Aihearkisto: KAPITAALI 3/2020

Tästä löydät Kapitaalin 3/2020 jutut.

Opintovastaavalta: Etäopiskelu ja yliopiston arki

Opintovastaavan palsta | Teksti: Venla Sainio

En olisi tämän vuoden alussa uskonut, miten paljon voisin kaivata Economicumin luentosalia tai Kaisan K3-kerrosta. Ne oli pakko hyvästellä maaliskuussa, kun etäopiskeluun siirryttiin nopeassa aikataulussa. Aluksi jaksamista helpotti tieto tilanteen väliaikaisuudesta: ehkä syksyllä voisi taas palata arkeen. Ikävä kyllä näin ei käynyt. Tämänhetkisen tiedon mukaan läppärin ruudun valossa istumista on edessä vielä ainakin kevät. Tilanne on haastava niin fukseille kuin aiemmin opinnot aloittaneillekin.

Etäopiskelun vaikutukset mielenterveyteen nousivat marraskuussa valtakunnalliseksi puheenaiheeksi, ja hyvästä syystä. Osalla opiskelijoista epävarmuus opiskelukäytännöistä, kesätöiden ja osa-aikatöiden peruuntuminen sekä huoli omasta tai läheisten terveydestä ovat hankaloittaneet opintoihin keskittymistä. Myös kontaktit kanssaopiskelijoihin ovat vähentyneet, erityisesti niillä, joilla ei ole muodostunut omaa kaveriporukkaa yliopistolla. Opiskelu on muutakin kuin kurssikuvausten oppimistavoitteiden täyttämistä: se on myös kanssaopiskelijoihin tutustumista luentojen jälkeen, yhteisiä lounaita ja myöhäisiä iltoja kirjastossa. Vaikka ei muita opiskelijoita tuntisikaan, tuttujen kasvojen näkeminen luentosalissa on silti voinut olla tärkeä osa arkea. Yksinäisyys yhdistettynä pitkään jatkuvaan etäopiskeluun on voinut heikentää monen motivaatiota ja opiskelukykyä.

Opintovastaavana olen keväällä ja syksyllä selvittänyt opiskelijoiden kokemuksia etäopiskelusta, ja vastauksissa on noussut esiin myös positiivisia kokemuksia. Kaukana kampuksesta asuvien ei tarvitse käyttää aikaa julkisissa istumiseen, luentotallenteita voi katsoa uudestaan tenttiin valmistautuessa, ja työnteon ja opiskelun yhdistäminen on saattanut helpottua. Toivottavasti etäopiskelun hyvät puolet pidettäisiin mielessä opetusta suunnitellessa silloinkin, kun opiskelijat voivat taas palata kampuksille.

Etäopiskelun jatkuessa vielä koko kevään ajan on opiskelijoiden jaksamiseen kiinnitettävä erityistä huomiota. Läheisten ja opiskelijayhteisön tuki on edelleen tärkeää. Myös yliopistolla on kehitettävää opetuksessa ja opiskelijoiden tukemisessa. Etäopiskelua on takana jo lähes kolme periodia, joten tietoa ja taitoa etäopetuksen järjestämisestä on jo kertynyt. Opiskelijoiden on myös tärkeää suhteuttaa tavoitteensa käytettävissä oleviin resursseihin, joista yksi on oma jaksaminen. On täysin luonnollista ja ymmärrettävää, ettei pitkittyneessä poikkeustilanteessa pysty suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos tilanne tuntuu erityisen vaikealta, apua on tarjolla.

Ja jonakin päivänä paluu tavalliseen arkeen koittaa jälleen.

Mistä apua opinnoissa jaksamiseen?

Yliopiston omat verkkosivut (vaatii kirjautumisen): https://studies.helsinki.fi/ohjeet/artikkeli/opiskelun-tueksi

Nyyti ry tietoa mielenhyvinvoinnista ja mm. viikottaisia chatteja, https://www.nyyti.fi/

YTHS, https://www.yths.fi/palvelut/opiskeluyhteisotyo/opiskeluympariston-tarkastus/

Jatka keskustelua:

Pääomainen: Poliittinen teatteri — EU edition

Teksti: Pääomainen

Nyt, kun Trumpin ensimmäinen kausi lähenee loppuaan, on aika kääntää katseet kohti Euroopan manteretta. Vastoin yleistä käsitystä, EU-politiikka ei ole pelkästään byrokraattinen spin-off Yhdysvaltojen poliittisesta teatterista, vaan oma jännittävä kokonaisuutensa.

Vahvat henkilöhahmot, yllättävät juonenkäänteet ja polittiinen laskelmointi tulevat toivon mukaan nappamaan somekansan huomion myös jatkossa.

Trumpin populismiin tykästyneet fanit pääsevät valitsemaan useiden eri politiikkojen välillä. Vahvaa yksinvaltiutta tavoittelevaan persoonaan koukuttuneet tulevat löytämään uuden lempivihattunsa Unkarista. Oikeusistuimen riippumattomuuteen keskittyvästä draamasta innostuvat voivat tällä kertaa keskittää katseensa Puolaan. 

Kahden puolueen sijasta valintoja on enemmän, mikä saattaa sekoittaa puoluepolitiikan seuraajia, mutta ei huolta. Edes EU:n kansalaiset eivät osaa nimetä parlamenttinsa eri blokkeja.

Tutut aiheet kuten lehdistönvapaus, valtionvelat, maahanmuutto ja alhaiset äänestysprosentit saavat myös uutta tuulta alleen. Yhdysvaltoihin verrattuna EU:sssa on kuitenkin kiinnitetty enemmän huomioita sukupuolten väliseen tasa-arvoon, ja uudella kaudella tavataan viimein myös naisjohtajia.

Seuraajia turhauttaneesta asekeskustelusta on tällä erää luovuttu. Myöskin erinäiset vaalit järjestetään niin, että vaa’ankielinä toimivien alueiden sijaan kansanedustajat määrittyvät suurin piirtein enemmistön tahdon mukaisesti. Vaikka olisikin jännittävää odottaa päiviä, että Sonkajärvi saa äänensä laskettua, on suhteellinen vaalitapa lopulta vähemmän ongelmallinen demokratian kannalta.

Yleisön kestosuosikin, Bernie Sandersin, kannattajille riittää katsottavaa. Vanhoja sosiaalidemokraatteja on nimittäin Eurooppa täynnä. Toisin kuin Yhdysvalloissa, terveydenhuolto ja sosiaalietuudet eivät tosin vertaudu enää kommunistien salajuoniksi.

Monen iloksi, kaikkia viime vuosien persoonia ei olla korvattu eurooppalaisilla vastineillaan. Esimerkiksi ”series regular” – Vladimir Putin saa suuremman roolin geopolitiikan merkeissä. Fanit saavat jälleen kerran teorisoida, mihin tietoon on luottaminen ja kuinka syvälle Kremlinin valta on ulottuu!

Tule seuraamaan, kykenevätkö lukuisat eri valtiot saavuttamaan yhteisymmärryksen, kun maailman uutta napaa määritellään!

Jatka keskustelua:

Ekonomistit pilasivat jo joulunkin!

Onkos täällä ollut kilttejä lapsia?

Teksti: Eetu Mänttäri

Taas on käsillä se aika vuodesta, kun lapset ja lapsenmieliset ympäri maailman odottavat innolla Messiaan saapumista. Enkä suinkaan puhu seimessä uinuvasta lapsosesta, vaan vanhasta kunnon Joulupukista. Tuo punaiseen pukeutunut ukko on lunastanut paikkansa keskitalven juhlan kiistattomana ykköshahmona ja erään kofeiinipitoisen kolajuoman tunnistettavimpana mainoskasvona.

Toivonkin, ettei kenellekään tule yllätyksenä se kylmä tosiasia, että ostoskeskuksien ja joulutorien partaniekat ovat vain valepukkeja. Lahjoja eivät askartele Korvatunturin tontut, eikä niitä kuljeta perille vanha tuttu, puuhkalakki, karvanuttu. Valepukkien rekiä läpi joulutorin vetäneet porotkin löytynevät suurella todennäköisyydellä Berlusconi-pizzasta jo tammikuun puoleenväliin mennessä.

Fakta on se, että lahjat, siinä missä muutkin kulutushyödykkeet, syntyvät tehtaissa. Tehtaista ne kuljetetaan rekien sijaan laivoilla, junilla ja rekoilla logistiikkakeskusten kautta kauppoihin, joista kuluttaja voi hankkia ne toiselle kuluttajalle lahjaksi. Se on sitä todellista joulun taikaa!

Joulupukin fiktiivisyydellä mässäily ja arkipäiväisten markkinatalouden prosessien kuvaaminen ei ole kuitenkaan kovin omaperäistä. Tämä ei myöskään ollut tarkoitusperäni silloin, kun kirjoitin otsikon joulun pilaamisesta.

Joulua kritisoidaan tunnetusti usein kulutuskeskeiseksi juhlaksi, joka on kadottanut alkuperäisen merkityksensä. Amerikkalainen kulutushysteria ei ole kuitenkaan rantautunut Suomeen aivan niin voimakkaasti kuin kaikista Coca-Colan mainoksista voisi päätellä: Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten kulutus joulun alla on varsin maltillista verrattuna moniin muihin maihin. Kuitenkin esimerkiksi vähittäiskaupan liikevaihto oli vuonna 2018 noin 26 prosenttia muita vuodenaikoja suurempaa joulun alla.

Tämän luulisi ekonomisteja miellyttävän. Kulutus kasvaa ja talous elpyy, mitä muutakaan voisi koronataantuman keskellä toivoa? Ennen pitkää kävi kuitenkin ilmi, että joulun ajan kulutus on täysin vääränlaista: ihmiset ostavat tuotteita itsensä sijasta toisilleen.

Vuonna 1993 professori Joel Waldfogel kertoi maailmalle epämiellyttävän totuuden joulusta. Julkaisussaan The Deadweight Loss of Christmas Waldfogel osoittaa, että joulun lahjaostoksista syntyy massiivisia hyvinvointitappioita, sillä lahjan ostajan ja saajan käsitys lahjan synnyttämästä hyvinvoinnista ei ole sama. Waldfogelin raportin varoitusten mukaan jopa noin 10–33 prosenttia joululahjojen arvosta tuhoutuu lahjoittamisprosessin vuoksi.

Kieltämättä moni on varmasti kokenut sen tunteen, kun toukokuun alussa tajuaa lompakon pohjalle jemmattujen sukulaistädiltä saatujen Finnkinon vapaalippujen olevan vanhentuneita.

Yhteiskunta voisi siis Waldfogelin mukaan huomattavasti paremmin, jos kaikki ostaisivat omat joululahjansa itselleen eivätkä antaisi sukulaistätien päättää, mihin vuodenaikaan elokuvissa oikein kuuluu käydä. En voi olla tästä eri mieltä.

Nykyajan taloustiede on tekemässä joulupukkia tarpeettomaksi siinä missä tämä itse on heikentänyt orjantappurakruunuisen edeltäjänsä merkitystä ihmisten joulunvietossa. Ehkä tulevaisuudessa kolamainoksia komistaa Milton Friedmanin virnistävä olemus. Moisen ollessa edes teoriassa mahdollista onkin luultavasti erään punanuttuisen Korvatunturin asukin kannalta parasta suosiolla aloittaa kiperät yt-neuvottelut tonttujen kanssa ja keksiä mukavaa tekemistä eläkepäiville.

Ehdotankin siis Vihriälän työryhmälle ja muille ekonomistitovereille vielä yhtä lisäystä valtiontalouden pelastamisen työkalupakkiin ikivihreiden lukukausimaksujen ja bensan kortille laittamisen lisäksi: Joulun kieltämistä.

Hyvää joulua ja parempaa uuttavuotta kaikille Kapitaalin lukijoille!



Jatka keskustelua: