Aihearkisto: KULTTUURI

Hyödylliset ekonomistit

Linda Yueh marsittaa kirjassaan esiin joukon taloustieteilijöitä ja heidän ajatuksiaan, jotka voisi olla hyvä ottaa uudestaan mukaan analyysiin. 

 Pitäisikö keskuspankkien vaikutusvaltaa vähentää? Miten valtioiden tulisi toimia talouden nousu- ja laskusuhdanteissa? Onko talouskasvu jatkuvaa vielä tulevaisuudessakin? Ekonomisti Linda Yuehin kirjoittama teos The Great Economists: How Their Ideas Can Help Us Today (2018, Viking Books/Picador) esittelee useita taloustieteilijöitä ja pyrkii lisäksi osoittamaan, miten kyseisten henkilöiden kehittämiä teorioita voi käyttää nykymaailman taloudellisten ongelmien (kuten talouskasvun ylläpito, julkisen vallan rooli taloudessa ja kehittyvien maiden talouksien kehitys) ymmärtämiseen ja ratkaisemiseen. Teos esittelee kaikkien tuntemia nimiä kuten Adam Smith ja Karl Marx, mutta toisaalta myös Joan Robinsonin ja Douglass Northin kaltaisia suuren yleisön keskuudessa vähemmän tunnettuja taloustieteilijöitä.

The Great Economists ei yritä olla taloustieteen oppikirja: taloustieteen käsitteitä määritellään vain silloin, kun niitä on pakko käyttää, kuvaajia ja taulukoita ei näy eikä teorioiden takana oleviin yhtälöihin juuri viitata. Teos onkin ansaitusti saanut kiitosta yleistajuisuudestaan. Sen lukeminen ja ymmärtäminen ei vaadi aiempaa tietoa taloustieteestä. Toisaalta teoksen elämäkerralliset osat ovat itsessään lukemisen arvoisia, samoin teokseen valitut nykytalouden mahdolliset ongelmat. Kirja sopiikin hyvin esimerkiksi syksyllä taloustieteen opinnot aloittavalle, vaikka sen lukeminen ei tarkoitakaan automaattisesti parasta arvosanaa Taloustieteen perusteet –kurssista.

Teoksen rakenne on selkeä: jokaisesta esitellystä taloustieteilijästä kuvataan lyhyt elämänkerta, henkilön olennaisimmat saavutukset ja lopuksi nykytalouden tilanne, jota voidaan tarkastella taloustieteilijän kehittämän teorian kannalta. Teos ilmestyi vuonna 2018, joten muun muassa Brexitin taloudelliset vaikutukset ja Donald Trumpin talouspoliittiset päätökset ovat ehtineet tekstiin mukaan. Ehkä teoksen parasta antia ovat juuri kuvaukset taloustieteilijöiden elämästä ja koulutuksesta, sillä niissä on vahvasti huomioitu henkilöiden elinaikana vallinnut yhteiskunnallinen tilanne. Tämä konteksti auttaa lukijaa ymmärtämään teorioiden syntyä ja niiden kehittäjien näkemyksiä muokanneita tekijöitä.

Jokaisen kappaleen lopussa Yueh pyrkii vastaamaan luvun nimessä olevaan kysymykseen luvun käsittelemän henkilön teorioiden pohjalta. Yuehin valitsemat talouteen liittyvät ongelmat kuvaavat monia makrotalouden tärkeimpiä kysymyksiä vakaasta talouskasvusta ja talouden eri osien rooleista. Näistä ongelmista ja niiden ratkaisuista osa voi taloustiedettä opiskeleville olla hyvinkin tuttuja, mutta osalle lukijoista ne voivat tarjota hyvinkin uusia näkökulmia. Onkin hyvä, ettei kirjassa pyritä liialliseen jargonin käyttöön, vaan tekstin ymmärrettävyyteen on kiinnitetty huomiota.

Termiä ”The Great Economists” käytetään kirjassa useamman kerran viittaamaan kaikkiin teoksessa käsiteltyihin henkilöihin, mutta tämä menettelytapa herättää kysymyksen siitä, saako taloustieteen historiasta parhaan mahdollisen kehityksen keskittymällä yksittäisiin henkilöihin? Etenkin viimeisten sadan vuoden aikana merkittäviä taloustieteilijöitä ja taloutta tutkivia ryhmiä on ollut yhä enemmän, joten olisi helppoa kyseenalaistaa joitakin teokseen valittuja ja toisaalta valitsematta jätettyjä henkilöitä. Toisaalta teos ei pyrikään tarjoamaan täyttä kuvausta taloustieteen kehityksestä kautta vuosisatojen, eikä sen voi olettaa mahduttavan kaikkia vähänkään merkityksellisiä henkilöitä yksien kansien sisään.

Välillä taloustiedettä tunteva lukija saattaa jäädä pohtimaan, olisiko teos voinut edetä syvemmälle esimerkiksi taloustieteilijöiden teorioihin, mutta kokonaisuutena The Great Economists onnistuu melko hyvin tasapainoilemaan asiantuntijuuden ja yleistajuisuuden välillä. Poikkeuksena tästä on esipuhe, joka puolivälissä muuttuu pelkäksi listaukseksi kirjassa käsiteltävistä henkilöistä ja talouden ongelmista, jotka nostetaan esiin jo sisällysluettelossa ja lukujen otsikoissa. Esipuheen ohittavalle lukijalle tiedossa on varmasti edes jotain uutta tietoa ja toivottavasti parempi ymmärrys tiettyjen taloustieteilijöiden elämistä ja teoista.

TEKSTI: Venla Sainio

Jatka keskustelua:

Sanotaan yhtä aikaa!

Aikuiset innostaa aluksi, mutta kiinnostus katoaa nopeasti.

Ylen uusi sarjapanostus, Aikuiset, aloittaa lennokkaasti. Puolen tunnin mittaisissa jaksoissa liikutaan Kalliossa ja muussa Helsingin kantakaupungissa. Sarjan henkilöt, tapahtumat ja henkilöiden reaktiot tapahtumiin voisivat olla – uskomattomuudestaan huolimatta – kuin kenen tahansa kantakaupungissa elävän nuoren aikuisen elämästä ja suusta.

Tuttuus sarjassa viehättääkin. Nuorten ja nuorten aikuisten elämästä kertovia suomalaisia sarjoja ei juuri ole nähty. Kansainvälisesti niiden suosio ja lukumäärä näyttävät viimeisten kahden vuosikymmenen aikana kasvaneen huomattavasti. Siinä mielessä oli korkea aika saada suomalainen avaus.

Ensimmäisen kauden edetessä Aikuisten tyyli kuitenkin alkaa kyllästyttää. Sarjan tuttuus käy uuvuttavaksi. Henkilöhahmot eivät oikeastaan syvene. Sarja keskittyy kuvaamaan arkipäiväisiä tapahtumia, mutta ei onnistu siinä vaan alkaa toistaa itseään ja muuttuu hetkittäin ennalta-arvattavaksi. 

TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö

Jatka keskustelua:

Henkinen perintö

Jarkko Tontin uusin romaani esittää kiinnostavan perhekuvauksen.

Kirjailija ja juristi Jarkko Tontin uusin teos Perintö on kuvaus perheestä ja sen merkityksestä. Kaksi sisarusta käsittelee äitinsä kuoleman jälkeen perintöä ja siitä paljastuvia yllätyksiä sekä muistelee perhettään. Vaikka kirjan markkinoinnissa on hyödynnetty juuri perinnöstä löytyvää yllätystä, tuntuu se oikeastaan olevan vain pieni osa teosta.

Enemmän Perinnössä tuntuu olevan kyse sisarusten tunteista toisiaan kohtaan ja niiden reflektoinnista. Tontti hyödyntää näkökulmatekniikkaa, joka on ikänsä kilpailleiden sisarusten tapauksessa erityisen kiinnostava valinta. Muistot samoista tapahtumista ovat aivan erilaiset.

Sisarukset tuntuvat kumpikin kaivanneen äitinsä hyväksyntää. Kiinnostavaa olisikin ollut lukea enemmän kuolleen äidin ajatuksia lapsistaan. Perinnössä äidin ajatuksia esitellään löytyneiden päiväkirjojen avulla. Päiväkirjassa tekstit ovat kuitenkin muutaman lauseen mittaisia ja herättävät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ehkä tämä on tarkoituskin.

TEKSTI: Tom-Henrik Sirviö

Jatka keskustelua: