Aihearkisto: HENKILÖT

HENKILÖT, KAPITAALI 1/2023

Haastattelussa Sanna Kurronen, Twitter-ekonomisti

Teksti | Matti Mustonen ja Tuomas Heikkinen

Saavumme ajoissa Economicumille, jossa tapaamme pian Sanna Kurrosen, KTTO:n alumnin, Suomen Pankin ekonomistin sekä liberaalipuolueen eduskuntavaaliehdokkaan. Kurronen on suostunut Kapitaalin haastateltavaksi. Erityisen mielenkiintoiseksi haastattelun tekee Kurrosen asema: voitaneen väittää, että Kurronen on ollut viime vuosina julkisuudessa näkyvimpiä suomalaisia ekonomisteja, twiitaten kärkkäästikin ja suututtaen autoilijat sekä vähän kaikki muutkin kommenteillaan. Jää nähtäväksi, pystyykö asiantuntijataustasta siirtymään politiikkaan, vai jääkö Kurrosen ehdokkuus pelkäksi ehdokkuudeksi.

Kurronen aloittaa haastattelun kuvailemalla itseään ekonomistiksi niin ammatiltaan kuin sydämeltään. Olen kuullut satunnaisesti muidenkin ekonomistien käyttävän vastaavaa ilmaisua, enkä millään aiemmallakaan kerralla ole kehdannut kysyä täsmennystä tähän aforistiseen kuvaukseen, joten asia jää lukijakunnan mielikuvituksen varaan.

Kurronen myös yllättää haastattelijat pahanpäiväisesti kertomalla olevansa kokki. Paatuneena kulinaristina olisin valmistellut useamman kysymyksen tätä varten, ellei tämä tieto olisi mennyt minulta täysin ohi – onneksi ennätän kuitenkin kysyä lempikotiruokaa. Kuhaa meunière.

Tie Tapiolan lukiosta valtiotieteelliseen kävi lukion vapaavalintaisen taloustiedon kurssin kautta. Kurssi oli liian mielenkiintoinen, että siltä kehtaisi olla poissa. Toisin kuin ehkä muut kurssit, joiden oppitunneilta Kurronen oli monesti poissa kavereidensa kanssa torikahviossa.

Opiskeluajoilta Kurronen kertoo olleensa mukana KTTO:n hallituksessa ja olleensa muutenkin sosiaalisesti aktiivinen. Itse opinnot jäivät kuitenkin toiselle sijalle.

”Taloustiede oli tosi kiinnostavaa ennen kuin menin opiskelemaan, ja se oli tosi kiinnostavaa, kun menin työelämään, mutta täällä se helposti meni kaavan vääntämiseksi ja sitä Lagrangea vuodesta toiseen. Ei se aina ollut niin inspiroivaa se itse opiskelu. Opiskelijaelämä oli toki kivaa.”

Tältä pohjalta kuulostaa yllättävältä, että Kurronen päätyi jatko-opintoihin. Taustalla on useamman tekijän summa, jonka ensimmäinen osa löytyy ensimmäisestä oman alan työpaikasta Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosastolta. Kurronen teki samalle osastolle hiljattain paluun. Suomen Pankissa esimiehenä toiminut Pekka Sutela edusti taloustieteellisen tutkimuksen politiikkarelevantimpaa puolta, joka tarjosi hyvää vastapainoa yliopiston teoreettisille opinnoille.

Tästä työpaikasta ajatus jatko-opintoihin kenties heräsi. Kurronen kuitenkin meni tämän jälkeen liikepankkiin töihin analyytikoksi muutamaksi vuodeksi. Suurin piirtein samassa ikä- ja työvaiheessa oli pari kollegaa, joista yksi hankki lapsen, toinen vaihtoi työpaikkaa ja jäljelle jäänyt Sanna Kurronen aloitti jatko-opinnot.

Kurronen ei kuitenkaan jättänyt työelämää, vaan aloitti jatko-opintojen tekemisen työn ohessa. Tätä hän pohjustaa sillä, että aikaa on paljon, jos ei ole perhettä, varsinkaan lapsia tai edes gradua kolkuttamassa takaraivossa vaan käy vain töissä. Työn ohessa jatko-opintojen tekemistä Kurronen ei sinänsä suosittele kenellekään, mutta opinnot silti jotenkin etenivät.

Itse jatko-opintoja Kurronen kyllä suosittelee nykyopiskelijoille, sillä se syventää osaamista, kun on lukenut ja tehnyt tutkimuksia enemmän sekä harjoitellut menetelmien käyttöä lisää.

Kurronen jatkoi uraansa rahoitussektorilla eri liikepankeissa pitkälti toistakymmentä vuotta. Halua oli hankkia muutakin kokemusta, mutta rahoitusalan ”kultaiset käsiraudat” kannustivat jäämään, kunnes Kurrosen puolison siirryttyä työelämään oli työpaikan vaihto mahdollinen.

Työt liikepankeissa erosivat ajatuspajatyöstä EVA:lla ja Suomen Pankilla muun muassa julkisuuden kohdalla. Tai siis julkisuuden puutteen kohdalla. Kurrosella olisi ollut Venäjän talouden asiantuntijana paljonkin sanottavaa julkisuuteen esimerkiksi Venäjän miehitettyä Krimin. Asiakkaita ei kuitenkaan haluta suututtaa, joten ulostulojen on oltava hillittyjä.

”Harmittelin vuosi sitten sitä, että miksi en pitänyt enemmän meteliä siitä, miten vaarallinen Venäjän on. Sitten entinen pomoni Nordeasta Aki Kangasharju sanoi, että kyllähän sinä varoittelit, mutta pankinjohtajat soittelivat, että pitäkää se Sanna nyt hiljaa. Se helpotti.”

Ajatuspajatyö Elinkeinoelämän valtuuskunnassa oli taas hyvin vapaata, mikä näkyi ja kuului. EVAn ekonomistina Kurronen tuli tunnetuksi kärkkäistä twiiteistään, jotka toivat hänet valtakunnan näkyvimpien ekonomistien joukkoon. Suomen Pankissa julkisuuteen puhuminen on ollut rajatumpaa kuin EVAlla, mutta sisäisesti vapaus tehdä tutkimusta taas on hyvin laaja.

Omaa poliittista kotiaan Kurrosen on ollut vaikea löytää jo pitkään. Hänen mukaansa hyviä ehdokkaita löytyy kyllä monista puolueista, mutta hänen arvojansa edustavaa puoluetta ei ole löytynyt.. Liberaalipuoluetta hän on satunnaisesti aiemmin äänestänyt, kun ei ole keksinyt mitään ”järkevää” äänestettävää. Muutos tilanteeseen tuli Liberaalipuolueen Leikattavaa löytyy -kampanjan seurauksena: Kurronen pitää kampanjaa hienona ja nerokkaana ideana, vaikkakin myöntää sen sisältävän myös mokia. Hänestä kampanja ei kuitenkaan saanut tarpeeksi huomiota – ainakaan verrattuna valtapuolueiden vaihtoehtobudjetteihin, jotka Kurronen kokee pinnallisiksi.

”Sitten vaan ajattelin, että hitto, kai se on pakko itse ruveta melskaamaan tämän asian puolesta.”

Erääksi syyksi eduskuntavaaliehdokkuudelle nousee myös talven ja kevään aikana kuumana käynyt keskustelu sähkömarkkinoista. Kurrosesta tuntui, että tässä maassa ei ole yhtäkään puoluetta, joka puolustaisi markkinataloutta. Eniten yllätti kokoomuksen markkinataloussiipi, joka loisti poissaolollaan keskustelusta.

Kurrosen mielestä sähkömarkkinat pitäisi pitää etenkin tiukassa paikassa ilman hintakattoa, jotta ei tulisi sähkökatkoja. Tilanteesta eniten kärsiviä, esimerkiksi sähkölämmittäjiä, Kurronen olisi tukenut suorilla tuilla verovähennysmuodossa.

Haastattelumme jatkuu keskusteluun suomalaisen yhteiskunnan saavutetuista eduista. Muun muassa ajatuksen asuntolainan korkovähennyksen palauttamisesta Kurronen tyrmää täysin.

 ”Harvinaisen typerä idea. Ei ole mitään syytä tukea erityisesti omistusasujia, jotka nyt jo hyötyvät edullisemmasta asumisesta.”

Mistä leikattavaa sitten löytyy? Kurrosen mukaan budjetissa on paljonkin löysää: järjestötuissa, yritystuissa ja aluetuissa on kaikissa paljon parin miljoonan eriä, joita on saatu milloin mihinkin tarkoitukseen. Konkreettisena esimerkkinä hän antaa kotitalousneuvonnan, jonka toimen on hänen mukaansa esimerkiksi iltapäivälehdistö ottanut vinkkijutuillaan ja tiskirättivertailuillaan.

Korkeakoulupolitiikasta puhuttaessa Kurrosen mielestä ensiarvoista on saada lisää opiskelupaikkoja: pienenä maana Suomi tarvitsee mahdollisimman korkean tuottavuuden työpaikkoja, joihin korkeakoulutus on usein edellytys. Uusien paikkojen rahoittamiseksi hän ei pidä maltillisia lukukausimaksuja huonona ideana. Lisäetuna maltilliset lukukausimaksut ohjaisivat opiskelijoita aloille, joilla on hyvät työnäkymät.

Takaporttina pitäisi Kurrosen mielestä kuitenkin olla lainojen anteeksi antaminen Vesa Vihriälän esitysten mukaisesti, jos esimerkiksi sairastuu tai ei muuten pääse työelämään kiinni.

”Ajatellaan nyt vaan jotain lääkäreitä, niin ehkä he voivat niistä opinnoistaan muutaman tonnin maksaakin.”

Uudet opiskelupaikat tulisi Kurrosen mukaan sijoittaa Uudellemaalle, vaikka hän pitääkin tärkeänä sitä, että korkeakouluja on ympäri Suomea. Syyksi hän antaa liian vähäisen kaupungistumisen, jonka seurauksena osaajat ovat hajallaan eikä tuottavuuden kannalta olennaisia asiantuntijakeskittymiä synny.

Vihreän siirtymän kannalta Kurrosen mielestä olennaista on hiilen hinnoittelun lisäämisen ohella muun muassa maatalouden nykyisen tukijärjestelmän uudistaminen. Hän nostaa esiin etenkin maataloustukien perusteiden muuttamisen pinta-alasta tuotantomääriin ja arvostelee lihantuotannolle jaettavia kaksinkertaisia tukia, kun sekä rehujen kasvatusta että itse lihantuotantoa tuetaan erikseen.

Poliittisten kantojen lisäksi haastattelun aikana paljastuu Sanna Kurrosesta hyvin eri puoli kuin kaukaa median kautta luettuna. Itse olin aina olettanut Kurrosen todellista kipakammaksi ja ärhäkämmäksi, mutta Twitter ei taaskaan vastannut todellisuutta.  Toisaalta ehkä mediakuvan perusteella ei muutenkaan pitäisi ikinä tehdä suurempia oletuksia toisesta. Pääsemme haastattelijoina myös harvinaisen lähelle lapsiperhearkea, kun Kurrosen lapsi soittaa kysyäkseen jotain. Puhelu on lyhyt ja tuo mieleeni omat lapsuusmuistoni, kun olen soitellut vanhemmilleni kesken työpäivän — milloin minkäkin elintärkeän asian kanssa.

Kokonaisuutena Sanna Kurrosta voi pitää varsin tyypillisenä ekonomistiehdokkaana: hän puhuu turhien menojen leikkauksista, koulutustason nostosta, vihreästä siirtymästä sekä kertoo varsin suoraan, mitä muuttaisi yhteiskunnassa saadakseen aikaan haluamiansa asioita. Raikas ote politiikkaan, oli keinoista tai tavoitteista mitä mieltä tahansa.

Jatka keskustelua:
HENKILÖT, KAPITAALI 3/2022

Juhana Vartiainen – Ekonomisti Helsingin paraatipaikalla

Teksti | Otto Muurinen ja Matti Mustonen

Tänä harmaana perjantaiaamupäivänä Kapitaalin toimittajat vaeltavat intoa täynnä kaupungintalolle. Pormestari on luvannut antaa haastattelun, johon on varattu aikaa noin puoli tuntia. Tavoitteenamme on selvittää, miten Juhana Vartiainen päätyi kansantaloustieteen opinnoista eduskunnan kautta Helsingin pormestariksi, ja ennen kaikkea, kuinka hän hyödyntää ekonomistin uralla ammennettua osaamistaan politiikassa.

Vartiainen kertoo, ettei oikein tiennyt opintojensa alussa, miksi haluaa tulla. Kuitenkin lukutoukaksi tunnustautuvalla Vartiaisella oli kiinnostusta kokeilla monia asioita.

“Vielä seitsemänkymmentäluvun lopussa oli helpompi opiskella monessa tiedekunnassa ja kokeilin monia asioita.”

Vartiainen opiskelikin vuoden ajan oikeustieteellisessä ja kertoo opiskelleensa taloustieteen lisäksi muun muassa filosofiaa, valtio-oppia, matematiikkaa ja tilastotiedettä.

Lopullisen päätöksen kannalta keskeisiksi Vartiainen nimeää kolme asiaa. Ensinnäkin aikakautta leimasi kiihkeä keskustelu yhteiskuntajärjestelmistä ja niiden välisestä paremmuudesta.

“Olin aika oikeistolaisesta kodista, toisaalta oli vahva taistolaisliike. Vasemmisto- ja neuvostoliitto-kommunismi haastoivat kapitalismin ja markkinatalouden. Ja omat vanhempani olivat Karjalan evakkoja, niin he kokivat aika ahdistavana vasemmistovyörytyksen.”

Yhtenä esimerkkinä Vartiainen mainitsee Kapitaalin edeltäjän Käpykaartin, jonka nimessä voi nähdä osansa ajankuvaan kuuluvasta vastakkainasettelusta.

Oman taustansa ja kokemustensa perusteella Vartiainen kertoo kokeneensa tarpeelliseksi pohtia yhteiskuntajärjestelmiä, ja sitä, mikä olisi hyvä yhteiskuntajärjestelmä, suunnitelmatalous vai markkinatalous.

Toisena syynä kansantaloustieteen valitsemiselle Vartiainen mainitsee kiinnostuksen yhteiskuntatieteitä kohtaan, jonka lisäksi hän oli ollut koulussa kohtuullisen hyvä matematiikassa. Tämä ohjasi yhdistämään nämä taloustieteen muodossa.

Kolmas Vartiaisen peruste liittyy useisiin eri oppialoihin, joita hän kokeili. Käytyään eri tiedekuntien ja alojen tenteissä hän huomasi, että taloustieteen tentit olivat niitä, jotka alkoivat kiinnostaa – usein talouspolitiikan kautta.

“Kun luki keynesiläisestä vallankumouksesta ja toisaalta siitä kuinka suunnitelmatalous toimii, huomasin, että se oli kiinnostavinta. Jos aika ei riittänyt kaikkeen, tuli luettua kansantaloustieteen tentteihin.”

Vaikka taloustiede kiinnosti, ei tohtoriksi väittely ollut kuitenkaan aivan selvää alusta asti, etenkin sillä tuona aikana ei väitöskirjojen ohjaus ollut samalla tasolla kuin nykyisin. Lopulta ratkaisuun vaikutti vahvasti motivoinut opiskeluvuosi 1986–1987 LSE:ssä.

“Ajatelkaa, mulla oli yhden vuoden aikana opettajina Larry Summers, Mervyn King, Ariel Rubinstein, Nick Stern ja Christopher Pissarides. He olivat kaikki nuoria silloin, ei vielä niin tunnettuja. Se oli mahtava viisikko. Silloin oikein innostuin, että kylläpä taloustiede teoriarakennelmana on myös tosi kiinnostavaa.”

Toinen tekijä oli tutkimusassistentuuri ja laitosassistentin paikka, jotka edesauttoivat väitöskirjan tekemistä.

Väittelemisen jälkeen ura jatkui tutkijana ruotsalaisissa ja suomalaisissa tutkimuslaitoksissa ensin ammattiliittojen tutkimuslaitoksissa (Palkansaajat ja Ruotsin FIEF) tutkijana ja FIEF:n johtajana ja sen jälkeen Ruotsin suhdanneinstituutin tutkimusjohtajana. Paluu Ruotsista Suomeen ei ollut itsestäänselvää, sillä Vartiainen piti Ruotsin työelämästä ja ruotsalaisesta taloustieteestä.

“Ruotsalainen taloustiede on kokonaisuutena vahvempi ja isompi kuin suomalainen – siellä on enemmän professoreja ja Nobelin palkinto, joka tuo sinne tutkijavieraiksi Amerikan parhaimmistoa”.

Suomeen Vartiaisen toi VATT:n ylijohtajan paikan avautuminen, jonka Vartiainen sai. Vartiainen oli hakenut Ruotsissakin korkeampia virkoja, mutta ei ollut niitä saanut. VATT:n ylijohtajana Vartiaisen tavoite oli kehittää tutkimusta enemmän päätöksentekoa palvelevaan suuntaan.

“Yhtäältä jotta tuollainen laitos kukoistaisi ja toisaalta jotta Suomi kukoistaisi niin sen tutkimuksen pitää suuntautua kysymyksiin, jotka palvelevat päätöksentekoa. Ja päätöksentekoa palveleva tutkimus on nykyään määritelmän mukaan sellaista, että se markkinoidaan myös suurelle yleisölle. Muuten se ei ole vaikuttavaa, jos ei samalla synny ihmisten keskuudessa sille ymmärrystä.”

Siirtymä demaritaustaiselta Vartiaiselta VATT:n ylijohtajan paikalta kokoomuksen kansanedustajaksi ei kuulosta ilman kontekstia täysin järkeenkäyvältä, mutta taustalla on hyvä selitys, joka alkaa Vartiaisen Ruotsin vuosista. Vartiaisen ollessa Ruotsissa suhdanneinstituutin johdossa nousi Ruotsissa hallitukseksi keskustaoikeistolainen Reinfeldtin hallitus, joka edusti Vartiaisen mukaan hyvää talouspolitiikkaa.

“Niiden talouspolitiikka oli minusta ja monien Ruotsissa toimivien ekonomistien mielestä suunnilleen sellaista kuin mitä talouspolitiikan pitäisi olla. He olivat perustelleet vaaleissa sitä, että Ruotsissakin, koska pikkuhiljaa väestö ikääntyy, tarvitaan enemmän ihmisiä työmarkkinoille. He olivat luvanneet, että he tekevät uudistuksia, joilla työnteon kannustimet paranevat. Ja sitten kun he pääsivät valtaan he tekivät sen tavalla, joka vielä miellytti koulutettua ekonomistia. He kirjoituttivat virkamiehillä raportin siitä mitä kaikkea pitää tehdä – – sitten Anders Borg [valtiovarainministeri] lähetti sen parhaille yliopistotaloustieteilijöille ja meille suhdanneinstituutille ja kutsui seminaarin keskustelemaan siitä, että onko tällainen järkevää. Hän todella testautti ajattelunsa tiedeyhteisöllä.– – Ja sitten niitä reformeja tehtiin, ja ne vaikuttivat siihen miten työllisyys on sittemmin kasvanut.”

Reinfeldtin hallitus sai Vartiaisen ajattelemaan aiempaa suopeammin keskustaoikeistolaisesta hallituksesta hyvinvointivaltion johdossa verrattuna demareihin.

“Demarit vastustivat Borgin ja Reinfeldtin uudistuksia, mutta heillä ei ollut mitään hirveän hyviä argumentteja. En ryhtynyt sen vuoksi kuitenkaan ajattelemaan poliittista uraa itselleni, mutta mä tarkistin käsitystäni siitä että mitä minun pitää ajatella tällaisesta pohjoismaisesta keskustaoikeistolaisesta puolueesta ja porvarillisesta allianssista.”

Poliittinen ura lähti lopulta vuosia myöhemmin liikkeelle niin kuin se usein lähtee – puhelinsoitosta.

“Alexander Stubb soitti mulle ja kysyi haluaisinko lähteä ehdolle. Oli vuosi 2015 ja aluksi nauroin, että mulla on kiinnostava työ täällä VATTin johtajana, mutta sitten rupesin miettimään että olen kuitenkin ollut vuodesta -83 saman tapaisissa tehtävissä 32 vuotta, että yhtä hyvin voisin kokeilla jotain uutta. Sitten ajattelin, että voisin ehkä vaikuttaa Suomen talouspolitiikkaan, kun arvioin että tällaisia Borg-Reinfeldtin kaltaisia uudistuksia tarvittaisiin myös Suomessa.”

Kokoomus ja Stubb eivät kuitenkaan olleet ainoat Vartiaista havittelevat. Myöhemmin Vartiainen kuuli vihreiden suunnitelleen Vartiaisen kysymistä ehdolle. Kysyjän tehtävä oli annettu Osmo Soininvaaralle, joka ei kuitenkaan ollut kysynyt Vartiaista, sillä hän oli olettanut ettei hän kuitenkaan lähtisi ehdolle. Lopulta Vartiaisen mielestä puoluevalinta ei ole ratkaisevaa.

“En tiedä, olisinko lähtenyt [vihreiden ehdokkaaksi]. Loppujen lopuksi, jos haluaa saada hyvää aikaan niin jos ei mene ihan marginaalipuolueeseen niin ei ehkä ole hirveän ratkaisevaa missä puolueessa on. Samalla tavalla ajattelevia ihmisiä kuin minä on sekä vihreissä että kokoomuksessa.”

Vartiainen antaa usean vuosikymmenen kokemuksella oman näkemyksensä myös siitä, millaista osaamista ekonomisteilta vaaditaan nykypäivän työmarkkinoilla.

”Tähdentäisin sellaista osaamista, jossa on hyvä robusti taloustieteellisten periaatteiden hallinta. Eli mikrotaloudellinen tehokkuus ja yhteiskunnan uudistaminen sen pohjalta. Ymmärtää tämmöiset asiat niin kuin Pareto-tehokkuus ja osaa erottaa sen, mikä on pitkän aikavälin etu ja mikä lyhyen aikavälin kustannus. Sitten, jos tekee suorastaan tutkimusta ja analyysiä niin silloin on hyvä, että osaa ekonometrisia tekniikoita.”

Nykyisellä, Vartiaisen ensimmäisellä, pormestarikaudella Helsinki palkkasi ensimmäistä kertaa pääekonomistin, jonka virassa on Mikko Kiesiläinen. Vartiainen kertoo, että heidän työssään keskeistä on pohtia, kuinka parannetaan pitkän aikavälin tehokkuutta.

Helsingin kaupungilla on 39 000 työntekijää, ja se tuottaa paljon tavaroita ja palveluita.

”Se, miten se tehdään tehokkaammin, on juonikas ja kiinnostava kysymys.”

Yhtenä esimerkkinä varhaiskasvatuksen henkilöstöpulan ja ulkoistuksen ja in-house-tuotannon välisen vastakkainasettelun lisäksi Vartiainen nostaa työntekijöiden kannustinjärjestelmän, joka on käytössä.

”Helsingin kaupungilla on ollut niin sanottu tulospalkka, joka on ollut luonteeltaan sellainen, että jos koko kaupungin tulos on riittävän hyvä, niin sitten joka ikinen 39 000:sta saa palkanlisän.”

Tulemme yhteiseen johtopäätökseen taloustietelijöinä ja tulevina sellaisina, ettei tämä vaikuta ihmisen työsuoritukseen.

”Se on satunnainen tekijä, jolla ei ole yhteyttä omaan työpanokseen. Yksi reformisuunnistani on, että se muuttuu yksilölliseksi tai ryhmäkertapalkitsemiseksi. Esihenkilöt voivat antaa kertapalkkion sellaiselle ihmiselle tai ryhmälle, joka on tehnyt työnsä erityisen hyvin, mutta se ei välttämättä tule kaikille vaan niille, joita halutaan palkita. Tämä on nyt esimerkki mikrotaloudellisesta ajattelusta.”

Edellisten kaltaisten yksinkertaisempien mikrotaloudellisten ajattelumallien lisäksi Vartiainen antaa esimerkkejä huomattavasti vaikeammista ongelmista, joiden ratkaisemiseksi taloustieteen menetelmiä tarvitaan.

”Esimerkiksi se miten hoidamme koko meidän kiinteistömassaamme tai koetamme arvioida Kruunusiltojen kaupunkitaloudellista tuottoa. Se kaikki on todella vaikeaa. Tästä näkökulmasta sanoisin, että semmoinen hyvä yleisekonomistinen osaaminen, että on lukenut mikrotalousteorian oppikirjat ja ymmärtänyt ne – mukaan lukien kaikki hienoudet asymmetrisestä informaatiosta – kyllä se on hyödyllistä.”

Vartiainen ei ole itse ollut pitkään aikaan asemassa, jossa tekisi itse estimaatteja tai laskelmia, mutta vahva taloustieteellinen koulutus on kantanut myös eduskuntatyössä.

”Eduskunnassa on valtavasti hyötyä siitä, että kun on vahva taloustieteellinen koulutus niin ne niin sanotut asiantuntijat, jotka tulevat valiokuntiin eivät ainakaan sitten hämää. Koska Suomessa eduskunnassa valiokuntiin tulevat asiantuntijat on kuitenkin yleensä asianosaisia, silloin taloustieteilijä pystyy itse arvioimaan, onko näissä puheissa perää.”

Tyypillisesti Vartiaisen esimerkin mukaan asiantuntijoiksi esimerkiksi innovaatio- tai yritystuista päätettäessä asiantuntijoiksi kutsutaan tuensaajia.

”Sitten ne sanovat, että tämä on ollut hirveän hyödyllistä, on rakennettu sitä ja tätä.”

Totta kai sanovat. Mutta onko tuki todella tarpeen, sen sanomiseksi saatetaan tarvita laajempaa ymmärrystä talouden lainalaisuuksista. Vartiainen pyrkikin saamaan entistä enemmän akateemisia ekonomisteja kuultavaksi talousvaliokuntaan.

”Siinä on yleensä ihan valtava kontrasti siinä mitä ne tukien saajat sanoo, mutta sitten nämä akateemiset [taloustieteilijät] sanovat sen kriittisen totuuden.”

Taloustieteessä tapahtunut kehitys, parantuneet ekonometriset menetelmät sekä entistä laajempi ymmärrys kausaalivaikutuksista tekevät Vartiaisen mukaan taloustieteestä tosi vahvan instrumentin ja loistavan tieteenalan.

”Toivon, että löytyisi lahjakkaita opiskelijoita ja paljon, koska Suomi todella tarvitsee sellaista kriittistä analyysiä, jota vaikka talouspolitiikan arviointineuvosto edustaa. Sitä samaa riippumatonta akateemista analyysiä siitä, mitä päättäjät koheltavat.”

Haastattelun lopuksi pormestari esittelee meille parvekkettaan, jolle vie edustusvieraansa. Edessä aukeaa näkymä Kauppatorille ja Eteläsatamaan. Täällä olemme aitiopaikalla paitsi kaupungin sykkeen äärellä myös seuraamassa bruttokansantuotteen muodostumista.

Jatka keskustelua:
HENKILÖT, KAPITAALI 3/2022

20 VUOTTA MYÖHEMMIN – ANSSI RANTALAN ELÄMÄ JA TEOT

Teksti | Otto Muurinen

Selailen Arkun vinoja lehtipinoja etsiessäni erästä vuosituhannen vaihteen Kapitaalia. Tässä kyseisessä lehdessä on haastattelu, jonka antoi tuore, muutamaa vuotta aiemmin valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Anssi Rantala.

Nyt 2020-luvun alussa, muutamaa vuosikymmentä myöhemmin etsin käsiini tuon haastattelun tehdessäni taustatyötä tätä juttua varten. Anssi Rantala on ottanut toimitukseen yhteyttä, ja halunnut kertoa urastaan Kapitaalille.

Kerrottakoon tässä ensin hieman haastateltavastani. Rantala valmistui maisteriksi 1998, teki sen jälkeen väitöskirjan, ja on ekonomistin urallaan työskennellyt tutkimuslaitoksessa, liikepankeissa sekä Suomen Pankissa. Itselleni hänet esiteltiin Aktian entisen pääekonomistin tittelillä.

Mutta kuinka Rantala on päätynyt tällaiselle uralle?

Monilla tulevilla taloustieteilijöillä on Rantalan sanoin opiskeluaikana ajatus ekonomistin ”pitkästä ja hartaasta virkaurasta”. Hän sanoo olevansa esimerkki siitä, että koulutuksella voi päätyä tämän lisäksi tekemään kaikennäköistä muutakin.

Rantala uskoo myös, että työelämän muuttumisen myötä ekonomistitkin päätyvät entistä monipuolisempiin tehtäviin.

”Työurat pirstoutuvat. Ei ole pitkiä työuria, joihin tällaisella koulutuksella ennen päätyi Suomen Pankkiin, valtiovarainministeriöön tai kansainväliseen järjestöön, jossa työskenneltiin 30 vuotta ja sitten eläkkeelle.”

Miksi ekonomistiksi?

Opintojen alkupuolella olevana akateemisesti varsin nuorena henkilönä minua kiinnostaa se, kuinka alalla pitkään olleet ovat itse päätyneet tälle tielle. Ennen opintojaan Rantala työskenteli tennishalliyrittäjänä. Tähänkin haastatteluun hän saapuu tenniskentältä.

”Perhe pyöritti tenniskeskusta syvimmän laman aikaan 1990–1994 ja olin harrastanut lajia jo lapsesta asti.”

Osaltaan tämä kokemus ja tausta ohjasi myös kansataloustieteen opintojen pariin. Kokemus yrittäjänä rahan tienaamisesta on ollut myös opettavainen kokemus taustalla Rantalan myöhemmällä uralla niin liikepankeissa kuin keskuspankeissakin.

”Olin yliopistossa jo silloin, mutta se oli eräänlainen kimmoke vaihtaa taloustieteeseen yrittäjyyden ja lamakokemuksen myötä, kun halusin ymmärtää, miten talous toimii.”

Kokemus lama-aikana yrittämisestä yhdistettynä ajan voimakkaaseen sukupolvikokemukseen näkyi myös opintojen sisällöllisessä kiinnostuksessa, sillä Rantala paneutui gradussaan talouskriiseihin.

Opintojensa aikana Rantalalla ei ollut selkeää visiota tulevasta urastaan. Selkeimpänä oli ajatus urasta joko pankissa tai vakuutusyhtiössä. Jälkeenpäin tämä ajatus pankkiekonomistin
urasta on huvittanut tutkijanuraakin tehnyttä Rantalaa.

”Vasta kun menin Erkki Koskelan graduryhmään aloin miettimään asioita. Kuukautta ennen valmistumista Erkki kysyi, kiinnostaisi-
vatko tutkijanhommat.”

Mahdollisuus tuli Rantalalle hieman yllättäen.

”Aloin miettimään, että tämähän sujuu ja on ihan mukavaa. Sitten hyppäsin sille tielle.”

Väitöskirjaa tehdessään Rantala oli vaihtanut fokuksen talouskriiseistä rahapolitiikkaan ja keskuspankkeihin.

Jo tuohon aikaan makrotaloustieteen vähäistä kiinnostusta voivoteltiin. Suomen Pankki ja valtiovarainministeriö olivat huolissaan vähäisestä harrastuneisuudesta.

”Oli tullut siihen aikaan kiinnostavammalta kuulostavia osa-alueita, jotka vetivät opiskelijoita tutkijapolulle.”

Kuitenkin myös Suomen Pankissa työskennellyt Rantala kantaa entisten kollegoidensa lailla huolta hyvien makrotalousosaajien puutteesta.

”Nythän meillä on isoja makrosokkeja tapahtunut erilaisista syistä. Tietysti aina sokit kuten pandemia, sota, energiakriisi ovat talouden ulkopuolisia asioita, jotka vaikuttavat talouteen. Niiden vaikutukset ovat kuitenkin makrotaloudellisia.”

Yhtenä hyvänä esimerkkinä Rantala nostaa parhaillaan käsillä olevan inflaatio-ongelman, joka on melkein kadonnut kollektiivisesta
muistista.

”Viimeksi 40 vuotta sitten koettiin tällainen inflaatiosokki. Se oli melkein oppikirjoistakin unohtunut.”

”Me ajattelimme talousennustajina ymmärtävämme inflaatioprosessin, mutta ainakin FED on nyt julkisesti joutunut tunnustamaan, ettei ymmärtänyt inflaatioprosessia niin hyvin kuin
luuli. Tämä on aivan perusmakrojuttua, johon on hyvä perehtyä ja peilata.”

Tukholmasta suuntaa uralle

Antaessaan Kapitaalille edellisen haastattelunsa vuonna 2000 Rantala työsti lisensiaatin tutkintoaan nyttemmin jo lakkautetussa Talouden rakenteiden ja kasvun tutkimusyksikössä (RAKA). Aiheena oli EMU:n vaikutukset työmarkkinoihin.

”RAKA:n tutkijayhteisö oli vapaa. Teemat olivat talouden rakenteellisia kysymyksiä. Jotkut tutkivat työmarkkinoita, talouspolitiikkaa, rahapolitiikkaa, ekonometriaa, rahoitusmarkkinoita, erilaisia teemoja.”

Tuohon aikaan teema oli ajankohtainen, kun pohdittiin yhteisvaluutan vaikutuksia.

”Erkki Koskelalla oli varmasti vaikutus teemaan. Ensimmäinen ajatus oli jatkaa finanssikriisikysymyksiä. Ajattelin, kun yksi iso talouskriisi oli takana, että täytyy katsoa eteenpäin eikä vain tutkia vanhaa.”

Mielenkiintoisena ja kenties urankin suuntaa muuttaneena kokemuksena nousee esiin Rantalan vuosi Tukholman yliopistossa työstämässä väitöskirjaa Ruotsin EMU-komiteaa johtaneen Lars Calmforsin ohjauksessa.

Alkuperäinen ajatus finanssikriiseistä olisi vienyt vuodeksi Yhdysvaltoihin tai Britanniaan, mutta aiheen vaihduttua ja vuosituhannen alun Amerikan tapahtumien jälkeen Tukholma tuntuikin paremmalta vaihtoehdolta.

Tukholman yliopiston kansainvälisen talouden instituutti, jossa Rantala oli, oli hänen mukaansa nuorelle ekonomistille fantastinen paikka.

”Pieni instituutti, 30 henkeä noin kymmenestä maasta. Sinne oli helppo kutsua huippututki joita vierailulle, koska jokainen, joka ajattelee joskus Nobelin saavansa, hyväksyy kutsun sinne.”

Tämä mahdollistikin Rantalan mukaan tasokkaiden seminaarien järjestämisen.

”Siellä ymmärsin sen, että on kahdenlaista tutkimusta. On piirisarjatutkimusta ja kansainvälistä huippututkimusta.”

Tämä avasikin Rantalan silmät sen suhteen, että jäämällä tutkijanuralle hän olisi hyvin suurella todennäköisyydellä ollut juuri piirisarjassa.

”Huippututkijoiden ajatukset liisivät eri levelillä.”

Palattuaan Tukholmasta Rantala viimeisteli väitöskirjansa ja suuntasi soveltavan tutkimuksen pariin. Tässä vaiheessa uraa oli edessä kymmenen vuoden putki, jonka aikana Rantala teki talousennusteita. Tämä alkoi Pellervon taloustutkimuksessa Vesa Vihriälän palkkaamana ja jatkui kolmen vuoden jälkeen Suomen Pankin rahapolitiikkaosastolla ennustetoimistossa. Siellä Rantala viipyi kahden ja puolen vuoden ajan.

Tätä vaihetta Suomen Pankissa Rantala pitää valtavan kiinnostavana. Hän oli mukana ennustetyöryhmässä, jossa pääsi Euroopan keskuspankkijärjestelmään ja mukaan kansainväliseen keskusteluun.

”NUOREMPANA OLI DRAIVI PÄÄSTÄ,
NÄHDÄ JA KOKEA. EN KOSKAAN AJATELLUT
MENEVÄNI PANKKIIN BISNESVASTUUSEEN.
MUTTA SIIHENKIN VOI PÄÄTYÄ JA SIINÄKIN VOI PÄRJÄTÄ.”

Seuraavina vuosina Rantala työskenteli liikepankeissa. Ensin Nordea Marketsilla tiimissä, joka vastasi Venäjästä, Baltiasta ja entisten
IVY-maiden alueesta. Seuraavaksi Rantala siirtyi puoleksitoista vuodeksi OP-Pohjolan pääekonomistiksi.

Vuonna 2010 Rantalaa pyydettiin takaisin toimistoon, jossa oli työskennellyt Suomen Pankissa. Tällä kertaa talousennusteista vastaavaksi ennustepäälliköksi.

Katsoessa nyt taaksepäin Rantalan uraa, monet pestit näyttävät näihin aikoihin olleen melko lyhyitä. Myös Rantala myöntää olleensa jossakin vaiheessa huolissaan siitä, miltä tämä näyttää ulospäin. Myöhemmin rekrytoidessaan itse hän on nähnyt asian toiselta kannalta:

”CV voi näyttää vaikka miltä, kunhan osaa kertoa, minkä takia se näyttää siltä. Voi olla side steppejä, että on kokeillut jotain muuta.
Jos on puolentoista vuoden aukko, josta ei osaa sanoa mitään, se näyttää pikkaisen epäilyttävältä. Toki jälkikäteen voi keksiä aina jonkin stoorin.”

Omaa urakehitystään Rantala perustelee sillä, että hänelle tehtiin mielenkiintoisia tarjouksia. Esimerkiksi Suomen pankin ennustepäällikkyyden Rantala näkee investointina, joka mahdollisti pääsyn paikkoihin ja pöytiin, joihin ei olisi muutoin päässyt. Yhtenä esimerkkinä EKP:n rahapolitiikkakomitea, jossa Rantala oli toisena Suomen edustajana.

Melkein neljän Suomen Pankissa vietetyn vuoden jälkeen Rantalaa kysyttiin Aktian pääekonomistiksi. Hänellä oli kokemusta jo pääekonomistin tehtävistä OP-Pohjolassa, mutta haaste oli erilainen.

”Tuollaisessa keskikokoisessa pankissa pääekonomisti pääsee lähemmäksi bisnestä kuin koskaan OP:ssa tai Nordeassa.”

Oltuaan puolitoista vuotta pääekonomistina Rantalaa pyydettiin johtoryhmään vastaamaan varainhoitoliiketoiminnasta.

”Hyppäsin johtoryhmään ja palkkasin seuraajakseni Schaumanin Heidin. Varatoimitusjohtajana vastasin varainhoitoliiketoiminnasta. Se oli valtavan opettavaista aikaa.”

”Nuorempana oli draivi päästä, nähdä ja kokea. En koskaan ajatellut meneväni pankkiin bisnesvastuuseen. Mutta siihenkin voi päätyä
ja siinäkin voi pärjätä.”

Aktiassa Rantala johti vajaan 200 ihmisen organisaatiota. Se on erilaista kuin asiantuntijatyö tai lähiesimiestyö.

”Kaikki pörssiyhtiön hyvät ja huonot puolet tuli nähtyä.”

Uusia haasteita listaamattomilla markkinoilla

Nyt Rantala työskentelee Ermitage Partnersilla varainhoidon parissa pääekonomistin tittelillä, asiakkainaan ammattisijoittajia. Hän pyrkii oman kokemuksensa kautta tarjoamaan asiakkailleen näkemyksiä, jotka tuovat näkökulmia maailman ymmärtämiseksi.

”Ammattisijoittajat saattavat kuunnella viittä, kymmentä tai viittäkymmentä puhuvaa päätä. Mutta heidän pitää itse päättää kuitenkin.”

Nykyinen pesti yhdistelee asioita eri vaiheista uraa. Esimerkiksi ymmärrys keskuspankkien toiminnasta on tärkeää keskuspankkivetoisessa maailmassa ja ennustekokemus auttaa tulkitsemaan tehtyjen talousennusteiden nyansseja.

Nykyinen työpaikka poikkeaa aiemmista siinä, että kyseessä on Rantalan sanoin mielenkiintoinen kasvuyritys. Työssään hän kertoo käyvänsä mielenkiintoista dialogia pitkään sijoitusmarkkinoilla olleiden ihmisten kanssa, mitä hän pitää myös itselleen opettavaisena.

Nykyisessä virassaan Rantala työskentelee listaamattomien markkinoiden, siis kiinteistöjen, private equityn, pääomasijoitusten ja major capitalin parissa. Tämä poikkeaa aiemmista työtehtävistä.

”Vaikka kuinka hyvin ymmärtää listattuja markkinoita, tämä on pikkaisen mystisempää, koska tässä sijoitusluokassa on pienet sijoittajat mukaan päästävä transformaatio käynnissä.”

Toisaalta listaamattomien ja listattujen markkinoiden välillä on Rantalan mukaan myös selvä yhteys.

”Yritysten valuaatioon vaikuttavat samat asiat kuin listattuun markkinaan, kuten korkotason kaltaiset perusmakrojutut. On paljon asioita, joissa ekonomistilla makromalli pyörii päässä. Tämä on kuitenkin omanlaisensa markkina, koska yrityksiä ei pakoteta hinnoittelemaan itseään jatkuvasti.”

Koottuja viisauksia

Pyydän Rantalalta vinkkejä ja näkemyksiä, joista tuleville ekonomisteille (tai muillekin asiantuntijoille) voisi olla hyötyä. Kysyn ensin verkostoista, joita uran alussa rakentui ja oli opintoajalta valmiiksi olemassa.

Hieman suoraan lukiosta tulleita vanhempana opintonsa aloittanut Rantala ei ollut aktiivisimpien joukossa perinteisessä opiskelijaelämässä. Osittain tähän vaikutti myös se, että hän valmistui keskimääräistä nopeammin.

Tärkeimmät verkostot rakentuivatkin opintojen lopussa ja uran alussa työelämässä.

”Merkittävin kesätyö oli viimeinen kesä ennen valmistumista, VATT:lla kesäharjoittelussa professori Heikki Loikkasen tiimissä.”
Rantala kertoo päässeensä tekemään muun muassa tuloerotutkimusta ja jääneensä puoleksi vuodeksi töihin VATT:lle opintojensa ohella.

Tätä Rantala pitää onnekkaana hetkenä, sillä siihen aikaan VATT:ssa työskenteli monia uran kannalta kiinnostavia henkilöitä.

Rantala ajattelee olleensa myöhemmällä urallaan onnekas laiskasta verkostojen rakentelusta huolimatta.

”Olen kohdannut oikeita ihmisiä oikealla hetkellä. Jälkikäteen katsottuna monessa kohdassa on käynyt hyvä tuuri, joka on johtanut johonkin.”

Tämän hyvä tuuri on johtanut työpaikan vaihtumiseen joskus nopeaankin.

”Kun katsoo omaa aika monimuotoista urapolkua, näkee ettei voi koskaan tietää, minne päätyy, vaikka kuinka suunnittelee.”

Rantala antaa kullanarvoisen vinkin, joka monesti unohtuu.

”Yksi hyvin simppeli oppi, jota olen aina yrittänyt toteuttaa, on, että hoitaa sitä hommaa, jossa sattuu olemaan, mahdollisimman hyvin. Se varmaan avaa mahdollisuuksia, jotka näyttävät sattumalta.”

Hän elävöittää ohjettaan vielä esimerkillä tenniskentiltä.

”Ettei lähde pelaamaan seuraavaa peliä. Lähdet turnaukseen ensimmäiseen peliin vähän niskan päällä ja mietit seuraavaa matsia.
Usein käy vähän huonosti.”

Tästä Rantala jatkaa vielä uran suunnittelemiseen liittyvillä ohjeillaan.

”Ei minulla erityisiä suuria viisauksia ole nuoremmille ihmisille. Mutta se, että uskaltaa tarttua, jos joku tarjoaa tai itse aktiivisesti etsii. Aina voi uudelleenoptimoida, jos jokin hyppy ei mennyt ihan lankulle. Siitä jää usein kuitenkin jotain. On parempi katua tekemisiä
kuin tekemättä jättämisiä.”

Kysyn myös, millaista osaamista hyvin monipuolisissa ekonomistin tehtävissä työskennellyt Rantala näkee tarvittavan.

Tyypillisiin ekonomistin tehtäviin Rantalan mukaan tarvitaan tiettyjä valmiuksia: ymmärrystä isoista kokonaisuuksista ja teknisiä valmiuksia analyysiin. Käytännön elämässä sofistikoituneemmat mallit jäävät kuitenkin usein hänen mukaansa käyttämättä ja sen sijaan käytetään yksinkertaisempia malleja ja peukalosääntöjä.

”Ekonomisti, jolla on hyvät tekniset valmiudet, ymmärrystä taloudesta ja muusta yhteiskunnasta sekä sivistystä on voittajan paketti. Mutta sekään ei vielä riitä. Hirveän tärkeää on viestintä – millä tavalla pystyy kertomaan monimutkaisista asioista riittävän yksinkertaisella tavalla banalisoimatta sitä jollakin tavalla.”

”Jos pystyy laajalle yleisölle, tavallisille ihmisille, välittämään ymmärrystä taloudesta. Sellaiset ihmiset yleensä pääsevät aika pitkälle. Se on kaikista vaikein juttu.”

”Vähän kuin taloustieteelliset mallit – pitää yksinkertaistaa, muttei liikaa. Hyvä taloustieteellinen malli ei ole se, jossa on 150 muuttujaa.”

Rantala nostaakin hyvät viestintätaidot tärkeiksi ominaisuuksiksi. Pitkät ennusteraportit ovat turhia.

”Jos pystyt TikTokiin tiivistämään talousennusteen, se on nykymaailmassa varmaan tehokkaampaa.”

Viestintäympäristön muutos on Rantalan mukaan haaste. Monet taloustieteilijöiden näkemykset ovat enemmän pohtivia: yhtäältä jotakin – toisaalta jotakin muuta. Ympäristö haluaa Rantalan sanoin yksikätisiä ekonomisteja, siis vähemmän tuota alan asiantuntijoille tyypillistä pohdintaa.

Ennen kaikkea Rantalan mukaan tärkeintä on kuitenkin itse substanssi. Muuta osaamista voi täydentää matkan varrella.

”Jos et ymmärrä miten keskuspankki, inflaatio ja korot liittyvät toisiinsa, on ihan sama, miten hyvä viestijä olet. Perusta kuntoon ja
sitten muita voi kehittää.”

”Tämä on iso vaatimuslista. Onneksi on erilaisia tehtäviä.”

Jatka keskustelua:
ARTIKKELIT, HENKILÖT, KAPITAALI 1/2022, Yleinen

Markus Rauramo – tie valtsikasta Fortumin johtoon

Artikkeli | TEKSTI Otto Muurinen KUVA Tomi Parkkonen / Fortum

Fortumin toimitusjohtaja on rakentanut uransa kiinnostukselle erilaisista asioista ja monipuoliselle kokemukselle – ja kannustaa nykyopiskelijaakin siihen.

Metromatka Helsingin yliopistolta Keilaniemeen lukuisten suuryritysten pääkonttorien keskelle ei ole pitkä. Mutta matka valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja kansantaloustieteen opinnoista suuren suomalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtajaksi on. Tapaan Markus Rauramon selvittääkseni, kuinka hän päätyi valtsikasta Fortumin toimitusjohtajaksi.

Rauramo kertoo, että hänellä ei ollut lapsuudessa haaveammattia. Suunnitelmat eivät olleet selkeytyneet lukioiässäkään. Hän kuvaa olleensa monipuolisesti kiinnostunut erilaisista asioista. Lukioajaltaan hän nostaa kuitenkin erityisesti esiin kiinnostuksen historiaa kohtaan.

Vuonna 1989 Rauramo aloitti kansantaloustieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Hänet ohjasi valtsikaan kiinnostus yhteiskunnan tapahtumia ja sen laajempaa toimintaa kohtaan.

”Alun perin hain lukemaan valtio-oppia. Sitten siirryin siitä kansiksen puolelle.”

Opiskeluaikoinaan Rauramo toimi aktiivisesti ylioppilaskunnassa ja kirjoitti myös Kapitaaliin. Vuonna 1991 hän kirjoitti Fuxi-Kapitaalissa:

”Kansantaloustieteilijöitä syytetään usein liiasta teoretisoinnista. Kansiksen opiskelijalle yritysten ja talouselämän johtamiseen, kirjanpitoon ym. käytännön toimintaan liittyvät kurssit olisivat hyödyllisiä ja käytännön taloudellista näkemystä laajentavia.”

Samassa jutussa annetaan ohjeita muissa korkeakouluissa ja tiedekunnissa opiskelemiseen. Erityisesti ohjeissa korostuvat kauppatieteet. Nykyisestä asemastaan ja opiskeluaikaisista kirjoituksistaan huolimatta Rauramo kertoo hakeneensa opiskelemaan vain valtsikaan. Hän näkee kauppakorkeakoulussa opittavien taitojen enemmän olleen osaamista täydentäviä kuin vaihtoehto kansantaloustieteen opinnoissa kertyneelle osaamiselle.

”Olisi hyvä ymmärtää laaja-alaisesti sitä, mitä opiskelee, ja miten se kytkeytyy eri asioihin. Varmaan vastaavasti, jos opiskelisi jotakin suoraan kirjanpitoon, johtamiseen tai markkinointiin liittyvää, on hyvä lukea myös makrotaloutta, että saa sitä teoreettista kehikkoa, miten talous toimii.”

Opiskelijana Rauramo kertoo olleensa kiinnostunut monipuolisesti eri asioista, opiskeltavista asioista toiset kiinnostivat enemmän, toiset vähemmän. Pakolliset tilastotieteen ja matematiikan kurssit eivät olleet siihenkään aikaan helppoja.

”Matriisin kääntämiset ja muut jutut varmaan olivat aika monelle suhteellisen haastavia.”

Sivuaineenaan Rauramo opiskeli poliittista historiaa.

”Historia on aina kiinnostanut. Voi sanoa, että poliittinen historia on modernia historiaa. Tietyllä tavalla ymmärtää vuosikymmeniä taaksepäin, miten on tultu siihen pisteeseen, jossa nyt ollaan.”

Opiskeluaikojen kiinnostuksesta historiaa kohtaan ja poliittisesta historiasta sivuaineena on ollut hyötyä myös Rauramon nykyisissä tehtävissä Fortumilla ja uran aiemmissa tehtävissä.

”Voimalaitokset, paperitehtaat tai sellutehtaat ovat kymmeniä tai viisikymmentä vuotta sitten tehtyjen päätösten tuloksia. Jokin tehdaspaikka tai voimalaitospaikka on saatettu sata vuotta sitten perustaa. On mielenkiintoista ymmärtää historiaa ja sitä, mikä on ohjannut siihen, että asioita nyt tehdään siellä missä niitä tehdään.”

Pyydän nimeämään inspiroineita tai erityisellä tavalla positiivisesti opiske luajasta mieleen jääneitä professoreita tai muita opettajia. Esiin nousee kolme nimeä.

”Pekka Sutela, joka juuri kuoli, oli yksi niistä todella vaikuttavista opettajista.”

Sutelan lisäksi Rauramo mainitsee tilastotieteitä opettaneen Yrjö Vartian ja Suomen ilmastopaneelin nykyisen puheenjohtajan, ympäristöekonomian emeritusprofessori Markku Ollikaisen.

”Jo silloin Markku luennoi ympäristötaloudesta. Niistä kursseista on nyt 30 vuotta mutta asia oli silloinkin pinnalla. Mielenkiintoista sinänsä, että se oli jo silloin valtsikan opetusvalikoimassa.”

Opiskeluaikoihin liittyen keskeistä on myös yhteisö. Rauramon kertoessa opiskeluajoistaan korostuu yhteisön keskusteleva ja pohdintaan kannustava kulttuuri.

”Se [opiskelijayhteisö] oli kyllä hyvin tiivis. Paljon tavattiin ja paljon oli tilaisuuksia yhdessä. Ilmapiiri oli keskusteluun ja pohdintaan kannustava.”

Yhteisöön liittyivät myös juhlat, joita järjestettiin ja joihin osallistuttiin.

”Se oli yleisesti ottaen kivaa aikaa. Oli kivaa viettää aikaa opiskelukavereiden kanssa. Ainakin siitä jäivät mieleen nämä Uuden Ylioppilastalon juhlat. Siellä oli hauskaa.”

Opiskelukavereistaan kysyttäessä Rauramo mainitsee pitkän uran Suomen Pankissa tehneen ja vastikään valtionvarainministeriön talouspolitiikan koordinaattoriksi nimetyn Lauri Kajanojan.

”Lauri oli yksi niistä opiskelukavereista, jonka kanssa olen ollut tekemisissä, ja jonka uraa olen seurannut matkan varrella.”

Opiskeluaikana lomat kuluivat töissä

Opiskeluaika ei ollut kuitenkaan pelkkää juhlaa. Rauramo kertoo työnteon tukeneen opiskelua ja opiskelun työntekoa.

”Jo ennen kuin aloitin opiskelut olin töissä. Ja koko ajan opiskelujenkin ohella tein erilaisia töitä. Jonkin verran opettajantöitä, koska se sopi opiskelijan elämään. Ihan ensimmäiseltä luokalta lukioon asti. Olin hyvin kaikkiruokainen sen suhteen, sekä Espoossa että Helsingissä. Kun tunteja tarjottiin, niihin oli hyvä tarttua.”

Tämän lisäksi Rauramo teki säännöllisiä töitä. Hän kertoo aloittaneensa vuonna 1988 Suomen Yhdyspankissa (SYP) ja työskennelleensä ennen opintojensa aloittamista Osuuspankkien Keskuspankissa (OKO). Yhtenä kesänä Rauramo työskenteli Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankissa (SKOP) New Yorkissa.

Teollisuuteen Rauramo kertoo päätyneensä 90-luvun pankkikriisin myötävaikutuksella.

”Se oli valtava isku pankeissa. Ne vähensivät väkeä ja täytyi hakeutua joihinkin muihin töihin opiskelujen ohella.”

Pitkäaikaisella työnantajallaan Stora Ensolla Rauramo aloitti vuonna 1993.

”Se oli lainanhallinnan ja taloushallinnon back office -työtä. Niinä aikoina, kun sitä tein, se oli ihan täysipäiväistä.”

Ympäröivä taloudellinen tilanne ja oma taloudellinen tilanne pakottivat seuraamaan omaa taloutta tarkasti.

”Siinä seurattiin päivittäin rahankäyttöä, miten rahaa menee ruokaan. Ei ostettu bussi- tai ratikkalippua vaan käveltiin tai pyöräiltiin.”

Tähän liittyivät osittain myös ajan korkeat korot ja lamatilanne. Aika ja ilmapiiri kannustivat työntekoon: ”Kyllä se fiilis oli, että pitää olla ahkera. Pitää tehdä töitä ja pitää opiskella ja näitä kaikkia pitää pystyä tekemään yhtä aikaa.”

”Ehkä se oli niin, että työntekeminen pidensi sekä aloittamista että valmistumista. Koin tärkeäksi saada tutkinnon, mutta samalla saada työkokemusta ja tehdä monia muita asioita samaan aikaan.”

Vuodet Stora Ensolla

Rauramo valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1997 jalka jo hyvin työelämän oven välissä, ensimmäise ikälisät tienattuina palkkaan pankeissa.

Rauramon Suomen ja Ranskan väliseen paperin- ja sahatavaranvientikiistaan liittynyt gradu Vapaaehtoiset viennin rajoitukset insentiivinä dumppaukselle ei liittynyt hänen työhönsä Stora Ensolla.

”Se oli mielenkiintoinen teoreettinen konsepti, jolla vaikutti olevan yhteys todelliseen yrityselämään. Ja siinä oli mielenkiintoinen dynamiikka, konkretia siinä, mitä yrittää gradussa tutkia.”

Rauramo pitää kiinnostavana tämän teorian yhteyttä regulaatiopuolelle, joka on myös nykyisellä alalla energiateollisuudessa tärkeää.

Aloittaessaan Stora Ensolla opiskelujensa aikana vuonna 1993 Markus Rauramo ei ajatellut, että siitä voisi tulla pitkäaikainen työnantaja, jonka leivissä hän etenisi aina toimitusjohtajan sijaiseksi ja talousjohtajaksi.

”Tärkeää oli saada työpaikka ja hain sinne. Se osoittautuikin sitten todella mielenkiintoiseksi. Kyllä sillä tavalla oli selvä, että yrityselämä kiinnosti minua.”

Ura Stora Ensolla kehittyi askel askeleelta eteenpäin. Selkeää päämäärää Rauramolla ei kuitenkaan ollut. Osaamisen kertymisen myötä hän kertoo tuoneensa esiin kiinnostusta muihin mielenkiintoisin tehtäviin.

”On ollut se punainen lanka, että on kiinnostanut oppia uusia asioita ja päästä mukaan tekemään uusia asioita. Ja siellä Enso-Gutzeitilla, sittemmin Ensolla ja Stora Ensolla kansainvälinen ja globaali ulottuvuus oli hyvin kiinnostavaa, liiketoiminta ulottui Amerikasta Aasiaan ja Venäjältä Eurooppaan. Paperia tuotettiin monessa paikassa ja vietiin ympäri maailmaa. Siinä tunsi olevansa mukana semmoisessa firmassa, joka on osa maailmantaloutta. Ehkä se myös istui tähän koulutustaustaan hyvin.”

”Sitten kun tuli näitä rahoituksen hankintaan liittyviä hommia, niin se merkitsi paljon matkustamista Lontoossa ja Amerikassa. Välillä oli rahoitettavia projekteja Venäjällä ja yrityskauppaprojekteja Thaimaassa ja Indonesiassa ja näitä Brasilian ja Uruguayn caseja. Kiinassa kävin paljon, ja nämä liittyivät eri tavoilla rahoitukseen ja projekteihin.”

Rauramo päätyi vuonna 1999 Stora Enson yhdistymisen myötä Brysseliin, kun rahoitustehtävät siirtyivät sinne. Brysselissä hän työskenteli vuosina 1999-2001.

”Olihan se Brysselissä tosi kansainvälistä. Meillä oli konttorilla varmaan 20 eri kansalaisuutta ja Bryssel kaupunkina oli todella kansainvälinen paikka. Suomi oli liittynyt EU:hun ja iso EU-yhteisö näkyi ja tuntui siinä elinympäristössä.”

Rauramo kannustaa myös opiskelijoita kansainvälisyyteen.

”Vaihtomahdollisuudet ja kansainväliset työmahdollisuudet kannattaa hyödyntää, koska ne ovat kokemuksia, jotka antavat lisää mahdollisuuksia töissä kehittymiseen ja etenemiseen.”

Palattuaan Brysselistä Rauramo toimi Stora Enson strategia- ja investointijohtajana. Myöhemmin vuosina 2004–2008 hän työskenteli Stora Enso International Londonin rahoitusjohtajana.

”Lontoossa työkulttuuri oli vielä askelta intensiivisempää. Päivät olivat pidempiä ja työntekemisen tahti vielä kovempi.”

Mahdollisuus olla töissä kansainvälisissä investointipankeissa tai globaaleissa suuryrityksissä nosti Rauramon mukaan työn intensiteettiä.

Kokemukset kansainvälisissä työyhteisöissä eri puolilla maailmaa ovat opettaneet Rauramolle, että halu kommunikoida ja kuunnella ovat kielitaitoa tärkeämpiä.

”On tärkeää, että on valmis löytämään yhteisen tavan kommunikoida.”

Iso askel – ura Fortumilla

Vuonna 2012 Rauramo aloitti talousjohtajana Fortumilla. Tätä siirtoa hän pitää uransa tärkeimpänä askeleena.

”Olin silloin ollut jo melkein 20 vuotta metsäteollisuudessa ja olin talousjohtaja ja toimitusjohtajan sijainen Stora Ensolla. Kun tilaisuus aukesi mietin, että teenkö koko työuran samassa firmassa, vai kiinnostavatko muut tehtävät jossakin muualla. Ja silloin johtopäätös oli, että kiinnostaisi oppia uusia asioita uudesta teollisuudesta.”

Rauramoa kiinnosti se, miten politiikka ja regulaatio liittyvät energiateollisuuteen, joka on myös lähellä kuluttajia.

”Tässä on myös mahdollisuus päästä vaikuttamaan ja tekemään töitä energiamurroksen ja suoraan ilmastonmuutoksen mitigoimiseksi.”

Kysyttäessä siitä, miten työ on vastannut tätä kiinnostusta, Rauramo naurahtaa.

”On vastannut todella hyvin. Ihan täytyy sanoa, että tosi iso motivaattori on se, että nyt todella tehdään töitä dekarbonisaation kanssa.”

Rauramon mukaan ympäristökysymykset näkyvät päivittäisessä arjessa paljon.

”Voisi sanoa, että ihan päivittäin ovat esillä. Ainakin itse koen, että meillä yhtiössä ajatus on se, että halutaan tehdä tätä murrosta ja vaikuttaa asioihin positiivisesti, ottaa pois vanhaa korkeapäästöistä kapasiteettia ja rakentaa uutta. Tuntuu, että tehdään oikeita asioita.”

Uransa vaikeimmaksi vaiheeksi Rauramo mainitsee finanssikriisin jälkimaininkeineen.

”Subprime-kriisi Yhdysvalloissa oli todella tiukka paikka, Lehman meni nurin ja rahoitusmarkkinat olivat hyvin syvässä kriisissä. Oli tehtaiden sulkemisia ja kymmenien tuhansien ihmisten vähennyksiä.”

Finanssikriisin tärkeimpänä oppinaan Rauramo pitää avoimuutta, reiluutta ja keskustelevuutta. Tärkeää on myös luottaa kollegoiden ammattitaitoon.

”Tosi tiukoistakin paikoista kyllä selviää kollegoiden kanssa, kun keskustelee. Kun antaa luottamusta niin sitten myös saa luottamusta.”

Rauramo antaa jälleen neuvon:

”Kannattaa hankkia monenlaista osaamista, oli se sitten yhteiskunnallista, poliittista tai yritystoiminnasta. Tai meidän tapauksessamme liikkeenjohdosta, funktioiden toiminnasta ja liiketoiminnasta sekä kansainvälistä osaamista. Siinä itse oppii asioita ja ymmärtää, mitä tarvitaan erilaisiin tilanteisiin. En usko, että odotetaankaan, että kaikkea osaamista ihmisillä on.”

Rauramon finanssikriisistä saamat opit avoimuudesta ja luottamuksen kulttuurista liittyvät myös diversiteettiin.

”Avoin johtaminen ja diversiteetti ovat asioita, joita korostan. Myös keskusteluissamme johtoryhmän kesken haluamme saada erilaisia näkökulmia esille. Yritän pitää porukan mukana ja tehdä yhdessä. Minunkin on paljon kivempi tehdä töitä, jos ihmiset kokevat, että heidän on hyvä tulla työpaikalle ja he saavat olla omana itsenään ja antaa oman panoksensa.”

Rauramo kertoo yritysmaailman muuttuneen tässä suhteessa uransa aikana.

”Se näkyy vaatimuksissa, joita yrityksiin kohdistuu. Sijoittajat edellyttävät, että yritykset kiinnittävät ympäristöasioihin ja yhdenvertaisuuteen huomiota ja kertovat myös palkitsemispolitiikastaan. Muuten yrityksiä arvostellaan, etteivät ne tee näin.”

Katse taaksepäin – miten ura on rakentunut?

Olisiko urapolku lähtenyt toiseen suuntaan ilman 90-luvun pankkikriisiä?

”En osaa sanoa, mihin olisin päätynyt. Nyt kun katson omaa työhistoriaani taaksepäin, niin olen suunnilleen 4–5 vuoden välein vaihtanut tehtäviä. Kun itse mietin työuraani, en voi sanoa sitä varsinaisesti suunnitelleeni, vaan enemmän olen tehnyt asioita, jotka ovat itsestäni kiinnostavia.”

Rauramo kertoo menneensä aktiivisesti puhumaan esimiehilleen ja kollegoilleen kiinnostuksestaan tehdä hommia tietyllä alueella tai laajentaa omaa tehtävänkuvaansa.

”En suunnitellut meneväni metsäteollisuuteen, enkä suunnitellut meneväni energiateollisuuteen, mutta ne ovat kiinnostaneet. Ja nyt huomaan sen, että vuosien varrella on kertynyt paljon kokemusta raskaasta teollisuudesta ja liiketoiminnasta, joka vaatii paljon investointeja.”

Työnsä kannalta Rauramo pitää tärkeänä pitkien investointisyklien ymmärtämistä.

”Toisaalta energiateollisuudessakin kansantaloustieteestä, poliittisesta historiasta ja muista on varmaan hyötyä siinä, että ymmärtää eri asioiden ja politiikan, regulaation ja liiketoiminnan yhteyksiä.”

Rauramolla on vielä uralleen tavoitteita.

”Haluaisin kovasti edistää energiamurrosta ja uskon, että pystymme puhdistamaan sekä sähkön että kaasun. Sitä haluaisin Fortumin puitteissa edistää. Uskon, että meillä yhtiönä ja suomalaisina on siihen hyvät mahdollisuudet.”

Vetääkseni yhteen Markus Rauramon uraa kysyn häneltä, mistä hän haluaa tulla muistetuksi uransa jälkeen. Vastaus tulee empimättä ja palaa niihin arvoihin, joita Rauramo pyrkii edistämään myös työyhteisössään.

”Että olin avoin ja kuunteleva työkaveri.”

Haastattelu tehtiin perjantaina 11.2.2022

Jatka keskustelua:
ARTIKKELIT, HENKILÖT, KAPITAALI 4/2021, KTTO, KULTTUURI, NÄKÖKULMA, VIERASKYNÄT, VIIHDE, Yleinen

Vesa Kanniaisen juhlapuhe KTTO ry:n 62. vuosijuhlassa

Juhlapuhe | Vesa Kanniainen

Hyvät ekonomistikollegat. Arvoisat kuulijat.

Kun astuin eteenne lavalle, tajuntani lävisti ajatus: ”Tämä on pieni askel minulle, mutta suuri askel ihmiskunnalle”. Kaikki muistavat nämä Neil Armstrongin sanat hänen astuessaan kuun kamaralle. Kuinka moni tietää, mitä hän sanoi sitä ennen. Nimittäin Houstonin lennonjohto Texasissa oli kuullut hänen sanovan ”Good Luck Mr Carter”. Myöhemmin häneltä kysyttäessä hän kertoi: ”Ollessani pieni poika pelasimme palloa, joka kuitenkin vieri naapurin ikkunan alle. Sitä hakiessani kuulin, kuinka herra ja rouva Carter riitelivät sisällä. Rouva Carter kiljui: ”Ja sinähän et minulta seksiä saa ennen kuin mies kuussa kävelee”. Siksi Armstrongin sanat ”Good luck Mr Carter”. Traagisinta oli se, etkä kuukävelyn tapahtuessa herra Carter oli jo 90-vuotias.

Tämän hetken maailmassa suuria teemoja ovat ilmastonmuutos, Kiinan nousu kohden maailmanvaltaa, Euroopan unionin eksistentiaalinen kriisi, Afganistanin demokratisoitumisen epäonnistuminen, Afrikan synkkä pysähtyneisyys ja demokraattisen järjestelmän ajautuminen puolustuskannalle yleisesti mutta yllättäen myös Yhdysvalloissa. Nostan ilmastonmuutoksesta pöydälle sen oleellisen näkökohdan, kansallisvaltioiden kykenemättömyyden sitoutua turbokapitalismin sivutuotteena tapahtumassa olevan ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttämään yhteiseen ponnistukseen,

Onko olemassa taloustieteen työkalupakkiin kuuluvaa välinettä, jolla kaikkia näitä suuren luokan kysymyksiä voisi analysoida?

Kyllä on: Mancur Olsonin taloustieteellinen tuotanto.

Edesmennyt Mancur Olson oli amerikkalainen taloustieteilijä. Tuskin teistä monikaan on kuullut hänen nimeään. Kuluneen kesän aikana minulle avautui tilaisuus lukea hänen kolme kirjaansa ja kaksi artikkeliaan. Tunsin saaneeni valaistuksen. Sen hengessä kirjoitin Afganistanin pettymyksestä ja vallan jakamisen ensisijaisuudesta demokraattisessa yhteiskunnassa. Hesari julkaisi sen liput liehuen.

Kirjoitin analyysin Kiinan ja Venäjän hyvin erisuuntaisesta talouskehityksestä; se on tulossa Tieteessä tapahtuu -lehdessä. Kirjoitin liittovaltion olevan Euroopan unionille ainoa toimiva ratkaisu, mutta sillä ehdolla, että unioni palaisi kunnioittamaan hylkäämäänsä subsidiariteettiperiaatetta. Ajatuspaja Libera julkaisee sen ensi viikolla.

Mancur Olson tarjosi minulle eväät noihin analyyseihin. Olson oli kollektiivien teorian huomattavin kehittäjä. Pienyhteisöt kuten metsästäjäkeräilijät saattoivat hänen mukaansa toimia eräänlaisen sosiaalisen sopimuksen ja Coasen teoreeman hengessä, mutta suuret eivät: suurissa kullakin jäsenellä on omaan hyöty-kustannusajatteluunsa perustuva kannustin vapaamatkustaa ja rikkoa sovitut säännöt. Kuulostaako tutulta? Tuleeko Euroopan unionin tragedia mieleen? Peliteoriassa toistettujen pelien folk-teoreema viestittää siitä, kuinka Pareto-tehokkaiden ratkaisujen kestävyys edellyttää uskottavien rangaistusstrategioiden olemassaoloa eli poikkeavia lekalla päähän.

Olsonin tuotannon tuntee liian harva. Olson laajensi Adam Smithin Kansojen varallisuus-analyysia tuomalla siihen mukaan kannustimet. Hän oli asialla jo ennen kuin nyt nousukiidossa kohden Nobelia oleva armenialaistaustainen Daron Acemoglu niistä on kirjoittanut.

Olin aikaisemmin tutustunut Olsonin analyysiin sotilasliitoista. Hänen päätuloksensa mukaan jäsenmailla on kannustin vapaamatkustaa sotilasliiton suojassa, mikä tuottaa ei-tehokkaita Nash-tasapainoja.

Taloustiede tarjoaa siis välineet, kun haluatte analysoida polttavia ongelmia: globalisaatio, kansojen vaurastuminen, jopa poliittinen demokratia ja autokratia.

Kapitalismi on maailman tehokkain järjestelmä vaurauden luomisessa. Kapitalismi 10-kertaisti sadassa vuodessa läntisen elintason. Kapitalismiin liittyy kolme ominaisuutta: omistusoikeuksien turvaaminen, sopimusvapaus ja rajoitetun vastuun periaate rahoitussopimuksissa. Kapitalismi on jopa ylitehokas. Kapitalismi sai aikaan toisen teollisen vallankumouksen mutta samalla luontokatastrofin. Kun poliitikot eivät ole pystyneet siihen riittävästi puuttumaan, suuryhtiöiden osakkeenomistajat ovat nyt ryhdistäytymässä esimerkkeinä Norjan öljyrahasto ja öljy-yhtiö Exxon mutta myös monet muut. Milton Friedmanin kuuluisa teoreema voiton maksimoimisesta on kyseenalaistettu. Tarjosin myös tätä koskevaa kirjoitustani vuosi sitten Libera-ajatuspajalle. Se on oikeistolainen eikä sitä halunnut julkaista, Niinpä lähetin sen demareita lähellä olevaan Talous- ja yhteiskuntapolitiikka -lehteen, jossa se julkaistiinkin jälleen ”liput liehuen”. Noteeraan kiitollisuudella sen, että Euroopan unionia koskevan analyysini Libera julkaisee. Kirjoitus hyödyntää Olsonin teoriaa kollektiiveista, mutta vaatii lukijalta tavallista enemmän.

Taloustieteilijän ei tarvitse olla asioista mitään mieltä: kun on julkaistua tutkimustoimintaa, niissä voi pitäytyä. Meillä on välineet jopa laskea elämän arvo dollareissa ja euroissa.

Hyvä kuulijat. Tutkijanuraan liittyy paljon elämää suurempia asioita. Nuorempana opetin mikrotalousteoriaa ja makrotalousteoriaa kahdessa amerikkalaisessa yliopistossa, ensimmäisen vuoden itärannikolla toisen vuoden länsirannikolla. Siirtyminen tapahtui lukuvuosien välissä autolla perheen kanssa. Chicagon kohdalla havaitsin, että minullahan ei ole voimassa olevaa ajokorttia. Olin ajanut vuoden kansainvälisellä ajokortilla ja se oli mennyt vanhaksi. Koska asialle ei kesken matkaa voinut mitään, toivoin parasta ja jatkoimme länteen. Perillä ajoinkin pikimmiten paikallisen ajokortin. Kysymys: kuinka moni teistä on ajanut USA:n läpi ilman voimassa olevaa ajokorttia? Tehkääpä perässä.

Ennen USA:n aikaa opetin Helsingin yliopistossa legendaarista differenssiyhtälöiden kurssia. Sen suoritti suuri määrä opiskelijoita, jotka sijoittuivat eri puolille yhteiskuntaa. USA:sta palatessani perheen kanssa oli syksy ja paha viima. Ihmiset olivat kärttyisiä ja pahalla päällä. Suomen rajalla tullimies vielä vei perheeni passit takahuoneeseen ja sekin harmitti. Pian hän tuli sieltä hymyillen ja: ”Tervetuloa Suomeen Vesa. Minä olen ollut sinun differenssiyhtälökurssilla.”

Päädyin aikanaan opettamaan Helsingin yliopistossa ”Etiikka ja talous-”nimellä otsikoimaani luentokurssia. Siitä tuli suosittu. Se vei minut ja kurssilaiset moraalin ja etiikan kysymyksiin.

Vältätte turhaa miettimistä, jos uskotte tämän: Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi joutaa historian roskakoriin. David Humen giljotiini ”there is no ougth from is” on se peruskivi, jolle moraali kannattaa rakentaa. Adam Smithiltä opin, että lähisuhteissamme olemme altruisteja suhteiden perustuessa toistuvuuteen. Markkinoilla puolestamme kohtaamme ihmisiä anonyymisti. Vauraus syntyy siitä, että markkinoilla halutaan tehdä tulosta, minkä oli oivaltanut hollantilainen yhteiskuntafilosofi Bernard de Mandeville jo ennen Adam Smithiä. Vaurauden luomisesta puheen ollen viittaus Woltiin on tässä paikallaan.

Kurssini evoluutiobiologinen osuus vei minut myös kysymään: miksi kommunismi, joka ei toimi ihmisellä, toimii mehiläisillä. Käytin yli puoli vuotta mehiläisten maailman tutkimiseen. Osoittautui, että pesässä vallitsee työläisten diktatuuri ja että kaikki työläiset ovat naaraita. Monarkki, kuningatar, on heidän orjansa. Tein taloustieteellisen matemaattisen mallin, jossa oli formuloitu hunajan tuotanto ihmisen, mehiläisten ja kukkien välisen työsopimuksen hengessä. Mehiläisille formuloin indifferenssikäyrästön calvinististen preferenssien pohjalta. Hunajan tuotannon optimaalisen verotuksen ja subvention malli on häikäisevän kaunis, vaikka itse sanonkin.

Koko hanke oli tietenkin täysi vitsi. Äskettäin sain kansainväliseltä tiedeyhteisöltä sähköpostiviestin siitä, että raporttiani, joka aikanaan julkaistiin Munchenin yliopiston sarjassa, on ekologian alalla eniten ladattu. Vitsi mikä vitsi mutta jäipä elämään.

Olen pitkään ollut Munchenin yliopiston tutkijayksikön jäsen ja perehtynyt julkisen talouden tutkimusalueeseen. Äskettäin posti toi minulle kirjan ”Taideverokirja. Verot taiteessa ja taiteet verotuksessa”. Sen oli kirjoittanut finanssiopin emeritusprofessori Esko Linnakangas. Aikanaan niin ikään vitsiksi kirjoittamani runo verotuksesta löytyi kirjan sivuilta. Kirjan taiteilijalistauksessa nimeni esiintyy samalla sivulla Ilmari Kiannon, Eino Leinon ja Vesa-Matti Loirin kanssa, eittämättä suuri vääryys heille.

Runossani esiintyy käsite Hamiltonin funktio. Se on teidän kaikkien tunteman Lagrangen funktion vastine dynaamisessa kontrolliteoreettisessa matematiikassa. Kontrolliteorian periaate: bygones are bygones, menneet ovat menneitä, sisältää syvällisen jopa raamatullisen elämänviisauden.

Päätän esitykseni tähän runoon, joka kuuluu seuraavasti:

”Näki unta tuo tutkija luova, näin aprikoi, oli syntynyt neutraali vero.

Kulutuksen veropohjaksi kun valikoi, oli lainlaatija taitava, melkeinpä nero.

Nyt kulkevi konkaavi kulku, huipulle Hamiltonin,

teille maan murheisille, tuo tiedon uuden, on se juurilta jumaluuden.

Te elätte keskellä viisauden merta, tuhatkertaista tiedon raitaa.

Vaan tietäkää silti, verot neutraalit unimaailmaan ne jäädä taitaa.

Jo nouseva aamu unelmat murskata voi.

Tuloveron tahdissa aurinko nousee, kun koittavi päivän uusi koi.”

Kiitos

Kirjoittaja Vesa Kanniainen on kansantaloustieteen emeritusprofessori (Helsingin yliopisto), sotatieteiden tohtori (Maanpuolustuskorkeakoulu) ja kauppatieteiden tohtori (Itä-Suomen yliopisto). Hän on Kansantaloustieteen alumnit Helsingin yliopistossa ry:n hallituksen jäsen.

Jatka keskustelua:
ARTIKKELIT, HENKILÖT, KAPITAALI 3/2021, Yleinen

Professori Kristiina Huttunen miettii, miksi miehen potkut lisäävät myös naispuolison kuolleisuutta, mutta naisen potkut eivät lisää miehen kuolleisuutta

Haastattelu | Eino Haajanen

Moni taloustieteen opiskelija tuntee työn taloustieteen tutkimuksen peruspiirteitä ja -kysymyksiä. Mutta mitä tarkoittavat family economics ja economics of crime? Aalto-yliopiston professorina maaliskuussa aloittanut Kristiina Huttunen kertoo, mistä suuntauksissa on kyse. 

Professorin työhuoneessa on sekalaisia matemaattisia muistiinpanoja valkotaululle luonnosteltuna. Työhuone sijaitsee Economicumilla Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) tiloissa. Aamupäivän Huttunen on ehtinyt käyttää seuraavien kysymysten pohtimiseen:

Jos mies menettää työpaikkansa, sekä hänen että hänen naispuolisonsa riski kuolla nousee. Jos nainen on se, joka menettää työpaikkansa, mitään ei tapahdu kummankaan riskille kuolla.

Nämä ovat aineistosta löytyneitä havaintoja.

“Tässä on tällainen jännittävä epäsymmetria siinä, miksi työpaikan menetys, joka molemmilla johtaa selvään tulon menetykseen, vaikuttaa näin”, hän selittää.

Miksi juuri miehien työpaikan menetys vaikuttaa noin vahvasti? Tutkimus on työn alla, eikä tyhjentävää vastausta voi saada, mutta Huttunen arvioi, että ilmiöön varmaankin monta tekijää, esimerkiksi sukupuoliroolit.

Kristiina Huttunen aloitti Aalto-yliopiston professorina maaliskuussa 2021. Sitä ennen hän on toiminut esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) tutkimusprofessorina sekä tehnyt töitä tutkijana. Kansainvälistä kokemusta hänellä on muun muassa Englannista, Norjasta ja Ruotsista. 

Työn taloustieteen kansainväliset kehitysaskeleet otetaan nimenomaan empiirisen mikrotaloustieteen parissa nykyään.

Huttusen matka nykyisiin tehtäviin on lähtenyt alun perin Helsingin yliopistolta 90-luvulla. 

“On varmaan vähän sattumaa, miksi lähdin lukemaan kansantaloustiedettä. Muistan, että yhteiskuntaopin tunnilla lukiossa puhuttiin jotain vähän taloustieteestä ja makrokysymyksistä, elvytyksestä.”

“Päätin hetken mielijohteesta, että lähdenpä pyrkimään valtsikaan.”

Professori Huttunen ja valkotaulun muistiinpanot.

Tieteenala viehätti. Huttunen kertoo, että huomasi todella nopeasti, että taloustiede tuntuu yhteiskuntatieteiden joukosta hänelle omimmalta. 

“Taloustiede tuntui napakammalta kuin muut tieteet, mitä yritinkään opiskella.”

“Taloustieteessä on kivaa se, että pyritään selkeyteen ja ytimekkyyteen. Mietitään asioita sillä tavalla, että olisi selviä mekanismeja.”

Työn taloustieteen pariin päätymistä Huttunen kuvailee pitkänä matkana. Gradun aiheeksi hän valitsi rakenteellisen työttömyyden, mutta sanoo nyt, että lähestymistapa oli hyvin erilainen kuin nykyään. Gradussa oli enemmän makrotyyppinen kysymys, hän kuvailee. 

Työn taloustieteen kansainväliset kehitysaskeleet otetaan nimenomaan empiirisen mikrotaloustieteen parissa nykyään, hän selittää.

Suomessa ja Pohjoismaissa on suhteellinen etu. Rekisteriaineistot ovat täällä nimittäin kattavat.

Sen hän kertoo huomanneensa aika nopeasti väitöskirjavaiheessa. Jatko-opinnoista hän kiinnostui gradun jälkeen ja piti työmarkkina-asioita kiinnostavana. Hän alkoi tehdä Helsingissä väitöskirjaa. Helsingistä matka on kulkenut Norjaan, Ruotsiin, Englantiin.

“Tutkimustyö tuntui koko ajan tuntui omammalta ja omammalta, ja juuri sellaiselta, jota haluan tehdä.” 

Palataan perheen taloustieteeseen ja rikoksen taloustieteeseen.

Usein työn taloustieteilijät laajentavat tutkimusaiheita perheisiin ja jopa rikosteemoihin, Huttunen kertoo. 

Hän näkee, että monet kysymykset työn taloustieteessä liittyvät perheeseen, eivätkä vain yksittäisiin toimijoihin. Ja silloin kun kyse on perheestä, on kyse jo family economicsista. Kyseessä on ikään kuin työn taloustieteen sisällä oleva ala.

Suomessa ja Pohjoismaissa on suhteellinen etu. Rekisteriaineistot ovat täällä nimittäin kattavat. 

Henkilötunnuksen kautta ihmiset pystytään linkittää puolisoihinsa ja lapsiinsa. Tämä mahdollistaa sen, että aineistosta voidaan tehdä tarkempaa tutkimusta kuin sellaisten maiden aineistoista, joissa tarkkaa rekisteröintiä ei ole. 

“Voidaan tehdä ylisukupolvista tutkimusta”, hän lisää.

Henkilötunnuksittain linkattava tieto on tietenkin anonymisoitua eli siitä ei voi tunnistaa yksittäisiä ihmisiä. Anonymisointi on tehty kuitenkin niin, että eri aineistot pystytään yhdistämään toisiinsa. 

Yksi perhetaloustieteen tutkimusasetelma on esimerkiksi ollut se, millaisia vaikutuksia siirtymisellä puolisoiden yhteisverotuksesta yksilöverotukseen on ollut. Puolisoiden yhteisverotuksesta luovuttiin Suomessa vuonna 1976. 

VATT:n työhuoneet sijaitsevat Economicumilla. Väki on alkanut palata yliopiston tiloihin.

Jotkut kysymykset liittyvät muun muassa siihen, kuinka tuottava ihminen on työmarkkinoilla ja miten tämä linkittyy varhaislapsuuteen. 

Rikoksen taloustiede taas on jossakin määrin laajennus muiden tieteenalojen puolelle. Alalla on Huttusen mukaan paljon kiinnostavia kysymyksiä, joihin voi käyttää taloustieteen menetelmiä.

“Meillä on taloustieteessä paljon hyvää menetelmällistä osaamista isojen aineistojen käytössä”, hän sanoo. 

“Taloustieteilijät ovat hyvin tarkkoja siitä, onko kyse pelkästä korrelaatiosta vai syy-seuraussuhteesta.”

“Syy-seuraussuhteen etsiminen on todella vaikeaa.”

Hän kuitenkin täsmentää, että kommenteilla ei ole tarkoitus halveksua muita tieteitä, vaan taloustieteilijöillä on hirveästi opittavaa muilta. Jos tutkitaan rikoksia, pitää olla ymmärrystä muistakin aloista. 

Rikoksista aiheutuu kustannuksia monelle taholle. Myös rikoksien hyötyjä on perinteisesti pyritty mallintamaan. Taloustiede tutkii muun muassa näitä. 

“Tämä on ala, jota tutkitaan koko ajan enemmän ja enemmän.”

Huttunen kertoo, että hän oli mukana juuri julkaistussa tutkimuksessa, jossa tutkittiin, miten kuolleisuus eroaa köyhien ja rikkaiden alueiden välillä ja miten trendit ovat muuttuneet ajan saatossa. Vertailu tehtiin Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä.

Havainto oli, että Suomessa on aika vähän eroja köyhempien ja rikkaampien alueiden välillä. Asetelma oli tarkalleen ottaen tutkia eroja alueen keskimääräisen tulotason mukaan.

Johdantoesimerkissä puhuttiin kuolleisuudesta työpaikan menettämisen jälkeen ja millaisia vaikutuksia tällä on puolisoihin. Siitä kiinnostavia nostoja on muun muassa se, että jos ihminen menettää työnsä syystä, joka ei johdu hänen omasta työpanoksestaan, kuolleisuus lisääntyy merkittävästi.

Erot sukupuolten välillä ovat myös yksi huomio, jota ei tyhjentävästi saada selitettyä. 

Aihetta on yritetty lähestyä muun muassa tutkimalla, onko esimerkiksi eroja perheiden välillä, joissa mies tienaa selvästi enemmän kuin nainen verrattuna sellaiseen perheeseen, jossa nainen tienaa selvästi enemmän kuin mies. 

Perustutkinto-opiskelijan ei kannata ujostella yhteydenottoa professoreihin.

Kuolleisuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että onko riski kuolla suurempaa kuin niillä, jotka eivät menettäneet työtä. Kuolinsyitä on muun muassa haitallisissa elämäntapamuutoksissa. Alkoholiin liittyvät sairaalakäynnit lisääntyvät.

Tutkimustyön lisäksi Huttunen tekee katsausta siitä, miten työpaikan menetyksen kustannukset erosivat naisilla ja miehillä koronapandemian aikaan Suomessa. Siinä vertaillaan muun muassa kuukausittaisia tuloja. Katsauksen on määrä valmistua myöhemmin, ensi keväänä.

Hän on tutkinut myös pitkään kotihoidontukea eli sitä, miten korkeampi kotihoidon tuki vaikuttaa pitkällä aikavälillä naisten työuriin ja tulotasoon. Myös vaikutusta heidän lastensa tulevaisuuteen tarkastellaan. 

Opiskelijoille hän haluaa välittää viestiksi sen, että kannattaa priorisoida opiskeluja esimerkiksi työnteon edelle ja suorittaa ne järkevällä tahdilla. 

Hän kannustaa globaaliin otteeseen:

“Jos tutkimus kiinnostaa, niin ehdottomasti suosittelen myös mahdollisuuksia ulkomailla. Tietenkin pidämme hyvät jatko-opiskelijat mielellään kotona, mutta kannattaa haistella tutkimuskenttää myös ulkomailla.”

Perustutkinto-opiskelijan ei kannata ujostella yhteydenottoa professoreihin. Esimerkiksi graduaiheesta voi tulla keskustelemaan, hän sanoo. 

  • Kristiina Huttunen
    • Aalto-yliopiston taloustieteen professori, VATT:n osa-aikainen professori
    • Valtiotieteiden tohtori, Helsingin yliopisto (2005)
    • Tutkimuskohteina työn taloustiede, perhetaloustiede ja rikoksen taloustiede
    • Harrastaa juoksemista ja lastensa jalkapallo-otteluiden seuraamista
    • Kolme lasta ja aviomies, hän on myös tutkija

Jatka keskustelua:
ARTIKKELIT, HENKILÖT, KTTO, Yleinen

Kesätyökatsaus

Minkälaisiin tehtäviin opiskeluaikana on mahdollista työllistyä? Taloustieteen pääaineopiskelijat vastaavat.

Ellen Sahlström, Palkansaajien tutkimuslaitos

Minulla alkaa nyt neljäs ja toivottavasti viimeinen vuosi perustutkinto-opiskelijana. Kuten tästä ehkä jo arvaa, ovat opintojeni sujuneet erittäin hyvin ja valmistuin kandidaatiksi kahdessa vuodessa, jonka jälkeen olen opiskellut maisteriohjelman tutkimuslinjalla vuoden.

Olen tämän kesän ollut tutkijaharjoittelijana Palkansaajien Tutkimuslaitoksella (PT), työmarkkinoiden tutkimusryhmässä tekemässä Työ- ja elinkeinoministeriölle raporttia työttömien työnhausta. Suuren osan ajasta olen käyttänyt datan parissa, eli yrittänyt Tilastokeskuksen ja ministeriöiden aineistosta löytää juuri meidän tutkimusprojektiin oikeat tiedot ja muokannut ne analysoitavaan muotoon. Minua yllätti eniten, kuinka paljon aikaa tähän datan muokkaamiseen menee, ja kuinka yksinkertaistettuja kursseilla käytettävät datat ovat.

Eniten iloa on ollut siitä, että päätin keväällä panostaa Statan oppimiseen, ja tein pari kurssia Statalla eikä tutulla R:llä. Vei silloin enemmän aikaa, mutta oli ehdottomasti hyödyllistä! Lisäksi kaikki artikkelien lukeminen on ollut antoisaa, varsinkin näin tutkijan urasta haaveilevalle. Olen kuitenkin saanut hyvää ohjausta, joten halu oppia ja sinnikkyys palkitsevat ehkä enemmän kuin täydelliset kurssisuoritukset.

Selina Clarke, Suomen ympäristökeskus

Syykuussa käynnistyy maisteriopintojen toinen vuosi, eli viimeistä viedään. Tämän kesän olen ollut harjoittelijana Suomen ympäristökeskuksessa Sykessä. Olen mukana kahdessa projektissa, jotka ovat osa vähähiilistä asumista ja rakentamista edistävää Decarbon Home -tutkimushanketta. Ensimmäisessä projektissa tutkimme avustusten vaikutuksia energiaremonttien kannustimina, ja toisessa rakennusalan suhtautumista elinkaaristen ilmastovaikutusten arviointiin. Tehtäviini kuuluu kyselyjen suunnittelu, kirjallisuuskatsauksen tekeminen, aineistojen analysoiminen, ja tuloksista kirjoittaminen.

Eniten yllätti, miten paljon työssä pääsi oikeasti tekemään ja vaikuttamaan, vaikka on ’vain harjoittelija’. Minulle annettiin paljon vastuuta ja vapautta edistää tutkimusta, mikä oli todella palkitsevaa. Iloisesti yllätti myös se, että pääsen jatkamaan Sykessä apulaistutkijan tehtävissä.

Kiinnostus ympäristö- ja julkistaloustiedettä kohtaan luonnollisesti auttoi paljon. Kannattaakin etsiä harjoittelupaikkoja, joissa pääsee soveltamaan itseä kiinnostavaa taloustieteen erikoisalaa, sillä näin harjoittelusta saa eniten irti. Ekonometrian kurssien hyödyllisyyttä ei myöskään koskaan voi korostaa liikaa; erityisesti mikroekonometrian kurssit auttoivat paljon aineistojen analysoimisessa.

Tuomas Kovalainen, EKP

Tällä omaa olen syksyllä 5. lukuvuottani aloittava maisteriopiskelija tutkijalinjalla. Kaiken kaikkiaan voisin luonnehtia opintojeni sujuvan tällä hetkellä varsin tyydyttävästi – erityisesti suhteessa työn ja opiskelun rinnakkaisuuden luomaan työmäärään nähden. Tutkielmani, ja vähät erikoistumisopintoni, ovat tähän mennessä pyörineet mikro- ja toimialan taloustieteen ympärillä. Tästä huolimatta osittainen siirtymäni makrotaloustieteellisten teemojen pariin työharjoittelun merkeissä on sujunut varsin mutkattomasti.

Työharjoittelupaikkani on Euroopan keskuspankin tilastotieteen osastolla instituutiorekisteri eli RIAD-tiimissä. Työryhmämme vastuualueisiin kuuluu muun muassa instituutiorekisterin käyttäjien – kirjava joukko aina kansallisista keskuspankeista EKP:n muihin tiimeihin ja osastoihin – ensikäden teknisenä tukena toimiminen ja tietokannan laadunvalvonnasta ja kehittämisestä vastaaminen. Harjoittelijana osakseni lankeaa näistä tehtävistä yksinkertaisimmat, esimerkiksi tietokantaan tehtyjen kirjauksien oikeellisuuden tarkastaminen, ja tarvittaessa oikaiseminen, ja yksinkertaisiin käyttäjäkysymyksiin vastaaminen.

Mielenkiintoisimmillaan tehtävät voivat taas sisältää data-analyysiä tai suurten datamäärien käsittelyä lipastoltakin tutuilla R:llä ja Pythonilla. Sanottakoon tässä, että itse en aloittaessani tai vieläkään voi sanoa laaja-alaisesti hallitsevani vielä kumpaakaan työkalua. Vaikka työtehtävät jossain määrin edellyttävät näiden perusteiden tuntemusta – ja halutessaan voi omalle osaamiselleen löytää rajattomasti sovelluskohteita, jos osaamista vain löytyy – ei oppimiskäyrä ole mahdoton. Ennakkoluulottomana ihmisenä en yleensä ylläty helposti mutta mainittakoon yhtenä positiivisena yllätyksenä uusien tuttavuuksien tekemisen helppous verrattuna pysyvän sosiaalisen etäännyttämisen Suomeen.

Juuri tässä harjoittelupaikassa hyödyllisimmäksi ovat siis osoittautuneet käytännöntaidot, kuten R:n, Pythonin ja SQL:n osaaminen, ja suhteessa vähemmälle huomiolle on jäänyt itse taloustietämys. Koen kuitenkin, että taloustieteen opintojen menetelmäosaamisen painotus on osaltaan auttanut selkiyttämään omaa ajattelua, mikä on avuksi etenkin ongelmanratkaisua ajatellen. Toivottavasti tämä rohkaisee menetelmä- ja tietojenkäsittelyopintojen ikeessä kärsiviä kanssaopiskelijoitani.

Eetu Mänttäri, Cambri

Aloitan tänä syksynä kandiopintojeni viimeisen puolen vuoden mittaisen rykäisyn. Minua voisi siis kutsua neljännen vuoden opiskelijaksi. Opintojeni ohella olen osallistunut ainejärjestötoimintaan, käynyt töissä ja ollut yleisesti hämmentynyt koronaviruksen aiheuttamista muutoksista elämässäni, joten olen tähän suoritustahtiin varsin tyytyväinen. Vaikka muutamia kandikursseja on vielä käymättä, ehdin viime keväänä kirjoittaa kanditutkielmani. Työni oli julkistaloudelliselta aihepiiriltään varsin erilainen niiden asioiden kanssa, joiden parissa puuhailen työssäni. En olekaan vielä päättänyt lopullista suuntautumistani tieteenalan sisällä, joten erilaiset näkökulmat ovat mielestäni pelkästään hyvä asia.

Olen ollut viimeiset puolitoista vuotta töissä osa-aikaisena tutkimusavustajana Cambri-nimisessä startup-yrityksessä. Tänä kesänä työsuhteeni muuttui kokoaikaiseksi kesätyöksi. Kiteytettynä Cambrin tavoite on luoda asiakkailleen SaaS-työkalu, jolla nämä voivat itsenäisesti kuluttajatutkimusten keinoin parantaa uusien tuotekonseptiensa lanseerauksien onnistumistodennäköisyyttä. Kyseessä on siis eräänlainen kuluttajatutkimusta tekevä teknologian startup-firma. Suurin osa tutkimuksista tapahtuukin Cambrin oman työkalun kautta, mutta itse olen enimmäkseen työskennellyt ns. ”täyden palvelun” tilaustutkimusten parissa.

Suhteellisen pitkän työsuhteen aikana työtehtäväni ovat laajentuneet ja vastuun määrä kasvanut, mutta pääasiallisena leipätyönäni on ollut tutkimustulosten analysointi, taulukointi ja esitettävään muotoon saattaminen. Tämän ohessa olen koodannut kysymyslomakkeita ja ollut yhteydessä asiakasyrityksiin tarpeen mukaan.

Tehtävissä olen oppinut paljon muun muassa datan käsittelystä Microsoft Excelillä, sekä muilla hieman spesifimmillä markkinointitutkimuksissa usein käytetyillä työkaluilla. Työssä saamani palaute on myös vahvistanut luottamustani omaan tekemiseeni ja oppimiskykyyni. Työskentely pienessä ja aloittelevassa startup-yrityksessä on myös ollut mielenkiintoista, sillä olen omin silmin nähnyt yrityksen kehittyvän muutaman työntekijän ”autotallivaiheesta” kansainväliseksi toimijaksi, joka työllistää yli 20 ihmistä. Vaikka kyseessä ei olekaan puhtaasti taloustieteellinen pesti, on opintojemme mukanaan tuomasta hahmotuskyvystä ollut hyötyä. Kannattaakin siis muistaa, että tutkinnollemme löytyy kysyntää vaikka mistä!

Lauri Ala-Mursula, Handelsbanken

Mukavasti kohti yliopiston toista vuotta tässä seilataan! Kandin kirjoittamisen myrskyt eivät vielä käsillä ole, mutta tummat, vielä pienehköt pilvet siintävät kaukana horisontissa. Vene lipuu tasaisesti myötätuulessa myrskyä kohti. Kulunut kesäni on mennyt pankkimaailman saloja ihmetellessä Handelsbankenin riveissä. Tehtävänimikkeeni on kesäharjoittelija.

Työnkuvani on monipuolinen, sillä konttoristamme löytyy yritys-, Private Banking-, sijoittamis- ja henkilöasiakaspalveluita. Eniten toimin asiakasrajapinnassa, toki työ pitää paljon muutakin sisällään. Yksi tyypillinen päivä voisi olla sellainen, että avaan asiakkaalle verkkopankkitunnukset, luen ja reagoin päivän aikana tulleisiin sähköposteihin, kerään tietoa pyydetyllä tavalla ja vastaan asiakkaiden puheluihin. Töissä yllätti eniten pankkialan monipuolisuus: ei ole työpäivää, jolloin ei jotain uutta oppisi. Työn monipuolisuus on pitänyt päivät mielenkiintoisina.

Nykyisessä positiossa ainakaan ensimmäisen vuoden opinnoista ei ole ollut suoraa hyötyä. Kuitenkin opinnoista on saanut hyvää kontekstia pankkiliiketoimintaan, etenkin makron ja investment managementin kursseilta. On ollut valaisevaa huomata, miten jotkut makrotaloudelliset ilmiöt ilmenevät päivittäisessä arjessa työpaikalla.

Voin suositella kesäharjoittelijan pestiä pankissa kenelle tahansa finanssialasta kiinnostuneelle fuksille. Pankeilla on tapana arvostaa ruohonjuuritason kokemusta, joten kesätyökokemuksesta alalla on varmasti iloa hakiessa taloustieteilijän koulutuksen mukaisiin finanssialan tehtäviin.

Eino Haajanen, Kainuun Sanomat

Työskentelen kesätoimittajana Kainuun Sanomissa. Syksyllä alkaa kolmas vuosi yliopistolla, mutta edessä on yhä opintoja aiemmiltakin vuosikursseilta.

Maakuntalehden kesätoimittajana pääsee heti tositoimiin. Teen pääsivujen uutisia, pikku-uutisia ja toisinaan myös pidempiä viikonloppulehden juttuja. Olen harjoittelijana toimituksessa, mutta samalla sijaistamassa vakkareita. Laadusta ei tingitä kesälläkään. Olen oppinut hurjan paljon lyhyessä ajassa. Olen ensimmäistä kesää alalla.

Päivittäin otan selvää uusista aiheista haastattelemalla ihmisiä ja etsimällä tietoa. Sitten kirjoitan eli toimitan jutun lukijoille ymmärrettävässä ja selkeässä muodossa. Välillä otan myös valokuvia.

On vaikea sanoa, mikä kurssi tai opintokokonaisuus on varsinaisesti valmentanut minua työhöni. Esimerkiksi kirjoittamista en ole opinnoissani tehnyt käytännössä lainkaan. Yliopisto on opettanut kykyä tunnistaa olennaisia tietoja ja näkökulmia tietomassan keskeltä. Toisaalta koulutustausta auttaa muodostamaan hyviä kysymyksiä.

Vaikka opintojen aikana kokisi, ettei asioista niin tarkasti mitään tajuaisikaan, huomaa taloustieteellisen pohjakoulutuksen olevan hyödyllinen: osaa tunnistaa tieteenalaan liittyviä ilmiöitä, ja näin ollen tunnistaa näkökulmia, joita kaikki toimittajat eivät aina näkisi. Työssäni minulle on päivittäin valjennut, että kysymällä asiat selviävät – ihan oikeasti. Kysykää luennoillakin!

Aikaisempi kirjoittajakokemus on ollut tärkeää työssäni. Kapitaalissa julkaistut tekstit toimivat työnäytteinä.

Kannustan lähtemään töihin myös maakuntiin. Se avartaa ymmärrystä Suomesta. Olen itse Uudeltamaalta kotoisin mutta kesän Kainuussa.

Ottakaa fuksit kirjoittaminen haltuun. Kapitaaliin kirjoittaminen on oiva tapa harjoitella. Ekonomisteille, jotka osaavat sanallistaa monimutkaisia ilmiöitä, on kysyntää!

Jatka keskustelua:
ARTIKKELIT, HENKILÖT, ILMIÖT, KAPITAALI 2/2021, VIERASKYNÄT, Yleinen

Aapo Huovilan vieraskynä: Älykaupunkeihin tarvitaan kokonaisvaltaista vaikutustenarviointia

Vieraskynä | Teksti: Aapo Huovila

Nopea kaupungistuminen tarjoaa kaupungeille kasvumahdollisuuksia, mutta aiheuttaa myös tehostamistarpeita palveluntuotantoon ja infrastruktuuriin. Viime vuosina useat kaupungit ovat vastanneet tilanteeseen niin sanotuilla älykaupunkiratkaisuilla. Niillä viitataan teknologisten innovaatioiden ja kaupunkilaisten osallistamisen keinojen hyödyntämiseen kaupunkisuunnittelussa.

Älykaupunkitermi levisi maailmalle yli kymmenen vuotta sitten, kun konsulttifirmat tarjosivat tietoteknisiä ratkaisujaan kaupunkien hallintaan. Tätä vahvasti teknologisiin ratkaisuihin pohjautuvaa lähestymistapaa on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei ratkaisuja ole pystytty räätälöimään kaupunkien tarpeisiin, eikä niiden hyödyistä ole riittävää näyttöä. Termiä onkin usein käytetty brändäystarkoituksessa houkuttelemaan investointeja uusille asuinalueille.

Älykaupunkiratkaisut tarjoavat suuret ja edelleen kasvavat globaalit markkinat; Frost & Sullivan [1] esim. ennustaa älykaupunkiratkaisuihin liittyvien investointien kasvavan vuoden 2019 $96 miljardista $327 miljardiin vuonna 2025 mahdollistaen 2,46 biljoonan bisnesmahdollisuudet vuoteen 2025 mennessä. Valitettavasti ratkaisujen hyödyt jäävät usein sanahelinäksi ilman luotettavaa vaikutustenarviointia.

VTT:llä älykaupunkiratkaisuja on kehitetty tarvelähtöisesti niin, että teknologia auttaisi kaupunkeja pääsemään tavoitteisiinsa. Lisäksi ratkaisujen perusedellytyksenä on kestävämmän yhteiskunnan rakentaminen.[2][3][4] Nämä tavoitteet ovat linjassa myös EU:n tavoitteiden kanssa esimerkkinä tavoite on 100 hiilineutraalista kunnasta vuoteen 2030 mennessä älykaupunkiratkaisuja hyödyntäen [5].

Edellisessä EU:n älykaupunkeihin liittyvässä tutkimus- ja innovaatio-ohjelmassa on vuodesta 2015 lähtien rahoitettu 381 miljoonalla eurolla hankkeita, jotka keskittyvät älykkäiden energia- ja liikenneratkaisujen pilotointiin tietoteknisiä ratkaisuja hyödyntäen ns. edelläkävijäkaupungeissa. Suomi on onnistunut kotiuttamaan rahoitusta loistavasti, sillä rahoitusta saaneista 48:sta edelläkävijäkaupungeista viisi on suomalaisia (Helsinki, Espoo, Turku, Tampere ja Oulu) ja VTT on mukana seitsemässä 18:sta rahoitusta saaneessa hankkeessa [6].

Yksi esimerkki näistä hankkeista on mySMARTLife [7], missä Helsinki pilotoi älykkäitä ratkaisuja mm. Kalasatamassa, Merihaassa ja Viikissä tavoitteena hiilineutraali Helsinki 2035 mennessä, kestävät liikennetoimintamallit ja kaupunkilaisten osallistaminen ja hyvinvointi. Kaupungin energiaverkkoa kehitetään uusiutuvaan energiaan perustuvaksi alueellisen lämmöntuotannon simulointimallin, varastojen ja kiinteistöjen joustopotentiaalin hyödyntämisen sekä uusiutuvan energian liiketoimintamallien kehityksen avulla. Merihaassa ja Viikissä testataan älykästä lämmönkulutuksen säätöä ja lämmön kysyntäjoustoa kulutushuippujen pienentämiseksi. Käytössä on myös lämpöviihtyvyysmalli optimaalisten sisäolosuhteiden varmistamiseksi. Kalasataman pilottirakennus hyödyntää hukkalämpöä. Messukeskuksen katolle asennettiin suurta suosiota saaneet aurinkopaneelit, joita asukkaat voivat vuokrata [8]. Sähköbussien käyttöönottoa vauhditetaan yhteiskäyttölaturien avulla, joista myös sähköistyvä kuljetus- ja huoltokalusto saa virtaa. Sähköautojen ja -pyörien latauspisteet hyödyntävät aurinkoenergiaa. CarbonEgo -sovellus [9] auttaa asukkaita pienentämään hiilijalanjälkeään antamalla tietoa kulutusvalintojen vaikutuksista päästöihin sekä antamalla konkreettisia vinkkejä päästöjen vähentämiseen.

Aapo Huovila.

Lisäksi on kehitetty Helsingin kaupunkitietomallia energiatiedon osalta (Ilmasto- ja energia-atlas, Seutuatlas)[10]. Kaupunkitietomalliin on tuotu kaikille avointa tietoa alueen geotermisestä potentiaalista ja rakennusten aurinkoenergiapotentiaalista, ennusteet rakennusten lämmönkulutuksesta sekä energiakorjausten kustannus- ja säästötietoa. Nämä auttavat asunnonomistajia, kaupunkisuunnittelijoita ja energiayrityksiä tekemään rakennusten energiaratkaisuihin liittyviä päätöksiä. Hankkeessa tehtävät toimenpiteet ovat näkyvillä Ilmastovahdissa [11], missä voi seurata toimenpiteiden etenemistä sekä niiden vaikutusta kaupungin 2035 hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen.

Kuten edellisistä esimerkeistä huomaa, älykaupungit edellyttävät useasta eri järjestelmästä (rakennukset, energia, liikenne, asukkaat) muodostuvan kokonaisuuden optimointia. Iso osa energian päästöistä ja kustannuksista syntyy kulutushuippujen aikana, koska silloin joudutaan ottamaan käyttöön kalliita ja saastuttavia varavoimaloita. Niinpä energiaratkaisut edellyttävät kysynnän ja tarjonnan optimointia ennustamalla kulutuksen ja tuotannon määrää mm. sään perusteella, sekä kulutuksen ohjausta kysynnän huipuista muihin ajankohtiin varastoja ja kulutusjoustoja hyödyntäen, kuten Merihaan ja Viikin piloteissa on tehty.

Toisena hyvänä esimerkkinä eri järjestelmien integroinnista on Suvilahden kaksisuuntainen sähköautolatauspiste [12], jonka yhteydessä on aurinkovoimala ja energiavarasto. Ratkaisu mahdollistaa sähköautojen akkujen käytön energiavarastona, mikä on erityisen hyödyllistä, kun säästä riippuvien aurinko- ja tuulienergian käyttö kasvaa. Suvilahden yhteisratkaisussa pyritään optimoimaan latauskapasiteettia saatavilla olevan aurinkoenergian sekä muun energian kysynnän ja tuotannon perusteella.

Kaupungin järjestelmät ovat siis sidoksissa toisiinsa ja muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden. Kaupunkisuunnitteluissa tehtävillä päätöksillä on pitkä aikajänne ja merkittävät vaikutukset. Siksi kokonaisuuden ymmärrys ja muuttuvien tarpeiden huomiointi on erityisen tärkeää. Päätöksenteon tueksi VTT on kehittänyt CityTune® [13] palvelupakettia, joka auttaa mallintamaan monimutkaista kaupunkia ja päätösten riippuvuussuhteita systeemidynaamista mallinnusta hyödyntäen. Sen avulla voi testata erilaisia vaihtoehtoisia päätöksiä toteuttamalla ”entä jos” -skenaarioita mallinnusympäristössä, ja arvioida vaihtoehtoisten päätösten vaikutuksia tulevaisuudessa.

Kaupunkisuunnittelun päätösten vaikutustenarviointiin käytetään indikaattoreita. Perinteisesti älykaupunkeja on mitattu sensoreiden ja teknologioiden määrää kuvaavilla indikaattoreilla, mutta teknologisten ratkaisujen vaikutuksia ei ole arvioitu kunnolla. Kestävän kehityksen tavoitteiden arviointi taas perustuu lähinnä pitkän aikavälin vaikutustenarviointiin (esim. kasvihuonekaasupäästövähennykset). Tulokset niissä näkyvät usein vasta useiden vuosien kuluttua ratkaisujen käyttöönotosta ja siksi edistysaskeleiden seuraaminen on hankalaa.

Tuore tutkimus [14] yhdistää älykkäiden ja kestävien kaupunkien tavoitteet ja luokittelee indikaattorit eri tyyppeihin, jotka sopivat kaupunkisuunnittelun eri vaiheisiin suunnittelusta implementointiin ja vaikutustenarviointiin mahdollistaen edistyksen seuraamisen eri vaiheissa ja aikajänteillä. Erityyppisiä parametrejä ja niiden vaikutuksia yhdistelemällä pyritään ymmärtämään ratkaisujen moninaisia sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia eri aikajänteillä järkevien kaupunkiratkaisujen tekemiseksi [15].

Kirjoittaja on erikoistutkija VTT:n Smart City Impact Assessment -tutkimusryhmässä.

Viitteet:
[1] Frost & Sullivan (2020). “Smart Cities to Create Business Opportunities Worth $2.46 Trillion by 2025“. Lehdistötiedote 29.10.2020. https://ww2.frost.com/news/press-releases/smart-cities-to-create-business-opportunities-worth-2-46-trillion-by-2025-says-frost-sullivan/

[2] https://www.vttresearch.com/fi/aiheet/alykas-kaupunki

[3] Ahvenniemi, H., Huovila, A., Pinto-Seppä, I., & Airaksinen, M. (2017). What are the differences between sustainable and smart cities? Cities, 60, 234-245. https://doi.org/10.1016/j.cities.2016.09.009

[4] Ahvenniemi, H., & Huovila, A. (2021). How do cities promote urban sustainability and smartness? An evaluation of the city strategies of six largest Finnish cities. Environment, Development and Sustainability, 23, 4174–4200. https://doi.org/10.1007/s10668-020-00765-3

[5] European Commission, 2020. 100 climate-neutral cities by 2030 – by and for the citizens. Report of the Mission Board for climate-neutral and smart cities. Directorate-General for Research and Innovation (European Commission). Mission board for climate-neutral and smart cities. https://ec.europa.eu/info/publications/100-climate-neutral-cities-2030-and-citizens_en

[6] Hankkeet joissa suomalaisia kaupunkeja mukana: www.mysmartlife.eu (Helsinki), https://stardustproject.eu/ (Tampere), https://www.sparcs.info/ (Espoo), https://makingcity.eu/ (Oulu), https://h2020response.eu/ (Turku), https://www.matchup-project.eu/ (Kerava), https://irissmartcities.eu/ (Vaasa)

[7] www.mysmartlife.eu tarkempaa tietoja ratkaisuista: https://mysmartlife.eu/publications-media/information-materials/

[8] https://www.helen.fi/aurinkopaneelit/aurinkosahko/messukeskus

[9] https://apps.apple.com/kz/app/carbon-ego/id1486785401

[10] Energia- ja ilmastoatlas. Avoin data https://hri.fi/data/en_GB/dataset/helsingin-3d-kaupunkimalli/resource/07ae86e4-d434-4456-a63c-661477524d04, Kaupunkimalli https://kartta.hel.fi/3d/atlas/#/, Kuvaus https://hri.fi/data/en_GB/showcase/helsingin-energia-ja-ilmastoatlas

[11] https://ilmastovahti.hel.fi/

[12] https://www.helen.fi/uutiset/2017/v2g

[13] https://www.vttresearch.com/fi/palvelut/smart-city-suunnittelu-ja-paatoksenteko

[14] Huovila, A., Bosch, P., & Airaksinen, M. (2019). Comparative analysis of standardized indicators for Smart sustainable cities: What indicators and standards to use and when? Cities, 89, 141-153. https://doi.org/10.1016/j.cities.2019.01.029

[15] Ratkaisu on kehitysvaiheessa ja sen soveltamista kokeillaan parhaillaan useissa kaupungeissa: Helsingin Ilmastovahti, norjalaiset kunnat (Zhang, L., Fosen, J., Holth, B. A., & Pekarskaya, T., 2021. A taxonomy for indicators related to the Sustainable Development Goals. Statistics Norway 2021/11. Retrieved from https://www.ssb.no/en/natur-og-miljo/artikler-og-publikasjoner/a-taxonomy-for-indicators-related-to-the-sustainable-development-goals), sekä Dresden, Valencia ja Antalya osana https://www.matchup-project.eu/ hanketta.

Jatka keskustelua:
ARTIKKELIT, HENKILÖT, KAPITAALI 2/2021, KTTO, Yleinen

Toiveuusinta: Kandi-, gradu- ja väitöskirjakatsaus

Vuoden toisella Toiveuusinta-palstalla nähdään aikoinaan Kapitaalissa julkaistu Kandikatsaus-palsta laajemmassa muodossa.

Jessica Jokivuori

Mikä on aiheesi/tutkimuskysymyksesi?

Mun kandin aihe on “Evaluating the economic impacts of Chinese investment in Kenya” eli tutkin taloudellisia vaikutuksia Kiinan investointihankkeissa, erityisesti miten One Belt One Road -aloite on vaikuttanut Keniassa.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen?

Tiesin alusta asti, että halusin tutkia jotain liittyen Keniaan koska halusin saada syitä niihin ilmiöihin joita mietin asuessa Keniassa. Usein pohdin, että miksi Kiinan infrastruktuuri projekteissa Keniassa käytetään pääosin Kiinalaista työvoimaa tai ylipäätään että miksi Kiina on päättänyt investoida niin paljon Keniaan. En siinä vaiheessa osannut hahmottaa tai huomioida kaikkia ulottuvuuksia asiaan, joita nyt olen oppinut!

Millaiselta kirjoitusprosessi on tuntunut?

Kirjoitusprosessi on tuntunut ajoittain yksinäiseltä, mutta myös todella palkitsevalta. Välillä turhauttaa, että on joutunut kirjoittaa koko projektin yksin kotona, eikä pääse kahvilaan tai kirjastoon – toki tilanne on mitä on, ja siihenkin on vaan sopeuduttava. Alusta asti tiesin, että se miten suunnittelen kirjoitusprosessin on erityisen tärkeä. Ihan ensimmäisenä tietenkin luin kirjallisuutta aiheesta, jonka jälkeen aloitin sisällysluettelon hahmottamisen. Itselle oli tosi tärkeä pilkkoa tämä prosessi pienempiin paloihin, jotta se ei tuntuisi ylivoimaiselta. Päätin sitten että joka viikko teen jonkun yhden pienen osion mikä on helposti hahmotettavissa. Ihan huomaamatta tutkielmasta tulikin valmis! Kandi on ollut loistava kokemus soveltaa omaa oppimista. Mun mielestä ei kannata ottaa siitä turhia ylimääräisiä paineita, koska tämä on monelle ensimmäinen laajempi kirjoitustyö ja ennen kaikkea harjoitusta ennen gradun kirjoittamista.

Eetu Mänttäri

Mikä on aiheesi/tutkimuskysymyksesi?

Tutkin kandityössäni ansiotuloverotuksen vaikutuksia. Tarkemmin sanottuna tarkastelen teorian ja empiiristen tutkimusten kautta sitä, miten ansiotuloverotuksen muutokset vaikuttavat työtätekeviin ihmisiin ja erityisesti heidän tulojensa joustoon veroasteen suhteen. Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, eli varsinaista omaa tutkimusta en tehnyt.

Teoriaosuudessa käsittelen asiaa julkistalouden näkökulmasta, ja empiiristä tutkimusta tarkastelevassa osiossa vertailen yhtä suomalaista ja yhtä tanskalaista tutkimusta keskenään. Mukana on myös LSE:ssä julkaistu veronalennusten vaikutuksia käsittelevä tutkimuspaperi vuodelta 2020 ja hieman optimaalisen verotuksen teoriaa.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen?

Idea aiheeseen syntyi julkista keskustelua seuraamalla. Koronan myötä on täytynyt elvyttää, mutta samaan aikaan julkinen sektori on kroonisesti kestävyysvajeinen. Uudenlaista, kenties kiristävää finanssipolitiikkaa tulisi pahimman kriisin ohi mentyä tehdä, mutta millä keinoilla? Jotkut ovat ehdottaneet leikkausten ja veronalennusten yhdistelmää reseptinä menestykseen. Minua kiinnosti selvittää, millaisia vaikutuksia juuri verotuksen muutoksilla on työmarkkinoihin, olivatpa kyseessä sitten elvytyksen vuoksi tehdyt veronalennukset tai julkisen talouden perusjäämää parantavat veronkorotukset. Lisäksi julkistalous on aina kiinnostanut minua, joten aihepiiri oli varsin luonteva ja omalta tuntuva.

Millaiselta kirjoitusprosessi on tuntunut?

Kirjoittaminen tuntui mukavalta ja opettavaiselta. Tuntuukin siltä, että akateemista kirjoittamista oppii parhaiten tekemällä – varsinkin, kun kandiopintojen varrella ei kovin montaa esseetä tullut väännettyä. Kirjoittaessa ja lähteitä etsiessä oppi koko ajan uutta, ja löysin jatkuvasti uusia näkökulmia aiheeseeni. Kirjoitettavaa olisi sen vuoksi riittänytkin vaikka kahteen kandityöhön, mutta olennaiset asiat täytyi kuitenkin tiivistää itse tutkielmaan. Tuntui kaikesta huolimatta siltä, että moni asia työssäni jäi pintaraapaisuksi, joten aiheen olisi voinut valita vielä spesifimmin. Oli kuitenkin mukavaa tehdä hieman laajempi kokonaiskatsaus ajankohtaiseen aiheeseen.

Tätä kirjoittaessa seminaarityöni on jo tosiaan palautettu ja opponoitu, ja olenkin varsin tyytyväinen lopputulokseen. Kokemuksen pohjalta on hyvä jatkaa, ja sain jo ideoita aiheisiin, joita voisin tutkailla jatkossa, vaikkapa tulevaisuudessa häämöttävässä gradussani.

Seminaarin aikana oli myös mukavaa huomata, miten kiinnostavia ja laadukkaita töitä kaikki muut olivat laatineet. Varsin hyvä kokemus siis.

Eemeli Peltola

Mikä on aiheesi/tutkimuskysymyksesi?

Kirjoitan gradua Suomen finanssisykleistä. Finanssisyklit ovat makrotaloustieteen kirjallisuudessa suhteellisen uusi, muttei täysin ennen kuulumaton näkemys, jonka mukaan luotto ja asuntojen hinnat ohjaavat rahoitusmarkkinoiden syklejä. Tutkimusten mukaan finanssisyklit ovat reaalimuuttujien syklejä huomattavasti pidempiä, keskihajonnaltaan suurempia ja niiden laskusuhdanteet ovat yhteydessä finanssikriiseihin.

Finanssisykli herättää jo pelkkänä terminä aika paljon kysymyksiä. Ensimmäisenä olenkin joutunut gradussani selvittämään, mitä finanssisyklillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan ja mihin ajatus tällaisten syklien olemassaolosta perustuu. Näiden jälkeen olen tutkinut finanssisyklien ominaisuuksia suomalaisella aineistolla.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen?

Teen gradua toimeksiantona Tilastokeskukselle, ja gradun aihe tuli ohjaajan ehdotuksesta. Jälkeenpäin katsottuna aihe on ollut täydellinen. Tästä huomasi todella hyvin sen, että professorit tietävät mitä kannattaa tutkia. En tiedä olisinko itse löytänyt yhtä mielenkiintoista ja toteuttamiskelpoista aihetta.

Millaiselta kirjoitusprosessi on tuntunut?

Kirjoitusprosessi on tuntunut yllättävän kivalta. Kandi oli paljon enemmän sekoilua, kun ei ollut vielä yhtään tottunut tieteelliseen kirjoittamiseen. Aineiston pyöritteleminen R:llä ei ole myöskään ollut niin paha, kuin mitä aluksi pelkäsin. Pitkä urakkahan tämä on, mutta kun tarpeeksi monta kertaa herää aamulla kirjoittamaan gradua ysistä viiteen, niin pikku hiljaa se valmistuu.

Teemu Pekkarinen

Mikä on aiheesi/tutkimuskysymyksesi?

Väitöskirjani koostuu kolmesta informaatiotaloustieteen tutkimuksesta. Työmarkkinapaperissani (tutkimus, jolla haen apulaisprofessuuria) tarkastelen yleisesti sopimusteoriaa, jossa sopimuksen laatija pystyy todentamaan, ovatko sopijapuolet noudattaneet sopimusehtoja. Jos jokin osapuoli syyllistyy sopimusrikkomukseen, hänelle voidaan määrätä sopimussakot.

Tämä jokseenkin yleinen sopimusteoreettinen kehikko soveltuu erilaisten instituutioiden ja valvontaviranomaisten tarkasteluun ja auttaa ymmärtämään niiden kannustinjärjestelmää ja täytäntöönpanoa. Esimerkkinä toimivat erilaiset vero- ja tukijärjestelmät, joissa valvotaan, että veronmaksajat maksavat oikean määrän veroja tai tuensaajat saavat heille oikeutetut tukiaiset. Myös yritysten päästöjen mittaaminen ja päästöoikeuskauppa on yksi merkittävä sovellutuskohde.
Kiinnostavat jatkokysymykset liittyvät tilanteisiin, joissa sopijapuolet voivat vaikuttaa kiinnijäämistodennäköisyyteensä (esimerkiksi kirjanpidon tai päästömittausten vääristely, korruptio, veropetos yms.). Tällaista käyttäytymistä havaitaan usein tilanteissa, missä eri osapuolilla on suuret kannustimet hyötyä sopimusrikkomuksista eikä riittävää valvontaa ole.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen?

Kiinnostuin informaatiotaloustieteestä ohjaajani Juuso Välimäen kurssilla. Aloin sen jälkeen lukea kirjallisuutta (kuten esimerkiksi Bengt Holmströmin papereita) ja huomasin, että sopimusteoria on mielenkiintoinen kun mukaan otetaan sakkojärjestelmä ja valvontaviranomainen. Miten sopimusrikkomuksia tulisi ajatella taloustieteellisestä näkökulmasta? Kuinka sopimuksen laatijan sakotusoikeus vaikuttaa sopimusten laadintaan ja eri osapuolten kannustimiin? Nämä olivat kysymykset joihin halusin löytää vastauksia.

Millaiselta kirjoitusprosessi tähän mennessä on tuntunut?

Tutkiminen on parasta mitä ihminen voi tehdä. Kysymysten etsiminen ja itsensä uteliaana pitäminen tuottaa valtavasti mielihyvää. Peliteoreetikon työ on suurelta osin kaavojen pyörittelyä ja erilaisten loogisten ketjujen selvittelyä. Loppu on mallien tulkintaa ja tarinankerrontaa – tämä on yhteiskuntatieteilijän tärkein osuus. 6/5

Salla Kalin

Mikä on aiheesi/tutkimuskysymyksesi?

Väitöskirjani koostuu kolmesta artikkelista julkistaloustieteen alalta. Työn alla tällä hetkellä on väitöskirjani ensimmäinen artikkeli, joka käsittelee verotuksen ja muuttoliikkeen välistä yhteyttä Suomessa. Työstän artikkelia osana tutkimusryhmää, johon kuuluvat Ilpo Kauppinen (VATT), Kaisa Kotakorpi (Tampereen yliopisto) ja Jukka Pirttilä (Helsingin yliopisto ja VATT). Päätavoitteenamme on selvittää rekisteriaineistoja käyttäen, reagoivatko suomalaiset veronkorotus Suomessa muuttamalla alhaisemman verotuksen maihin. Lisäksi tutkimme myös sitä, reagoivatko suomalaiset veroalennuksiin muissa maissa.

Toisessa ja kolmannessa artikkeleissani tutkin sosiaaliturvan ja työn tarjonnan välistä dynamiikkaa. Näistä toinen käsittelee sosiaaliturvan suojaosien vaikutusta työn tarjontaan (yhteistyössä Tuomas Matikan (VATT) ja Tomi Kyyrän (VATT) kanssa) ja toinen korkeakouluopiskelijoita koskeneen asumistukireformin vaikutuksia opiskelijoiden työn tarjontaan.

Miksi valitsit juuri tämän aiheen?

Jo perustutkintovaiheessa olin kiinnostunut julkistaloustieteen kysymyksistä. Näihin kysymyksiin pääsin perehtymään käytännön tasolla VATT:lla ensin kesäharjoittelijana ja myöhemmin apulaistutkijana. Pidin tutkimustyöstä ja tutkimistani aiheista, joten tuntui luonnolliselta jatkaa saman projektin parissa väitöskirjan muodossa.

Millaiselta kirjoitusprosessi tähän mennessä on tuntunut?

Väitöskirjan työstäminen on tähän saakka ollut enemmän aineistojen käsittelyä ja analysointia kuin kirjoittamista. Tämä ei ole kuitenkaan ollut huono asia lainkaan, koska pidän tilastollisesta ohjelmoinnista ja data-analyysistä. Kirjoittamistyötä on lähinnä ollut apurahahakemuksien muodossa.

Väitöskirja-artikkelin työstäminen osana tutkimusryhmää on ollut mielestäni hyvä tapa aloittaa väitöskirjatyö. Tutkimusryhmässä työskentely on tuonut työskentelyyn rakennetta ja suunnitelmallisuutta. Lisäksi tutkimusryhmässä on mahdollista saada kokeneilta tutkijoilta enemmän ohjausta omaan työhön ja tutkimuksen tekemiseen.

Koronatilanne on tehnyt työstäni selvästi rankempaa. Väitöskirjatyö sisältää paljon itsenäistä työskentelyä, joka on yhä korostunut pandemiatilanteen myötä. Lisäksi satunnaiset kohtaamiset kollegoiden kanssa ovat jääneet vähälle ja kasvaminen osaksi tutkijayhteisöä on vaikeutunut pandemian seurauksena. Etätyössäkin on puolensa, mutta uusia ideoita on vaikeampi pohtia yhteisössä kuin ennen.

Jatka keskustelua:
ARTIKKELIT, HENKILÖT, ILMIÖT, KAPITAALI 1/2021, Yleinen

Miltä näyttää suomalaisen korkeakoulujärjestelmän tulevaisuus? – haastattelussa professori Roope Uusitalo

Teksti: Mikko Vanhala

Koronaviruspandemia on asettanut merkittäviä rajoituksia yliopistoille. ”Zoom University” aiheuttaa monille motivaation puutetta ja opintojen hidastumista. Rokotusten myötä voi kuitenkin vihdoin alkaa nähdä valoa
tunnelin päässä. Millaisina korkeakoulut palaavat pandemian jälkeen? Ja mitkä muut tekijät vaikuttavat koulutuksen tulevaisuuteen?

Helsingin yliopiston julkistaloustieteen professori Roope Uusitalo arvelee, ettei koronapandemialla tule olemaan kovin suuria pysyviä vaikutuksia korkeakoulutukseen. Hän muistuttaa yliopistoinstituution olevan todella vanha ja selviytyneen pahemmistakin koettelemuksista, pandemioista, nälänhädistä ja sodista.

“Toivon, että palataan takaisin lähes normaaliin, niin kuin tehtiin ennenkin. Verkko-opetus saattaa yleistyä jonkin verran, mutta laajamittaiseen nettiluennointiin tuskin ollaan menossa.”

Uusitalo muistuttaa, että etäopetuksessa on ollut myös hyötyjä ja kenties teknologiaa tullaan jatkossa käyttämään opetuksen tukena enemmänkin. Epäilemättä suurin osa niin perus- kuin korkea-asteen
opiskelijoista kuitenkin palaa mielellään fyysisesti luentosaleihin ja kouluihin.

Professori Roope Uusitalo.

Myös muut tekijät kuin pandemia vaikuttavat oleellisesti koulutuksen tulevaisuuteen. Syntyvyys on Suomessa laskussa ja ikärakenne tulee muuttumaan. Joihinkin koulutusohjelmiin on jo nyt vaikea löytää riittävästi opiskelijoita, ja silti puhutaan uusistakin korkeakouluista, viimeksi Seinäjoelle ehdotetusta yliopistokeskuksesta. Onko Suomessa jo nyt liikaa yliopistoja?

“Aiemmin olin sitä mieltä, että Suomessa on liikaa korkeakouluja ja että tiede kärsii pirstaloitumisesta pieniin yksiköihin, joissa on vaikea tarjota kunnollista opetusohjelmaa. Olen kuitenkin muuttanut mielipidettäni, koska lähellä olevalla korkeakoululla on paljon vaikutusta koko alueeseen. On myös empiiristä näyttöä siitä, että lähellä oleva korkeakoulu kasvattaa alueen nuorten todennäköisyyttä päätyä yliopistoon.”

Uusitalo muistuttaa myös, että korkeakoululla on olennainen vaikutus kaupungin luonteeseen ja elämään, sillä vaikkapa Jyväskylän tai Joensuun houkuttelevuus asuinalueena olisi pienempi ilman yliopistoa. Hänen mukaansa yliopistoja ei tällä hetkellä ole liikaa. Myös ammattikorkeakouluille on sijaa suomalaisessa
koulutusjärjestelmässä.

”Kun ammattikorkeakouluja perustettiin, mietittiin olisiko parempi kasvattaa kandiohjelmien opiskelijamääriä ja siten luoda aidosti kaksivaiheinen tutkinto. Ammattikorkeakoulut ovat kuitenkin
löytäneet paikkansa korkeakoulujärjestelmässä: on tarvetta myös käytännöllisemmin suuntautuneelle korkea-asteen koulutukselle, jota ammattikorkeakoulut edustavat.”

Monissa maissa, kuten Englannissa ja Yhdysvalloissa, opiskelijat siirtyvät jo kanditutkinnon suorittamisen jälkeen työelämään ja mahdollisesti palaavat myöhemmin maisteriohjelmiin. Suomessa työelämään siirrytään yleensä vasta maisteritutkinnon jälkeen. Olisiko Suomessa syytä nopeuttaa työelämään siirtymistä uudistamalla tutkintorakennetta?

Uusitalon mukaan tässä kyse on enemmänkin pätevyysvaatimuksista, jotka ovat osin lakisääteisiä: esimerkiksi moniin julkisiin virkoihin, kuten opettajaksi, vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Joitain etuja voitaisiin mahdollisesti saavuttaa laskemalla pätevyysvaatimuksia, mutta Uusitalo ei näe, että tällainen muutos tapahtuisi ainakaan kovin nopeasti. Tärkeää on myös se, millaisia taitoja kandi- ja maisteriohjelmat opettavat.

Oman haasteensa yliopistolle asettavat myös tuplatutkinnot. Uusitalo kokee joidenkin tuplatutkintojen olevan siinä mielessä turhia, että yliopistojen pitäisi pystyä ennemminkin tarjoamaan mahdollisuuksia sisällyttää eri alojen opintoja tutkintoihin.

”Voitaisiin luoda vaikkapa taloustieteestä kiinnostuneille insinööreille suunnattu moduuli, jonka voisi suorittaa erikseen tarvitsematta hakea tutkinto-opiskelijaksi.”

Uusitalo mainitsee hyvänä esimerkkinä MBA-tutkinnon, joka on yliopiston järjestämä ja usein yritysten maksama liiketoimintaosaamisen paketti, joka tarjoaa täydennyskoulutusta esimerkiksi yritysten johdolle. Tällaisia koulutuksia voisi hänen mielestään olla muillekin aloille: tutkintoa pienempiä kokonaisuuksia, jotka tarjoavat eri alojen asiantuntemusta niin vielä opiskeleville kuin jo työelämässä oleville.

Korkeakoulutuksessa tulisi olla myös kannustimia, jotka tukevat opiskelijoiden valmistumista ja siirtymistä työelämään yliopistolle ”roikkumaan” jäämisen sijasta. Uusitalon mielestä pienet lukukausimaksut voisivat toimia kannustimena, mutta parempi keino olisi opintolainajärjestelmän uudistaminen.

”Joissain tilanteissa opintolainahyvitys kannustaa jopa pitkittämään opintoja, koska aikarajat ovat vähän liian lepsuja.”

Millaisen järjestelmän Uusitalo suunnittelisi nykyisen tilalle?

”Vapaasti suunniteltuna poistettaisiin opintolainan hyvitys ja sidottaisiin lainan takaisinmaksu englantilaisen järjestelmän tapaan valmistumisen jälkeisiin tuloihin. Jos sattuisi niin, ettei saa koulutusta vastaavaa työtä, ei opintolainaa tarvitsisi maksaa täysimääräisenä takaisin. Se antaisi ihmisille turvaa ja uskallusta lainan nostamiseen.”

Tuloihin sidottu opintolainamallikaan ei välttämättä olisi täydellinen. Ruotsissa järjestelmästä luovuttiin vuonna 2001, kun havaittiin sen muistuttavan joissain tapauksissa veroa ja siten aiheuttavan
kannustinongelmia (Regeringens proposition 1999/2000:10 sekä Uusitalo 2016).

Viime vuosina korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa on ollut voimakas trendi todistusvalintakiintiöiden kasvattamisen suuntaan. Julkisessa keskustelussa on esitetty paljon mielipiteitä sekä todistusvalintojen että pääsykokeiden puolesta, mutta empiiristä tutkimusta on vasta vähän.

Uusitalo nostaa esille Palkansaajien tutkimuslaitoksen Hannu Karhusen ja Tuomo Suhosen sekä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Tuomas Pekkarisen ja Tuomo Virkolan kiinnostavan seurantatutkimuksen opiskelijavalinnan uudistuksen vaikutuksista, jonka lähtökohdista ja menetelmistä voi lukea lisää täältä. Tuloksia joudutaan kuitenkin vielä odottelemaan, sillä todistusvalinta on vielä melko uusi järjestelmä ja kokonaisvaikutukset nähdään paremmin vasta opiskelijoiden valmistuessa ja siirtyessä työelämään.

Uusitalo arvelee todistusvalinnan helpottavan hakijoiden ja opiskelupaikkojen kohtaamista. Pääsykoevalinnassa voi hakea tosissaan vain yhteen tai kahteen paikkaan, sillä useampiin pääsykokeisiin valmistautuminen saman kevään aikana on vaikeaa. Todistusvalinnassa hakijat saattavat päästä useammin
kakkos- ja kolmosvaihtoehtoihinsa, vaikka paikka ensisijaisessa hakukohteessa jäisikin saamatta.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän erityispiirre on valmennuskurssit, jotka saattavat aiheuttaa epätasa-
arvoa pääsykoevalinnassa. Jopa tuhansien eurojen hintaiset palvelut eivät ole kaikkien hakijoiden saatavilla, kuten julkisessa keskustelussa usein korostetaan. Valmennuskurssien luonne tulee eittämättä muuttumaan, mikäli todistusvalinnat lisääntyvät eri aloilla.

Ylioppilaskirjoitusten hyöty on myös se, että ne ovat kaikissa lukioissa samat, toisin kuin pääsykokeet, jotka vaihtelevat vuosittain, aloittain ja jopa yliopistoittain.

”Ylioppilaskirjoitukset ovat valtakunnallisesti standardoiduissa olosuhteissa järjestettyjä kokeita, joiden tekemiseen ja tarkastamiseen käytetään paljon resursseja, joten on yksinkertaisesti tehokasta käyttää tätä koetta sen sijaan, että järjestetään uusi koe.”

Miltä suomalainen korkeakoulujärjestelmä kokonaisuutena tulee näyttämään vuonna 2041?

”Tässä kohtaa käyttäisin taloustieteilijäviisautta: maailma muuttuu hitaasti. Kun mietitään, miltä suomalainen korkeakoulujärjestelmä näytti vuonna 2001 [verrattuna nykyhetkeen], ei muutos ole valtavan suuri. Järjestelmä näyttää melko samalta kuin nytkin. Tyypillisesti kehitys on suhteellisen hidasta, ja luultavasti suomalainen koulutus näyttää 20 vuoden päästä vain hieman erilaiselta kuin nyt. Opetusteknologia kehittyy, verkko-opetus saattaa lisääntyä ja yliopistot saattavat yhdistyä tai uusikin saattaa syntyä. Yliopisto on vanha idea ja Helsingin yliopistokin jo lähes 400 vuotta vanha. Kyllä tämä aika vakaa instituutio on.”

Jatka keskustelua: