Aihearkisto: KAPITAALI 2/2022

Päätoimittajalta: Suuren urheilujuhlan tuntua

Pääkirjoitus | Noora Pumpanen

Vapun tienoilla julkaistava vuoden toinen Kapitaali on tunnetusti varma merkki keväästä ja lähestyvästä kesästä. Opiskelijaelämän osalta elämme nyt poikkeuksellisen tavallisia aikoja – luvassa on kahden vuoden odotuksen jälkeen normaali vappu!

Lumien sulamisen ja lenkkipolkujen täyttymisen myötä tämän numeron teemaksi valikoitui urheilu ja terveys. Urheilu, terveys ja talous ovat monin tavoin kytköksissä toisiinsa. Sen ovat osoittaneet yhteiskuntaa ja pörssikursseja ravistellut koronapandemia sekä urheilumaailman reaktiot Venäjän toimintaan Ukrainassa.

Urheilu on aina ollut merkittävä osa ympäröivää yhteiskuntaa ja kulttuuria. Parhaimmillaan se luo yhteishenkeä ja tuo ihmisiä yhteen tavalla, jota on vaikea löytää muualta. Urheilu kiinnostaa ja kiinnostus tuo mukanaan vastuuta. Ei siis ihme, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan pakotti myös urheiluyhteisön reagoimaan voimakkaasti ja sulkemaan Venäjän ulos lähes kaikesta kansainvälisestä urheilutoiminnasta.

Tässä numerossa pureudutaan urheilun ja terveyden teemoihin taloustieteen näkökulmasta. Lehden sivuilla on myös pieni pala vappua, terveiset Barcelonasta, kirja-arvosteluja kaksin kappalein sekä kutkuttava kurkistus erään kandin syntyprosessiin.

Toivottavasti tämä lehti löytää tiensä mahdollisimman monen punaisiin haalareihin sonnustautuneen valkolakkisen käteen viimeistään Ullanlinnanmäellä. Perinteisen vapun koittaessa ilmassa on varmasti suuren urheilujuhlan tuntua. Antoisia lukuhetkiä Kapitaalin parissa!

Jatka keskustelua:

Terveyttä hinnalla millä hyvänsä?

Artikkeli | Märt Vesinurm

Mikä on sopiva hinta ihmishengestä? Onko se määrittelemättömän arvokas vai voidaanko sille laittaa hintalappu? Entä jos keskustellaan terveydestä? Kuinka paljon terveys saa maksaa ja mihin asti yhteiskunta on vastuussa terveyden tuottamisesta? Entä jos toisen terveys on toisilta pois? Muun muassa tällaisia kysymyksiä pohditaan, kun poliitikot ja virkamiehet tekevät lainsäädäntöä sosiaali- ja terveyspalveluista, eikä yhtä selvää vastausta ole ainakaan toistaiseksi vielä löydetty.

Koronapandemia toi mukanaan mielenkiintoisen retoriikan yhteiskuntaan: jokainen ihmishenki on korvaamaton. Tätä mantraa toistettiin sekä eduskunnan suuressa salissa että sanomalehtien uutis- ja mielipidepalstoilla. Pandemia sysäsi päättäjät kertaheitolla ennennäkemättömään tilanteeseen, jossa tietoon perustuvia päätöksiä oli vaikea tehdä. Yhteiskunta asetettiin rankalla kädellä sulkutilaan viruksen aiheuttamien vaarojen ehkäisemiseksi, kuitenkin niin, ettei sulkutoimien vaikutuksia arvioitu kunnolla1. Näitä toimia on helppo perustella tunteella: tietysti viruskuolemia täytyy ehkäistä ihan sama mitä se maksaisi ja vaikka rajoitustoimen lisäisivät vähemmän akuutteja vaivoja, kuten mielenterveysongelmia. Eihän tässä nyt ole mitään ihmeellistä. Vai onko?

Tarkastellaan ongelmaa toisesta näkökulmasta. Kun uusia lääkkeitä tuodaan Suomen markkinoille, viranomaiset arvioivat ovatko lääkkeen hyödyt riittävän suuret, jotta mahdolliset haitat ovat perusteltuja. Kun viranomaiset tekevät päätöksiä siitä, tulevatko nämä lääkkeet Kela-korvauksen piiriin tai esimerkiksi sairaaloissa saataville, pohditaan, onko lääkkeen hinta perusteltavissa hyötyihin nähden2. Lääkkeen hyötyä voi olla vaikea mitata, mutta erilaisia mittareita on tuotettu tieteellisessä kirjallisuudessa arvioinnin tueksi. Eräs monien toimijoiden hyödyntämä mittari on laatukorjatut elinvuodet eli ”Quality-adjusted life years (QALY)”3. Yleisesti arviot perustuvat kokonaisharkintaan, eikä Suomessa ole yksittäistä hintakattoa sille, kuinka paljon yksi laatukorjattu elinvuosi saa maksaa. Eräänlaisena standardina pidetään usein kuitenkin Iso-Britannian National Health Service (NHS) ohjeistusta siitä, että yksi laatukorjattu elinvuosi saisi maksaa enintään noin 30 000 puntaa eli noin 36 000 euroa4. Itseasiassa, meillä on siis keinoja laittaa elämälle hintalappu, eikä retoriikka ”korvaamattomasta ihmishengestä” aivan pidä paikkaansa.

QALYa sekä muita vastaavia mittareita voidaan kritisoida monesta näkökulmasta eivätkä ne ole läheskään täydellisiä. Tästä huolimatta, paremman puutteessa, niillä on keskeinen rooli toimivan hyvinvointiyhteiskunnan johtamisessa. Nimittäin, kuten lähes aina taloustieteessä, myös terveydenhuollossa vallitsee resurssien niukkuus, joka täytyy ottaa huomioon, kun halutaan tuottaa mahdollisimman paljon terveyttä mahdollisimman vähillä resursseilla. Siispä meillä täytyy olla tapoja päättää mitä, missä ja milloin hoidamme ja mitä emme hoida. Terveydenhuollossa on harjoitettava priorisointia5.

Avoin priorisointi terveydenhuollossa5 tarkoittaisi pähkinänkuoressa sitä, että meillä olisi yhdessä sovittuja kriteereitä, joiden pohjalta rajalliset resurssit kohdennetaan niin että niillä saadaan mahdollisimman paljon hyvää (terveyttä) aikaiseksi. Toisinaan tämä voi myös tarkoittaa, että joku priorisoidaan hoidon ulkopuolelle. Ajatus voi olla epämiellyttävä, mutta siitäkin huolimatta se on tarpeellinen. Priorisoinnissa ei ole pohjimmiltaan mitään uutta. Järjestelmässämme on aina jouduttu tekemään priorisointeja, mutta tällä hetkellä sitä tehdään usein näkymättömästi. Tämä näkymättömyys pitää omatuntomme puhtaana, mutta samalla heikentää mahdollisuuksia julkiseen keskusteluun resurssien uudelleenpriorisoinnista. Usein poliitikot voivatkin vain todeta, että kaikki hoidetaan, maksoi mitä maksoi, vaikka totuus on usein jotain täysin muuta. 

Miksi tämän pitäisi kiinnostaa taloustieteen opiskelijoita? Ministeriöt ovat täynnä taloustieteilijöitä, jotka tekevät töitä juuri tällaisten teemojen parissa. Samoin uskon, että moni nykyinen opiskelijamme tulee tulevaisuudessa työskentelemään sosiaali- ja terveydenhuollon parissa. Me taloustieteilijät olemmekin varmasti hyvin keskeisessä roolissa luomassa tulevaisuuden soten priorisointikriteereitä ja varmistamassa, että hyvinvointiyhteiskunta pysyy pystyssä myös tulevina vuosikymmeninä. Samoin sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä on täynnä valtavan mielenkiintoisia tehtäviä, jotka tarjoavat varmasti haasteita ja kehittymismahdollisuuksia.

No entäs sitten ne koronarajoitukset? Moni vannoo rajoitusten nimeen ja uskoo niiden pelastaneen meidät valtavalta katastrofilta. Toiset kritisoivat rajoituksia rankalla kädellä syyttäen niitä yhteiskuntamme lamaannuttamisesta ja esimerkiksi mielenterveysongelmien räjähdysmäisestä lisäämisestä ilman hyviä perusteluja. Totuus on kuitenkin se, että emme vielä voi olla täysin varma olivatko rajoitukset perusteltuja vaiko eivät. Laajoja ja systeemisiä vaikuttavuusarviointeja ei rajoituksista juurikaan tehty1 ja THL:n ennusteet ja niiden parametrit pidettiin piilossa julkisuudelta (toisin, kuin esimerkiksi Norjassa6). Näitä kysymyksiä puretaan varmasti vielä monien vuosien päästä, mutta siihen asti paras vastaus kysymykseen siitä, olivatko rajoitukset kustannusvaikuttavia, löytyy savolaisesta sananlaskusta: Suottapi olla, että oli, suottapi olla ettei ollukkaa.

Lähteet:

[1] Niemi, L. (2022). THL:n Mika Salminen arvostelee koronakriisin hoitoa: Johtoa ei olisi pitänyt keskittää STM:lle ja tavoite vähentää tartuntatapauksia rokotteilla oli virhe. Helsingin Sanomat, 5.2.2022. Saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008580294.html. Haettu 4.4.2022.

[2] Pelkonen, L. (2011). Miten lääke pääsee korvausjärjestelmään?. Sic!, 2/2011. Saatavissa: https://sic.fimea.fi/miten_laake_paasee_korvausjarjestelmaan. Haettu 4.4.2022.

[3] Räsänen, P., Roine, E., Sintonen, H., Semberg-Konttinen, V., Ryynänen, OP., & Roine, R. (2006). Use of quality-adjusted life years for the estimation of effectiveness of health care: A systematic review. International Journal of Technology Assessment in Health Care, 22(2), 235-241. 

[4] McGabe, C., Claxton, K., & Culyer, A.J. (2008). The NICE cost-effectiveness threshold: what it is and what that means. Pharmacoeconomics, 26(9), 733-744. doi: 10.2165/00019053-200826090-00004.

[5] Torkki, P., Patja, K., Gehrmann, K., Vanhala, A., Ojanen, T., Ignatius, E., Kousa, I., Ranta, J., & Leskelä, RL. (2022). Terveydenhuollon priorisointia tulee kehittää avoimempaan suuntaan. Policy brief 2022:11. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta.

[6] De Blasio, B.F., White, R.A., Palomares, A.D-L., Grøneng, G.M., Lindstrøm, J.C., Osnes, M.N., Di Ruscio, F., Kristoffersen, A.B., & Isaksson, G.Ø. (2020). Coronavirus modelling at the NIPH. Saatavissa: https://www.fhi.no/en/id/infectious-diseases/coronavirus/coronavirus-modelling-at-the-niph-fhi/. Haettu 4.4.2022.

Jatka keskustelua:

Leipää ilman sirkushuveja – urheilulähetysten tulevaisuus ilmaiskanavilla

Artikkeli | Mikko Vanhala

Jo antiikin Roomassa kansa pidettiin tyytyväisenä tarjoamalla sille leipää ja sirkushuveja. Leipää kansa saa edelleen, mutta ilmaisten sirkushuvien laita saattaa pian olla toisin: nähdäänkö urheilua tulevaisuudessa enää lainkaan ilmaiskanavilla?

Perinteinen lineaarinen televisio ja sen ilmaiskanavat ovat kokeneet lukuisia haasteita viime vuosina. Katselutottumuksien muuttuessa katsojat ovat siirtyneet suoratoistopalveluihin ja internetiin samalla kun maksukanavat ovat napanneet urheilutapahtumien tv-oikeuksia. Tässä artikkelissa selvitetään, miten ja kenelle urheilun mediaoikeuksia kaupataan sekä arvioidaan, miten ilmaiskanavat selviytyvät maksullisten kilpailijoidensa paineessa.

Urheilun tv-lähetysoikeudet ovat sinänsä samanlaisia kuin muutkin immateriaalioikeudet. Tapahtumajärjestäjä, liiga tai jopa yksittäinen joukkue voi myydä oikeuksia yksittäisestä tapahtumasta aina kokonaisen kauden televisiointiin tai muuhun esittämiseen, kuten radioon tai suoratoistoon. Sopimukset voivat olla joko eksklusiivisia eli yksinoikeussopimuksia tai ei-yksinoikeussopimuksia, jolloin samaa tapahtumaa voi esittää useampi kanava.

Yksinoikeussopimukset ovat luonnollisesti kalliimpia, sillä antaessaan kaikki oikeudet vain yhden toimijan haltuun luopuu järjestäjä samalla kaikista muista myynneistä. Näin ollen jos vaikkapa viisi eri tahoa on kiinnostunut tietyn liigan esittämisestä, tulisi yksinoikeussopimuksen hinta ainakin teoriassa olla vähintään viiden ei-yksinoikeussopimuksen hintainen.

Oikeudet jaetaan pääsääntöisesti huutokaupalla, ja ne myydään erikseen eri kielisille selostuksille. Järjestäjällä on oikeuksien kauppaamisessa neuvotteluvaltaa, mutta teoriassa olisi mahdollista, että eri levittäjätahot perustaisivat kartellin. Sopimalla keskenään eri tapahtumien jakamisesta ja tekemällä matalia tarjouksia niin, että yksinoikeussopimuksien hinnat jäisivät mataliksi. Tämä siksi, että järjestäjä ei mielellään jätä oikeuksia myymättä, sillä tv-oikeuksien myynti voi hyvinkin olla olennainen osa tapahtuman tai koko urheilulajin rahoitusta.

Kalliista hinnastaan huolimatta yksinoikeussopimukset voivat hyvinkin olla esittäjille hintansa väärtejä. Yksinoikeus kerää enemmän katsojia ja sitä kautta mahdollistaa suuremmat mainostulot, ja etenkin tilauspohjaisille maksukanaville ja suoratoistopalveluille yksinoikeussopimukset ovat tärkeä erottumis- eli differentioitumiselementti. Livenä esitettävät ottelut myös kasvattavat kuluttajien vaihtokustannuksia tilaamisen jälkeen: toisin kuin vaikkapa suoratoistopalveluissa, joissa kuluttaja voi kellottaa koko suosikkisarjansa yhteen menoon, ei kokonaista urheilukautta ole mahdollista katsoa kerralla vaan ainoastaan otteluohjelman mukaisesti. Tämä voi sitoa kuluttajat maksaviksi asiakkaiksi pidemmäksi aikaa, etenkin mikäli palvelu tarjoaa yksinoikeussisältöä, jota ei muualta näe.

Vuonna 2007 voimaan tullut EU-direktiivi audiovisuaalisista mediapalveluista määrää, että tietyt yhteiskunnallisesti merkittävät urheilutapahtumat on saatava katsoa ilmaiskanavilta (joskaan ei välttämättä Yleltä). Suomessa näihin kuuluvat olympialaisten lisäksi jalkapallon EM- ja MM-kisojen pudotuspelit (ja kaikki Suomen ottelut), jääkiekon MM-kisat, pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisat sekä yleisurheilun EM- ja MM-kisat. Direktiivi itsessään kattaa näistä vain kolme ensimmäistä, mutta antaa jäsenmaiden itse jatkaa listaa halutessaan.

Siinä missä oikeudet ovat Euroopassa valuneet kiihtyvään tahtiin maksukanaville ja suoratoistopalveluihin, näkyvät ne Yhdysvalloissa edelleen pitkälti ilmaiskanavilta. Tämä ero johtuu enimmäkseen regulaatiosta: julkiset tv-yhtiöt eivät saa rakentaa ohjelmatarjontaansa puhtaasti kaupallisin perustein ja joissakin maissa on tiukkoja rajoituksia mainosten määrän suhteen.  Esimerkiksi Britannian BBC ei saa näyttää ollenkaan mainoksia ja Saksassakin julkisilla kanavilla sallitaan vain 20 minuuttia mainoksia päivässä. Suomessa Yle-laki määrää, että Yle ei saa lähettää mainontaa eikä tuottaa sponsoroituja ohjelmia. Ottaen huomioon, miten kalliita tv-oikeudet ovat, ei liene siis ihme, miksi maksukanavat ja suoratoisto alkavat olla urheilun uusi koti.

Miten kalliita mediaoikeudet sitten ovat? Etenkin Yhdysvalloissa hinnat ovat jatkuvasti mediassa esillä, Euroopassa hieman vähemmän. Amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan oikeudet on myyty yhdeksäksi kaudeksi (2014-2022) neljälle kanavalle yhteensä huikeaan 39,6 miljardin dollarin hintaan. NBA:n oikeudet myytiin yhtälailla yhdeksäksi kaudeksi kahdelle kanavalle yhteensä 24 miljardilla. Englannin Valioliigan oikeuksia kausille 2022-2025 puolestaan myytiin yhteensä 10 miljardilla punnalla kansainvälisesti. TV-oikeuksien myynti onkin monille urheilujärjestöille tärkeä, ellei jopa tärkein tulonlähde. 

Lähivuosina muutoksia tullaan näkemään Suomessakin. Ruotsalainen NENT Group, joka omistaa mm. Viaplayn, hankki muutama vuosi sitten oikeudet jääkiekon MM-kisoihin vuosille 2024-2028 sekä kaikkien pohjoismaisten hiihtolajien yksinoikeudet kausille 2021-2026, joskin Yle on vielä ehtinyt näyttämään joitakin kauden 2021-2022 kisoja.

Maksumuurien taakse

Urheilulähetykset ovat siis katoamassa yhä enemmän maksukanaville. Pohjimmiltaan kyse on tietenkin rahasta. Kovimmat fanit seuraavat suosikkilajiaan näytettiin sitä sitten ilmais- tai maksukanavalla. Toisaalta valtaosa katsojista ei ole “superfaneja”: katsojamäärät voivat siis pudota hyvinkin radikaalisti. Lajien näkyvyyden heikkeneminen saattaa vähentää harrastajamääriä, mikä puolestaan saattaa pidemmällä aikavälillä vaikuttaa urheilun kysyntään. Harrastajamäärien ja näkyvyyden väheneminen voi myös vaikuttaa suoraan lajiliittojen talouteen, sillä esimerkiksi sponsoreiden hankkiminen voi vaikeutua.

Suoratoistopalvelut tuovat oman mausteensa tähän keitokseen. Siinä missä ilmaiskanavat ovat jääneet urheilun suhteen pahasti maksukanavien jalkoihin, saattavat maksukanavat hyvinkin jäädä suoratoistopalveluiden jalkoihin, mikäli suuret kansainväliset toimijat alkavat toden teolla ostelemaan urheiluoikeuksia. Esimerkiksi vuoden 2022 talviolympialaiset lähetettiin Yhdysvalloissa pitkälti NBC:n oman suoratoistopalvelun, Peacockin, välityksellä.Toisaalta suoratoistojätit eivät välttämättä ole kiinnostuneita paikallisista sarjoista, kuten Suomen Veikkausliigasta, jonka tv-oikeudet tosin jo nyt ovat suoratoistopalvelu Ruutu+:ssa.

Suoratoistopalvelutkaan eivät tarjoa urheilusisältöään kaikille tilaajilleen. Monet palvelut tarjoavat urheilua lisämaksullisena pakettina, joka myydään usein muiden sisältöjen lisäksi. Palvelut pyrkimään näin hintadiskriminoimaan eli tarjoamaan eri hintaisia tuotteita kuluttajien maksuhalukkuuden mukaan. Sen sijaan että tarjolla olisi vain yksi 30€/kk maksava paketti joka sisältää kaiken sisällön, tarjotaankin vaikkapa 15€/kk hintaista elokuvat ja sarjat sisältävää pakettia ja 40€/kk kokonaispakettia, joka sisältää kaiken. Tällä tavoin urheilufaneilta saadaan lypsettyä kuluttajan ylijäämää pois ja myöskin säilytettyä sellaiset asiakkaat, jotka eivät ole kiinnostuneita urheilusisällöistä.

Kilpailuviranomaisiakin kiinnostaa

TV-oikeuksien jakoa on tutkittu paljon myös taloustieteellisistä näkökulmista. Erityisesti on pohdittu, tulisiko joukkueiden antaa itse neuvotella tv-sopimuksista vai tulisiko niistä neuvotella koko liigan tasolla, ja tulisiko yksinoikeussopimuksien solmimista rajoittaa.

Kilpailuviranomaisten näkökulmasta urheiluoikeuksilla on tiettyjä erityispiirteitä useimpiin muihin tv-sisältöihin verrattuna. Urheilutapahtumat ovat lyhytaikaisia siinä mielessä, että kiinnostus niiden katsomiseen uusintana on vähäinen – urheilua halutaan katsoa livenä. Urheilutapahtumille on myöskin vaikea löytää substituutteja: katsoja, joka haluaa katsoa Englannin Valioliigaa, tuskin tyytyy Ruotsin kakkosdivisioonan otteluun. Lisäksi isojen toimijoiden markkina-asema korostuu, mikäli oikeuksia myydään lajiliitto- tai sarjatasolla, jolloin oikeuksia todennäköisemmin myydään isommissa paketeissa, joiden kalliisiin hintoihin pienillä toimijoilla ei helposti ole varaa – tosin suuremmat toimijat voivat sitten halutessaan myydä joitakin oikeuksia eteenpäin. 

Euroopan komissio on useita kertoja tutkinut jalkapalloliigojen mediaoikeuksien pakettimyyntejä artikla 101:n (joka kieltää kartellit) vastaisista toimista, ja rajoittanut niitä edellyttämällä kaupankäynnin läpinäkyvyyttä, lyhyempiä sopimusjaksoja ja oikeuksien pilkkomista pienempiin paketteihin kilpailun lisäämiseksi. 

Nähdäänkö urheilua vielä ilmaiskanavilla?

Urheilun asema ilmaiskanavien tarjonnassa näyttää melko heikolta, eikä itsenäisillä (ts. sellaiset, jotka eivät tarjoa myös suoratoistoa) maksukanavantarjoajilla mene juurikaan paremmin. Julkisrahoitteisten kanavien, kuten Ylen, on mainos- ja sisältörajoitusten vuoksi vaikea ostaa kasvaneen kysynnän myötä yhä kalliimmiksi käyviä mediaoikeuksia. Vaikka Ylen toimintaa rahoitetaankin verovaroilla, säätelee Yle-laki myös sen tarjoamaa sisältöä, joten on vaikea perustella isojen budjettiosuuksien käyttämistä urheilutapahtumien oikeuksien ostoon. Luultavasti Ylellä ja muilla ilmaiskanavilla tullaan vielä näkemään urheilua, mutta todennäköisesti lähinnä yksittäisiä otteluita tai arvokisojen osia.

Vahvassa asemassa ovat sellaiset yhtiöt, joilla on liiketoimintaa sekä maksukanavissa että suoratoistossa, jolloin hankittuja oikeuksia voidaan käyttää esittämään urheilua kummassakin. Siten ne pystyvät paremmin vastaamaan kuluttajien katsomistapojen muutoksiin säilyttäen samalla huomattavasti suoratoistoa parempikatteiset maksukanavat vannoutuneine asiakkaineen. 

Markkinatutkimusyhtiö Ampere Analysis arvioi, että suoratoistopalveluiden osuus Euroopan viiden suurimman markkinan yhteenlasketuista urheilun mediaoikeuksista ylittää tänä vuonna 20 %, ja tämä luku tulee varmasti kasvamaan lähivuosina. Oleellista tulee olemaan se, minkä kieliset oikeudet suoratoistojättejä kiinnostavat. Teknologia mahdollistaa sen, että nämä toimijat ostaisivat kaikki mahdolliset oikeudet ja antaisivat kuluttajan itse päättää, millä kielellä tapahtumaa seuraa, mutta käytännössä se ei välttämättä ole niiden tavoitteiden mukaista. Toisaalta ostamalla kaikki oikeudet yksittäinen toimija saisi täysin eksklusiiviset oikeudet, mikä voisi olla melkoinen markkinointivaltti.

Hieman erilaisena toimijana tv-oikeuskisassa on mukana myös Veikkaus, jonka oma ilmaiskanava VeikkausTV näyttää myös urheilua. Ei ole Veikkauksen edun mukaista, että kaikki urheilu olisi maksumuurien takana, sillä tämä vähentäisi oleellisesti vedonlyönnin kiinnostavuutta. Veikkauksesta tuskin kuitenkaan on merkittäväksi maksukanavien haastajaksi, sillä monopoliasemansa vuoksi se ei voi kilpailla suosituimpien urheilusisältöjen oikeuksista. VeikkausTV näyttääkin monista lajeista lähinnä alempien sarjatasojen tai hieman vähemmän kiinnostavien maiden ylimpien sarjatasojen otteluita.

Urheilun esitysoikeuksia analysoitaessa on lopulta tärkeää muistaa, että monista arvoistaan huolimatta kyseessä on viihdealan toiminta. Viihdeteollisuus – kuten muutkin sektorit – noudattaa pohjimmiltaan markkinoiden logiikkaa. Voittoaan maksimoiva markkinatoimija tulkitsee “rakkauden lajiin” lähinnä jäykäksi hintajoustoksi.

Jatka keskustelua:

Urheiluvastaavalta: Valtsikan urheilullisin ainejärjestö

Urheiluvastaavan palsta | Tommi Laitinen

Kevät on jo tehnyt jonkin aikaa tuloaan ja ulkoilma kutsuu ihmisiä liikkumaan. KTTO:laiset ovat jo päässeet muutamaan otteeseen tapaamaan toisiaan liikkumisen merkeissä ja runsaasti lisää on luvassa! Olen Tommi, toisen vuoden opiskelija ja toimin tänä vuonna urheiluvastaavana. Osa perinteisistä liikuntatapahtumista on loistanut poissaolollaan viime vuosina, mutta tänä vuonna luvassa on runsaasti erilaisia tapahtumia.

Vuosi aloitettiin kyykällä, jota harjoiteltiin ensin omassa porukassa, minkä jälkeen suunnattiin Tampereelle MM-kisoihin. Menestys oli joukkueiden välillä vaihtelevaa, mutta KTTO:laiset osoittivat loistavaa yhteishenkeä tukemalla jatkopeleihin edenneitä. Monelle pelurille kyseiset kisat olivat ensimmäiset MM-kisat, joten ensi vuonna Tampereelle tulee matkaamaan hieman karaistuneempi porukka tavoittelemaan voittoa.

Kevään ja kesän lähestyessä ulkona liikkumisen mahdollisuuden paranevat huomattavasti. Kannun perinteinen 5&10 juostaan jälleen toukokuussa, missä KTTO:laisilla on suuri vastuu Valtsikan urheilullisimman ainejärjestön tittelin säilyttämisessä. Viime vuosina ainejärjestömme on saavuttanut erinomaisia tuloksia kerätessä kilometrejä, joten eiköhän jatketa samaa trendiä.

Viime vuonna monet olivat paikalla todistamassa legendaarisen FC KTTO ‘59:n paluuta jalkapallokentille. Valtsikan turnauksen menestyksekkäät esitykset ovat vain kasvattaneet voitonnälkää ja katseet siirtyvät myös Unisportin sarjaa, joka pelataan huhti-toukokuun vaihteessa. Jalkapallotoimintaa on tarkoitus myös jatkaa syksyllä kesälomien jälkeen erilaisten turnausten ja sarjojen parissa. Joukkueeseen otetaan jatkuvasti lisää pelaajia mukaan, joten ole rohkeasti yhteydessä. Peleihin kaivataan myös kannustusta, eli vaikkei pelaaminen innostaisi, olet tervetullut paikalle.

Muutamat aktiivit pääsivät nauttimaan myös KTTO Frisbeegolf Clubin muutamista pelailuista viime syksynä. Frisbeegolf tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden ulkoilla rennoissa merkeissä muiden KTTO:laisten kanssa. Toimintaa jatketaan tänäkin kesänä pelien pääpainon ollessa Helsingin radoilla. Aika siis kaivaa kiekot kaapin pohjalta ja suunnata ulos reippailemaan rennoissa merkeissä.

Syksyllä on tarkoitus kääntää katseita kohti ensi talven kyykän MM-kisoja. Tänä vuonna valmistautumista tulee oman näkemykseni mukaan parantaa, joten syksyllä on luvassa kyykkää niin vanhemmille opiskelijoille kuin aloittaville fukseillekin.

Jatka keskustelua:

Nuoret startup-urheilijat sijoituskohteena

Artikkeli | Otto Muurinen

Kuva: Unsplash

Suomalaisen rahaston kautta voi sijoittaa nuoriin urheilijoihin. Kapitaali selvitti, miten se aikoo mullistaa suomalaisen urheilun rahoituksen.

Monelle läpimurtoaan odottavalle urheilijalle taloudellinen tilanne tuo epävarmuutta matkalle kohti menestystä. Matkalla kohti huippua, kun tuen tarve on kenties suurimmillaan, riittävän rahoituksen saaminen voi olla vaikeaa. Apurahat ja sponsorisopimukset tuovat helpotuksen vuodeksi kerrallaan, jos tuovat.

Edellä kuvatun kaltaiseen tilanteeseen pyrkii vastaamaan suomalaisen Sport Fund Management Oy:n hallinnoima Sport Fund -urheilijarahasto, jonka taustalla vaikuttaa asiantuntijarooleissa joukko suomalaisen urheilun suurnimiä. Salkunhoitajana toimii entinen ammattijääkiekkoilija Jyrki Louhi ja hallituksessa vaikuttavat muun muassa taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailujen pronssimitalisti ja Euroopan mestari Laura Lepistö, alppihiihdossa olympia- ja MM-mitaleille yltänyt Tanja Poutiainen-Rinne ja kolminkertainen olympiavoittaja Samppa Lajunen.

Rahaston tekee sopimuksen kahdeksantoista 16–22-vuotiaan yksilöurheilijan kanssa, ja näistä jokainen luovuttaa 40 % urheilijaosakkeistaan kymmeneksi vuodeksi vastineeksi neljälle vuodelle jakautuvalle 100 000 eurolle. Summa on merkittävä ja takaa useammaksi vuodeksi työrauhan nuorelle urheilijalle.

Urheilijoille merkityksellistä on myös yhtiökumppanuuden tuoma osaamis- ja verkostopääoma. Joidenkin kohdalla tämä on myös varsinaista kasvurahoitusta tärkeämpi puoli yhteistyössä.

Kuinka urheilijavalinnat tehdään?

Suomen kaltaisessa pienessä maassa ei kasva sitoutuneita ja absoluuttista huippua tavoittelevia potentiaalisia nuoria urheilijoita aivan joka oksalla. Millä perusteilla Sport Fund valitsee urheilijat, joiden kanssa se tekee osakassopimuksen?

”Valintaprosessissa on hyvin laaja kriteeristö lajiin ja urheilijan omaan urheilu-uraan liittyen”, Louhi kertoo. Esimerkiksi urheilijan monipuolisuus, loukkaantumishistoria ja taustat sekä kansainvälinen ranking omassa ikäluokassa ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat urheilijavalintoihin.

Lajissa tulee olla riittävä tuottopotentiaali, jotta sijoitustoiminta olisi kannattavaa.

”Ansaintalogiikka on sellainen, että urheilijan edustamassa lajissa pitää olla brändiarvomahdollisuuksia Suomessa tai ulkomailla ja palkintorahoja. Jos sijoitamme 100 000 euroa, niin takaisinmaksupotentiaalia pitää löytyä”, Louhi kertoo.

Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi golf, tennis, yleisurheilu ja talvilajit. Tähän mennessä rahasto onkin tehnyt investointipäätöksen alppihiihtäjien Rosa Pohjolaisen ja Erika Pykäläisen, sulkapalloilija Joakim Oldorffin, golffari Kerttu Hiltusen ja yleisurheilija Jere Haapalaisen kanssa. Näistä Pohjolainen ja Pykäläinen edustivat Suomea jo Pekingin talviolympialaisissa helmikuussa 2022.

”Kaikista tärkeintä on urheilijan ja urheilijan tiimin yhteistyökykyisyys. On oltava lähtökohtaisesti ymmärrystä rahasta, vastikkeellisuudesta ja vaihdannasta, jotta ymmärretään yritystoimintaa, yrittäjyyttä ja rahoituksen lainalaisuuksia.”

Louhen mukaan yksilöurheilijalle omat haasteensa asettaa yrittäjyys. Hänen mukaansa tarvittavaa osaamista ei löydy riittävästi myöskään seuroista ja lajiliitoista. Puutteellisen yrittäjäosaamisen päälle private equity -rahaston toiminta asettaa lisävaateen urheilijan osaamiselle.

”Urheilijan pitää ruveta osakassopimuksia allekirjoittamaan ja neuvottelemaan niihin liittyvistä vastikkeellisuuksista ja ehdoista. Se on aika iso kynnys kuitenkin, sillä sopimuksessa on paljon vaikeita asioita. Jos ajatellaan osakassopimusta, jossa on hyvinkin mielenkiintoisia ehtoja liittyen jopa avioehtoihin ja tämmöisiin asioihin. Tämä on vähän sellainen pelottava asia, vaikka tämä rahasto on rakennettu urheilijoilta urheilijoille. Maailma muuttuu ja tulevaisuudessa pääomarahoittaminen urheilussa ymmärretään paremmin ja on luonnollinen osa kehityskulkua.”, urallaan Suomen mestaruuden ja nuorten maailmanmestaruuden voittanut Louhi kertoo.

Tuotto ja sijoittajaprofiili

Sport Fund tavoittelee sijoittajilleen neljän prosentin vuosituottoa – mutta miten tähän lukuun on päästy ja mistä tuotto muodostuu?

”On peilattu hajautetusti osakeyhtiömuodossa toimivia kannattavia urheilijoita, kuten Mikko Ilosta, Tanja Poutiaista ja Jarkko Niemistä. Ajatellaan, että kahdeksastatoista urheilijasta kolme voi tuoda merkittävän kansainvälisen läpimurron”, Louhi kertoo tuottotavoitteesta. Läpimurron tehnyt ja huipulle päässyt urheilija ansaitsee esimerkiksi palkintorahoja ja sponsorituloja, joiden osuuksista myös rahaston tuotto muodostuu.

Louhi uskoo, että kymmenessä vuodessa pystytään kumulatiivisesti saamaan positiivisia tuloksia ison osan mukana olevista urheilijoista kanssa. Tuotto-odotukset keskittyvät kuitenkin kymmenen vuoden periodin loppupuolelle.

”Varsinkin nuorten miespuolisten urheilijoiden J-kurvi kääntyy vasta 5–6 vuoden päästä. Kyllä meillä tulee olemaan myös sellaisia urheilijoita, joiden tuottavimmat vuodet ovat vasta tämän rahastoperiodin jälkeen. Sekin on hyvä asia, sillä olemme silloinkin olleet mukana luomassa sitä kasvupolkua.”

”Kun puhutaan sijoittamisesta, pitää jotakin tuottoa olla. Mutta neljä prosenttia on semmoinen tavoiteluku, ettei se ihan riskikorjattu ole. Kun puhutaan 16–20-vuotiaista urheilijoista pitäisi sen tuottovaateen olla isompi. Siinä sijoittajat ovat sitten tulleet vastaan. Jälleen kerran, tämä on ensimmäinen rahasto ja ”markkinariski” selviää vasta myöhemmin.”

Tässä kuvaan tuleekin sijoittajaprofiili. Oikeastaan kaikilla rahastoon sijoittaneilla on taustaa urheilumaailmassa, Louhen mukaan järjestö- tai johtopuolella tai jopa itse huippu-urheilijana:

”Sijoittajat ovat todella kiinnostuneita näistä urheilijoista henkilöinä ja urheilijoina. Tässä on hyvin urheiluhenkinen intressi sijoittaa tähän. Ei taida olla yhtäkään semmoista, joka ei olisi kova urheilunseuraaja.”

Osaltaan sijoittajaprofiili selittää myös valmiutta ottaa näinkin suurta riskiä suhteellisen pientä tuottoa vastaan. Osalle sijoittajista onkin urheilijoiden tukeminen ja suomalaisen urheilukentän kehittäminen itse taloudellista tuottoa tärkeämpänä. Omalla tavallaan tämä korostuu myös rahaston profiilissa ja julkisuuskuvassa, jossa esiin tuodaan paljon eettisyyttä, vastuullisuutta ja arvoja, jotka liittyvät suomalaisen urheilukentän kehittämiseen ja ammattimaisen urheilijaelämän mahdollistamiseen.

Tulevaisuus

Nykyisellä rahastolla on Louhen mukaan tavoitteena tämän vuoden loppuun mennessä saada yhdeksän uuden urheilijan myötä saada yhteensä siis kolmastoista urheilijaosakassopimusta julkaistuksi. Jokainen investointipäätös on ollut pitkän seurantaprosessin tulos ja Suomen kokoisessa maassa potentiaalisten nuorten urheilijoiden löytäminen asettaa omat haasteensa.

Sport Fundilla uskotaan, että urheilijat hajautetusti tulevat olemaan kannattava sijoitus. ”Jos pystymme näyttämään, että näin tulee tapahtumaan, niin tässä on jonkin verran kasvupotentiaalia, jos ajatellaan suomalaisia markkinoita ja urheilijan ymmärryksen ja oikeudellisen aseman kehitystä. Sanotaanko, että tämän kokoluokan rahastoja voisi olla 3–4, eli Suomesta voisi löytyä 16–22 vuoden ikähaarukassa 50–70 urheilijaa, jotka voisivat olla kasvurahoituksen piirissä”, Louhi arvioi tulevaisuudennäkymiä.

Vaikka urheilumaailmassa on isoja rahoja tarjolla, vaatii niille pääseminen paljon kovaa työtä ja mahdollisesti sopivissa kohdissa myös suotuisia sattumia. Uutena urheilurahoituksen välineenä Sport Fund täyttänee tehtävänsä, kun se mahdollistaa useammille nuorille lupauksille ammattimaisen urheilija-arjen. Sijoittajan näkökulmasta rahaston kannattavuus näkyy vasta vuosien päästä. Aika näyttää, saavuttaako se tavoitteensa ja vakiinnuttaa sitä kautta asemansa suomalaisessa urheilu- ja rahoituskentässä.

Artikkelissa on käytetty lähteenä Jyrki Louhen haastattelun ja sportfund.fi:n lisäksi Emma-Kaisa Sillanmäen, Jyväskylän yliopisto, pro gradu -tutkielmaa Arvon yhteisluonti, motiivit ja tavoitteet liiketoiminnan ekosysteemeissä – case Sport Fund.

Jatka keskustelua:

Terveiset Barcelonasta

Julia Koistinen

¡Hola amigos!

Saavuin helmikuun alussa vaihto-oppilaaksi Barcelonaan opiskelemaan maisterivaiheen valinnaisia kursseja ja täytyy sanoa, että olen siitä lähtien ollut joka päivä erittäin positiivisesti yllättynyt kaupungin ainutlaatuisesta historiasta ja ihanista elämyksistä! Koska en ollut aiemmin käynyt Barcelonassa, ja ylipäätään Katalonian historia ja kulttuuri oli itselleni melko vierasta, on ollut aivan huikeaa tutustua kaupunkiin. Barcelona on suunnattoman monipuolinen paikka: täällä on kovin erilaisia kaupunginosia, lukematon määrä tapas-ravintoloita sekä söpöjä kuppiloita ja vintage-kauppoja. Yksi parhaista asioista Barcelonassa on kaupunkielämän lisäksi upea ranta, jota meren lähellä varttuneena arvostan paljon. Ranta tarjoaa kauniit lenkkimaisemat ja siellä voi pelata ystävien kanssa lentopalloa ja käydä aamu-uinnilla ennen luentoja.

Voisin kertoa kaupungin parhaista puolista ja tapahtumista vaikka kuinka, mutta jos vähän opiskelustakin. Opiskelen University of Barcelonassa, jossa suoritan valinnaisia maisterikursseja taloustieteen laitoksella. Kurssitarjonta englanninkielisille kursseille on melko kattava, ja löysinkin itselleni mieluisia taloushistorian sekä EU-politiikan kursseja. Opinnot verrattuna Helsingin yliopiston kursseihin ja käytäntöihin ovat hieman erilaisia, ja kursseilla ollaan jokseenkin joustavampia esimerkiksi palautusten ja läsnäolon suhteen. Erasmus-apurahan saamiseksi vaihdossa on kuitenkin suoritettava 5 opintopistettä vaihtokuukautta kohti, eli opiskeluun on varattava myös aikaa.

Erasmus-vaihtohaku järjestetään kaksi kertaa vuodessa, ja ehdinkin juuri ja juuri hakea vielä Euroopan kohteisiin viime syksyn täydennyshaussa, kun olin saanut kuulla että Australian vaihtoni peruttiin pandemian vuoksi. Sen takia Barcelona vaihtokohteena olikin hyvin spontaani ja lähdin vaihtoon aika lailla ilman mitään odotuksia, etenkin kun alkuvuonna koronatilanne oli Suomessakin vallitseva. Hieman kyllä huolestutti, että vaihdossa olisi huomattavasti rajoituksia, mutta onneksi elämä täällä on ollut aika huoletonta sen suhteen.

Ainut asia mikä koronan lisäksi lähdössä mietitytti oli espanjan kieli, jota en ollut aiemmin opiskellut (jos siis Money Heistin katsomista ei lasketa). Barcelona on kuitenkin yksi Espanjan kansainvälisimmistä kaupungeista ja, varsinkin kun käy ulkona istumassa iltaa, ravintolasanaston oppii nopeasti. Toki välillä myös ranskan kieli on auttanut eri tekstien ja ohjeistusten ymmärryksessä.

Vaihto-oppilaille on järjestetty erittäin aktiivisesti erilaista tapahtumaa ja tähän mennessä vaihdon kohokohtia on ollut Ranskan Pyreneiden laskettelumatka, Sitgesin karnevaali, vaellusreissut ja lukuisat tapas-illat! Täällä myös FC Barcelona on suuri ilmiö ja etenkin paikallinen fanikulttuuri on hauskaa seurattavaa, sillä se on aivan eri tasoa mitä Suomessa (vaikka tietenkään mikään ei Suomen torille-meininkiä päihitä). Kaiken kaikkiaan Espanja on erittäin eloisa maa, ja maan sisällä on helppoa ja hupaisaa matkustella. Myös esimerkiksi Marokko, Portugali ja Ranska ovat kätevien kulkuyhteyksien varrella.

Itse innostuin vaihtoon lähtemisen ajatuksesta jo heti kandisyksyn alusta lähtien ja onneksi nyt tänä keväänä pienen odotuksen jälkeen (neljäs kerta toden sanoo) lähtö onnistui. Sen vuoksi arvostan tätä vaihtokokemusta erityisesti! Voin todella suositella joka ikiselle opiskelijavaihtoa. Ulkomailla opiskelu ja eläminen on tavattoman ainutlaatuinen ja avartava kokemus, jossa oppii paljon sekä eri kulttuureista että itsestään. 

Jos herää kysyttävää vaihtoon hakemisesta, Erasmus-vaihdosta ylipäätään tai kaipaa suosituksia ja Barcelonan matkavinkkejä (erityisesti brunssi- ja tapas-paikoista löytyy pitkä lista) niin totta ihmeessä ole yhteydessä, vastaan kaikkeen tosi mielelläni! 🙂

Terkuin, 

Julia

Jatka keskustelua:

kandipäiväkirja.docx

Artikkeli | Juho Junttila

Kapitaalin toimittaja dokumentoi kanditutkielmansa kirjoittamisprosessia kevään ajan. Kapitaali julkaisee tämän sensuroimattoman asiakirjan yksinoikeudella.

20.1. Viesti tulevaisuudesta: Joululomalla uhosin hoitavani kandin helmikuun loppuun mennessä. Uskoin aidosti aloittavani kesäloman hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Spoiler alert: Näin ei tapahtunut. Hyvä kun sain edes tiedonhaun MOOC:n valmiiksi ennen deadlinea. 

26.1. 

Tänään oli ensimmäinen kahdesta kandiryhmän tapaamisesta. Olin yllättynyt siitä, että aihe täytyi jo tietää tai keksiä seuraavan viikon kuluessa. Ohjaaja kyseli vuorollaan aiheemme ja antoi lyhyet kommentit niistä. Omalta osaltani jäädyin samalla hetkellä, kun olisi pitänyt kertoa aihe ryhmälle. Ketään tuskin kiinnosti, mutta tilanne ei kasvata luottamustani seminaariesitystä kohtaan. 

Kirjallisuuskatsaukseni kohdistuu niinkin räiskyvään, seksikkääseen ja tunteita herättävään aiheeseen kuin  “Harmaan talouden estimointimenetelmät EU-alueella ja Suomessa.” Kukapa ei malttaisi paneutua kansantalouden tilinpidon yksityiskohtiin.

30.1. Päivittäinen opiskelurituaalini alkaa kuten muinakin päivinä: Jodelin avaamisella. 

Tämän jälkeen lueskelen artikkeleita ja suunnittelen tutkielman rakennetta. Alan jo huomata, etten ole tottunut mihinkään kirjoitusprosessin vaiheista. Kandin runkokursseilla ei ole harjoiteltu kuinka tutkimuksia tulisi todellisuudessa lukea, enkä ole harjaantunut tunnistamaan, mikä teksteissä todellisuudessa on tärkeää. Väistän lopulta ongelmaa kirjoittamalla luvun verran tilastollisesta mallista, jota voi tuttuun ja turvalliseen tapaan analysoida.

5.2. Kaipaan matikan kotitehtäviä. En siksi, että olisin nauttinut pään hakkaamisesta seinään todennäköisyyslaskennan kursseilla, vaan siksi että laskarit todella jaksottavat arkea. Viime periodissa tiesin, että tehtävien täytyy olla valmiina keskiviikkoisin ja uudet aloitetaan perjantaisin. Vaikka teen kandin eteen töitä, en saa jokaviikkoista endorfiiniryöppyä viikon lopuksi, kun ratkaisujen arvioinnit ilmestyvät Moodleen 

Tällä hetkellä olen tuuliajolla. Tiedän, että olen etsinyt tietoa ja jopa kirjoittanut muutaman sivun, mutta edistystä on vaikea hahmottaa. Epävarmuus kannustaa prokastinoimaan. 

15.2. Syksyllä uhosin vääntäväni kandini kuukaudessa valmiiksi. ”Kuinka vaikeaa on muka saada 20 sivua tekstiä kasaan parissa viikossa?” Vaikeampaa kuin luulin.

28.2. Note to self: Lisää lähteet väitteiden perään jatkossa heti. Ei ole mitään turhauttavampaa kuin miettiä kuukautta myöhemmin, että mihin Menneisyys-Juhon luvut oikein perustuvat. Tiedän itsevarmasti miettineeni ”Kyllä mä tämän vielä muistan, parempi jatkaa kirjoittamista nyt kun kulkee”. En muista enää muuta kuin tuon ajatuksen. Tänään kirjoittaminen ei kulkenut sillä ensimmäiset pari tuntia kuluivat turhauttavasti lähteiden uudelleenmetsästämiseen kandikansion syövereistä.

1.3. Eilen huomasin että tärkein artikkelini, jonka pohjalle olen rakentanut teoreettisen pohdiskelun, on itse asiassa kritisoitu maanrakoon. Tutkielman valmistumisen suunta on negatiivinen: päädyn poistamaan kolme sivua tekstiä. 

4.3. Väsyttää niin paljon. Artikkeleita on todella vaikea lukea väsyneenä.

13.3. Pitäisi varata ohjausaika, mutta en haluaisi näyttää keskeneräistä kyhäelmääni kenellekään. Laitan muistutuksen: palaa palata asiaan huomenna. Jotta tuntisin tekeväni edes jotain, suoritan tiedonhaun MOOC:in osioita.

14.3. Muistutus soi, mutta kandi on yhtä heikko tekele kuin eilenkin. Varmaankin koska en tehnyt sen eteen mitään. Laitan uuden muistutuksen huomiselle.

15.3. Saankin tietää, että tapaamisessa vain kysytään ohjaajalta kandiin liittyviä kysymyksiä. Varaan ajan seuraavalle viikolle.

20.3. Kirjoittaminen on viimein alkanut sujumaan. Turns out tiedonhaun taidoista on oikeasti hyötyä tietoa etsittäessä. Boolen logiikan ja uusien hakutermien myötä löysin viimein mielekkäitä artikkeleita joihin nojautua.

22.3. Ohjaustapaaminen. Käytän tuntini kyselemällä asioita, joihin tavallaan tiedän vastauksen. Varmistan useita itsestäänselvyyksiä, mikä saa minut kokemaan häpeää, mutta better safe than sorry. ”Ei Juho, poliittisia muistioita ei kannata käyttää lähteinä.”

Merkittävin kysymykseni kuuluu: ”niin, ööh, mikä se seminaariesitys oikeastaan on?”. Ohjaaja näyttää hieman hämmentyneeltä, joten lisään ”Meidän kursseilla ei oo siis vielä ollut mitään esiintymiseen liittyvääkään. Tää on eka kerta.” Onnekseni saan kattavan ohjeistuksen siitä, mitä toukokuussa tulisi esittää. Käytännössä seminaariesitys on kehnompi versio oikean artikkelin esittelemisestä. Alkuun tulee hieman motivaatiota ja tutkimuskysymys. Tätä seuraa kirjallisuuden nopea katsaus, vaihe joka on vaivaannuttava, sillä käytännössä kandit ovat kirjallisuuskatsauksia. Tätä seuraa itse aiheen käsittely ja pikaiset loppukaneetit.

En osaa tässä vaiheessa arvioida, haluanko höpöttää aiheestani kaksi minuuttia vai tunnin. 20 minuuttia on kuitenkin tavoiteaika.

27.3. Kopioin kandini Latexiin. Työ näyttää välittömästi uskottavammalta. 

Note to self: Overleaf on paljon helpompaa käyttää kuin luulin. Välttelin latomista aivan turhaan kaikki nämä vuodet.

5.4. Tajusin tänään, että kandipäiväkirjan deadline Kapitaaliin on pian. Tulevien viikkojen tavoitteena on saada kandi valmiiksi ennen päiväkirjaa. Muuten loppu menee (vielä enemmän) autofiktioksi.

6.4. FUNFUNFUN. Olin olettanut, että viimeinen lukuni – empiirisiä tuloksia käsittelevä osio – on nopea ja suhteellisen suoraviivainen analyysi muutamasta taulukosta. Nyt huomaan, että dataa jota kuvittelin analysoivani, EI OLE SAATAVILLA. 

Note to self: Älä oleta. Tarkista.

2. Note to self : Fuck Latexin taulukkojen käsittely.

7.4. Shoutout eräälle tutkijalle, joka kuittaa saamansa estimaatit tekstillä ”Own calculations in January.” Tiedettä parhaimmillaan. 

11.4. Tutkielmaprosessi on hämmentävä. Se jäytää takaraivossa lähes tauotta. Välillä äänekkäämmin, välillä hiljempaa. Lähes aina kun lopetan jonkun muun askareen, alan miettiä mitä tutkielmaan tulisi vielä lisätä.

Enkä myöskään kykene olemaan kertomatta muille ihmisille missä vaiheessa tutkielmaa olen, mitä teen juuri nyt, ja miten se on sujunut. Viimeistään kun alan paasaamaan kansantalouden tilinpidon eri tilien tasapainottamiseen käytettävistä menetelmistä, muut toteuttavat keskusteluille hätäjarrutuksen ja U-käännöksen muihin aiheisiin. 

12.4. Päiväkirja menee painoon ennen kuin tutkielma todellisuudessa palautetaan, joten sovitaan, että sain vitosen. 

Jatka keskustelua:

Arvostelussa Olli Rehnin uutuusteos Onnellisten tasavalta

Kirja-arvostelu | Otto Muurinen

Kun kuulin tätä lehteä valmistelleen toimituskokouksen jälkeisenä yönä Olli Rehnin uudesta kirjasta, olin varma, että sen arvostelulle löytyisi varmasti paikka Kapitaalin sivuilta. Odotin innolla Onnellisten tasavallan julkaisua, sillä halusin päästä lukemaan ennakkotietojen valossa mielenkiintoisesta aiheesta ja näkökulmasta.

Ennen teoksen julkaisua tiesin, että se oli kirjoitettu koronapandemian tuoman ylimääräisen ajan turvin siitä lähtökohdasta, että Suomi on ollut useamman vuoden ajan peräkkäin maailman onnellisin maa. Herkullinen lähtökohta pohtia yhteiskuntamme toimintaa – voi nähdä hyvän ja samalla etsiä asioita, jotka voisi tehdä vielä paremmin tulevaisuuden turvaamiseksi.

Onnellisten tasavalta on kokoelma esseitä, joissa Rehn käsittelee suomalaisuutta, maamme historiaa aina myöhäiskeskiajalta ja sotavuosista nykypäivään sekä ulko- ja sisäpolitiikka. Oman lisämausteensa tähän tuovat luvut, joissa suomen kansan vaiheita tarkastellaan Rehnin suvun jäsenten vaiheiden kautta.

Luulen, että Onnellisten tasavalta on Rehnin jonkinlainen poliittinen välitilinpäätös. Hän käy läpi Suomen, Euroopan ja maailman viimeaikaista kehitystä ja tulevia haasteita, sekä esittää näihin ratkaisuja. Ongelmia ja ilmiöitä, joista Rehn kirjoittaa, ovat muun muassa ilmastonmuutos, populismi ja työmarkkinajärjestelmän kehitys Suomessa. Näitä ilmiöitä Rehn peilaa omaan kokemukseensa politiikassa sekä lukuisten eri alojen huippuasiantuntijoiden näkemyksiin.

En tiedä johtuiko tämä siitä, että Rehnin edellinen teos Kuilun partaalta – näin euro pelastettiin asetti odotukseni korkealle, mutta lukukokemus oli hienoinen pettymys. Odotin Rehniltä paikoitellen kevyttä ja leikittelevää kielellistä ilmaisua ja sen vastapainoksi syvällistä ja tarkkanäköistä analyysiä sekä erityisesti omaan kokemukseen ja uraan pohtivaa kerrontaa. Sain kyllä kaikkia näitä, mutta etenkin Suomen asemaa maailmassa käsittelevä neljän esseen kokonaisuus tuntui paikoitellen liian köyhältä näiden kolmen osalta, mikä teki lukemisesta turhan raskasta.

Vastapainoksi mainitsemilleni raskaammille luvuille teoksen alussa olevat Rehnin omaan historiaan ja sukuun keskittyvät luvut tuntuivat olevan mukavan kevyttä luettavaa – unohtamatta niiden muuta sisällöllistä arvoa.

Teoksen käsikirjoitus valmistui muutama päivä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Koska monet aiheet sivuavat teemoja, jotka ovat vahvasti kytköksissä tähän, on teoksessa pyritty huomioimaan myös tätä. Kuitenkin tämä tuntuu paikoitellen turhan paljon päälle liimatulta – muutamassa kuukaudessa saati sitten muutamassa päivässä ei vielä näe muun teoksen kanssa samasta pidemmän ajan perspektiivistä sodan vaikutuksia.

Vaikka kokonaisteoksena Onnellisten tasavalta ei yllä samalle tasolle kuin Kuilun partaalta, on sen yksi suurimmista vahvuuksista se, ettei sitä ole pakko tarkastella kokonaisteoksena. Yksittäiseen esseeseen on helppo tarttua – ja aihepiirin voi valita helposti oman mielenkiintonsa mukaan. Tätä voin myös suositella lämpimästi, sillä monet esseistä olivat todella antoisia lukea. Erityisen opettavaisena pidin Rehnin hyvin omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa lukua Syntyikö Suomen malli – ja kestääkö se?, jossa paneudutaan paljon puhuttaneen kilpailukykysopimuksen syntyyn.

Jatka keskustelua:

Ray Dalio ja muuttuvat maailmanvallat

Kirja-arvostelu | Jesse Kahilainen

Mikään ei ole niin kivaa, kuin löytää kirja, joka sekä opettaa että onnistuu kertomaan tarinaa. Erityisesti on kiva, jos kirja onnistuu kertomaan historiasta, koska maailmanvaltojen historiaa käsittelevät kirjat maistuvat vähän etikalle ja sikarin natsoille noin yleisesti ottaen. Jared Diamondin ja Daron Acemoglun ohella Ray Dalio onnistuu jo toistamiseen kirjoittamaan jotakin laadukasta, viihdyttävää, ja sivistävää liittyen talouteen, historiaan ja maailman tulkitsemiseen.

Ray Dalio on Bridgewater Associatesin perustaja. Se on omaisuudenhoitopalveluja tarjoava yritys, joka hallinnoi 140 miljardin dollarin edestä varallisuutta. Yrityksen hän perusti kotoaan koettuaan huonon ennustuksensa seuraukset, jolloin Dalion koko varallisuus pyyhkiytyi pois. Kertomansa tarinan mukaan hän teki väärän johtopäätöksen liittyen Meksikon velkakriisiin 1980- luvulla, jossa Latinalaisen Amerikan velan määrä ylitti 300 miljardia dollaria. Hänen olettamaansa osakekurssien ja talouden laskua ei tapahtunutkaan. Päätös nojautui vajaavaiseen tietoon luotosta ja rahasta. Konkurssi aiheutti ikuisen muutoksen hänen ajatusmalleihin maailman ymmärtämisestä ja päätöksenteon prosessista.

Dalion esikoisteoksen ”Principles: Work and Life” luin vuosia sitten. Kirja oli itselle monilla tavoin avartava, ja sen lukeminen opetti, kuinka järkevästä ja systemaattisesti erinomaisesta ihmisestä on kyse. Sen seurauksesta olenkin ollut aina utelias lukemaan lisää, mitä hänellä on sanottavana.

Kirjassa ”Principles for Dealing With the Changing World Order: Why Nations Succeed and Fail”  Dalio käy läpi   elämänsä varrella kertynyttä tietoa ja mallejaan historian saatossa tapahtuneista suurvaltojen romahduksista ja yleisestä talouden, luoton ja rahan sekä maailman toiminnasta. Yhteiskunnassa on hänen kirjoittamansa mukaan ajattomia periaatteita, joiden seurauksena mm. lamoja, varantovaluuttojen muutoksia ja hallitsevan maailmanvallan vaihtumisia tapahtuu.

Kirjassa havainnollistetaan esimerkein, että esimerkiksi rahan varantovaluutta-statuksen romahtamisen, talouden kilpailukyvyn menettämisen ja ”kroonisen devalvoinnin” välinen yhteys on historiallisesti toistuvaa, monen muun asian lisäksi. Kirjassa käsitellään myös yhteiskuntien sisäisiä syklejä: sodan tai kapinan jälkeen voittajat keskittävät vallan ja luovat toimivaa byrokratiaa ja toimivaa hallintoa. Seuraa nousukausi ja vaurauden tasainen jakaantuminen ja kumuloituminen. Tämä kumuloituminen aiheuttaa liiallista kulutusta ja velkaantumista, varallisuus- ja tuloerojen kasvamista jotka johtavat  yleiseen levottomuuteen aiheuttaen sisällissotia, joiden voittajat keskittävät vallan uudestaan ja lopulta sykli toistuu. Konkreettisena esimerkkinä sykleistä käydään läpi I ja II maailmansota ja entisten suurvaltojen historiaa. 

Yhteiskunnissa on  huomattavissa paljon erilaisia, perustavanlaatuisia ja toistuvia tapahtumia, jotka voidaan pilkkoa selviin syy-seuraus-suhteisiin. Kaikki esitetään ja perustellaan mielenkiintoisilla tilastoilla, joita Dalio on työnsä, ymmärryksen janon ja päätöksenteon takia kerännyt kymmeniä vuosia. Kirjassa kerrotaan myös esim. Alankomaiden, Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Kiinan suurvalta-ajoista, niiden noususta ja eri vaiheista paljon tarkemmin. Lopussa kirjoittaja tuo omia näkemyksiään ja mielipiteitään nykyisestä suurvaltojen, Yhdysvaltojen ja Kiinan, tilanteesta ja mahdollisista implikaatioista ja tapahtumankulusta tulevaisuudessa. Kiina vaikuttaa olevan “suuren syklin” nousuvaiheessa, johtuen siellä tehdyistä reformeista, Yhdysvallat taas laskevassa vaiheessa tätä sykliä. Varantovaluutan hallitsijana Yhdysvallat on päättävässä asemassa dollarin suhteen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen langettamat nykyiset ja tulevat rajoitteet sekä “suhteeton määrä” dollareissa määrättyä velkaa globaalisti ja velan rahoittaminen ovat riski dollarin houkuttelevuudelle tulevaisuudessa, asettaen sen aseman varantovaluuttana kyseenalaiseksi, vaikka toisaalta varantovaluutan muuttuminen on historiallisesti hidas prosessi. 

Taloudellista näkökulmaa yhdistetään historian tapahtumiin rikkaassa paketissa. Tietomäärän vuoksi paketti on ajoittain haastava nautittavaksi ”hömppälukemiseksi” koulun ohella. Kirjassa on todella paljon sisältöä ja se onnistuu ajoittain vaikuttamaan taloustieteen oppikirjalta tietomäärästään johtuen. Ei ollut vain yhtä eikä kahta kertaa, kun vaihdoin kirjan googlailuun ymmärtääkseni enemmän kirjoitettavasta. Suurimman osan ajasta kirja kuitenkin onnistuu olemaan mukaansatempaava Dalion asioiden syvän ymmärryksen takia. Teksti on laadukasta, helppolukuista- ja tajuista, ja erinomaisesti kasattua. Kirja herätti alkuun ajatuksia ”tämähän on tavallaan itsestään selvää” johtuen selityksen ja mallin intuitiivisesta rakenteesta. Asioiden empiirinen perustelu ja luotu systemaattinen kehys näiden tarkasteluun muuttivat asennoitumista kirjan sisältöön kuitenkin hyvin nopeasti. 

Kokonaisuudessaan teos on todella hyvä, ja se onnistuu antamaan historiallista tietoa taloudellisesta näkökulmasta olematta liian kuiva, ”turhaa”, pöyhkeilevä tai omahyväinen, mikä on tämän kategorian kirjoille hyvinkin ominaista oman kokemuksen mukaan. Kirja päätyi muutaman muun ohella luokkaan ”teokset, jotka muistuttavat, mikä taloustieteestä tekee kiinnostavaa ja innostavaa”.

Ray Dalio: Principles for Dealing with the changing world order: Why nations succeed and fail, Avid Reader Press 2021 576 s.

Jatka keskustelua:

Kahvin hintakehitys ja syyt sen taustalla

Artikkeli | Jesse Kahilainen

Ei ole yksi eikä kaksi asiaa, joiden hinnoissa on tapahtunut fuksia surettavaa hinnannousua, mutta rakkaan kahvin hinnan kehitys on tuntunut poikkeukselliselta. Hintaloikkaus on reilusti nykyisen inflaatiotason yläpuolella, ja kahvin jälleenmyyntihinnan moninkertaistuminen on hämmästyttänyt sekin monia. Kysymyksenä kahvin hinnan kehittymisen syyhyn en keksinyt äkkiseltään hyvin yksinkertaista vastausta. Tai vastausta ollenkaan: mikä tekijä voisi nostaa hintoja moninkertaisiksi lyhyessä ajassa? Kahvin hinnan moninkertaistuminen on yllättävää ottaen huomioon, ettei kahvipurun pitäisi sisältää mikrosiruja.

Vaikka kahvin hinta on huomattavan korkea suhteessa edellisvuosiin (2,23 $/lbs 14.4. pörssin sulkeuduttua), Trading Economicsin tilastoista nähdään, että kahvin hinta pörssissä on ollut lähes 30 prosenttiyksikköä korkeampi vain 10 vuotta sitten. Aikaisemmin huomataan toinen, sitäkin korkeampi piikki vuoden 1997 tienoilla.

Artikkelit vuodelta 1997 kertovat kahvifutuurien ennätyslukemista sitten vuoden 1994, jolloin myös oli huippuhintaista kahvia edellisvuosiin verrattuna. Piikkejä kahvifutuureissa nähdään myös vuosina 1979 sekä 1986 futuurien aikasarjoissa, jotka yltävät niin pitkälle.

ICO:n (International Coffee Organization) tarjoamassa datassa ei nähdä 2020 alkanutta hintojen nousua, mutta nykyiset hinnat asettuvat 2,30 $/lbs luokkaan, ollen 2011 piikin tasolla ja vähän yli. ICO:n “composite indicator” on laskettu painotetulla keskiarvolla muista hinnoista ja se heijastaa yleistä kuvaa kahvien hinnoista. Kuvassa näkyy eri kahvityyppien hintoja senttiä/pauna. 

Maailmassa on kaksi merkittävää kahvin vienti- ja tuottajamaata: Brasilia ja Vietnam. Niiden yhteinen osuus globaalista tuotannosta on noin 50 prosenttia. Vietnamista tulee pääasiassa Coffea canephora (robusta) -kahvia, Brasiliasta Coffea arabicaa. Robustaa käytetään paljon esimerkiksi pikakahvissa, arabica on keskivertokuluttajalle tutumpi kahvityyppi ja se on myös yleisin futuureissa käytetty kahvityyppi.

Vietnam on noussut kärkimaiden joukkoon viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana, jolloin sen markkinaosuus on kasvanut 9,7 prosentista 17 prosenttiin. Seuraavana tulee Kolumbia kahdeksan prosentin tuottajaosuudella. Kärkikahdeksikon jälkeen loput maailman maista tuottavat yhteensä noin 17,5 prosenttia kahvista, tehden kahvitarjonnan nykyisin hyvin riippuvaiseksi Brasilian ja Vietnamin tilanteesta.

Aikaisemmat ongelmat saatavuudessa ja hintojen nousu on voitu yhdistää Brasilian huonoon tuotantoon, esimerkiksi vuonna 1994 ja 1975.

Kuva: Investing.com

Kahvia ajatellen Brasiliassa on ollut harvinaisen huono säätilanne. Ilmeisesti yksi syy vuoden 1994 kahvin futuurien hinnan harppauksissa on ollut spekulaatio Brasilian säätilanteesta ja pelko sen vaikutuksesta tuotantoon. Pakkanen tekee merkittävää tuhoa kahvikasvustoon.

Nyt Brasiliassa on ollut pakkasta useita tunteja toistuvasti, aiheuttaen laaja-alaista vahinkoa tuotantomääriin ja sitä myöten globaaliin tarjontaan Brasilian ollessa suurin yksittäinen kahvintuottajamaa. Markkinat ovat reagoineet samalla tavalla kuin vuosina 1994 ja 1997.

 Viime vuosina siellä on ollut myös tulvia, jotka ovat vaikuttaneet tuotantomääriin, mutta runsaat sateet eivät vaikuta satomääriin samalla tavalla kuin pakkaset. Vuonna 1975 Brasiliassa tapahtui ”musta pakkanen”, joka aiheutti tuottavan kasvuston jopa puoliintumisen. 

Oletukset kahvin hinnan noususta saivat tuottajamaat viivyttämään vientiä ja paahtimot päinvastoin odottivat hintojen laskua täyttämättä varastoja, jonka seurauksesta hinnat kasvoivat. Kahvifutuureilla käydään kauppaa pörssissä, ja odotukset kahvin saatavuudesta ja satokausien suuruudesta voivat nostaa futuurien hintaa spekulaatioiden takia. Monet olettavat vuoden 2011 hintapiikin yhden pääsyyn olleen tämä.

Vaikka sää tai esimerkiksi yhteiskunnalliset levottomuudet eivät suoraan vaikuttaisi tuotantomääriin dramaattisesti, niistä voi seurata hintojen epäsuhtaista nousua futuurimarkkinoilla. Sää ei ole kuitenkaan vaikuttanut tuotantomääriin niin merkittävästi, että se voisi selittää hintojen moninkertaistumisen.

Epidemia-aika on aiheuttanut toimitusketjujen häiriöitä. Monien hyödykkeiden tuotanto on häiriintynyt tuotannontekijöiden tarjonnan puutteesta maiden ja rajojen pysyessä kiinni.  Rajoitustoimenpiteinä on ollut eristyksiä, jotka rajoittavat esimerkiksi työntekijöiden mahdollisuutta työskennellä. Vietnamin hallitus teki rajoitustoimenpiteitä ja sulki tehtaita ja satamia, aiheuttaen tuotannon ja siten vientimäärien romahtamisen. Vietnamin vientimäärät kasvoivat 25,9 % vuoden takaiseen verrattuna. Edellisvuoden pudotus viennissä oli 30 % luokkaa, joten vientimäärien kasvu Vietnamissa on korkeintaan kirinyt kiinni edellisvuoden menetyksiä rajoituksien kadotessa. 

Globaalisti rajoitustoimenpiteet aiheuttivat merkittävää toimitusketjujen häiriötä kysynnän ja rahtiliikenteen pudotessa. Yksi, ja kaiken lukemani perusteella suurin, vaikutus on ollut rahtikonttien kulkeutumiseen liittyvissä ongelmissa: esimerkkinä konttien väärät ja epätyypilliset sijainnit, minkä seurauksena tavaran kulkeutuminen muuttui suhteessa aikaan ennen epidemiaa ja rajoituksia. Rahtimääriä vähennettiin ja sitä myöten tyhjien konttien siirtyminen myös loppui, jolloin iso osa kapasiteetista jäi satamiin makoilemaan. Nopea taloudellinen elpyminen ja se, että kysyntä ylitti tarjonnan, kasvattai kysyntää myös rahtikuljetuksille.

Reitit eivät ole olleet suotuisia tyhjiä kontteja ja niiden kulkeutumista ajatellen. Kiinan talous on elpynyt nopeasti, ja esimerkiksi Yhdysvaltojen tuonti Kiinasta kasvoi 30 prosenttia 2019 ja 2020 välillä. Etelä-Amerikka kärsi epäsuorasti tästä muutoksesta esimerkiksi rajallisten konttien ja priorisoinnin seurauksesta. Kahvi ei myöskään houkuta vientituotteena nykytilanteessa sen painon takia, kirjoittaa Thomas Haigh artikkelissa “Coffee Prices and the Ocean Freight Market”.

Rahtikuljetuksien hinnan kehitystä voi seurata eri kuljetusreittien hintaa seuraavista indekseistä, joista lähes jokaisessa on tapahtunut merkittävää, lähes eksponentiaalista kasvua alkaen vuodesta 2019 jatkuen jopa 2022 saakka. Alle kahdessa vuodessa hinnat olivat voineet nousta 1500 dollarista yli 8000 dollariin konttiyksikköä kohden, keskiarvon  ollessa nyt 10 000 $ luokkaa. Rahtaushinnat eivät ole näkyneet suoraan hinnoissapitkäaikaisista sopimuksista johtuen. Nykyiset hintanäkymät saattavat vaikuttaa pitkään, ja se vaikuttaa uusien sopimuksien hintoihin. Joskus joudutaan maksamaan ”spot”-hintoja, jolloin nousseiden kuljetushintojen vaikutus näkyy suoraan tuontihinnassa. 

Kysyntä on kasvamassa globaalisti muun muassa Aasiassa tapahtuvan keskiluokkaistumisen sekä rajoituksien väistymisen seurauksesta. Kahvin globaali kokonaiskulutus on kasvanut jo kauan. Myös tuontimäärät ovat nousseet jatkuvasti. Ei ole oletettavissa, että kahvin kysyntä vähenisi. 

Kasvanut kysyntä yhdistettynä tulevaisuudessa mahdollisesti kalliimpiin rahtauskustannuksiin, ja siitä seuraavaan pitkäaikaisten sopimusten kallistumiseen sekä nykyiseen sääongelmaan Brasiliassa, on mahdollista, että hinnat eivät ole laskeutumassa hetkeen pandemiaa edeltävälle tasolle. Myös levottomuudet ja protestit kahvia tuottavissa maissa lisäävät enemmän painetta hintojen nousulle kuin laskulle, esimerkkinä Kolumbian protestit verouudistuksia vastaan.

Toisaalta vuoden 2011 hinnannousun yhteydessä monista artikkeleista saattoi lukea korkean hintatason jatkuvan pitkään. Vuoden 2011 hintapiikin taustalla oli monen mukaan ehkä enimmäkseen spekulaatiot, nykyisen nousun taustalla on konkreettiset ja pitkäaikaiset, reaaliset ongelmat, joiden vaikutus näkyy paljon laaja-alaisemmin kuin pelkästään kahvimarkkinoilla. Oma veikkaukseni on, että korkeat hinnat ovat tulleet jäädäkseen pidemmäksi aikaa kuin aiemmin on havaittu.

Hintoihin tuovat vielä oman lisänsä ”tukkeutuneet” satamat, työvoiman saatavuuden ongelmat rahtausketjussa, yleisesti kasvaneet kustannukset paahtimoille ja niin edelleen. Nykyiset, pandemian jälkeiset toimitusketjuhäiriöt vaikuttaisivat olevan merkittävimmät tekijät kahvin hintojen kasvulle. Rahtauksen kallistuminen, rahtaamisen kysynnän kasvu ja siitä seuranneet ongelmat yhdistettynä huonoihin näkymiin papusadossa ovat ilmeisesti pääsyy sille, että kahvipakettia ostaessa tuntee palanneensa 1950-luvun luksustuotteiden ääreen.

Jatka keskustelua: