Aihearkisto: PÄÄKIRJOITUS

Kapitaali 2020-luvulle

Teksti: Eino Haajanen, vastaava päätoimittaja
Kuva: Vilppu Rantanen

KTTO:n pikkujoulujen jälkeen iski äkillinen krapula. Eikä se johtunut alkoholista.

28. marraskuuta otaniemeläisessä kerhotilassa vietettiin KTTO:n pikkujouluja ja siinä yhteydessä valittiin hallitus vuodelle 2020. Pitkin iltaa oli paljon vääntöä siitä, kuka ottaisi minkäkin vastuun ja jopa nakituksia nähtiin. Olin suunnitellut osallistuvani ainejärjestön toimintaan jo näin fuksivuonna, ja niin kävikin, että tulin valituksi hallituksen ulko- ja sisäsuhdevastaavaksi. Tavoite oli siis saavutettu, mutta ihmettelin miksi Kapitaalista ei ollut puhuttu mitään koko iltana. Aikoiko aikaisempi päätoimittaja Tom-Henrik Sirviö jatkaa?

Kaikki hallitusvalinnat oli saatu illan mittaan jo tehtyä, kunnes joku lopulta muisti Kapitaalin. Tom-Henrik ei aikonut jatkaa ja lehdelle tarvittiin päätoimittaja.

Pulssini kohosi. Tiesin, että aivan varmasti joku ehdottaisi minua. Kokoustauolla sovin ystäväni Aleksi Pikan kanssa, että jos jompaakumpaa kysyttäisiin, esittäisimme yhteispäätoimittajuutta.

Ja niin siinä sitten lopulta kävi: ehdotus tuli. Epäröin hetken, mutta Aleksin itsevarma nyökkäys sai minut lopullisesti varmistumaan valinnasta. Homma olisi meidän. Lähdimme yhdessä luotsaamaan Kapitaalia 2020-luvulle.

Viimeistään seuraavana aamuna krapula iski. Pientä päänsärkyä oli esiintynyt jo illalla, mutta viimeistään tänä aamuna morkkiksen ainekset olivat käsillä. Mihin sitä olikaan lupauduttu? Rima oli korkealla ja koin, etteivät taloustieteen taitoni riittäisi alkuunkaan. Epävarmuustekijöitä oli vahvasti ilmassa.

”Tämän vuoden Kapitaali on itse asiassa
varsinainen fuksi-Kapitaali.”


Kuten monessa sankaritarinassa, tässäkin on onnellinen loppu – tai ainakin alku.

Aloimme vuodenvaihteen jälkeen keräämään joukkuetta kasaan ja jo ensimmäisessä toimituskokouksessa saimme huomata, että halukkaita tekijöitä riitti. Tämän vuoden Kapitaali on itse asiassa varsinainen fuksi-Kapitaali, sillä lähes koko toimitus koostuu ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Olen ylpeä toimituksestamme: saimme osaavan joukkueen kasaan ja tekeminen on kivaa.

Uusi vuosi pyörähti käyntiin isoilla muutoksilla. Halusimme antaa Kapitaalille ansaitsemansa arvon ja tuoda lehteä yhä laajemman yleisön tietoisuuteen. Nostimme painosta 200 kappaleella ja julkaisimme omat nettisivut. Lisäksi meidät löytää nykyisin myös somesta. Fyysisen lehden löydät ainakin Alexandriasta ja Economicumilta – niin kauan kuin niitä riittää.

Journalistisesti haluamme jatkaa edellisen vuoden perintöä. Kunnianhimoinen suunta on ilmaistu viime vuoden lehtien takakansissa: ”Kapitaali on vähän niin kuin Image ja Kansantaloudellinen aikakauskirja saisivat lapsen.”

Siinä on tavoitetta kerrakseen. Toivottavasti lunastamme lupauksemme teidän, lukijoiden, mielestä.

Mitä siihen pikkujoulujen jälkeiseen krapulaan tulee, niin se katosi tyystin jo ensimmäisessä toimituskokouksessa.

Toivotan koko toimituksen puolesta antoisia lukuhetkiä. Nauttikaa!

Jatka keskustelua:

Taloustiede ja uusliberalismi

Yhdysvalloissa useat akateemiset ekonomistit ovat järjestäytyneet Economics for Inclusive Prosperity -aloitteen taakse luomaan mukaan ottavampaa yhteiskuntaa taloustieteen avulla. Aloitteen takana on erityisesti Yhdysvalloissa nähty laaja eriarvoisuuden kasvu, josta ollaan huolissaan. Muutamat aloitteen takana olevista ekonomisteista, eritoten Dani Rodrik, Suresh Naidu ja Gabriel Zucman, vievät eriarvoisuuden kasvua hillitsevän ja mukaan ottavampaa yhteiskuntaa luovan aloitteen sanoman pitemmälle: heidän mukaansa on puhuttava uusliberalismin jälkeisestä taloustieteestä.

Yhdysvaltalaisten huippuyliopistojen taloustieteilijäyhteisöistä kuuluu siis kummia. Erityisen kummalta tämä tuntuu suomalaiseen uusliberalismikeskusteluun suhteutettuna. Meillä ei ainakaan laajasti taideta tunnustaa taloustieteen mahdollisia uusliberaaleja osia. Toisaalta keskustelu näyttää useimmiten pysähtyvän uusliberalismin määritelmästä keskustelemiseen. Aatehistoriallisesti keskustelu onkin hankalaa, sillä uusliberalismi nähdään enneminkin poliittisena ajatteluna kuin taloustieteeseen millään tavalla liittyvänä.

Uusliberalismikeskustelun liukkauteen nähden uusliberalismin jälkeisestä taloustieteestä puhuvan aloitteen sanoma on erityisen kiinnostavaa. Rodrikin, Naidun ja Zucmanin Boston Review -julkaisuun kirjoittamassa esseessään he nimittäin määrittelevät taloustieteen uusliberaalin olemuksen tarkasti. Heidän mukaansa taloustieteeseen on perinteisesti kuulunut jonkinlainen sisäänrakennettu markkinafetissi, josta se on vasta nyt vapautumassa.

Rodrik, Naidu ja Zucman ilmeisesti näkevät taloustieteeseen sisältyvän uusliberalismin perusteettomana markkinauskona. Ajatus on kiinnostava, mutta herättää kysymyksiä. Voiko aatehistoriallisesti näin laajan ilmiön kuvata yhdellä sanalla, vaikka hyväksyttäisiin uusliberalismin kuuluvan taloustieteeseen? Onko toisaalta jo tarpeeksi monta kertaa kuultua ja nähtyä käyttää markkinauskoa taloustieteen ongelmia kuvaamaan?

Markkinauskon vastakohtana Rodrik, Naidu ja Suresh esittävät mukaan ottavuuden lisäämistä taloudessa ja talouspoliittisssa visioissa. Tässä yhdysvaltalainen keskustelu muistuttaa hieman eurooppalaista: onhan Jean Tirole kirjoittanut yleisen hyvän taloustieteestä (economics for common good). Samainen lause on päätynyt Helsinki Graduate School of Economicsin nettisivuille.

Koska aloite vaikuttaa jännittävältä, Kapitaali päätti haastatella yhtä aloitteen tekijöistä. Haastattelimme Gabriel Zucmania, joka on tullut tunnetuksia verovälttelyä koskevilla tutkimuksillaan ja aktiivisilla talouspoliittiseen keskusteluun osallistumisellaan. Zucmanin haastattelun lisäksi vuoden viimeinen Kapitaali on tuttuun tapaan täynnä asiaa.

TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö

Jatka keskustelua:

Oodi keskustelulle

”Melkoista kommunistipropagandaa uusimmassa Kapitaalissa.”, todettiin Jodelissa Kapitaalin viimeisimmästä, laajasti marxilaista taloustiedettä esitelleestä, numerosta. Räntti ei lähtenyt laukalle, mutta muutaman kommentin ketjussa kerettiin huomauttaa Marxin ajatusten olleen epärelevantteja jo sata vuotta. Jodelissa esitetyt näkemykset sisältävät kommentoinnin arvoisia ajatuskulkuja.

Ensimmäinen kommentti korostaa uusimman Kapitaalin propagandaluonnetta. Mitä tulee propagandaan, sitä Kapitaali ei esittele. Sen sijaan Kapitaalin viime numeroon koottu marxilaisen taloustieteen symposium esitteli tiedettä. Esitelty marxilainen taloustiede lähtee eri lähtökohdista kuin valtavirtataloustiede, mutta sille on aivan samat kriteerit kuin muullekin tieteelle. Esimerkiksi Anwar Shaikh on julkaissut tutkimustaan tieteellisesti vertaisarvioituna alan lehdissä ja uusimman teoksen Capitalism Competition Conflict Crisis on julkaissut arvostettu tiedekustantaja Oxford University Press.

Toinen huomautus liittyy Marxin ajatusten ajankohtaisuuteen. Kommentin mukaan Marxin ajatukset eivät ole olleet ajankohtaisia sataan vuoteen. Kommentti siis sisältää väitteen, jonka mukaan symposiumissa esitellyt teemat olisivat pelkästään Marxin ajatuksia. Ajatus on absurdi. Yhtä järkevää olisi väittää, että meidänkin makrotaloustieteen kursseilla opetettu keynesiläinen suhdanneteoria olisi vain Keynesin ajatuksia.

Vaikka kommentit edustavat kenties vain pienen osan ajatuksia, näyttävät kommentteihin sisältyvät ennakko-oletukset keskustelun tarpeen. Keskustelua vaihtoehtoisista lähestymistavoista talouteen ja sen tutkimukseen on jatkettava. Kapitaalin kolmannessa numerossa jatkamme keskustelua modernin rahateoria (MMT) osalta. Pyysimme STTK:n uutta pääekonomistia, Patrizo Lainaa, kirjoittamaan modernin rahateorian teemoista.

Tuttuun tapaan uusien lähestymistapojen lisäksi esittelemme myös vakiintuneempaa tutkimusta. Tia Kurtti kirjottaa Euroopan Unionin päästökauppajärjestelmästä. Lisäksi pääsimme haastattelemaan kansanedustajia Elina Lepomäkeä ja Iiris Suomelaa taloudesta ja veroista.

Jatketaan keskusteluja!

TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö

Jatka keskustelua:

Pääkirjoitus: Marx ja minä

Viime vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta Karl Marxin syntymästä. Marxilaisuutta tarkemmin seuraava olisi varmasti huomioinut juhlavuoden aiemmin, mutta itselleni se tuli vastaan vasta syksyllä. Yliopistollamme järjestettiin kurssi Marxin Pääomasta. Koska jokainen hyvä yhteiskuntatieteilijä tuntee Marxinsa, täytyi kurssi luonnollisesti sisällyttää syksyn ohjelmistoon.

Kurssi olikin jännitystä alusta loppuun. Paula Rauhalan opettamalla kurssilla tutustuttiin Pääomaan, sen tulkintaan ja myöhempään marxilaiseen tutkimukseen. Yhteiskuntatieteissä ehkä taloustiedettä lukuunottamatta marxilaisen tradition vaikutus on läsnä. Taloustieteessä marxilainen traditio sen sijaan ei ole voimakkaasti mukana. Juuri siksi marxilaisuuden tarjoama analyysi yhteiskunnasta ja taloudesta on myös taloustieteilijälle kiinnostava – koko ajattelu lähtee erilaiselta pohjalta kuin valtavirtataloustieteessä. 

Kurssin teemoihin ja marxilaiseen analyysiin tutustuessa tuli ajoittain tunne, että tähän kysymykseenhän on jo taloustieteellisestä tutkimuksesta kumpuava ratkaisu. Yhtä lailla välillä heräsi kysymään taloustieteen ratkaisuja kurssilla esitettyihin teemoihin. Kokonaisuudessaan kurssi synnytti tiedonjanon marxilaisesta taloustutkimuksen perinteestä. 

Päädyimmekin kokoamaan Kapitaalin uusimpaan numeroon pienimuotoisen symposiumin marxilaisen taloustutkimuksen teemoista. Symposium koostuu marxilaisen taloustutkimuksen teoriaa ja empiriaa käsittelevistä artikkeleista sekä vaikutusvaltaisen marxilaisen taloustieteilijän, Anwar Shaikhin, työtä käsittelevästä artikkelista. Lisäksi haastattelimme taloustietelijätaustaista marx-tuntija Pertti Honkasta.

Jos marxilainen tutkimusperinne ei innosta, on Kapitaalissa tuttuun tapaan paljon ajankohtaista asiaa taloudesta ja kulttuurista. Ossi Tahvonen kävi haastattelemassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen uutta toimitusjohtajaa Aki Kangasharjua talouspolitiikan ja taloustieteen teemoista. Toisaalta lisäsimme Kapitaalin kulttuuripanostusta muoti -ja ruokateemaisilla jutuilla. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Teksti: Tom-Henrik Sirviö

Jatka keskustelua: