Aihearkisto: ILMIÖT

Hintojen nousu ei merkitse asuntokuplaa

Artikkeli | Teksti: Juho Junttila

Edes pandemian aiheuttama talouskriisi ei saanut asuntojen hintakehitystä pysähtymään. Helsingin arvostetuimmilla alueilla asuntojen hinnat ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana yli puolella. Tämä on saanut monet tarkkailijat epäilemään, että asuntomarkkinat saattaisivat olla kuplassa tai liikkumassa kohti kuplaa. Onko tämä oletus perusteltu?

Asuntokuplien tunnistaminen ajoissa on yllättävän vaikeaa. Pääosin tämä johtuu siitä, että asuntojen fundamentaalisen arvon selvittäminen on erityisen haastavaa. Asuntomarkkinat liikkuvat useiden makrotaloudellisten tekijöiden seurauksena, mutta jokaiseen kauppaan vaikuttaa myös huomattava määrä osapuolten henkilökohtaisia preferenssejä. Tämän seurauksena todellisen arvon ja myyntihinnan välistä eroa on haasteellista estimoida.

Pelkästään kuplien tunnistamisen haasteellisuuden osoittaminen ei tarkoita, ettei kuplaa olisi olemassa. Alle on kuitenkin listattu syitä, miksi kuplien perään toitottavien väitteisiin tulee suhtautua varauksella myöskin tilanteessa, jossa hinnat nousevat vuodesta toiseen. Tässä yhteydessä myöskin määrittelemme kuplan tilanteena, jossa asuntojen kauppahinnat ovat kestämättömän korkeita suhteessa niiden fundamentaaliseen arvoon.

Miten asuntojen arvottamista voisi lähestyä?

Omistusasunto voidaan ajatella investointina, jonka hyöty on markkinavuokran ja omistusasumisen kustannusten välinen erotus, sekä potentiaalinen arvonnousu. Pystyäkseen selvittämään yksittäisen asunnon todellisen arvon ostajan tulisi tietää vastaavaan asunnon vuokrataso nyt ja tulevaisuudessa. Samaan aikaan tämän rationaalisen kuluttajan tulisi myös tietää milloin ja mihin hintaan hän voi asunnon lopulta myydä. Ostajan tulisi siis osata ennakoida asunnon kuluminen, mutta myös ympäröivän alueen kehitys ja maine tulevaisuudessa. Tilannetta, jossa ostajat hankkivat asuntoja ja maksavat niistä huomattavan korkean hinnan olettaen hinnan nousevan myös tulevaisuudessa, voidaan silti luonnehtia rationaaliseksi kuplaksi.

Vaikka vuokraan vertaaminen on looginen tapa arvioida omistusasumisen hyötyjä, on siinä useita ongelmia. Vuokramarkkinat muodostuvat keskimäärin huomattavasti pienemmistä asunnoista kuin omistusasunnot, joten neliöhintoja on lopulta vaikeaa vertailla. Lisäksi omistusasumiseen sisältyy vaikeammin mitattavia kuluja kuten asunnon ylläpidon kustannukset ja niiden hoitamiseen kulunut aika. 

Jos edellä mainittujen tekijöiden approksimointi tuntuu vielä mahdolliselta, ei huolta. Tunnistaakseen asunnon todellisen hinnan, tulisi hankkijan uskottavasti pystyä arvaamaan korkokehitystä ja alueen palkkatasoa ohjaavat makrotaloudelliset trendit . Asuntojen hankinta rahoitetaan käytännössä aina lainarahalla, joten korkotasolla on suuri merkitys asuntojen kysyntään ja hintaan. Tilannetta jossa luottoriskien aliarviointi ja liian ruusuiset tulevaisuuden näkymät lopulta ajavat hintoja korkeiksi mielletään epärationaaliseksi kuplaksi.

Toisaalta myös alueen palkkatasolla ja työn tarjonnalla on vaikutusta asuntojen kysyntään. Varsinkin tilanteissa, joissa uusien asuntojen tarjonta eli rakentaminen vastaa kysyntään viiveellä, asunnot kallistuvat kysyntäpaineen alla. Eräs teoria asuntojen hinnan poikkeamalle normaalista trendistä kaupunkialueella on se, että ostajat aliarvioivat uuden rakentamisen kokoluokan ja nopeuden. Tämän seurauksena asunnoista hetkellisesti maksetaan selkeää ylihintaa.

Kattavaa analyysiä asuntojen fundamentaalisesta arvosta vaikeuttaa myös asuntojen laatuerojen kvantifiointi. Vanhemmissa rakennuksissa edes vierekkäisien asuntojen laatu ei ole välttämättä läheskään sama. Asuntomarkkinat ovat erityisen idiosynkraattisia eli kohteet ovat uniikkeja. Sopivan asunnon löytäminen vie paljon enemmän aikaa kuin muiden sijoituskohteiden, sillä ei ole olemassa standardoituja ja likvidejä asuntoja joilla käydä kauppaa. Lisäksi ostoja on vaikeaa ajoittaa. Asuntokaupan yhteydessä on käytännössä mahdotonta siirtää tietyn asunnon ostoa vuoden päähän siltä varalta että markkinaolosuhteet olisivat suotuisammat. Kaiken tämän seurauksena arvopapereita ja muita sijoitustuotteita analysoivat mallit menettävät huomattavasti selitystehoaan.

Kuplien tarkastelussa tärkeään osaan nousevat käyttäytymistaloustieteen näkemykset. Vaikka asuntomarkkinoilla ja kiinteistöalalla on paljon ammattilaisia, ovat markkinat lopulta suhteellisen amatööripainoitteiset. Normaalit kuluttajat tekevät asuntokauppoja vain harvoin, joten alan kokemusta kertyy vähemmän. Amatöörit ovat erityisen alttiita kognitiivisille virheille. Yleistä on, että asuntojen myyjät pyrkivät välttämään tappioita investoinnilleen epärationaalisen pitkään. Lisäksi omistusvaikutus saa useimmat ihmiset vaatimaan omaisuudelleen korkeampaa hintaa kuin mitä he olisivat siitä itse valmiita maksamaan. Tämän ja asuntojen muiden erityisten ominaisuuksien seurauksena asuntokuplat tyhjenevät hitaammin kuin likvidimpi pääoma. Esimerkiksi osakemarkkinoilla on selkeitä päiviä tai ajanjaksoja kun kuplat puhkesivat, mutta asuntokuplille vastaavia on vaikeampaa määrittää. Pieni, mutta ei merkityksetön yksityiskohta on se, että asuntoja ei myöskään voi shortata eli myydä lyhyeksi. Ei siis ole markkinaosapuolia tai mekanismia, jolla sijoittajat pyrkisivät liikkumaan trendiä vastaan.

Koko Suomen tasolla asuntojen reaaliset hinnat olivat viime vuoden lopussa 31% korkeampia kuin vuosituhannen vaihteessa. Tulojen ja asuntojen hintojen suhde oli 2,3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin viimeisen 40 vuoden keskiarvo. Jos asuntojen hintaa verrataan vuokriin, nähdään että hinnat ovat noin 2% korkeammalla kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Suomen koko markkina on siis suhteellisen lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa, mikä viittaisi asuntojen arvottuvan keskimäärin lähelle niiden todellista arvoa.

*Asuntokunta muodostuu henkilöistä, jotka asuvat vakituisesti samassa asunnossa tai osoitteessa. Samaan asuntokuntaan voi kuulua useampia kotitalouksia. Asuntokunta-käsitettä käytetään rekisteripohjaisissa tilastoissa kotitalouden käsitteen sijasta.

Merkittävää on kuitenkin pääkaupunkiseudun hintakehityksen eriytyminen muusta Suomesta. Helsinkiläisten keskimääräiset tulot ovat kasvaneet asuntojen hintoja hitaammin 2010-2019 . Asuntojen hinnat kasvoivat tällä aikavälillä 24,3% kun taas tulot kasvoivat 19,8%. Helsinkiläisten nimellisen asuntovelan kasvu oli myös 24%, mikä viittaa siihen, että suurempi osa asuntojen hinnasta rahoitetaan (halvalla) lainalla. Vaikka asuntojen hinnat ovat myös koronavuoden aikana nousseet, kuplan sijaan pelottavinta on edelleen korkotason nouseminen sekä työttömyys. Näiden trendien kärjistyessä olisi mahdollista, että myös asuntojen hinnat laskevat maksuvaikeuksien seurauksena.

Jatka keskustelua:

Aapo Huovilan vieraskynä: Älykaupunkeihin tarvitaan kokonaisvaltaista vaikutustenarviointia

Vieraskynä | Teksti: Aapo Huovila

Nopea kaupungistuminen tarjoaa kaupungeille kasvumahdollisuuksia, mutta aiheuttaa myös tehostamistarpeita palveluntuotantoon ja infrastruktuuriin. Viime vuosina useat kaupungit ovat vastanneet tilanteeseen niin sanotuilla älykaupunkiratkaisuilla. Niillä viitataan teknologisten innovaatioiden ja kaupunkilaisten osallistamisen keinojen hyödyntämiseen kaupunkisuunnittelussa.

Älykaupunkitermi levisi maailmalle yli kymmenen vuotta sitten, kun konsulttifirmat tarjosivat tietoteknisiä ratkaisujaan kaupunkien hallintaan. Tätä vahvasti teknologisiin ratkaisuihin pohjautuvaa lähestymistapaa on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei ratkaisuja ole pystytty räätälöimään kaupunkien tarpeisiin, eikä niiden hyödyistä ole riittävää näyttöä. Termiä onkin usein käytetty brändäystarkoituksessa houkuttelemaan investointeja uusille asuinalueille.

Älykaupunkiratkaisut tarjoavat suuret ja edelleen kasvavat globaalit markkinat; Frost & Sullivan [1] esim. ennustaa älykaupunkiratkaisuihin liittyvien investointien kasvavan vuoden 2019 $96 miljardista $327 miljardiin vuonna 2025 mahdollistaen 2,46 biljoonan bisnesmahdollisuudet vuoteen 2025 mennessä. Valitettavasti ratkaisujen hyödyt jäävät usein sanahelinäksi ilman luotettavaa vaikutustenarviointia.

VTT:llä älykaupunkiratkaisuja on kehitetty tarvelähtöisesti niin, että teknologia auttaisi kaupunkeja pääsemään tavoitteisiinsa. Lisäksi ratkaisujen perusedellytyksenä on kestävämmän yhteiskunnan rakentaminen.[2][3][4] Nämä tavoitteet ovat linjassa myös EU:n tavoitteiden kanssa esimerkkinä tavoite on 100 hiilineutraalista kunnasta vuoteen 2030 mennessä älykaupunkiratkaisuja hyödyntäen [5].

Edellisessä EU:n älykaupunkeihin liittyvässä tutkimus- ja innovaatio-ohjelmassa on vuodesta 2015 lähtien rahoitettu 381 miljoonalla eurolla hankkeita, jotka keskittyvät älykkäiden energia- ja liikenneratkaisujen pilotointiin tietoteknisiä ratkaisuja hyödyntäen ns. edelläkävijäkaupungeissa. Suomi on onnistunut kotiuttamaan rahoitusta loistavasti, sillä rahoitusta saaneista 48:sta edelläkävijäkaupungeista viisi on suomalaisia (Helsinki, Espoo, Turku, Tampere ja Oulu) ja VTT on mukana seitsemässä 18:sta rahoitusta saaneessa hankkeessa [6].

Yksi esimerkki näistä hankkeista on mySMARTLife [7], missä Helsinki pilotoi älykkäitä ratkaisuja mm. Kalasatamassa, Merihaassa ja Viikissä tavoitteena hiilineutraali Helsinki 2035 mennessä, kestävät liikennetoimintamallit ja kaupunkilaisten osallistaminen ja hyvinvointi. Kaupungin energiaverkkoa kehitetään uusiutuvaan energiaan perustuvaksi alueellisen lämmöntuotannon simulointimallin, varastojen ja kiinteistöjen joustopotentiaalin hyödyntämisen sekä uusiutuvan energian liiketoimintamallien kehityksen avulla. Merihaassa ja Viikissä testataan älykästä lämmönkulutuksen säätöä ja lämmön kysyntäjoustoa kulutushuippujen pienentämiseksi. Käytössä on myös lämpöviihtyvyysmalli optimaalisten sisäolosuhteiden varmistamiseksi. Kalasataman pilottirakennus hyödyntää hukkalämpöä. Messukeskuksen katolle asennettiin suurta suosiota saaneet aurinkopaneelit, joita asukkaat voivat vuokrata [8]. Sähköbussien käyttöönottoa vauhditetaan yhteiskäyttölaturien avulla, joista myös sähköistyvä kuljetus- ja huoltokalusto saa virtaa. Sähköautojen ja -pyörien latauspisteet hyödyntävät aurinkoenergiaa. CarbonEgo -sovellus [9] auttaa asukkaita pienentämään hiilijalanjälkeään antamalla tietoa kulutusvalintojen vaikutuksista päästöihin sekä antamalla konkreettisia vinkkejä päästöjen vähentämiseen.

Aapo Huovila.

Lisäksi on kehitetty Helsingin kaupunkitietomallia energiatiedon osalta (Ilmasto- ja energia-atlas, Seutuatlas)[10]. Kaupunkitietomalliin on tuotu kaikille avointa tietoa alueen geotermisestä potentiaalista ja rakennusten aurinkoenergiapotentiaalista, ennusteet rakennusten lämmönkulutuksesta sekä energiakorjausten kustannus- ja säästötietoa. Nämä auttavat asunnonomistajia, kaupunkisuunnittelijoita ja energiayrityksiä tekemään rakennusten energiaratkaisuihin liittyviä päätöksiä. Hankkeessa tehtävät toimenpiteet ovat näkyvillä Ilmastovahdissa [11], missä voi seurata toimenpiteiden etenemistä sekä niiden vaikutusta kaupungin 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen.

Kuten edellisistä esimerkeistä huomaa, älykaupungit edellyttävät useasta eri järjestelmästä (rakennukset, energia, liikenne, asukkaat) muodostuvan kokonaisuuden optimointia. Iso osa energian päästöistä ja kustannuksista syntyy kulutushuippujen aikana, koska silloin joudutaan ottamaan käyttöön kalliita ja saastuttavia varavoimaloita. Niinpä energiaratkaisut edellyttävät kysynnän ja tarjonnan optimointia ennustamalla kulutuksen ja tuotannon määrää mm. sään perusteella, sekä kulutuksen ohjausta kysynnän huipuista muihin ajankohtiin varastoja ja kulutusjoustoja hyödyntäen, kuten Merihaan ja Viikin piloteissa on tehty.

Toisena hyvänä esimerkkinä eri järjestelmien integroinnista on Suvilahden kaksisuuntainen sähköautolatauspiste [12], jonka yhteydessä on aurinkovoimala ja energiavarasto. Ratkaisu mahdollistaa sähköautojen akkujen käytön energiavarastona, mikä on erityisen hyödyllistä, kun säästä riippuvien aurinko- ja tuulienergian käyttö kasvaa. Suvilahden yhteisratkaisussa pyritään optimoimaan latauskapasiteettia saatavilla olevan aurinkoenergian sekä muun energian kysynnän ja tuotannon perusteella.

Kaupungin järjestelmät ovat siis sidoksissa toisiinsa ja muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden. Kaupunkisuunnitteluissa tehtävillä päätöksillä on pitkä aikajänne ja merkittävät vaikutukset. Siksi kokonaisuuden ymmärrys ja muuttuvien tarpeiden huomiointi on erityisen tärkeää. Päätöksenteon tueksi VTT on kehittänyt CityTune® [13] palvelupakettia, joka auttaa mallintamaan monimutkaista kaupunkia ja päätösten riippuvuussuhteita systeemidynaamista mallinnusta hyödyntäen. Sen avulla voi testata erilaisia vaihtoehtoisia päätöksiä toteuttamalla ”entä jos” -skenaarioita mallinnusympäristössä, ja arvioida vaihtoehtoisten päätösten vaikutuksia tulevaisuudessa.

Kaupunkisuunnittelun päätösten vaikutustenarviointiin käytetään indikaattoreita. Perinteisesti älykaupunkeja on mitattu sensoreiden ja teknologioiden määrää kuvaavilla indikaattoreilla, mutta teknologisten ratkaisujen vaikutuksia ei ole arvioitu kunnolla. Kestävän kehityksen tavoitteiden arviointi taas perustuu lähinnä pitkän aikavälin vaikutustenarviointiin (esim. kasvihuonekaasupäästövähennykset). Tulokset niissä näkyvät usein vasta useiden vuosien kuluttua ratkaisujen käyttöönotosta ja siksi edistysaskeleiden seuraaminen on hankalaa.

Tuore tutkimus [14] yhdistää älykkäiden ja kestävien kaupunkien tavoitteet ja luokittelee indikaattorit eri tyyppeihin, jotka sopivat kaupunkisuunnittelun eri vaiheisiin suunnittelusta implementointiin ja vaikutustenarviointiin mahdollistaen edistyksen seuraamisen eri vaiheissa ja aikajänteillä. Erityyppisiä parametrejä ja niiden vaikutuksia yhdistelemällä pyritään ymmärtämään ratkaisujen moninaisia sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia eri aikajänteillä järkevien kaupunkiratkaisujen tekemiseksi [15].

Kirjoittaja on erikoistutkija VTT:n Smart City Impact Assessment -tutkimusryhmässä.

Viitteet:
[1] Frost & Sullivan (2020). “Smart Cities to Create Business Opportunities Worth $2.46 Trillion by 2025“. Lehdistötiedote 29.10.2020. https://ww2.frost.com/news/press-releases/smart-cities-to-create-business-opportunities-worth-2-46-trillion-by-2025-says-frost-sullivan/

[2] https://www.vttresearch.com/fi/aiheet/alykas-kaupunki

[3] Ahvenniemi, H., Huovila, A., Pinto-Seppä, I., & Airaksinen, M. (2017). What are the differences between sustainable and smart cities? Cities, 60, 234-245. https://doi.org/10.1016/j.cities.2016.09.009

[4] Ahvenniemi, H., & Huovila, A. (2021). How do cities promote urban sustainability and smartness? An evaluation of the city strategies of six largest Finnish cities. Environment, Development and Sustainability, 23, 4174–4200. https://doi.org/10.1007/s10668-020-00765-3

[5] European Commission, 2020. 100 climate-neutral cities by 2030 – by and for the citizens. Report of the Mission Board for climate-neutral and smart cities. Directorate-General for Research and Innovation (European Commission). Mission board for climate-neutral and smart cities. https://ec.europa.eu/info/publications/100-climate-neutral-cities-2030-and-citizens_en

[6] Hankkeet joissa suomalaisia kaupunkeja mukana: www.mysmartlife.eu (Helsinki), https://stardustproject.eu/ (Tampere), https://www.sparcs.info/ (Espoo), https://makingcity.eu/ (Oulu), https://h2020response.eu/ (Turku), https://www.matchup-project.eu/ (Kerava), https://irissmartcities.eu/ (Vaasa)

[7] www.mysmartlife.eu tarkempaa tietoja ratkaisuista: https://mysmartlife.eu/publications-media/information-materials/

[8] https://www.helen.fi/aurinkopaneelit/aurinkosahko/messukeskus

[9] https://apps.apple.com/kz/app/carbon-ego/id1486785401

[10] Energia- ja ilmastoatlas. Avoin data https://hri.fi/data/en_GB/dataset/helsingin-3d-kaupunkimalli/resource/07ae86e4-d434-4456-a63c-661477524d04, Kaupunkimalli https://kartta.hel.fi/3d/atlas/#/, Kuvaus https://hri.fi/data/en_GB/showcase/helsingin-energia-ja-ilmastoatlas

[11] https://ilmastovahti.hel.fi/

[12] https://www.helen.fi/uutiset/2017/v2g

[13] https://www.vttresearch.com/fi/palvelut/smart-city-suunnittelu-ja-paatoksenteko

[14] Huovila, A., Bosch, P., & Airaksinen, M. (2019). Comparative analysis of standardized indicators for Smart sustainable cities: What indicators and standards to use and when? Cities, 89, 141-153. https://doi.org/10.1016/j.cities.2019.01.029

[15] Ratkaisu on kehitysvaiheessa ja sen soveltamista kokeillaan parhaillaan useissa kaupungeissa: Helsingin Ilmastovahti, norjalaiset kunnat (Zhang, L., Fosen, J., Holth, B. A., & Pekarskaya, T., 2021. A taxonomy for indicators related to the Sustainable Development Goals. Statistics Norway 2021/11. Retrieved from https://www.ssb.no/en/natur-og-miljo/artikler-og-publikasjoner/a-taxonomy-for-indicators-related-to-the-sustainable-development-goals), sekä Dresden, Valencia ja Antalya osana https://www.matchup-project.eu/ hanketta.

Jatka keskustelua:

Matkalla kohti vähäpäästöisempää liikennettä

Artikkeli | Teksti: Noora Pumpanen

Sanna Marinin hallitus on asettanut tavoitteekseen kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen puolittamisen vuoteen 2030 mennessä. Miksi tavoite on tärkeä ja miten siihen voidaan päästä? Sähköautot ovat yksi osa ratkaisua.

Liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä on yksi nykyisen hallituksen keskeisimmistä ilmastotavoitteista. Tämän lisäksi liikenteen päästöjen tulisi painua nollaan vuoteen 2045 mennessä. Euroopan unionin tasolla tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. 

Euroopan ympäristökeskuksen mukaan liikenne tuottaa neljäsosan kaikista EU:n kasvihuonekaasupäästöistä. Näistä päästöistä yli 70 prosenttia on peräisin tieliikenteestä ja loput laivaliikenteestä ja ilmailusta. Suomessa liikenne aiheuttaa viidesosan kaikista päästöistä. Tästä peräti 94 prosenttia on peräisin tieliikenteestä. On siis perusteltua sanoa autoilun olevan keskiössä, kun tavoitteena on tie kohti vähäpäästöisempää yhteiskuntaa. 

Tilastokeskuksen mukaan kotimaan liikenteessä oli vuoden 2020 lopussa 2 773 768 henkilöautoa, joista täyssähköautoja ja ladattavia hybridejä oli yhteensä 46 539. Tämä vastaa noin 1,7 prosenttia. Sähköautojen osuus on edelleen melko alhainen, sillä rekisterissä on tällä hetkellä hieman alle 10 000 ajoneuvoa. Trendi on kuitenkin ollut ylöspäin, sillä edelliseen vuoteen verrattuna sähköautojen määrä kasvoi 106 prosentilla. Kokonaisuudessaan henkilöautoja ensirekisteröitiin 96 417 kappaletta samalla, kun rekisteristä poistettiin 71 418 ajoneuvoa. Käytettyjä henkilöautoja tuotiin ulkomailta 43 904 kappaletta. Liikennekäytössä olevien henkilöautojen keski-ikä oli Manner-Suomessa vuoden lopulla kaksitoista ja puoli vuotta.

Suomessa liikenteen päästöjä pyritään vähentämään ennen kaikkea sähkön ja biopolttoaineiden avulla. Mikä sitten on ero polttomoottorin ja sähköllä kulkevan menopelin välillä? Onko sähköauto aidosti ympäristöystävällinen valinta? Vastaus on ei, mikäli päästöjä vertaillaan silloin, kun mittarit näyttävät nollaa. Tehtaalta lähtiessään sähköauto on tuottanut enemmän päästöjä kuin vastaava polttomoottoriauto. Syy tähän löytyy akkujen valmistuksen ja kaivostoiminnan yhteydessä ilmaan pääsevistä kasvihuonekaasuista. Ero kuitenkin kapenee kilometrien karttuessa ja jo muutamassa vuodessa tavallinen auto on tuottanut kumulatiivisesti enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin sähköauto. 

Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla valtioneuvosto on luonnostellut “fossiilittoman liikenteen tiekarttaa”, jonka tavoitteena on etsiä keinoja päästöjen vähentämiseksi. Luonnosesityksessä on ehdotettu tavoitteeksi sähköautojen määrän kasvattamista peräti 700 000:een vuoteen 2030 mennessä. Autokannan uudistaminen edellyttää parannuksia sekä kannustimiin että infrastruktuuriin. 

Vuonna 2018 Suomessa otettiin käyttöön sähköauton hankintatuki, jonka myötä uuden alle 50 000 euroa maksavan sähköauton ostajat tai pitkäaikaisvuokraajat saavat valtiolta 2000 euroa suoraa tukea. Hankintatuen jakaminen päättyy tämän vuoden marraskuussa. Samanlaisia kannustimia on käytössä myös naapurimaissa. Ruotsissa vastaava tuki on tällä hetkellä suuruudeltaan 70 000 kruunua eli noin 6880 euroa. Toisin kuin Suomessa, Ruotsissa ajoneuvon hinnalle ei ole asetettu kattoa. 

Hankintatukea olennaisempi käyttäytymistä ohjaava tekijä lienee kuitenkin verotus. Polttoaineveron ja arvonlisäveron lisäksi Suomessa on käytössä kaksi autoiluun kohdistettua veroa, joista kumpikin määräytyy ajoneuvon hiilidioksidipäästöjen perusteella. Näistä ensimmäinen on kertaluonteinen autovero, joka maksetaan uuden ajoneuvon rekisteröinnin yhteydessä. Ajoneuvovero puolestaan on vero, jota maksetaan vuosittain. Se koostuu perusverosta sekä “dieselverona” tunnetusta käyttövoimaverosta, joka koskee kaikkia muita paitsi moottoribensiinillä kulkevia ajoneuvoja. 

Eduskuntapuolueista Kokoomus on esittänyt autoverosta luopumista tavoitteena edesauttaa autokannan uudistumista. Ekonomistikoneen kyselyyn vastanneiden ekonomistien mukaan autoveron poisto ei kuitenkaan yksinään ole riittävä keino liikenteen päästöjen vähentämiselle. Muun muassa tutkimusjohtaja Marita Laukkanen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta korostaa omassa vastauksessaan hiilidioksidipäästöihin perustuvaa progressiota: “Autovero on nyt päästöporrastettu. Se siis pyrkii osaltaan ohjaamaan uusien autojen hankintoja vähäpäästöisempään suuntaan. Autoveron poisto ilman muutoksia muissa liikenteen ja autoilun veroissa tarkoittaisi tästä päästöohjauksesta luopumista, mikä saattaisi johtaa verrattain suuripäästöisten autojen myyntiosuuden kasvuun”, hän toteaa.

Kuviossa esitetyt ajoneuvojen elinkaarikustannukset on laskettu laskurin oletusarvoilla.
Lähde: Suomen ilmastopaneeli. Autokalkulaattori: https://www.ilmastopaneeli.fi/autokalkulaattori/.
Kuviossa esitetyt ajoneuvojen päästöt on laskettu laskurin oletusarvoilla.
Lähde: Suomen ilmastopaneeli. Autokalkulaattori: https://www.ilmastopaneeli.fi/autokalkulaattori/.

Autoilijan näkökulmasta suurimmat huolet liittyvät kalliin hankintahinnan ohella latausinfrastruktuurin heikkouteen. Erityisesti pikalatauspisteiden puute rajoittaa sähköautojen käyttöä esimerkiksi Pohjois-Suomessa, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja auton käyttömahdollisuudet sen myötä rajalliset. Latausverkoston laajentaminen on tärkeä edellytys sähköautojen yleistymiselle. 

Norja on ollut viime vuosina yksi sähköistyvän liikenteen kärkimaista. Jo nyt yli puolet uusista henkilöautoista kulkee sähköllä. Tavoitteena on, että kaikki uudet henkilöautot ovat päästöttömiä vuoteen 2025 mennessä. Muutoksen edistämiseksi Norjassa on otettu käyttöön veroalennuksia sekä alhaisempia pysäköinti-, lauttaliikenne- ja tietullimaksuja sähköautoille. Kokonaisuuteen vaikuttaa oleellisesti myös fossiilisten polttoaineiden korkea verotus.  

Siirtymä kohti vähäpäästöisempää liikennettä näkyy myös markkinoilla. Lähes kaikki suuret autonvalmistajat ovat ilmoittaneet aikeistaan siirtyä vähitellen polttomoottoriautoista sähköautoihin. Markkinareaktio mitä luultavimmin vauhdittaa autokannassa tapahtuvaa muutosta. Uusien autojen tullessa markkinoille kuluttajien saataville tulee vähitellen myös käytettyjä ajoneuvoja. Valmistajien määrän kasvaessa myös uusien sähköautojen ja akkujen hintojen odotetaan laskevan maailmanlaajuisesti. 

Vaikka liikenteen rakennemuutoksen vaikutukset ovat ympäristön näkökulmasta pääosin positiivisia, tuo sähköautojen määrän kasvu mukanaan myös ongelmia. Etenkin kaivostoimintaan ja akkujen valmistukseen liittyy sekä ympäristöhaittoja että eettisiä ongelmia, jotka on väistämättä ratkaistava raaka-aineiden kysynnän kasvaessa maailmanlaajuisesti. Keskeisimmistä akkumineraaleista erityisesti koboltti on saanut osakseen paljon huomiota, sillä valtaosa siitä tuotetaan Kongossa, jossa myös lapsityövoiman käyttö on yleistä. Euroopan komissio antoi viime joulukuussa ehdotuksen akkuasetuksesta, jolla pyritään ottamaan kantaa näihin ongelmiin ja lisäämään akkujen uusiokäyttöä. Aihe on kiinnostava myös suomalaisesta näkökulmasta, sillä Euroopan toistaiseksi ainoat kobolttikaivokset sijaitsevat Suomessa.


Jatka keskustelua:

Pääomainen: Kapitaali Future

PÄÄOMAINEN LANSEERAA UUDEN SISÄLTÖBRÄNDIN

Kattavan markkinatutkimuksen seurauksena Kapitaali on päättänyt perustaa uuden sisältöbrändin – Kapitaali Futuren. Haastattelussa Pääomainen kertoo sen syntyprosessista ja tavoitteista tulevaisuudessa.

Haastattelija: “Mistä Kapitaali Futuressa oikeastaan on kyse?”

Pääomainen: “Pian ensi-iltansa saava sisältökokonaisuus pyrkii kasvattamaan Kapitaalin lukijarajapintaa sekä disruptoimaan talousjournalismin kenttää. Uusi brändi onkin erityisesti lukijoille joita kiinnostavat ilmiöt kuten yrittäminen, yrityskulttuuri, yrittäjien asema yhteiskunnassa, startup-yrittäjyys sekä yritysten rahoitus.” 

Haastattelija: “Kiinnostavaa. Voitko antaa esimerkkejä mahdollisista artikkeleistanne?”

Pääomainen: “Tottakai. Ensimmäisessä julkaisussa juttuja ovat muun muassa:

  • Piilaaksossa elintoimintojen ei annetta häiritä työntekoa – näin luovut myös ruokatauoista
  • Mobiilipelit – Miksi kuluttajien addiktointi on edelleen täydellinen bisnesmalli
  • Viikon johtajuusniksi: Näin signaloit paremmuuttasi nopeasti muuttuvassa työympäristössä
  • Saatan kuulostaa Patagonia-liiviin pukeutuvalta investointipankkiirilta, mutta mielestäni yhteiskunnan pitäisi kasvattaa sukupolven verran kasvuyrittäjiä
  • Onko [ nopeasti kasvanut osake tai sijoitustuote ] kuplassa? “

Haastattelija: “Entäpä sitten kolumnipuoli. Kuinka Kapitaali lähtee kilpailemaan alan vakiintuneita kärkinimiä vastaan?” 

Pääomainen: “Alunperin Kapitaali Future pyrki syväluotaaman suomalaisen talouskentän trendit eri alojen menestyjien tuella. Valitettavasti Antti Herlin ja Peter Vesterbacka eivät ottaneet puheluitani vastaan. Myös ammattitoimittajat kieltäytyivät kirjoittamaan meille loistavaa näkyvyyttä vastaan.” 

“Vastoinkäymisten seurauksena Kapitaali Future pivotoi johtamaan sekasortoa kolumnistikentällä innovaatisin keinoin. Klassisten menestyjien sijaan puheenvuoro annetaan markkinatalouden oppien mukaisesti sille, joka on valmis maksamaan palstatilasta eniten. Näin varmistetaan kolumnin maksimaalinen arvo, eikä tehokkuushäviöitä synny.”

Haastattelija: “Inspiroivaa. Etkö kuitenkin pelkää, että lukijat suhtautuvat kriittisesti tällä tavoin hankittuihin teksteihin?”

Pääomainen: “Tämä ei ole ongelma yksinkertaisesta syystä. Yleinen näkemys kilpailijoiden kolumnisteista on selviytymisharhan uhri.”

Haastattelija: “Voitko tarkentaa?”

Pääomainen: “Harha on yleinen kognitiivinen virhe, jossa henkilön menestyksen syyksi oletetaan tämän tausta tai erityiset ominaisuudet, vaikka todellinen syy menestykseen saattaa olla vain sattumankauppa. Luonnollisesti lukijakunta ei kykene erottamaan taidoillaan menestyneitä kirjoittajia onnekkaista, joten he voivat yhtä hyvin lukea kenen tahansa tulkintoja maailman tilasta.”

Haastattelija: “Vielä viimeinen kysymys markkinoinnin näkökulmasta. Millainen on kohderyhmänne?”

Pääomainen: “Kohderyhmämme ovat kaikki, joiden mielestä talouskeskustelun tulisi pyöriä teknologiayritysten ympärillä. Markkinatutkimus osoittaa, että Kapitaali Future kiinnostaa erityisesti päättäjiä, visionäärejä sekä eri alojen huippulahjakkuuksia – ihmisiä joilla on tulevaisuus. Heille kohdennetusta markkinoinnista voikin olla suoraan yhteydessä minuun.”

Haastattelija: “Kiitos haastattelusta, odotan julkaisua mielenkiinnolla”

Jatka keskustelua:

Miltä näyttää suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tulevaisuus? – haastattelussa professori Roope Uusitalo

Teksti: Mikko Vanhala

Koronaviruspandemia on asettanut merkittäviä rajoituksia yliopistoille. ”Zoom University” aiheuttaa monille motivaation puutetta ja opintojen hidastumista. Rokotusten myötä voi kuitenkin vihdoin alkaa nähdä valoa
tunnelin päässä. Millaisina korkeakoulut palaavat pandemian jälkeen? Ja mitkä muut tekijät vaikuttavat koulutuksen tulevaisuuteen?

Helsingin yliopiston julkistaloustieteen professori Roope Uusitalo arvelee, ettei koronapandemialla tule olemaan kovin suuria pysyviä vaikutuksia korkeakoulutukseen. Hän muistuttaa yliopistoinstituution olevan todella vanha ja selviytyneen pahemmistakin koettelemuksista, pandemioista, nälänhädistä ja sodista.

“Toivon, että palataan takaisin lähes normaaliin, niin kuin tehtiin ennenkin. Verkko-opetus saattaa yleistyä jonkin verran, mutta laajamittaiseen nettiluennointiin tuskin ollaan menossa.”

Uusitalo muistuttaa, että etäopetuksessa on ollut myös hyötyjä ja kenties teknologiaa tullaan jatkossa käyttämään opetuksen tukena enemmänkin. Epäilemättä suurin osa niin perus- kuin korkea-asteen
opiskelijoista kuitenkin palaa mielellään fyysisesti luentosaleihin ja kouluihin.

Professori Roope Uusitalo.

Myös muut tekijät kuin pandemia vaikuttavat oleellisesti koulutuksen tulevaisuuteen. Syntyvyys on Suomessa laskussa ja ikärakenne tulee muuttumaan. Joihinkin koulutusohjelmiin on jo nyt vaikea löytää riittävästi opiskelijoita, ja silti puhutaan uusistakin korkeakouluista, viimeksi Seinäjoelle ehdotetusta yliopistokeskuksesta. Onko Suomessa jo nyt liikaa yliopistoja?

“Aiemmin olin sitä mieltä, että Suomessa on liikaa korkeakouluja ja että tiede kärsii pirstaloitumisesta pieniin yksiköihin, joissa on vaikea tarjota kunnollista opetusohjelmaa. Olen kuitenkin muuttanut mielipidettäni, koska lähellä olevalla korkeakoululla on paljon vaikutusta koko alueeseen. On myös empiiristä näyttöä siitä, että lähellä oleva korkeakoulu kasvattaa alueen nuorten todennäköisyyttä päätyä yliopistoon.”

Uusitalo muistuttaa myös, että korkeakoululla on olennainen vaikutus kaupungin luonteeseen ja elämään, sillä vaikkapa Jyväskylän tai Joensuun houkuttelevuus asuinalueena olisi pienempi ilman yliopistoa. Hänen mukaansa yliopistoja ei tällä hetkellä ole liikaa. Myös ammattikorkeakouluille on sijaa suomalaisessa
koulutusjärjestelmässä.

”Kun ammattikorkeakouluja perustettiin, mietittiin olisiko parempi kasvattaa kandiohjelmien opiskelijamääriä ja siten luoda aidosti kaksivaiheinen tutkinto. Ammattikorkeakoulut ovat kuitenkin
löytäneet paikkansa korkeakoulujärjestelmässä: on tarvetta myös käytännöllisemmin suuntautuneelle korkea-asteen koulutukselle, jota ammattikorkeakoulut edustavat.”

Monissa maissa, kuten Englannissa ja Yhdysvalloissa, opiskelijat siirtyvät jo kanditutkinnon suorittamisen jälkeen työelämään ja mahdollisesti palaavat myöhemmin maisteriohjelmiin. Suomessa työelämään siirrytään yleensä vasta maisteritutkinnon jälkeen. Olisiko Suomessa syytä nopeuttaa työelämään siirtymistä uudistamalla tutkintorakennetta?

Uusitalon mukaan tässä kyse on enemmänkin pätevyysvaatimuksista, jotka ovat osin lakisääteisiä: esimerkiksi moniin julkisiin virkoihin, kuten opettajaksi, vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Joitain etuja voitaisiin mahdollisesti saavuttaa laskemalla pätevyysvaatimuksia, mutta Uusitalo ei näe, että tällainen muutos tapahtuisi ainakaan kovin nopeasti. Tärkeää on myös se, millaisia taitoja kandi- ja maisteriohjelmat opettavat.

Oman haasteensa yliopistolle asettavat myös tuplatutkinnot. Uusitalo kokee joidenkin tuplatutkintojen olevan siinä mielessä turhia, että yliopistojen pitäisi pystyä ennemminkin tarjoamaan mahdollisuuksia sisällyttää eri alojen opintoja tutkintoihin.

”Voitaisiin luoda vaikkapa taloustieteestä kiinnostuneille insinööreille suunnattu moduuli, jonka voisi suorittaa erikseen tarvitsematta hakea tutkinto-opiskelijaksi.”

Uusitalo mainitsee hyvänä esimerkkinä MBA-tutkinnon, joka on yliopiston järjestämä ja usein yritysten maksama liiketoimintaosaamisen paketti, joka tarjoaa täydennyskoulutusta esimerkiksi yritysten johdolle. Tällaisia koulutuksia voisi hänen mielestään olla muillekin aloille: tutkintoa pienempiä kokonaisuuksia, jotka tarjoavat eri alojen asiantuntemusta niin vielä opiskeleville kuin jo työelämässä oleville.

Korkeakoulutuksessa tulisi olla myös kannustimia, jotka tukevat opiskelijoiden valmistumista ja siirtymistä työelämään yliopistolle ”roikkumaan” jäämisen sijasta. Uusitalon mielestä pienet lukukausimaksut voisivat toimia kannustimena, mutta parempi keino olisi opintolainajärjestelmän uudistaminen.

”Joissain tilanteissa opintolainahyvitys kannustaa jopa pitkittämään opintoja, koska aikarajat ovat vähän liian lepsuja.”

Millaisen järjestelmän Uusitalo suunnittelisi nykyisen tilalle?

”Vapaasti suunniteltuna poistettaisiin opintolainan hyvitys ja sidottaisiin lainan takaisinmaksu englantilaisen järjestelmän tapaan valmistumisen jälkeisiin tuloihin. Jos sattuisi niin, ettei saa koulutusta vastaavaa työtä, ei opintolainaa tarvitsisi maksaa täysimääräisenä takaisin. Se antaisi ihmisille turvaa ja uskallusta lainan nostamiseen.”

Tuloihin sidottu opintolainamallikaan ei välttämättä olisi täydellinen. Ruotsissa järjestelmästä luovuttiin vuonna 2001, kun havaittiin sen muistuttavan joissain tapauksissa veroa ja siten aiheuttavan
kannustinongelmia (Regeringens proposition 1999/2000:10 sekä Uusitalo 2016).

Viime vuosina korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa on ollut voimakas trendi todistusvalintakiintiöiden kasvattamisen suuntaan. Julkisessa keskustelussa on esitetty paljon mielipiteitä sekä todistusvalintojen että pääsykokeiden puolesta, mutta empiiristä tutkimusta on vasta vähän.

Uusitalo nostaa esille Palkansaajien tutkimuslaitoksen Hannu Karhusen ja Tuomo Suhosen sekä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Tuomas Pekkarisen ja Tuomo Virkolan kiinnostavan seurantatutkimuksen opiskelijavalinnan uudistuksen vaikutuksista, jonka lähtökohdista ja menetelmistä voi lukea lisää täältä. Tuloksia joudutaan kuitenkin vielä odottelemaan, sillä todistusvalinta on vielä melko uusi järjestelmä ja kokonaisvaikutukset nähdään paremmin vasta opiskelijoiden valmistuessa ja siirtyessä työelämään.

Uusitalo arvelee todistusvalinnan helpottavan hakijoiden ja opiskelupaikkojen kohtaamista. Pääsykoevalinnassa voi hakea tosissaan vain yhteen tai kahteen paikkaan, sillä useampiin pääsykokeisiin valmistautuminen saman kevään aikana on vaikeaa. Todistusvalinnassa hakijat saattavat päästä useammin
kakkos- ja kolmosvaihtoehtoihinsa, vaikka paikka ensisijaisessa hakukohteessa jäisikin saamatta.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän erityispiirre on valmennuskurssit, jotka saattavat aiheuttaa epätasa-
arvoa pääsykoevalinnassa. Jopa tuhansien eurojen hintaiset palvelut eivät ole kaikkien hakijoiden saatavilla, kuten julkisessa keskustelussa usein korostetaan. Valmennuskurssien luonne tulee eittämättä muuttumaan, mikäli todistusvalinnat lisääntyvät eri aloilla.

Ylioppilaskirjoitusten hyöty on myös se, että ne ovat kaikissa lukioissa samat, toisin kuin pääsykokeet, jotka vaihtelevat vuosittain, aloittain ja jopa yliopistoittain.

”Ylioppilaskirjoitukset ovat valtakunnallisesti standardoiduissa olosuhteissa järjestettyjä kokeita, joiden tekemiseen ja tarkastamiseen käytetään paljon resursseja, joten on yksinkertaisesti tehokasta käyttää tätä koetta sen sijaan, että järjestetään uusi koe.”

Miltä suomalainen korkeakoulujärjestelmä kokonaisuutena tulee näyttämään vuonna 2041?

”Tässä kohtaa käyttäisin taloustieteilijäviisautta: maailma muuttuu hitaasti. Kun mietitään, miltä suomalainen korkeakoulujärjestelmä näytti vuonna 2001 [verrattuna nykyhetkeen], ei muutos ole valtavan suuri. Järjestelmä näyttää melko samalta kuin nytkin. Tyypillisesti kehitys on suhteellisen hidasta, ja luultavasti suomalainen koulutus näyttää 20 vuoden päästä vain hieman erilaiselta kuin nyt. Opetusteknologia kehittyy, verkko-opetus saattaa lisääntyä ja yliopistot saattavat yhdistyä tai uusikin saattaa syntyä. Yliopisto on vanha idea ja Helsingin yliopistokin jo lähes 400 vuotta vanha. Kyllä tämä aika vakaa instituutio on.”

Jatka keskustelua:

Konkursseja ja tyytymättömiä opiskelijoita – koronapandemia koettelee yliopistoja ulkomailla

Analyysi | Teksti: Veikko Uusitalo

Koronapandemialla on suuria vaikutuksia yliopistojen toimintaan Suomen lisäksi myös ulkomailla. Monet yliopistot ovat taloudellisissa vaikeuksissa pandemian takia. Luentosalit ovat tyhjentyneet, ja etäopetukseen siirtyminen uhkaa opiskelijoiden jaksamista ja mielenterveyttä. Millaisia vaikutuksia pandemialla on ulkomaisten yliopistojen tulevaisuuteen?

Pandemia on aiheuttanut taloudellisia ongelmia monille yliopistoille. Hakijoiden määrä on vähentynyt monessa paikassa maailmantilanteen takia, ja etenkin vaihto-opiskelijoiden määrä on romahtanut. Yliopistoja voivat uhata myös huonon taloustilanteen aiheuttamat budjettileikkaukset. Vaarassa ovat etenkin pienet yksityiset yliopistot ja ne, joilla suuri osuus tuloista tulee vaihto-oppilailta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eräät pienet korkeakoulut ovat jo joutuneet sulkemaan ovensa tai yhdistymään muihin kouluihin. Näihin kuuluu esimerkiksi 174-vuotias Illinoisin osavaltiossa sijaitseva MacMurray College, joka sulkeutui keväällä 2020. Sulkemisten taustalla on usein koronan lisäksi myös entuudestaan huono taloustilanne.

Pienten yliopistojen yhdistymisiä ja jopa sulkemisia tullaan luultavasti näkemään lisää, mutta mitään yliopistojen massasulkemisia ei näytä olevan tulossa. Etenkään suuret ja maineikkaat yliopistot eivät ole vaarassa. Pandemian päättyminen ja normaaliin opiskelijaelämään palaaminen luultavasti lisäävät yliopistoihin hakijoiden ja vaihto-opiskelijoiden määrää nopeasti, mikä on lupaavaa korkeakoulujen taloustilanteen kannalta. Monet vanhat yliopistot ovat myös selvinneet pahemmastakin: esimerkiksi 1300-luvun ruttoepidemia, joka tappoi arviolta 45-50 prosenttia Euroopan väestöstä, pakotti Euroopan 30:stä yliopistosta vain 5 sulkemaan ovensa.

Opiskelijoiden kasvanutta stressiä ja mielenterveysongelmia on käsitelty mediassa Suomen lisäksi myös muualla maailmassa, muun muassa Saksassa, Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Tilanteeseen vaikuttaa erityisesti sosiaalisten kontaktien puute. Lisäksi etäopetus koetaan usein työläämmäksi ja raskaammaksi kuin normaali lähiopetus, ja monien opiskelijoiden työllistymisnäkymät ovat heikot maailmantilanteen takia. Samansuuntaisiin päätelmiin ovat tulleet myös aiheesta tehdyt tutkimukset. Esimerkiksi Ljubljanan yliopiston tutkimuksessa syksyltä 2020 tutkittiin yli 30000 opiskelijaa 62 eri maasta. Tutkimuksessa todettiin, että opiskelijoiden suurimmat huolenaiheet olivat heidän tulevat uransa ja opintonsa, ja he kokivat olonsa turhautuneeksi ja ahdistuneeksi.

Etäopetuksesta on esitetty erilaisia näkemyksiä. Osa näkee etäopetuksen myönteisenä, ja onkin todennäköistä, että etäopetus tulee yleistymään. Se sopii etenkin massaluentojen tyyppisiin opetustapoihin, joissa interaktiivisuus ei ole keskiössä. Interaktiivisuus ja keskustelu ovat kuitenkin oppimisen kannalta keskeisiä, ja vaikuttaa siltä, että niiden toteuttaminen on hankalampaa etäopetuksessa. Ennen koronapandemiaa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että opiskelijoiden osallistuminen ja aktiivisuus on vähäisempää etä- kuin lähiopetuksessa. Lisäksi lähiopetuksen yhteydessä tapahtuvat sosiaaliset kontaktit ovat opiskelijoiden motivaation, oppimisen ja mielenterveyden kannalta tärkeitä. Kuten Suomessa, myös ulkomailla monet opiskelijat ovat tyytymättömiä etäopetukseen, ainakin siinä muodossa kuin se on pandemian aikana toteutettu. Esimerkiksi australialaisen korkeakouluista vastaavan viraston TESQA:n raportin mukaan jopa puolet Australian yliopisto-opiskelijoista olivat tyytymättömiä yliopistojen etäopetukseen koronapandemian aikana. On siis selvää, että lähiopetus ei ole tulevaisuudessa poistumassa yliopistoista.

Pandemia voi vaikuttaa myös tutkimukseen. Heikentynyt taloustilanne voi vähentää tutkimusten rahoitusta ja siten hankaloittaa tutkimusta. Maailmantilanne voi myös siirtää tutkimuksen painopisteitä: suurempi osa tutkimuksista voi kohdistua aiheisiin, joita pidetään yhteiskunnan kannalta erityisen tärkeinä ja ajankohtaisina. Tällaisia aiheita ovat erityisesti koronavirus ja siihen liittyvät ilmiöt. Esimerkiksi Nature-lehdessä on kirjoitettu siitä, kuinka virukseen keskittyminen voi uhata muiden alojen tutkimusta. Maailmanlaajuisilla kriiseillä on aiemminkin ollut tapana vaikuttaa tutkimusaiheisiin. Samaan tapaan kuin esimerkiksi toinen maailmansota lisäsi keskittymistä fysiikkaan ja insinööritieteisiin, myös koronapandemia voi lisätä kiinnostusta ja rahoitusta tartuntatauteihin liittyvään tutkimukseen myös pidemmällä aikavälillä.

Koronan vaikutus yliopistoihin ulkomailla lienee samankaltainen kuin Suomessa: lyhyellä aikavälillä vaikutukset ovat huomattavia, mutta pitkän aikavälin vaikutukset jäävät melko pieniksi. Pandemian jälkeen opiskelijat palaavat luentosaleihin, mutta kenties harvemmin kuin ennen. Etäopetus luultavasti yleistyy, jolloin lähiopetuksessa voidaan keskittyä massaluentojen sijasta interaktiiviseen opetukseen. Kriisin päättyminen luultavasti parantaa korkeakoulujen taloustilannetta nopeasti. Pandemia vaikuttaa tutkimusaiheisiin, mutta tämäkään vaikutus tuskin jää ikuiseksi. Tulevaisuuden yliopistot ovat onneksi muutakin kuin koronatutkimuksia ja Zoom-luentoja.

Jatka keskustelua:

Suoraan syvään päätyyn – Research track opiskelijoiden silmin

Yksi Helsinki Graduate School of Economicsin tavoitteista oli kaksinkertaistaa valmistuvien taloustieteen tohtorien määrä. Tämän edistämiseksi perustettiin muun muassa Research Track eli tutkimuksen opintosuunta, jonka tarkoituksena on valmistaa opiskelijoita jatko-opintoihin. Vasta syksyllä 2018 käynnistyneen ohjelman lopulliset ansiot paljastuvat vasta vuosien päästä, mutta mitä sanovat linjan opiskelijat?

Salaperäisestä maisterioptiosta on liikkeellä vain vähän tietoa. Heikko viestintä on johtanut siihen, että merkittävä osuus linjan maineesta opiskelijoiden keskuudessa muodostuu Jodelin anonyymeistä tunteenpurkauksista sekä anekdooteista. Pyrimme selvittämään, miten opintoihin todella suhtaudutaan.

Mistä opintosuunnassa on kyse?

Kun Helsinki School of Economics julkistettiin, vedottiin vahvasti siihen, että Suomi tarvitsee lisää kotimaisia taloustieteen huippuosaajia. Erityisesti sen hetkinen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen toi vahvasti esiin huolensa siitä, että makrotaloustieteen ymmärrys päätöksenteossa on liian heikolla tasolla. Lisää laadukasta tutkimusta ja sen tekijöitä pyrittiin löytämään perustamalla keskukseen myös tutkimuksen opintosuunta.

Ero perinteisen ja tutkimuksen opintosuunnan kanssa syntyy erilaisesta opintokokonaisuudesta. Tutkijalinjalla aloitetaan tohtoriohjelman ensimmäisen vuoden opinnot suoraan maisteriin siirryttäessä. Tutkielma ja vapaavalintaiset opinnot ovat yhteisiä, mutta tutkijalinjaan kuuluu vähemmän valinnaisia opintoja. Vuosittain tutkimuksen opintosuuntaan valitaan maksimissaan viisitoista opiskelijaa, jotka ylittävät painotetun keskiarvon asettaman minimirajan.

Kapitaalin teettämässä kyselyssä (n=7) linjan opiskelijat nostivat suurimmaksi haasteekseen rajun siirtymän kandiohjelman opinnoista jatko-opintoihin. Eräs vastaajista kuvaili siirtymän haasteita: ”kuin menisi yliopistolle suoraan tekemään maisterin ilman kandia.” 

Kapitaalin keräämästä rajustakin kritiikistä huolimatta suurin osa vastaajista on kohtuullisen tyytyväinen linjaan, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena. Erityisesti kandidaatin tutkinnon ja tutkijamaisterin yhdistävän väliaskeleen puute kuitenkin turhauttaa monia. Yleinen kokemus on, että akateemiset taidot ja matemaattinen osaaminen ovat jäljessä jo ennen kuin opiskeleminen on edes alkanut. Eräs vastaajista kertoo kokevansa, että linjan valinnasta rankaistaan motivoituneita opiskelijoita, jotka jäävät omilleen uuden työmäärän edessä.

Siis mikä “dynaaminen optimointi”?

Kurssien esitietovaatimukset ovat monille arvoitus. Vaikka runkokurssien koetaan valmistavan linjalle kohtuullisen hyvin, on esitiedoissa myös puutteita, joita on vaikeaa paikata ennakkoon. Esimerkiksi ekonometrian sekä makrotalouden mallien tuntemus pelkän kandin pohjalta koetaan erittäin haastavaksi. 

Opiskelijan näkökulmasta on kannustavaa, että taloustieteen asiantuntijoille on kysyntää. On sekä lahjakkaiden opiskelijoiden, että päättäjien etu tarjota tutkijalinjan kaltainen reitti jatko-opintoihin. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin myös siltä, ettei kokonaisuus ole vielä opiskelijan näkökulmasta koherentti. Jatko-opinnot on pikemminkin liimattu syventävien tilalle, ilman tukevaa siltaa kanditutkinnosta.

Samaan aikaan linjalle hakevien opiskelijoiden näkökulmasta on vaikeaa tietää, millaisin opintokokonaisuuksin hakuun kannattaisi valmistautua. Eräs vastaajista “ei olisi selvinnyt ilman ylimääräisiä matikankursseja.” Koska kummaankaan tutkinnon runko tulee tuskin joustamaan, voisi linjasta kiinnostuneita opiskelijoita vähintäänkin ohjata vapaavalintaisten kurssien suuntaan, joista olisi hyötyä tällä reitillä.

Tällä hetkellä on epäselvää, kuinka paljon koronatoimet vaikuttavat kyseisiin kokemuksiin. Tiedotteiden mukaan Helsinki GSE pyrkii myöskin saavuttamaan tavoitellut vakanssien määrät vuoteen 2022 mennessä, mikä saattaa muuttaa opiskelijoiden saamaa tukea opintoihin. 

Vastuunvapautus: Jutun ovat valmistelleet kandivaiheen opiskelijat. Epätarkkuuksista ja virheistä voi olla yhteydessä toimitus@kapitaali.fi

Jatka keskustelua:

Toiveuusinta: Kysy Kultilta

Toiveuusinta on uusi palsta, jossa herätetään yhden lehden ajaksi vielä kerran henkiin jo kuopattuja palstoja. Ensimmäisenä palstalla nähdään takavuosina suureen suosioon noussut Kysy Kultilta -palsta.

Vastaukset: Klaus Kultti

1. Jos pääoman tuottavuuden kasvu säilyy nopeampana kuin työn, onko rationaalisempaa pyrkiä kouluttautumaan vai etsimään rikas kumppani?

VAROITUS: SISÄLTÄÄ MATERIAALIA, JOSTA LOUKKAANTUMINEN VAATII MERKITTÄVIÄ PONNISTUKSIA; AMATÖÖRIEN EI KANNATA.

Kysymys on tyypillinen punainen silli (aringa rossa) tai kuten Suomessa on perinteisesti sanottu punainen herrinki unohtamatta viimeaikaista kehitystä, jossa myös sanonta punainen silakka tunnetaan. Haluan korostaa, että tässä ei mitenkään vihjata, että silakat olisivat punaisia ei sen puoleen sinimustiakaan, mutta ennen kaikkea haluan korostaa, että edes ajatuksen tasolla, muista tasoista puhumattakaan, en halua lukijan ajattelevan, että kaikki punaiset ovat silakoita. Monet parhaista ystävistäni ovat punaisia, mutta heissä ei ole mitään silakkaan vivahtavaakaan. Toivottavasti olen nyt tehnyt selväksi, että tässä ei pyritä leimaamaan ketään ihmis- eikä silakkaoletettua, mutta totean vielä väärinkäsitysten ja ennen kaikkea niistä seuraavien tuomioiden välttämiseksi, että minä en ole tätä kirjoittanut.

Kuten edellä lyhyesti osoitin, kysymys on niin sanottu ei-kysymys, koska vastaus siihen olisi aivan sama, vaikka pääoman tuottavuuden kasvu ei säilyisi nopeampana kuin työn. Asiaintilasta riippumatta rationaalisempaa (käytän käsitettä kansanomaisessa mielessä koska kyseessä on binäärinen, tuttavallisemmin 0-1, erottelu ja päätökset ja päättäjät joko ovat rationaalisia tai eivät ole ja rationaalinen-ilmaisun komparatiivi, vaikka onkin kieliopillisesti varsin pätevä, ei taloustieteen paradigmassa ole merkityksellinen) on pyrkiä etsimään rikas kumppani. Tämä tietysti oletuksella, että rikkaan kumppanin varallisuudesta tietty osa, esimerkiksi puolet siunaantuu, (käytän tässä uskontoon viittaavaa ilmaisua siunaantua implikoimatta mitään uskonto, tai sen puoleen uskonnottomuutta, ainoastaan kielellisenä tehokeinona lukijan viihdyttämiseksi; samoin esimerkiksi edesmennyt isoäitini hoki jatkuvasti ”sussiunakkoon”) kumppanin löytäjälle. Tulos on tuttu lukuisista uusklassisista malleista, mutta siihen on helppo päätyä aivan normaalilla, tosin yhteiskuntatieteissä poikkeuksellisella, johdonmukaisella ajattelulla. Jos kaikki pyrkivät etsimään rikasta partneria pääoman muodostuminen taloudessa hiipuu ja siitä tulee entistä niukempi resurssi. Tällöin sen arvo nousee; tätä kai kysymyksessä mainittu kasvun säilyminen tarkoittaa.

Taloustieteen viisauksiin vain pinnallisesti perehtyneet parahtanevat nyt, että eikö tällaisessa tilanteessa kannata ryhtyä kouluttautumaan, koska, jos ei muuta, niin uuden pääoman luominen on nyt kannattavaa ja se onnistuu koulutuksella ja uusilla ideoilla. Mutta, nyt taloustieteen kurinalaisuus näyttää voimansa, kysymyksessä edellytettiin, että pääoman tuottavuuden kasvu SÄILYY nopeampana kuin työn. 1nkertaisessa taloustieteellisessä mallissa tämä on mahdollista vain, jos suurin osa talousyksiköistä etsii rikasta partneria pikemminkin kuin kouluttautuu.

Tämä viisaus on yleistettävissä niin, että optimaalinen käyttäytyminen on etsiä lukuisia rikkaita partnereita, ei siis puolisoita, koska sanan etymologia on puoli ja kokonaisuudessa voi olla vain kaksi puolikasta (tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö sukupuolten moninaisuus olisi mahdollista; perinteisesti sukupuolia on kaksi, kaksi kertaa puoli on yksi ja sukupuolen mitta yhteiskunnassa oli yksi. Mutta kuten muistamme mittateoriasta, mittoja on monenlaisia ja vaikka yksikkövälin Lebesguen mitta on yksi (=1), jotkut välin osajoukot ovat ei-mitallisia; voimme helposti postuloida (postulointi on helppoa) yksikkövälille mitan, joka ottaa huomioon joukkojen moninaisuuden sulkematta yhtäkään pois luopumalla valintaaksioomasta, jolloin kaikki välin osajoukot ovat mitallisia. Nykyään sukupuolia on paljon enemmän ja aivan esimerkinomaisesti, ettei tämä jää vain teoreettiseksi pohdinnaksi, voimme olettaa, että niitä on 32. Tällöin yhteiskunnan sukupuolen mitta on 32 kertaa puoli eli 16. Tämä on viisitoistakertainen kasvu, minkälaisiin lukuihin ei yhteiskuntatieteissä ole kovinkaan usein päästy.)

Taloustieteellisessä kirjallisuudessa on jo aikaa sitten ymmärretty, että erottelu pääoman ja työvoiman välillä ei ole mielekäs. Pääoma on viivästettyä kulutusta ja niin on myös koulutus. Jokainen joka kouluttautuu jättää käymättä töissä ahnehtiessaan tulevaisuuden tuottoja eli jättäessään kuluttamatta. Partnerien etsiminen vie voimavaroja ja rationaalinen toimija pyrkii välttämään voimavarojen hukkaamista. Niinpä etsimistä on järkevintä suorittaa siellä, missä on ihmisoletettuja, jotka viivästävät kulutustaan; heistä tulee rikkaita. Yksi hyvä paikka tähän on valtiotieteellisen tiedekunnan taloustieteen oppiaine. Huolellinen etsintä on tuloksellista vain, jos on saanut opinto-oikeuden. Jokainen näin pariutunut/moniutunut on onnellisempi kuin satunnaisesti partnereita etsinyt. Oppiaineen sisäisesti pariutuneet/moniutuneet jakavat yhteisen, ja tieteellisesti oikeaksi todistetun, maailmankuvan ja voivat pohtia kaikkia itselleen tärkeitä yhteiskunnallisia ilmiöitä yhteisen paradigman pohjalta.

2. Millaisen mikromallin optimiratkaisu on, että kuluttaja valitsee shortsit ja sandaalit sisältävän hyödykekorin vuodenajasta riippumatta?

Olemme tärkeän kysymyksen äärellä. Jopa teoreetikkojen on tunnustettava, että ihmisiä on erilaisia. On sellaisia, joiden hyödykekori on iso; sinne mahtuu kamaa ja tyypillisesti nämä ihmiset kulkevatkin kaupungilla valtavien kantamusten kanssa. On untuvatakkia, saappaita ja muhkeita neuleita. Se on tyylitön ja epämiellyttävä näky. Toisilla on pieni hyödykekori. Sinne ei mahdu paljon, mutta kuitenkin kaikki tarpeellinen kuten shortsit ja sandaalit. Nämä ihmiset eivät aiheuta esteettisiä ulkoisvaikutuksia (negatiivisia), vaan käyskentelevät kaupungilla tyylikkäästi korissaan vain vähän tilaa vievät (ja egoloogiset) shortsit ja sandaalit. He ovat hyviä kuluttajia ja aivan erinomaisia ihmisiä.

Edellä kuvattiin aavistuksen mekaanisesti sandaali-shortsi-hienoston ja paksuvaate-alhaiston eroa. Yhteiskunnallisesti, ja taloustieteen kannalta mielenkiintoisesti, kyseessä on myös signalointi. Signalointihan yleensä johtaa valtavaan määrään tasapainoja ja jopa yhteiskuntatieteiden tsaari, taloustiede, on vaikeuksissa, kun pitäisi selvittää, mitkä ovat ilmiön empiirisesti kiinnostavat (relevantit kuten maailmanpolitiikan oppiaineessa sanotaan) seuraukset (implikaatiot kuten sosiologiassa sanotaan). Ihminen (ja tässä viitataan koko ihmisolemuksen holistiseen kokonaisuuteen ihmiseen biosähköisenä psykofyysisenä olentona, jonka moninaisuudesta, arvoituksellisuudesta ja käsittämättömyydestä maailmankirjallisuus paljastaa vain vähäisen pintaraapaisun, nykyisen pintakerroksen alta pilkistävän heikon heijastuksen todellisesta syväolemuksesta), joka pukeutuu nuttuun ja kenkiin ja pitkiin housuihin ja kauluspaitaan pimittää kanssaihmisiltään tärkeitä seikkoja.

Kuten tunnettua ihmisten saniteettitajun aste vaihtelee. Suurimmat törkimykset peittelevät leväperäisyyttään hajusteilla ja ennen kaikkea verhoamalla saastaisen kehonsa peittäviin ja odöörin leviämistä estäviin pukimiin. Ehkä konkreettinen esimerkki selventää. Professori, (en ota kantaa voi olla makrotaloustieteen tai ekonometrian) on tehnyt useita päiviä etätöitä (tosiasiassa katsonut suomalaiseen uskonnolliseen perinteeseen sopimattomia elokuvia, jollei jopa itse tehnyt niitä en halua mennä 1tyiskohtiin mutta kyseessä on varsin kammottava, käsittääkseni yleisen syytteen alainen toiminta) ja on hikinen ja visvainen. Hänen täytyy tulla työpaikalle ja mitkä ovatkaan vaihtoehdot. Rasittava ja voimia vievä peseytyminen, itsensä hankaaminen puhtaaksi (tässä tapauksessa vain fyysinen puhtaus on saavutettavissa) tai näppärä ja nopea pukeutuminen pitkiin housuihin, umpikenkiin ja pitkähihaiseen puseroon. Ihmisen saniteettitaju on kuin moraali; sitä joko on tai ei. Korkean saniteettitajun ihmiset arvostavat kanssaihmisiään, pukeutuvat shortseihin ja rantaläpsyköihin ja sitoutuvat näin korkeisiin hygieenisiin standardeihin. Kyseessä on myös preferensseistä riippumaton tapa signaloida saniteettitajua.

3. Sietääkö kansa?

Ei siedä ja juuri tästä syystä kutsun kaikki (=koko kansa) eduskuntatalon portaille Voiton päivänä 14.2. 2022. Siellä järjestäydymme kahden dosentin johdolla Pohjoismaiseksi myötähäpeän liikkeeksi, jonka tavoite on oppia ja edistää sietämistä. Vaikka tämän muutoksen on loppujen lopuksi lähdettävä jokaisen kohdalla omasta halusta, olemme kahden dosentin kanssa päätyneet siihen, että muodollinen järjestäytyminen ja julkinen ongelman tunnistaminen edistää sen ratkaisua niin sietämätöntä kuin se onkin.

Lumiukko 1
Lumiukko 2

4. Kumpi näistä lumiukoista voittaa KTTO:n lumiukkokisan ja miksi?

Koska kysymyksessä ei ole kerrottu, millä tavalla lumiukot kisailevat, mitkä ovat niiden valintajoukot ja tavoitteet, käytän uusklassista menetelmää ja rakennan mallin tekemällä oletuksia ongelman huonosti määritellyistä piirteistä. Ensiksi oletan, että lumiukot eivät varsinaisesti kisaile, vaan KTTO:n opiskelijat kisailevat äänestämällä suosikkiukkoaan (pahoittelen sukupuolittamisesta väistämättä seuraavaa toiseuttamista, mutta jatkan ukkomaisella linjalla, koska uskon avarakatseisen lukijan antavan tehtävän laatijoille anteeksi, tai ainakin ymmärtävän, stereotyyppisen näkemyksen lumiolennoista; tämä johtunee yhteiskuntatieteellisen koulutuksen vajavaisuudesta, tilanne varmasti korjautuu maisterin tutkinnon myötä) ja voittaja on eniten ääniä saanut ukko (anteeksi).

Jotta kysymykseen voi antaa hyvin perustellun vastauksen, on alkajaisiksi arvioitava ukkojen (anteeksi) hyvyyttä. Mutta milloin ukko (anteeksi) on hyvä? Lähestyn ukkoja (anteeksi) puhtaasti esteettiseltä kannalta. Ukko (anteeksi) ykkönen tuo mieleen kirjailijan, joka sivuuttaen ikävät, vastenmieliset, surullisella todellisuudellaan ihmetyttävät luonteet, kiintyy vain inhimilliseltä arvoltaan yleviin, joka ikuisesti vaihtuvien muotojen suuresta myllerryksestä on valinnut muutamia harvoja poikkeuksia, joka ei kertaakaan ole luopunut soittimensa korkealentoisuudesta, joka ei kertaakaan ole laskeutunut viheliäisten, vähäpätöisten lähimmäistensä luo, vaan on maahan kajoamattakaan heittäytynyt kokonaan siitä loitolla oleviin ylevien olentojen helmaan.

Ukko (anteeksi) kakkonen sen sijaan tuo mieleen kirjailijan, jonka osa ja kohtalo on toisenlainen, kirjailijan joka on rohjennut loihtia esiin kaiken sen, mikä on joka hetki edessämme, mutta jota välinpitämättömät silmät eivät näe, loihtia esiin kaiken sen hirvittävän mudan, pikkumaisuuksien mudan, joka on ryvettänyt elämämme, koko sen kylmien, pirstoutuneiden, jokapäiväisten luonteiden pohjimmaisen kuilun, joita maallisen vaelluksemme, väliin katkeran ja ikävän vaelluksemme, tie vilisee ja lahjomattoman taltan rajulla voimalla uskaltanut veistää ne ilmi, räikeän alastomana kansan nähtäväksi.

Kumpikin ukko (anteeksi) on siis esteettisessä mielessä yhtä hyvä ja todennäköisyys, että KTTO:n opiskelija pitää yhtä ukkoa (anteeksi) parempana kuin toista on puolikas. Olettakaamme yksinkertaisuuden vuoksi, että äänestykseen osallistuvia KTTO:n opiskelijoita on satakahdeksan (108) ja olettakaamme että heistä tasan 54 kannattaa ukkoa (anteeksi) yksi ja 54 ukkoa (anteeksi) kaksi. Olettakaamme lisäksi, että jos opiskelijan suosikki voittaa äänestyksen hän saa ykkösen verran hyötyä (von Neumann-Morgenstern). Ja aivan lopuksi olettakaamme vielä, että äänestykseen liittyy kustannus, joka on suuruudeltaan 0.1 hyöty-yksikköä (von Neumann-Morgenstern).

Mutta mitä kummaa? äänestyksestähän on näillä oletuksilla tullut peli; kannattaako äänestää vai ei riippuu siitä, mitä muut tekevät. Ei muuta kuin pelin tasapainoja ratkomaan. Huomataan ensiksi, että jos kukaan ei äänestä, voittaja ratkeaa lantinheitolla, koska kumpikin ukko on saanut yhtä monta ääntä ja näin kunkin opiskelijan odotettu hyöty on puolikas. Tämä ei ole tasapaino, koska jos joku opiskelija päättää äänestää hänen äänensä ratkaisee ja hänen hyötynsä on 1 − 0.1, puolikasta suurempi luku. Jos taas kaikki äänestävät on hyvin epätodennäköistä, että tietyn opiskelijan ääni on ratkaiseva ja hänen kannattaa jättää äänestämättä. Näin hän säästää 0.1.

Tämä päättely johtaa siihen, että puhtaissa strategioissa ei ole tasapainoja, joten ratkaisemme sekastrategiatasapainon. Siinä kukin opiskelija äänestää todennäköisyydellä p. Tämä on helppoa, vaikka en enää muistakaan kaikkia lukion päässälaskusääntöjä. Tarkastellaan yhtä opiskelijaa ja lasketaan hänen hyötynsä, kun hän ei äänestä ja sitten kun hän äänestää ja pakotetaan nämä yhtä suuriksi. Yhtälöstä voimme ratkaista tasapainotodennäköisyyden. Tasapainoyhtälö näyttää seuraavalta (hyöty äänestämisestä ja sen vastakohdasta on asetettu yhtäsuuriksi ja sitten yhtalöä on manipuloitu)

\sum_{h=1}^{53} \binom{53}{h}p^h(1-p)^{53-h}\binom{54}{h}p^h(1-p)^{54-h} + (1-p)^{53}(1-p)^{54} + \\ \nonumber

\sum_{h=0}^{53} \binom{53}{h}p^h(1-p)^{53-h}\binom{54}{h+1}p^{h+1}(1-p)^{54-h-1} \frac{1}{2} - \\  \nonumber

\sum_{h=0}^{53} \binom{53}{h}p^h(1-p)^{53-h}\binom{54}{h}p^h(1-p)^{54-h} \frac{1}{2} - \\ \nonumber

0.1 = 0

ja kuten mainitsin lukiosta on sen verran pitkä aika, että joudun käyttämään Mathematicaa tasapainosuureen määräämiseksi.

Voi jumalan pyssy, näyttää siltä, että tasapainoja on enemmän kuin yksi. Esimerkiksi äänestystodennäköisyys p = 0.177045 toteuttaa yhtälön samoin kuin p = 0.822955 Tämä tekee kysymykseen vastaamisen mahdottomaksi, kyseessähän on lähinnä ennustaminen. Siinä taloustieteilijät eivät ole hyviä. Mutta eipä hätää. Odotetaan vain kunnes äänestys ukkojen (anteeksi) paremmuudesta on käyty. Kun tulos on selvillä, voimme kääntyä politiikan tutkijoiden puoleen ja he selittävät, mistä tulos johtuu.

Päätoimittajan kommentti: Yllä olevan tulkinnan hengessä KTTO:n hallitus suoritti äänestyksen. Voittajaksi ylsi tiukan äänestyksen päätteeksi lumiukko 2. Onnea voittajille!

Lumiukkokisan voittaja.

Voittajaan otetaan yhteyttä palkinnon jakamiseksi.

Jatka keskustelua:

Ennusteet, meteorologia ja taloustiede – haastattelussa Anniina Valtonen

Haastattelu | Teksti: Eino Haajanen

Matemaattisia opintoja Kumpulassa, empiirisistä havainnoista koostettuja ennusteita, suuren yleisön kiinnostusta tieteenalan tuottamiin tuloksiin. Kuulostaa kovin tutulta. Kyseessä ei kuitenkaan ole taloustiede vaan meteorologia. Ilmatieteen laitoksen ja Yleisradion meteorologi Anniina Valtonen kertoo lisää sään ennustamisesta ja meteorologiasta.

”Nämä kaikki havainnot syötetään tietokoneeseen, ja niistä luodaan mallin alkuhetki. Näin saadaan arvot erilaisille kaavoille, joilla kuvataan ilmakehän liikettä. Sitten kone lähtee raksuttamaan – kaavoilla kuvaamaan, mitä tapahtuu, kun aikaa kuluu eteenpäin.”

”Kun parametrit on syötetty ja supertietokoneet ovat laskeneet tätä tietoa, saadaan säämallista tulos”, havainnollistaa Valtonen yksinkertaistuksena.

Kyseessä on monimutkainen fysiikan lakeihin perustuva laskutoimitus, jota supertietokoneet toimittavat eri havaintoihin perustuen. Säämallejakin on olemassa erilaisia – eri tarkkuuksilla ja eri käyttökohteisiin. Lisäksi säätilaa tarkastellaan muun muassa satelliiteista ja tutkista. Meteorologin ammattitaitoon kuuluu näiden antamien tulosten yhdisteleminen ja tulkitseminen.

Anniina Valtonen on suomalaisille tuttu meteorologi Ylen uutislähetyksistä. Hän aloitti vuonna 2012 Nelosen uutisista, ja siirtyi myöhemmin Yleisradiolle. Työaika hänellä kuluu puoliksi Ylellä ja puoliksi Kumpulan mäellä, aivan Helsingin yliopiston kampuksen kupeessa, jossa hän työskentelee Ilmatieteen laitoksen sääpäivystyksessä.

”Näkyvin osa meteorologeista eli TV-meteorologit ovat lopulta aika pieni porukka. Suurin osa on tutkijoina.”, kertoo Valtonen.

Ammattilaisen työpiste Ilmatieteen laitoksella. Valtosen mukaan välillä työssä tuntuu siltä, että näyttöjä voisi olla vieläkin enemmän.

Ilmatieteen laitoksella Valtonen tekee nimenomaan päivystävän meteorologin työtä, jossa kerätään tietoa ajankohtaisesta säästä ja välitetään tätä tietoa kansalaisille, viranomaisille ja elinkeinoelämälle. Ilmatieteen laitoksella päivystyksessä työskentelee noin 70 henkilöä, loput noin 600 tutkijoina. TV-työtä tekee Suomessa muutama kymmen.

Meteorologian tutkimuskohteena on ilmakehä, sen nykyhetki ja lähitulevaisuuden muutokset – eli sää. Kaikki tuntevat jollakin tasolla meteorologian tunnetuimman sovelluksen, ennustamisen, mutta harva pintaa syvemmältä. Tulokset ovat kuitenkin esillä joka päivä televisiossa, radiossa, puhelimen aloitusnäytöllä, Internetissä. Kesäisin toivotaan poutasäätä pihajuhlille ja lomaviikoille.

Mistä nämä ennusteet lopulta koostuvat? Supertietokoneet raksuttavat, mutta mitä muuta?

Kaikki lähtee havainnoista. Näitä saadaan lukuisista lähteistä: satelliiteista, tutkista, pintasääasemilta, maa- ja tiesääasemilta, luotaimista, Valtonen luettelee. Päivystävä meteorologi vastaanottaa myös niin sanottuja kansalaishavaintoja, mutta nämä ovat vain pientä lisätietoa, eivät varsinaisen ennusteen osa.

Satelliittien avulla meteorologi saa tietoa muun muassa pilvisyydestä, kosteudesta ja jonkin verran myös maanpinnasta, lumisuudesta sekä merien jäätilanteesta. Tutkilla tietoa saadaan muun muassa sateista ja niiden liikkeistä. Tutkalta voidaan havaita myös vaikkapa lintujen muuttoliikkeet ja korkeita mastoja.

”Tutka ja satelliitti eivät itsestään ennusta yhtään mitään. Ne ovat havaintoja, mutta niiden pohjalta pystyy arvioimaan säätä ehkä pari tuntia eteenpäin.”

Sääasemat ja luotaimet mittaavat eri lailla dataa, muun muassa lämpötilasta, ilmanpaineesta ja kosteudesta lukuarvoina. Säähavaintoasemia on Suomessa monta sataa eli kattava verkko.

Näillä mitatuilla säähavainnoilla saadaan syötettyä tietoa säämalleille. Säämalli, monimutkainen fysikaalisiin yhtälöihin perustuva tietokoneohjelma, laskee parametrien mukaisesti tietoa, joka välittyy päivystävän meteorologin ruudulle.

Meteorologi käyttää näitä eri lähteistä ja malleista tulevia tietoja muodostaakseen kuvan siitä, millainen sää minäkin hetkenä on. Keskeinen osa ammattitaitoa onkin ymmärtää, miten mallit toimivat ja mikä tieto on olennaista ennusteen ja nykyhetken kannalta. Pitää ymmärtää, mitä tiedolla saavuttaa ja mitä sillä ei saavuta.

”Meteorologin kuuluu tietää, mikä on missäkin tilanteessa paras säämalli. Malli ei ole koko totuus. Laskuja joudutaan jonkin verran yksinkertaistamaan, esimerkiksi kaikkia maanpinnan muotoja ei pystytä huomioimaan. Meteorologin tuoma lisäarvo on sitä, että tietää, miten vaikkapa pinnanmuodot vaikuttavat tietyllä alueella ja mitä tapahtuu tietyllä tuulensuunnalla – mistä säämalli ei välttämättä saa kiinni.”

Valtonen esiintyy suorissa TV-lähetyksissä, joissa tulkinnoista pitää pystyä viestimään selkeästi ja ymmärrettävästi. Epävarmuudestakin pitää pystyä viestimään.

”Sääennusteeseen liittyy aina jonkin sortin epävarmuus. Se on erinäisten todennäköisyyksien pyörittelyä.”

Osumatarkkuus on kuitenkin parantunut vuosien saatossa. Siinä missä vielä 90-luvulla seuraavan vuorokauden sää ennustettiin 70 % tarkkuudella, on lukema nykyään noin 90 %. Tarkkuus on parantunut huimasti muun muassa paremman laskutehon ja osaavampien meteorologien myötä.

Kyse on samalla resoluutiosta – siitä, kuinka tarkalta alueelta malli pystyy laskemaan ja ennustamaan. Sekin on parantunut vuosien saatossa. Kuitenkin on hyvin paikallisia sääilmiöitä, kuten sadekuuroja, joita uudetkaan mallit eivätkä meteorologit pysty ennustamaan.

Ylen studioilla.

Valtonen sanoo, että pyrkii kertomaan lähetyksessä aina jotain ekstraa, eikä varsinaisesti selittämään vain karttoja auki.

”Jokainen katsoo varmasti oman alueensa symbolin ja lämpötilan, eikä sitä tarvitse varsinaisesti enää kertoa. Koitan kertoa, onko vaikka tavanomaista lämpimämpää tai kylmempää tai kuinka runsaita sateet ovat tai millä aikataulullla ne liikkuvat.”

Sääkarttojen tekeminen on pitkälle käsityötä.

”Pohjana saattaa olla Ilmatieteen laitoksen malli, jota on editoitu aikaisemmin. Periaatteessa kuitenkin sääkartta on tyhjästä piirretty ja animoitu piirtotyökalulla. Kaikki käydään läpi ja muokataan itse.”

TV-julkisuuden myötä Valtosesta on tullut myös näkyvä hahmo sosiaalisessa mediassa. Hänellä on tällä hetkellä yli 16 000 seuraajaa Twitterissä. Twiittaaminen alkoi Nelosen ajoilta.

”Silloin Twitter oli aika uusi juttu Suomessa, ja Nelosella päätettiin, että kaikkien TV:ssä esiintyvien tulisi luoda tili ja twiitata vähintään kerran päivässä. Jossain vaiheessa seuraajia tuli lisää ja pikkuhiljaa huomasin, että tämä seuraajien kanssa keskustelu on aika kivaa.

Huomasin myös, että pystyn pitämään samalla ikään kuin sääpäiväkirjaa twiittaamalla sääilmiöistä. Ymmärsin, että asioista kannattaa kertoa niin kuin niistä itse kertoisin: rennosti, kansantajuisesti, ehkä jopa hauskasti.”

Taloudessakin on ajoittain myrskysäätä. Sään ja talouden tunnuslukujen mittaaminen eroavat luonnollisesti toisistaan perustavanlaatuisesti, mutta kahden alan välillä on yllättävän vahvoja yhtymäkohtia. Ennusteita tehdään molemmilla aloilla matemaattisiin malleihin tukeutuen ja niiden tulokset saavat osakseen merkittävää julkista kiinnostusta.

Taloudessa ennustehorisontti on pidempi ja päivän ajankohtaistiedon sijasta pyritään usein saamaan arvio pitkän aikavälin tulevaisuuden näkymistä ja päätöksenteon tueksi. Molemmissa tieteenaloissa kuitenkin ennuste on lopulta tietoja yhdistelevä, valistunut asiantuntija-arvio, ja työn tuloksiin liittyy julkista mielenkiintoa.

Olisi vaikea kuvitella nykyistä maailmaa ilman jatkuvia uutisia sääilmiöistä ja talouden näkymistä.

Opinnoissakin on yhtymäkohtia. Molempiin tutkintoihin kuuluu matemaattisia aineita Kumpulassa.

Anniina Valtonen kertoo, että meteorologian opinnot ovat haastavia ja opiskelijoita on vähän. Kyse on oikeastaan puhtaasti matematiikan ja fysiikan opinnoista, ja vain harva lopulta päätyy opiskelemaan juuri meteorologiaa – tai valmistuu. Ammattinimike on suojattu. Hänen vuosikurssillaan oli noin kymmenen opiskelijaa.

TV-meteorologin toinen työpiste.

Valtosen tie TV-lähetyksiin alkoi alun perin Helsingin yliopiston matematiikan opinnoista, mutta pääaine vaihtui kuitenkin varsin pian meteorologian pääaineopintoihin. Hän luki kuitenkin sivuaineena laajan matematiikan kokonaisuuden. Oman alan työt Ilmatieteen laitoksella alkoivat ennen kandiksi valmistumista.

Valtonen on Ylellä työskentelyn ja sosiaalisen median kautta yksi näkyvimmistä nykymeteorologeista. Hän pyrkii sosiaalisessa mediassa viestimään selkeästi ja olemaan oma itsensä.

”Mulle on alusta asti ollut tärkeää kertoa asioista niin, että ne ymmärretään.”

”Mun mielestä asiantuntijan tehtävä on kertoa vaikea asia niin, että ihminen ymmärtää, eikä niin, että alkaa hienostelemaan sanoilla ja pudottaa kuuntelijan kärryiltä. Pitää osata kertoa vaikea asia simppelisti, jotta siitä olisi apua. Se on ollut mun tehtävä ja siitä nautin edelleen. Sitä aion jatkossakin tehdä.”

Kuvat: Anniina Valtonen

Jatka keskustelua:

Bidenomics ja Suomi – Länsituuli uutta lunta toi?

Analyysi | Teksti: Eetu Mänttäri

Viime aikoina uutisia seuranneille on varsin ilmeistä, että marraskuun alkuviikoilla Atlantin toisella puolella käytiin tiukat vaalit siitä, kenestä tulee seuraava Yhdysvaltain presidentti. Suomenkin media seurasi kampanjoiden ja ääntenlaskun Hollywood-elokuvaa muistuttavia piirteitä varsin tarkasti siihen nähden, että kyseessä on ulkomailla käytävät vaalit.

Vaikka osalla vaaleihin osallistuneista ehdokkaista on jokseenkin mielenkiintoisia käsityksiä vallanvaihtoon liittyen, voinemme koputtaa puuta ja olettaa, että vuoden 2021 alussa virkaan astuu demokraatti Joe Biden.

Miten Bidenin valinta uudeksi vapaan maailman johtajaksi sitten vaikuttaa pienen Suomen asioihin? Oliko runsas uutisointi USA:n vaalien tiimoilta enemmän viihdettä kuin asiaa?

Joe Biden edustaa demokraattipuolueen maltillista linjaa. Hänen puheissaan ei kuulla läheskään yhtä radikaaleja ehdotuksia kuin esimerkiksi vuoden 2020 esivaaleissa myös ehdolla olleen Bernie Sandersin lausunnoissa. Vaikkei Biden miellytäkään demokraattien vasenta laitaa kovin paljoa, eroaa hän huomattavasti republikaanipuolueen Trumpia kannattavasta leiristä.

Puheissaan ja ohjelmissaan Biden kiinnittää Trumpia enemmän huomiota sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Biden muun muassa aikoo laajentaa Barack Obaman Affordable Care Actia, jonka tarkoitus on parantaa terveysvakuutusten saatavuutta.

Biden tahtoo myös palauttaa USA:n Pariisin ilmastosopimukseen. Tämä on Suomen ja muun maailman kannalta varsin merkittävä asia, sillä USA:n tasoisen globaalin talouden pelurin toimenpiteet ovat varsin olennainen osa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

On vaikea sanoa ajaako Biden elvyttävämpää politiikkaa kuin Trump olisi ajanut, jos hänet olisi valittu. Toisaalta Biden aikoo panostaa koulutukseen ja investoida vihreään energiaan, toisaalta hän aikoo perua osia vuoden 2017 verouudistuksesta. Biden kuitenkin puhuu koronaviruksen torjumisesta edeltäjäänsä enemmän ja onkin maininnut tahtovansa testauksen olevan ilmaista kaikille. Pandemian nopealla ja tehokkaalla taltuttamisella lienee pitkällä aikavälillä positiivisempi vaikutus kansantalouteen kuin sen huomiotta jättämisellä. Tilastokeskuksen mukaan Yhdysvallat oli viime vuonna Suomen kolmanneksi suurin vientikumppani, joten sen talouden menestymisellä uskoisi olevan positiivisia vaikutuksia meidänkin talouteemme.

CNBC:n mukaan Wall Streetin yritykset ja ihmiset tukivat Joe Bidenin kampanjaa 74 miljoonalla dollarilla, joka on saman lähteen mukaan huomattavasti enemmän kuin Trumpin samalta taholta saama rahasumma. Kenties Trumpin arvaamattomuus ei ole kaupankävijöiden mieleen, ja tilalle kaivataan vakaammalta vaikuttavaa Bideniä.

Wall Streetin tuulet puhaltavat toki Eurooppaankin asti, ja vakaat osakemarkkinat ovat mitä luultavimmin Suomenkin etu.

Osakemarkkinoita ovat Donald Trumpin valtakaudella heiluttaneet muun muassa kauppasodat, joita presidentti on innokkaasti julistanut. Bidenin edeltäjän penseästä suhtautumisesta vapaakauppaan kertoo hänen näkemyksensä siitä, miten ”kauppasodat ovat hyviä ja helppoja voittaa”.

Kauppasotiin ja tariffeihin tottuneille sivustaseuraajille Bidenin Kiinan-politiikka tulisi luultavasti vaikuttamaan vähemmän impulsiiviselta. Tätä kirjoitettaessa yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, mutta muun muassa Bidenin ministerinimitysten perusteella tariffit ja kiinalaisten sijoitusten estäminen USA:ssa eivät vaikuta muodostuvan hallinnon pääasiallisiksi, tai ainakaan ainoiksi, keinoiksi vaikuttaa Kiinan suuntaan.

Ennalta-arvattavampi Kiinan-politiikka saattaa hyödyttää Suomea, mutta toisaalta kiinalaisten yritysten kanssa kilpailevat suomalaisyritykset ovat saattaneet hyötyä Trumpin pakotteista, kuten vaikkapa Huawein tuotteiden pannasta USA:ssa. Muun muassa vanha kunnon Nokia kilpailee 5G-teknologian saralla juuri kyseisen yrityksen kanssa.

Valkoinen talo. Kuva: René DeAnda / Unsplash

Biden tahtoo myös lämmitellä Trumpin kauden aikana viilenneitä suhteita USA:n liittolaisiin, kuten NATO-maihin. Turvallisuuspoliittisesti suomalaiset lienevät tähän varsin tyytyväisiä.

USA:n vaaleilla on selkeästi monia taloudellisia vaikutuksia koko maailmaan ja Suomeenkin. Tulisiko meidän USA:n vaalien lisäksi kuitenkin pitää myös muita maailman merkittäviä tapahtumia yhtä tarkasti silmällä?

Kulttuurillisesti Yhdysvallat on edelleen meidän suomalaisten silmissä maailman suurin: suuri osa meidänkin nauttimastamme viihteestä ja somesisällöstä on peräisin Atlantin toiselta puolelta. Kenties siksi Yhdysvaltain presidentinvaalit tuntuvat olevan meitä koskettava asia, jota seurataan suurella mielenkiinnolla. Saksalaisen metallibändin Rammsteinin sanoin: ”We’re all living in America.”

USA:n merkitys maailmantalouden veturina on kuitenkin pienenemässä. Kiinan talous on tänä vuonna kasvanut Yhdysvaltojen taloutta suuremmaksi, eikä kehitykselle välttämättä näy loppua.

Lokakuussa Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitea julkaisi ensimmäiset yksityiskohdat valtion viisivuotissuunnitelmasta, jossa hahmotellaan talouden näkymiä seuraavalle puolelle vuosikymmenelle. Tämä ei kuitenkaan saanut läheskään yhtä laajamittaista mediahuomiota kuin USA:n vaalit.

On toki ymmärrettävää, että USA:n vaaleja ympäröivä urheilutapahtumamainen mediasirkus on mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin Kiinan puolue-eliitin tiedotustilaisuudet tai EU-byrokratia.

On myös kuitenkin erikoista huomata, miten runsain joukoin suomalaiset lähtivät liikkeelle muun muassa sosiaalisessa mediassa USA:n vaaleihin liittyen. Monet politiikasta yleisesti vaikenevat ihmiset jakoivat vaaleihin liittyvää sisältöä omissa some-kanavissaan. Vastaavaa aktivismia näkee harvemmin kotimaan politiikkaan tai varsinkaan EU:n asioihin liittyen. On sinänsä hyvä asia, että ihmiset seuraavat yhteiskunnallista keskustelua ja osallistuvat siihen, mutta kotimaassa ja kotimaanosassakin luulisi riittävän ajankohtaisia aiheita, joihin paneutua.

Kuva: Gage Skidmore CC BY-SA 2.0 (https://www.flickr.com/photos/22007612@N05/48548479757)


Jatka keskustelua: