Pääkirjoitus | Tuomas Heikkinen
Oman tietämättömyyden myöntäminen on kenties parasta, mitä ihminen voi tehdä. Alati muuttuvassa maailmassa informaatiovirrat yllättävät yksilön ja ainoa varmuus on se, ettei mistään tunnu tietävän mitään. Mutta tämänkin varmuuden ulkopuolelle jää kaikki se, mistä ei edes tiedä olevansa tietämätön. Nämä ovat Yhdysvaltain entisen puolustusministerin Donald Rumsfeldin lanseeraamia ”tuntemattomia tuntemattomia” – epäselvyyksiä, joiden silkka olemassaolo ylittää ymmärryksen.
Mutta välillä jopa tuntematon tuntematon näkee päivänvalon – paljastaen, mistä kaikesta todella olemme pimennossa. Näin kävi maaliskuun lopulla, kun pitkään vaikeuksissa ollut sveitsiläispankki Credit Suisse nousi taas otsikoihin. Yhdysvaltain senaatin rahoituskomitean raportin mukaan jo aiemmin rahanpesuun syyllistynyt pankki oli auttanut varakkaita amerikkalaisia piilottamaan satoja miljoonia dollareita ulkomaisille pankkitileille. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta. Varsinkin finanssikriisin jälkimainingeissa suuryritysten verokeinottelu ja pankkien rooli veronkierrossa nousivat poliittiseen keskusteluun. Panaman paperien kaltaiset vuodot osoittivat, miten monikansalliset yritykset ja huippurikkaat onnistuvat välttelemään veroja offshore-tilejä, siirtohinnoittelua sekä muita keinoja hyödyntäen. Samalla ne osoittivat, kuinka vähän veronkierron laajuudesta tiedettiin.
Veronkierto nakertaa kotimaan verotuloja ja vaikeuttaa peruspalvelujen rahoittamista. Keskeisintä on kuitenkin se, ettei näitä päätöksiä tehdä julkisuudessa: veronkierto on täysin suuryritysten käsissä. Silti yksityisen sektorin verokeinottelu ja siitä menetetyt verotulot vaikuttavat lukemattomien kansalaisten elämään – usein heidän tietämättään ja ilman heidän suostumustaan. Myös julkishallinnon korruptiolla on samanlainen vaikutus: se on näkymätön kitka, joka hiljaa kalvaa yhteiskuntaa. Tällaiset vallan pimeät keskittymät ovat nykymaailman tuntemattomia tuntemattomia. Liian usein ne jäävät huomiotta.
Vuoden toisessa numerossa käännämme katseen yhteiskuntamme varjopuoliin – kaikkeen siihen, mikä kytee pinnan alla. Lehti tarjoaa kevyen katsauksen niin muinaisen Egyptin korruptioon, Bysantin poliittisiin juonitteluihin kuin siirtohinnoittelun saloihin. Historia on muutenkin etualalla: perehdymme tiedekuntamme taloustieteen opetuksen menneisyyteen, ja vieraskynässä Juha Siltala tarkastelee jälkimodernin talouden psykohistoriallisia puolia.
Ilmapiiriä keventämässä on myös rennompia juttuja. Ennustuksistaan tunnettu taloushoroskooppi, Kapitaalin arvostelutoimikunnan julkilausuma sekä keväinen drinkkiresepti auttavat virittäytymään vapputunnelmaan. Toivotan koko toimituksen puolesta lukijoille antoisaa loppukevättä ja hyvää kesää!
