudesta. Toinen tunnettu talousjärjestelmä onkin juuri suunnitelmatalous, jossa tuotantoa ja kulutusta ohjaa markkinoiden sijasta keskitetty taho, kuten valtionhallinto. Suunnitelmataloutta on käytetty esimerkiksi Neuvostoliitossa ja Kiinassa, ja monet näistä kokeiluista tunnetaan epäonnistumisestaan. Onko tässä siis etsimämme talousjärjestelmä?

Vaikuttaa siltä, että suunnitelmataloudessa ihmisten tarpeiden tyydyttäminen on hankalampaa, kun markkinat eivät ole ohjaamassa tuotantoa. Toisaalta voisi väittää, että suunnitelmataloutta ei toteutettu epäonnistuneissa maissa oikealla tavalla. Talousjärjestelmä ei liene myöskään ainoa syy näiden maiden epäonnistumiselle. Historia on myös osoittanut, että markkinatalous voi epäonnistua yhtä lailla kuin suunnitelmatalouskin. Puhdas markkinatalous ilman valtion ohjausta on harvan mielestä hyvä järjestelmä. Pelkkä pohdinta ei näytä antavan yksiselitteistä vastausta kysymykseemme, joten on aika etsiä vastausta muualta.

Joskus sanotaan, että kapitalismi on huonoin talousjärjestelmä, lukuun ottamatta kaikkia muita.

Dystopiakirjallisuudessa on kautta aikojen käsitelty kauhukuvia tulevaisuudesta. Dystopiakirjallisuudesta voi päätellä, millaisena kunkin ajan kirjailijat ovat nähneet mahdollisimman huonon yhteiskunnan. Talous on tärkeä osa yhteiskuntaa, joten myös sitä on luonnollisesti käsitelty. Ehkä vastaus kysymykseemme löytyy kaunokirjallisuudesta.

Eräs moderni ja tunnettu dystopiakirjallisuuden edustaja on Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia. Nälkäpeli tunnetaan kilpailusta, jossa kirjan yhteiskunnan nuoria lähetetään taistelemaan keskenään hengestään. Trilogian yhteiskunnan talousjärjestelmästä voidaan tehdä useita huomioita. Nälkäpelin yhteiskunta on jaettu useaan vyöhykkeeseen, joilla kullakin on eri tehtävä. Vyöhykkeitä johtaa rikas vyöhyke nimeltään Capitol. Muilla vyöhykkeillä vallitsee eriasteinen köyhyys, eikä vyöhykkeiden asukkailla ole mahdollisuutta vaihtaa vyöhykettä ja siten parantaa elintasoaan.

Nälkäpelin yhteiskunta on äärimmäinen suunnitelmatalous. Capitolin johtajat päättävät, mitä tuotetaan ja kenelle hyödykkeet jaetaan. Tuotannontekijät sijaitsevat köyhillä vyöhykkeillä, mutta suurin osa tuotoksista päätyy Capitolin käyttöön. Tästä johtuva äärimmäinen taloudellinen epätasa-arvo tekee taloudesta kammottavan. Keskeistä Collinsin luomassa kauhutaloudessa on myös se, että työvoiman liikkuvuutta ei ole, eikä työntekijöiden ole mahdollista järjestäytyä tai parantaa elintasoaan. Siksi toivoa paremmasta huomisesta ei ole.

Hallinnon kontrolli yksilöön on yleinen teema dystopiakirjallisuudessa. Ehkä siksi myös suunnitelmatalous on näissä kirjoissa tavallinen. Suunnitelmatalous mahdollistaa sen, että hallinto käyttää täydellistä valtaansa myös talouden osa-alueella. Hyvä esimerkki tästä Nälkäpelin lisäksi on luultavasti kaikkien aikojen tunnetuin dystopiaromaani, George Orwellin kirjoittama Vuonna 1984 (julkaistu 1949), jossa Isoveli-niminen diktaattori päättää yhteiskunnassa kaikesta ja valvoo kansalaisia armottomasti. Talous ei ole romaanissa suuressa roolissa, mutta siinäkin kyseessä on suunnitelmatalous. Isoveljen koura ulottuu myös siihen, mitä tuotat ja kulutat.

Kapitalismikaan ei ole jäänyt dystopiakirjallisuudessa kritiikittä. Äärikapitalismi ja konsumerismi ovat nekin yleisiä aiheita dystopioissa. Aiheet eivät ole uusia: jo vuonna 1932 julkaistussa romaanissa Uljas uusi maailma (kirj. Aldous Huxley) kritisoitiin markkinatalouden lieveilmiöitä. Huxleyn luomassa dystopiassa markkinatalous on mennyt niin pitkälle, että ihmisistäkin on tullut tuotteita. Ihmisiä tuotetaan tehtaissa suorittamaan ennalta määrättyä tehtäväänsä. Jumalan asemaan on noussut automerkki Fordin perustaja Henry Ford, teollistumisen ja kapitalismin symboli. Teos havainnollistaa sen, että kauhujen talouteen voidaan päätyä myös markkinatalouden kautta.

Kirjat osoittavat, että talous voi olla painajaismainen monella eri tavalla ja eri talousjärjestelmiä käyttäen. Yhteistä esimerkeissä on kuitenkin taloudellinen epätasa-arvo, heikot tulevaisuudennäkymät ja kyvyttömyys parantaa omaa asemaansa. Nämä ovat samoja asioita, joita artikkelin alussa käsitellyt indikaattoritkin pohjimmiltaan mittaavat. Kyseiset piirteet näyttävät muodostavan huonon talouden ytimen.

Mikä on siis huonoin mahdollinen talousjärjestelmä? Vaikka surkeita järjestelmiä onkin erilaisia, nousee yksi kirjaesimerkki mielestäni ylitse muiden. Näyttää siltä, että Nälkäpelin talousjärjestelmässä huonon talouden piirteet kiteytyvät poikkeuksellisen hyvin. Se saa minut vakuuttuneeksi, että kaikista huonoin talousjärjestelmä on julman ja autoritaarisen hallinnon harjoittama suunnitelmatalous. Nälkäpelin tyylisessä taloudessa ihminen ei voi vaikuttaa asioihin edes ostopäätöksillään, vaan on täysin ylempien tahojen varassa. Köyhälle vyöhykkeelle syntyvä henkilö on tuomittu köyhyyteen koko elämänsä ajaksi. Se, jos mikä, on surkeaa.

Jatka keskustelua:

Kirja-arvostelu: Kuilun partaalta – Näin euro pelastettiin

Kirja-arvostelu | Otto Muurinen

Kuilun partaalta – Suomalainen.com
Olli Rehn: Kuilun partaalta – Näin euro pelastettiin

Docendo, 2019
451 s.

Olen itse sitä ikäluokkaa, että omat henkilökohtaiset muistikuvani eurokriisistä ovat hyvin hatarat. Tai pikemminkin: niitä ei ole lainkaan. Jo tämän takia tartuin suurella mielenkiinnolla Olli Rehnin teokseen Kuilun partaalta – Näin euro pelastettiin.

Vaikka omaan lukukokemukseeni liittyi vahvasti se, etten tuntenut eurokriisin vaiheita kovin tarkasti, tuntuu, että teoksella on monitasoisuutensa myötä tarjottavaa hyvin monenlaisille lukijoille. Monitasoisuus mahdollistaa lukemisen myös hyvin erilaisista näkökulmista, mikä kannustaa palaamaan teoksen ääreen useamman kerran.

Teoksensa alkusanoissa Rehn kertoo kirjoittaneensa oikaistakseen väärinkäsityksiä ja auttaakseen ymmärtämään eurokriisiä ja euron tulevaisuutta. Näkökulma on avoimen Eurooppa-myönteinen. Asiapitoista sisältöä Rehn värittää elävillä kuvauksilla käydyistä neuvotteluista ja keskusteluista – unohtamatta pelattuja jalkapallopelejä.

Monesti tuntuu, että Euroopan hajanaisuutta ja päätöksenteon vaikeutta EU:ssa liioitellaan. Luettuani Kuilun partaalta, tuntuu ajatus ilmiön liioittelemisesta suorastaan naurettavalta. Rehnillä on taustaa sekä Euroopan komissiossa, parlamentissa että keskuspankissa. Tämän monipuolisen kokemuksensa kautta hän pystyy kommentoimaan eurooppalaista yhteistyötä useista eri näkökulmista ja keskeisistä rooleista päätöksenteon ytimessä. Lukijalle välittyykin hyvin kuva siitä, kuinka jäsenmaiden sisäpoliittisten kysymysten ja EU:n organisaatioiden ja jäsenmaiden välisten ristiriitojen takia riittävän tuen saaminen päätökselle oli ja on yhä edelleen hyvin haastavaa. Usein jouduttiinkin parhaimman ratkaisun sijasta tyytymään vähiten huonoon.

Lukija, joka tuntee eurokriisin vaiheet ja ratkaisukeinot hyvin, saa Rehnin omista kokemuksista enemmän irti kuin lukija, jolle kriisi on vieraampi. Tällöin pystyy keskittymään kriisin vaiheiden ja ratkaisujen hahmottamisen sijasta siihen lukijan kannalta melko ainutlaatuiseen näkökulmaan, josta teos tarkastelee kriisin vaiheita. Mielestäni teoksen tärkeintä antia edustavatkin kirjoittajan omat kokemukset ja näkemykset, jotka tuovat ainutlaatuisen aspektin kriisin tarkasteluun.

Sanotaan, että ymmärtämättä historiaa ei voi ymmärtää tulevaa. Kuilun partaalta liittääkin arvokkaalla tavalla eurokriisin tapahtumat historiaan – aina 1800-luvun sodista Ranskan ja Saksan välillä EU:n perustamisvaiheen sopimusneuvotteluihin. Tulevaisuuden ymmärtämiseksi Rehn esittelee haasteita ja eurokriisin nostattamia kysymyksiä, joiden parissa EU joutuu tulevina vuosina ja vuosikymmeninä painimaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että menneisyyden tunteminen ei kuitenkaan tee autuaaksi – kuten eurokriisikin osoitti, kriisit voivat yllättää täysin ja poiketa olennaisesti aiemmista.

Vaikka Kuilun partaalta onkin jo muutaman vuoden takaa, ei sen ajankohtaisuus ole kärsinyt lainkaan. Pikemminkin päinvastoin! Euroopan Unioni on tällä vuosikymmenellä uusien erilaisten haasteiden edessä, ja maanosan yhtenäisyyttä koetellaan kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Samalla eurokriisiin jälkimainingeissa käynnistyneet uudistustoimet ovat vielä osin kesken. Halusipa näkemyksiä eurokriisin ratkaisemisesta tai kokemuksia eurooppalaisen yhteistyön ytimestä, on Olli Rehnin teos lukemisen arvoinen.


Jatka keskustelua:

Kirja-arvostelu: Quantum Economics

Kirja-arvostelu | Juho Junttila & Mikko Vanhala

Quantum Economics - Orrell David - nidottu(9781785783999) | Adlibris  kirjakauppa
David Orrell: Quantum Economics – The New Science of Money

Icon Books, 2018
390 s.

Juho: Pitää varmaan tähän alkuun myöntää, että olin luullut tämän kirjan käsittelevän määrällistä keventämistä (quantitative easing). Kirjan todellinen aihe – modernin taloustieteen mollaaminen – oli tätä vasten melkoinen pettymys.  

Mikko : Joo, määrällisestä keventämisestä ei tainnut kirjassa tainnut olla yhtään mainintaa, mikä ei sinänsä yllätä. (Suhteellisen) toimivan makrotason rahapolitiikan mainitseminen olisi varmaan romahduttanut koko kirjan pääteesin.

Kirja-arvostelun kohteena on David Orrellin Quantum Economics (Icon Books, 2018). Kirjassaan Orrell pyrkii osoittamaan yhteyksiä taloustieteen ja kvanttifysiikan välillä. Näkökulmana tämä on kuitenkin vähemmän uniikki, kuin kirjailija antaa ymmärtää. Ekonofysiikaksi kutsuttu heterodoksitaloustieteen ala on jo parinkymmenen vuoden ajan pyrkinyt soveltamaan fysiikan teorioita ja malleja taloustieteellisiin aiheisiin, pääasiassa rahoitusmarkkinoihin. Tämän alan merkittävimmät tutkimuskohteet liittyvät pitkälti niin sanottuihin paksuhäntäisiin jakaumiin; vaikka normaalijakauma vaikuttaa järkevältä mallilta rahoitusmarkkinoiden tuottojen mallintamiseen, eivät empiiriset tulokset useinkaan puolusta sitä. Suuria nousu- ja laskupäiviä on ollut pörsseissä paljon useammin kuin normaalijakauman mukaan pitäisi. 

Juho: Orrellin oma kvanttitaloustiede keskittyy erityisesti rahan ominaisuuksiin. Perusajatus on että myös taloustieteellisillä muuttujilla voisi olla kvanttiominaisuuksia. Niin kuin valo on yhtä aikaa hiukkanen ja aalto, myös raha voisi olla yhtä aikaa virtuaalista ja reaalista. Metallikantaisessa rahajärjestelmässä näin ei voi olla, sillä valuutan arvon perustuessa fyysiseen jalometallimäärään on raha aina pelkästään reaalista. Fiat-rahassa rahan superpositio on kuitenkin mahdollinen: raha on oikeastaan vain numeroita, joita voidaan siirrellä tililtä toiselle. Koska tätä ei oteta valtavirran taloustieteessä kunnolla huomioon, Orrell argumentoi koko tieteenalan tarvitsevan perusteellista remonttia.

Kirjan rakenne on aluksi ihan mielenkiintoinen. Ensimmäisessä puoliskossa esitellään kattavasti sekä kvanttifysiikan että rahan historiaa. Tämän alustuksen jälkeen kirjailija siirtyy kuitenkin hakkaamaan modernia taloustiedettä lyttyyn loppukirjan ajaksi. Vaikka taloustieteen kritiikki osuu sitä kaipaaville osa-alueille, niin tässä kirjassa se on esitetty poikkeuksellisen huonosti. Empiirisiä tuloksia ei käytännössä käsitellä ja lähdeviittauksia lähestulkoon väärinkäytetään kirjailijan agendan vahvistamiseksi.

Mikko: Niin, alussa Orrell nostaa esiin mielenkiintoisen näkökulman kysyntä- ja tarjontakäyriin liittyen. Koska voimme havaita kerralla vain yhden pisteen, ei kysyntä- ja tarjontakäyriä oikeastaan ole edes olemassa. Kiinnostavia ajatuksia ei kuitenkaan lopulta jalosteta niiden esittelyä pidemmälle.

Orrellilla on tainnut jäädä makrotaloustieteen kursseilta jotain hampaankoloon, sillä hän käyttää huomattavasti aikaa makromallien, erityisesti DSGE-mallien (Dynamic Stochastic General Equilibrium), kritisoimiseen. Jos sitä, miten ekonomistit epäonnistuivat ennustamaan finanssikriisin, ei ole vielä hierottu naamaasi tarpeeksi, kirjassa on uhrattu siihen useita kymmeniä sivuja (ja jopa useiden sivujen pituinen kooste ekonomistien esittämistä tekosyistä). Orrell on hanakka kritisoimaan, mutta varsin vaitonainen tarjoamaan parempia ratkaisuja.

Juho: Teksti on aikalailla kirjallinen vastine sille, että joku seuraisi kun työskentelet ja kommentoisi jatkuvasti miten teet kaiken aivan väärin, mutta ei koskaan tarjoaisi parempia vaihtoehtoja. 

Mikko: Huomattavan määrän piikittelyä saa myös meteorologi Michael Fish, joka päivää ennen Britannian vuoden 1987 Suurta myrskyä kertoi, kuinka mitään myrskyä ei todellakaan ole tulossa. Meteorologiaa ja taloustiedettä erottaa kuitenkin olennaisesti se, että toisin kuin taloustieteessä, meteorologiassa odotukset säästä eivät kuitenkaan vaikuta toteutuvaan säähän. Vaikka olisihan se toki siistiä, että aurinkoisia hellepäiviä tulisi aina, kun niitä toivotaan.

Juho: Jep. Ja eiväthän vaikkapa keskuspankkien tai sijoitusinstituutioiden ekonomistit tietenkään ala mainostamaan, kuinka kriisi on tulossa, sillä siitähän vasta paniikki syntyisi.

Mikko: Taloustieteen opiskelijalle ja lukion fysiikan suorittaneelle Quantum Economics ei tarjoa kovin paljon uutta. Niin taloustiedettä kuin fysiikkaa tarkastellaan pitkälti historiallisesta näkökulmasta ja eri koulukuntien perspektiiveistä. Kokonaisuutena Quantum Economics on melko mitäänsanomaton kirja, jonka yleisvaikutelma herättää jopa enemmän suuttumusta kuin edes laimeaa innostusta. 

Juho: Mistä puheen ollen, puhutaanko vielä hetki lähteiden väärinkäyttämisestä omien argumenttien puolustamiseksi?

Mikko: …

Jatka keskustelua:

Matikkapähkinä: Mitä sanaa ajattelen?

Matikkapähkinä | Mikko Vanhala

“Mitä sanaa ajattelen? Saat viisi yritystä ja joka kerralla kerron, montako oikealla paikalla olevaa oikeaa kirjainta arvauksessasi on ja montako oikeaa, mutta väärällä paikalla olevaa kirjainta siinä on. Vinkkiä saat sen verran, että sanassa on 6 kirjainta ja se on substantiivi. Onko selvä?”

“Selvä on. Ensimmäinen arvaus: LAIDUN”

”Yksi oikein, kaksi oikeaa kirjainta väärällä paikalla.”

”KAIMAT?”

”Jälleen yksi oikein, kaksi väärällä paikalla.”

”PIISKA?”

”Kaksi oikein ja kaksi väärällä paikalla.”

”KONTTI?”

”Kaksi oikein, yksi oikealla paikalla.”

”Apua, viimeinen arvaukseni. _ _ _ _ _ _?”

Otetaan vielä uudestaan. Säännöt samat, tällä kertaa sanassa on 7 kirjainta ja se on verbi.

”Ensimmäinen arvaus. MUUTTAA?”

”Yksi oikein, nolla oikeaa väärällä paikalla.”

”KAIRATA?”

”Kaksi oikein, yksi väärällä paikalla.”

”KÄYTTÄÄ?”

”Kolme oikein, nolla väärällä paikalla.

”PIINATA?”

”Kaksi oikein, nolla väärällä paikalla.”

”Viimeinen arvaus. _ _ _ _ _ _ _?”

Jatka keskustelua:

Kirja-arvostelu: Superintelligence

Kirja-arvostelu | Mikko Vanhala

Onko tekoälyn maailmanvalloitus todellinen uhka? Oli tai ei, siihen on varauduttava, sillä kun superälykäs tekoäly lopulta kehitetään, on jo liian myöhäistä, varoittaa filosofi Nick Bostrom.

Tekoäly voittaa ihmisen jo monessa yksittäisessä asiassa. Erityisesti vaativien laskutehtävien osalta keinoäly on päihittänyt ihmisen kyvyt jo pitkään. . IBM:n shakkitietokone Deep Blue voitti shakin maailmanmestari Garry Kasparovin vuonna 1997 sekä Googlen AlphaGo Go-lautapelin maailmanmestari Ke Jien vuonna 2017. Viime vuosina tekoäly on valjastettu  luomaan myös taidetta. Yleispätevää ja superälykästä tekoälyä ei ole kuitenkaan vielä onnistuttu kehittämään. Tällainen läpimurto voisi mullistaa teknologisen kehityksen, mutta ainakin teoreettisena vaarana on kontrollin menetys, joka voisi pahimmillaan johtaa ihmiskunnan tuhoutumiseen tai orjuuttamiseen.

Eksistentiaalisella riskillä tarkoitetaan sellaista katastrofia, joka uhkaisi  koko ihmiskunnan olemassaoloa.Tällaisia tapahtumia ovat superälykkään tekoälyn kehittämisen lisäksi muun muassa ydinsota, ilmastonmuutos, bioteknologiset sovellukset  sekä asteroidin törmäys Maahan. Aihe on ollut viime vuosina yhä enemmän esillä, ja hyvän yleiskatsauksen eksistentiaalisiin riskeihin tarjoaa esimerkiksi Toby Ordin vuonna 2020 julkaistu kirja The Precipice: Existential Risk and the Future of Humanity.

Ordin kollegana Oxfordin yliopiston filosofian laitoksella sekä Future of Humanity -instituutin perustajana toimiva ruotsalaissyntyinen filosofi Nick Bostrom keskittyy kirjassaan Superintelligence: paths, dangers, strategies (Oxford University Press, 2014) nimensä mukaisesti tekoälyn uhkiin ja mahdollisuuksiin. Lyhyesti sanottuna Superintelligence on melko hyvä ja kattava johdatus mielenkiintoiseen, joskin haastavaan aiheeseen.

Bostrom määrittelee superälykkäät järjestelmät kolmeen luokkaan: nopeat, kollektiiviset ja laadukkaat superälyt. Nopea superäly on älykkyydeltään ihmisen tasoa, mutta merkittävästi nopeampi. Kollektiivinen superäly on yleispätevä systeemi, joka päihittää ihmisen kognitiivisen tason useissa yleisluontoisissa tehtävissä. Laatutekoäly puolestaan voittaa ihmisen niin nopeudessa kuin monipuolisuudessakin.

Jos superälyn tavoitteet on määritelty huonosti, on vaarana, että se joko toteuttaa niitä liiankin tarkasti tai tulkitsee niitä ei-toivotulla tavalla.

Teoriassa tekoäly on taloustieteilijöillekin tuttu optimaalinen bayesilainen agentti: toimija, joka valitsee tekonsa hyötyfunktiotaan maksimoiden ja päivittää prioritodennäköisyysjakaumaansa havaintojen ja kokemusten perusteella. Tällaista koneälyä voidaan “opettaa” palkitsemalla sitä onnistumisista niin sanotulla palkkiofunktiolla. Kuulostaa helpolta, eikö totta?  

Superälyn kehittämisessä yksi suurimmista haasteista liittyy tavoitteiden ohjelmointiin: miten saamme tietokoneen tekemään sen mitä haluamme? Mikä ylipäänsä tulisi olla tällaisen koneen tavoite? Yksinkertaisen tekoälyn tavoite ja “elämän tarkoitus” voisi olla vaikkapa tehtaan tuotantolinjan optimointi tuottamaan mahdollisimman paljon tai tietty määrä mahdollisimman nopeasti. Mutta entäpä yleispätevän tekoälyn?

Kuinka vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin, mikä on elämäsi tavoite? Tavoitteemme ovat usein hedonistisia ja toisinaan epäjohdonmukaisia. Vaikka onnistuisimmekin kehittämään selkeän tavoitteen, mistä tiedämme onko tavoite täysin oikein määritelty? Puhumattakaan siitä, että moraalimme voivat olla lähtökohtaisestikin virheellisiä: Bostrom mainitsee esimerkkeinä sen, miten kissojen polttamista pidettiin yleisesti hyväksyttävänä Pariisissa 1500-luvulla ja toisaalta orjuutta laillisena muun muassa Yhdysvaltain eteläosissa vielä 150 vuotta sitten. Mistä voimme tietää, ovatko nykyisetkin moraalimme jollain tavalla virheellisiä?

Tekoälytutkija Eliezer Yudkowsky on ehdottanut ratkaisuksi käsitettä nimeltä Coherent Extrapolated Volition (CEV). Ihmiskunnan CEV on se mitä haluaisimme, jos tietäisimme enemmän, ajattelisimme nopeammin, olisimme kaikin puolin nykyistä kehittyneempiä ja yksimielisempiä. Tämän määritelmän silkka absurdius kertoo, miten vaikeasti ratkaistavasta ongelmasta on kyse.

Jos superälyn tavoitteet on määritelty huonosti, on vaarana, että se joko toteuttaa niitä liiankin tarkasti tai tulkitsee niitä ei-toivotulla tavalla. Jos haluamme tekoälyn tuottavan meille vaikkapa onnellisuutta, emme toivo sen tarjoavan ratkaisuksi ihmisten huumaamista tai vaikkapa jatkuvaa jalkapohjien kutittamista. 

Tämä liittyy myös niin sanottuun kontrolliongelmaan: ennen kuin olemme täysin varmoja siitä, että tekoäly tekee juuri niin kuin tahdomme ja vain niin kuin tahdomme, pitäisi varalla olla keinoja sen sammuttamiseen tarpeen vaatiessa. Koska lienee järkevää olettaa superälyn toimivan ihmistä älykkäämmin ja osaavan myös petkuttaa meitä, ei sen rajoittaminen vaikkapa vain yhdelle tietokoneelle todennäköisesti ole riittävä varotoimenpide. Toinen mahdollinen ratkaisu olisi superälyn laskentatehon rajoittaminen – joka tosin saattaa rajoittaa myös sen hyödyllisyyttä. Kolmas potentiaalinen vaihtoehto ovat niin sanotut ansalangat, eli järjestelmän automaattinen sulkeminen tiettyjen ehtojen täyttyessä.

Kirja vertautuu pakostakin jo aiemmin mainittuun Toby Ordin The Precipiceen. The Precipice käsittelee eksistentiaalisia riskejä hieman yleisemmällä tasolla kuin Superintelligence. Vaikka Superintelligence vaikuttaa populaaritieteeltä, se ei oikeastaan ole sitä: vaikka monet kappaleista ovat helppoja aiheeseen syvällisesti perehtymättömällekin, vaaditaan monin paikoin esitietoja tai ainakin käsitteiden tuntemusta niin filosofian kuin biologiankin aloilta. Bostromilla on itselläänkin taustaa laskennallisesta neurobiologiasta, mikä selittänee, miksi etenkin aivoemulaatiota käsittelevät kappaleet käsittelevät aihetta todella yksityiskohtaisesti. The Precipice oli mielestäni näistä kahdesta sekä vetävämmin kirjoitettu että myös selkeämpi kokonaisuus.

Kuten sanottu, Superintelligence on raskasta luettavaa. Bostrom käsittelee aihetta hyvin yksityiskohtaisella mutta abstraktilla tasolla. Kirja on täynnä tiukkaa asiaa, mutta sitä ei ole aina esitetty kovin selkeällä, lukijaystävällisellä tai viihdyttävällä tavalla. Siitä huolimatta Superintelligence on ajatuksia herättävä teos alati ajankohtaisesta aiheesta.

Jatka keskustelua: