Yhdysvalloissa useat akateemiset ekonomistit ovat järjestäytyneet Economics for Inclusive Prosperity -aloitteen taakse luomaan mukaan ottavampaa yhteiskuntaa taloustieteen avulla. Aloitteen takana on erityisesti Yhdysvalloissa nähty laaja eriarvoisuuden kasvu, josta ollaan huolissaan. Muutamat aloitteen takana olevista ekonomisteista, eritoten Dani Rodrik, Suresh Naidu ja Gabriel Zucman, vievät eriarvoisuuden kasvua hillitsevän ja mukaan ottavampaa yhteiskuntaa luovan aloitteen sanoman pitemmälle: heidän mukaansa on puhuttava uusliberalismin jälkeisestä taloustieteestä.

Yhdysvaltalaisten huippuyliopistojen taloustieteilijäyhteisöistä kuuluu siis kummia. Erityisen kummalta tämä tuntuu suomalaiseen uusliberalismikeskusteluun suhteutettuna. Meillä ei ainakaan laajasti taideta tunnustaa taloustieteen mahdollisia uusliberaaleja osia. Toisaalta keskustelu näyttää useimmiten pysähtyvän uusliberalismin määritelmästä keskustelemiseen. Aatehistoriallisesti keskustelu onkin hankalaa, sillä uusliberalismi nähdään enneminkin poliittisena ajatteluna kuin taloustieteeseen millään tavalla liittyvänä.

Uusliberalismikeskustelun liukkauteen nähden uusliberalismin jälkeisestä taloustieteestä puhuvan aloitteen sanoma on erityisen kiinnostavaa. Rodrikin, Naidun ja Zucmanin Boston Review -julkaisuun kirjoittamassa esseessään he nimittäin määrittelevät taloustieteen uusliberaalin olemuksen tarkasti. Heidän mukaansa taloustieteeseen on perinteisesti kuulunut jonkinlainen sisäänrakennettu markkinafetissi, josta se on vasta nyt vapautumassa.

Rodrik, Naidu ja Zucman ilmeisesti näkevät taloustieteeseen sisältyvän uusliberalismin perusteettomana markkinauskona. Ajatus on kiinnostava, mutta herättää kysymyksiä. Voiko aatehistoriallisesti näin laajan ilmiön kuvata yhdellä sanalla, vaikka hyväksyttäisiin uusliberalismin kuuluvan taloustieteeseen? Onko toisaalta jo tarpeeksi monta kertaa kuultua ja nähtyä käyttää markkinauskoa taloustieteen ongelmia kuvaamaan?

Markkinauskon vastakohtana Rodrik, Naidu ja Suresh esittävät mukaan ottavuuden lisäämistä taloudessa ja talouspoliittisssa visioissa. Tässä yhdysvaltalainen keskustelu muistuttaa hieman eurooppalaista: onhan Jean Tirole kirjoittanut yleisen hyvän taloustieteestä (economics for common good). Samainen lause on päätynyt Helsinki Graduate School of Economicsin nettisivuille.

Koska aloite vaikuttaa jännittävältä, Kapitaali päätti haastatella yhtä aloitteen tekijöistä. Haastattelimme Gabriel Zucmania, joka on tullut tunnetuksia verovälttelyä koskevilla tutkimuksillaan ja aktiivisilla talouspoliittiseen keskusteluun osallistumisellaan. Zucmanin haastattelun lisäksi vuoden viimeinen Kapitaali on tuttuun tapaan täynnä asiaa.

TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö

”Melkoista kommunistipropagandaa uusimmassa Kapitaalissa.”, todettiin Jodelissa Kapitaalin viimeisimmästä, laajasti marxilaista taloustiedettä esitelleestä, numerosta. Räntti ei lähtenyt laukalle, mutta muutaman kommentin ketjussa kerettiin huomauttaa Marxin ajatusten olleen epärelevantteja jo sata vuotta. Jodelissa esitetyt näkemykset sisältävät kommentoinnin arvoisia ajatuskulkuja.

Ensimmäinen kommentti korostaa uusimman Kapitaalin propagandaluonnetta. Mitä tulee propagandaan, sitä Kapitaali ei esittele. Sen sijaan Kapitaalin viime numeroon koottu marxilaisen taloustieteen symposium esitteli tiedettä. Esitelty marxilainen taloustiede lähtee eri lähtökohdista kuin valtavirtataloustiede, mutta sille on aivan samat kriteerit kuin muullekin tieteelle. Esimerkiksi Anwar Shaikh on julkaissut tutkimustaan tieteellisesti vertaisarvioituna alan lehdissä ja uusimman teoksen Capitalism Competition Conflict Crisis on julkaissut arvostettu tiedekustantaja Oxford University Press.

Toinen huomautus liittyy Marxin ajatusten ajankohtaisuuteen. Kommentin mukaan Marxin ajatukset eivät ole olleet ajankohtaisia sataan vuoteen. Kommentti siis sisältää väitteen, jonka mukaan symposiumissa esitellyt teemat olisivat pelkästään Marxin ajatuksia. Ajatus on absurdi. Yhtä järkevää olisi väittää, että meidänkin makrotaloustieteen kursseilla opetettu keynesiläinen suhdanneteoria olisi vain Keynesin ajatuksia.

Vaikka kommentit edustavat kenties vain pienen osan ajatuksia, näyttävät kommentteihin sisältyvät ennakko-oletukset keskustelun tarpeen. Keskustelua vaihtoehtoisista lähestymistavoista talouteen ja sen tutkimukseen on jatkettava. Kapitaalin kolmannessa numerossa jatkamme keskustelua modernin rahateoria (MMT) osalta. Pyysimme STTK:n uutta pääekonomistia, Patrizo Lainaa, kirjoittamaan modernin rahateorian teemoista.

Tuttuun tapaan uusien lähestymistapojen lisäksi esittelemme myös vakiintuneempaa tutkimusta. Tia Kurtti kirjottaa Euroopan Unionin päästökauppajärjestelmästä. Lisäksi pääsimme haastattelemaan kansanedustajia Elina Lepomäkeä ja Iiris Suomelaa taloudesta ja veroista.

Jatketaan keskusteluja!

TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö