Kaikki kirjoittajan KapitaaliAdmin artikkelit

Helsingin yliopiston taloustieteelle pysyvästi lisää opiskelijoita — tälle syksylle 25 uutta aloituspaikkaa

Uutinen | Teksti: Eino Haajanen

Valtiotieteellinen tiedekunta lisää aloituspaikkoja 55 kappaleella, joista lähes puolet on taloustieteen kandiohjelmaan. Taloustieteen opinnot aloittavien määrä kasvaa noin puolella.

Suomen hallituksen neljännessä lisätalousarviossa korkeakouluille on osoitettu 124 miljoonaa euroa aloituspaikkojen lisäämiseksi vuosille 2020–2021. Tämän myötä ammattikorkeakouluihin tulee 2200 ja yliopistoihin 2048 uutta aloituspaikkaa tälle syksylle, käy ilmi opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteesta.

Helsingin yliopiston osalta päätös tarkoittaa 420 uutta opiskelijaa enemmän kuin kevään yhteishaussa on ilmoitettu. Yliopisto tiedotti asiasta viime viikon torstaina. Valtiotieteelliseen tiedekuntaan lisäaloituspaikkoja tulee 55. Näistä huomattava osuus, lähes puolet, tulee taloustieteen koulutusohjelmaan.

Todistusvalinnalla taloustieteelle otetaan aiemmin valittujen lisäksi 23 opiskelijaa, joista 16 on ensikertalaisia. Koevalinnalla sisään otetaan aiempien lisäksi 2.  Pelkkään koevalintaan saavat osallistua vain ne hakijat, joilla ei ole ylioppilastutkintoa tai siihen verrattavissa olevaa tutkintoa.

Päähaussa hakeneiden aloittajamäärä siis kasvaa 50 henkilöstä 75 henkilöön. Tämän lisäksi tarjolla on edelleen avoimen väylän hakijoille kolme paikkaa ja siirtohaussa yksi paikka. Yhteensä valitaan 79.

Kandidaattiohjelman opiskelijamäärän lisäys on merkittävä, mutta mukailee aiemmin esitettyä tavoitetta.

”Pitkäaikaisena toiveena on ollut se, että voitaisiin ottaa lisää opiskelijoita ohjelmaan. Tilanne taloustieteellisellä ja kaupallisella alalla on ollut sellainen, että työllisyys on ollut hyvää ja on ollut tarvetta kasvattaa sisäänottoa”, kertoo taloustieteen kandiohjelman johtaja Juha Tervala.

Korkeakoulut ja opetusministeriö neuvottelivat vuonna 2019 aloitusmäärien nostosta vuosille 2021–2024, mutta korona osaltaan nopeutti suunniteltua muutosta. Tervala huomauttaa, että paikkamäärät tai alakohdennukset eivät vastaa täysin sitä, mistä on aikaisemmin keskusteltu, vaan nyt on kyse kertaluonteisesta nostosta koronan takia.

”Itse asiassa lisäys tälle vuodelle toteutuikin vuosien 2021–2024 suunnitelmaa vähän suurempana. Jatkossa aloituspaikkoja ei tule olemaan yhtä paljon kuin tänä vuonna, mutta joka tapauksessa niitä tulee kuitenkin olemaan enemmän kuin vuonna 2019”, Tervala sanoo.

Käytännön vaikutuksia opetusjärjestelyihin sisäänottomäärien kasvulla ei juuri ole. Olennaisin ero on Tervalan mukaan siinä, että harjoitusryhmiä eli laskariryhmiä muodostetaan hieman enemmän ja jatkossa kandidaattiseminaariin tarvitaan lisää opetushenkilöstöä.

”Taloustieteen opetus on hyvin skaalautuvaa eli luennoille mahtuu enemmän ihmisiä, mutta lisätyövoimaa tarvitaan varsin vähän, vaikka opiskelijoita on enemmän.”

Koko Suomen laajuisesti korkeakoulujen aloituspaikkojen kertaluonteisella nostolla pyritään tasoittamaan poikkeusolojen taloudellisia vaikutuksia panostamalla nuorten kouluttautumismahdollisuuksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteen mukaan samalla halutaan toteuttaa tavoitteita yleisestä koulutustason nostosta ja osaajapulaan vastaamisesta.

Helsingin yliopistossa suurin osa tämän syksyn lisäaloituspaikoista kohdistuu matemaattis-luonnontieteellisille sekä kasvatustieteellisille aloille.  Päätökset on tehty työvoimatarve, koulutuksen vetovoima sekä opetusresurssit huomioiden, kertoo Helsingin yliopiston kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta yliopiston tiedotteessa.

Muissa korkeakouluissa paikkoja on osoitettu runsaasti myös tekniikan alalle ja sosiaali- ja terveysalalle. Kaikki alat eivät ole saaneet lainkaan lisäpaikkoja.

Taloustieteen opetusta lisätään muuallakin kuin Helsingissä — muun muassa Jyväskylän yliopiston taloustieteen koulutusohjelmaan järjestetään tänä syksynä 10 lisäaloituspaikkaa.

Tulevina vuosina korkeakoulujen penkeille on tarkoitus saada laaja-alaisesti enemmän opiskelijoita: opetusministeriön mukaan vuosina 2021–2022 aloituspaikkoja lisätään yliopistoihin 4300 ja ammattikorkeakouluihin 1700. Lisäyksiä on tarkoitus jatkaa tuntuvasti vuosina 2021–2024 aiemman suunnitelman pohjalta.

Jatkossa lisäaloituspaikat rahoitetaan lisätalousarviossa esitetyn summan lisäksi muun muassa korkeakoulujen ohjelmaperusteisella strategiarahoituksella.

Uutista korjattu klo 15.08. Päähaussa hakeneiden määrä kasvaa 50 henkilöstä 75:een, ei sisäänottomäärä kokonaisuudessaan. Päähaun lisäksi tarjolla on avoin väylä sekä siirtohaku.

Jatka keskustelua:

Tanssii karhujen kanssa – eli mitä tehdä osakkeilla koronakriisissä?

Analyysi | Teksti: Mikko Vanhala

This time is different.

Tätä Kenneth Rogoffin ja Carmen Reinhartin vuonna 2009 kirjoittaman kirjan nimeä on toisteltu koronakriisin yhteydessä jatkuvasti. Rogoff ja Reinhart toteavat kirjassaan, että kyseessä on kenties englannin kielen neljä kalleimmiksi osoittautunutta sanaa. Kriisejä ei ole koskaan osattu odottaa, vaan ”tämän kerran” on ajateltu olevan erilainen, eikä siis mitään kriisiä ole tulossa, vaikka aiemmasta opitut merkit siihen viittaisivat. Esimerkiksi The Economistin kolumnisti John O’Sullivan kirjoitti joulukuussa 2019 artikkelissaan Recession? Don’t bet on it, kuinka markkinat saattaisivat hyvinkin välttyä pitkään povatulta taantumalta. Sitten tuli korona ja muutti kaiken.

Korona lienee vaikuttanut ennen kaikkea odotuksiin yritysten tuloksista – –, kun asiakkaiden määrä on äkkiä vähentynyt dramaattisesti.

19. helmikuuta amerikkalainen S&P 500 -indeksi kävi kaikkien aikojen huipussaan, lähes 3 400 pisteessä, mutta vain kuukautta myöhemmin indeksistä oli sulanut jo yli 30 %. Markkinoiden laskiessa yli 20 % edellisestä huipustaan puhutaan usein ”karhumarkkinoista” (bear market). Sama syöksy on nähty eri puolilla maailmaa. ”Sijoittajien pelkokertoimeksi” kutsuttu rahoitusmarkkinoiden volatiliteettia, eli tuottojen keskihajontaa, mittaava VIX-indeksi (Volatility Index) on noussut kolmessa kuukaudessa hurjat 240 % ja käynyt korkeimmillaan jopa 450 % helmikuun puolivälin tasoaan korkeammalla. Indeksi on sittemmin kuitenkin laskenut ja kirjoitushetkellä (18.5.) se on noin 100 % helmikuun puolivälin tasoa korkeammalla.

Korona lienee vaikuttanut ennen kaikkea odotuksiin yritysten tuloksista. Monien yritysten, erityisesti hotelli- ja ravintola-alalla, liiketoimintaympäristö on saattanut kokea valtavan muutoksen, kun asiakkaiden määrä on äkkiä vähentynyt dramaattisesti. Monet yhtiökokoukset siirrettiin keväältä syksylle, ja on hyvinkin mahdollista, että monet yhtiöt leikkaavat osinkojaan. Osakkeiden hinnat ovat laskeneet sekä Suomessa että maailmalla huomattavasti. Laskun taustalla lieneekin odotettujen tulosten laskun diskonttaus hintoihin sekä kasvanut epävarmuus tulevaisuuden suhteen.

Sijoittajilla on nyt tarjolla melko
vähän vaihtoehtoja osakemarkkinoille.

Pörssi-indeksit ovat kuitenkin nousseet nopeasti pohjalta. On mahdollista, että yritysten osingot ja tulokset eivät olekaan heikentymässä niin paljon kuin arveltiin, tai että markkinat aluksi ylireagoivat koronauutisiin. Keskuspankit ovat ilmoittaneet valtavista elvytyspaketeista ja hallitukset tukevat yrityksiä. Tällä kaikella pyritään rakentamaan luottamusta siihen, että yritykset selviävät koronakriisin yli.

On myös huomattava, että sijoittajilla on nyt tarjolla melko vähän vaihtoehtoja osakemarkkinoille: esimerkiksi niin lyhyemmistä kuin pidemmistäkin bondeista, eli joukkovelkakirjalainoista, on tarjolla lähinnä negatiivisia tai hyvin matalia tuottoja. Voisi kuvitella vaihtoehtoisten sijoituskohteiden vähyyden näkyvän osakkeiden ylipainotuksena sijoittajien salkuissa. On mahdollista, että näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta osakemarkkinoille on syntynyt kupla, joka puhkeaa, jos odotukset koronan toisesta aallosta realisoituvat. Jos julkistettujen elvytystoimien vaikutus on jo hinnoiteltu osakekursseihin, tarvitaan uuden paniikin iskiessä vielä lisää toimia.

Myös raaka-ainemarkkinoilla on nähty poikkeuksellisia aikoja. Huhtikuun loppupuolella WTI-öljyn (West Texas Intermediate) toukokuussa fyysisesti toimitettavat futuurit laskivat ennennäkemättömän alas: pörssipäivän päättyessä 21.4. yhden futuurisopimuksen hinta oli -37,63 $, eli ostajalle maksettiin öljytoimitusten vastaanottamisesta. Ostajien varastot olivat jo täynnä, ja kun toimituksia ei haluttu ottaa vastaan, sopimuksista yritettiin päästä eroon hinnalla millä hyvänsä.

Öljyfutuurien hinta ei ole koskaan
käynyt negatiivisella puolella.

Öljyn hinta on ollut vuoden alusta asti laskussa, ja varastot oli jo aiemmin ostettu täyteen halpaa öljyä. Öljyn ylitarjonta ja koronasta aiheutunut öljyn kysynnän lasku johtivat yhdessä hintojen poikkeukselliseen romahdukseen – öljyfutuurien hinta ei ollut koskaan aiemmin käynyt negatiivisella puolella.

Matkustusrajoitteita on vähitellen alettu purkaa, mikä saattaa hyvinkin lisätä öljyn kysyntää ja nostaa sen hintaa. Muun muassa Venäjä ja Lähi-idän öljyntuottajamaat kärsivät matalasta öljyn hinnasta ja Saudi-Arabia ilmoittikin toukokuun toisella viikolla aikovansa leikata öljyntuotantoaan hintojen nostamiseksi. Mahdollinen koronan toinen aalto langettaa kuitenkin edelleen varjonsa myös raaka-ainemarkkinoille.

Miten hyötyä laskevista markkinoista tai kurssien heilahteluista?

”Paniikki on sijoittajan paras ystävä”, kirjoitti pokeriammattilainen ja sijoittaja Aki Pyysing Viisas Raha -lehdessä maaliskuun alussa (Viisas Raha 2/2020). Ehdottomasti tärkeintä volatiliteetin kasvaessa onkin olla itse panikoimatta, vaikka muut panikoisivat. Myymällä omistuksiaan hintojen laskiessa voi helposti aiheuttaa itselleen suuria tappioita. Laskumarkkinoista voi hyötyä esimerkiksi käänteisten ETF:ien, johdannaisten tai shorttauksen eli lyhyeksi myynnin avulla. Käänteiset ETF:t (exchange traded fund, pörssinoteerattu rahasto) toimivat samalla tavoin kuin tavallisetkin ETF:t, mutta niiden arvon kehitys on täsmälleen vastakkaissuuntainen kuin tavallisen ETF:n.

Johdannaisilla, kuten bull- ja bear-sertifikaateilla, on sama vaikutus: kohde-etuuden arvon noustessa bull-sertifikaatin arvo nousee ja bear-sertifikaatin arvo laskee. Sertifikaateilla saa muodostettua helposti suurempiakin vipuja, joilla on mahdollista tehdä isoja voittoja, jos uskoo vahvasti markkinoiden olevan kehittymässä juuri tiettyyn suuntaan ja on valmis ottamaan riskiä.

Markkinoilla on koettu melkoista vuoristorataa. On vaikea sanoa, mikä varsinaisesti on markkinoiden nopeiden palautumisten takana.

Shorttaaminen eli lyhyeksi myynti puolestaan tarkoittaa ostamisen ”vastakohtaa”: osake lainataan välittäjältä, myydään eteenpäin ja ostetaan tietyn määräajan jälkeen takaisin. Tällöin shorttaaja tekee voittoa, jos osakkeen hinta on tänä aikana laskenut. Vaikka shorttaamalla ja vivutetuilla sijoitustuotteilla voi tehdä huomattavia voittoja nopeasti, voi niillä myös hävitä todella paljon, jos omat arviot markkinoiden kehityksestä eivät pidäkään paikkaansa. Markkinat ovat viime viikkoina menneet vauhdilla alamäkeen, mutta yksittäisinä päivinä on nähty myös hurjia nousuja. Esimerkiksi 24.3. OMX Helsinki PI -indeksi nousi yhden päivän aikana 6,4 %.

Ostohousut jalkaan?

Markkinoilla on koettu melkoista vuoristorataa. On vaikea sanoa, mikä varsinaisesti on markkinoiden nopeiden palautumisten takana: Ovatko sijoittajat ylioptimistisia tulevaisuuden suhteen? Tai ovatko keskuspankkien toimet luoneet realistisempia odotuksia tulevasta? Vai oliko kurssien aiempi jyrkkä lasku vain markkinoiden ylireagointia?

On joka tapauksessa todennäköistä, että monet yhtiöt leikkaavat osinkojaan, sillä kulutuskysyntä ja sen myötä monien yritysten tulokset tulevat laskemaan merkittävästi. Tulevan kesän ja syksyn aikana saatetaan nähdä myös yritysjärjestelyjä, sillä laskeneet markkina-arvot saattavat hyvinkin saada niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin kilpailijat kiinnostumaan yrityskauppojen mahdollisuuksista.

Olisiko nyt siis aika vetää kaapin pohjalla lojuneet ostohousut jalkaan ja rynnätä markkinoille? Mahdollisesti. Nousupäivät saattavat kuitenkin olla vain tanssia karhujen kanssa – karhumarkkinat voivat palata, jos koronan toinen aalto luo uuden paniikin markkinoille. Toisaalta rokotetta kehitetään vauhdilla ympäri maailman, ja kaikki lupaavat uutiset lääkeyhtiöiltä ja tutkijoilta valavat lisää uskoa pandemiasta selviämiseen.

Joka tapauksessa sijoittajan on nyt tärkeintä pitää pää kylmänä ja varoa liiallista innostusta tai paniikkia.

Jatka keskustelua:

Tutkimus ei ole päätöksentekoa

Kommentti | Teksti: Eetu Mänttäri

Koronakriisin puhjettua täysiin mittoihinsa tilasivat ministerit Katri Kulmuni (kesk.) ja Mika Lintilä (kesk.) suomalaisilta eturivin taloustieteilijöiltä raportin, jossa kartoitetaan Suomen mahdollisia teitä ulos pandemian aiheuttamasta talouskriisistä.

Raportin julkistuksen aikoihin järjestettiin talouskriisejä käsittelevän erikoiskurssin huipentumana webinaari, jossa raportin laatineen työryhmän jäsenet Vesa Vihriälä, Roope Uusitalo, Sixten Korkman ja Suomen oma Nobel-mies Bengt Holmström keskustelivat koronakriisistä ja vastasivat yleisön kysymyksiin myös itse raporttiin liittyen.

Raportti peräänkuuluttaa elvyttämistä, mikä ei varmasti kellekään vastasykliseen talouspolitiikkaan tutustuneelle tai ylipäätään talouskriisejä kokeneelle ihmiselle tullut yllätyksenä. Esiin nousee myös Suomen tarve sopeuttaa julkista taloutta tulevaisuudessa muun muassa rakenteellisista syistä. Varsin järkevän kuuloisia ehdotuksia, joita kohtaan harvalla lienee kärkevää kritiikkiä esitettävänään.


Maalaisjärjen kanssa yhteensopiva puhe tuntuu julkisessa keskustelussa jääneen erään koulutuspoliittisen maininnan jalkoihin.

Työryhmän ehdotuksiin sisältyy myös tapoja torjua ilmastonmuutosta. Valtavirran suomalaiset taloustieteilijät eivät halua päästöjen vähentämisen jäävän kriisinkään myötä taka-alalle. Tämäkin tuntuisi olevan varsin itsestään selvää ottaen huomioon aiheen saaman mediahuomion määrän. Ilmastonmuutoksen torjunnan merkitys on kaikille selvää talouden tilasta riippumatta, eikä talouskaan voi toimia luonnon ja yhteiskunnan rapistuessa sen ympärillä.

Kuitenkin kaikki tämä varsin maltillinen ja maalaisjärjen kanssa yhteensopiva puhe tuntuu julkisessa keskustelussa jääneen erään koulutuspoliittisen maininnan jalkoihin. Raportissa nimittäin mainittiin lukukausimaksut yhtenä talouden sopeuttamisen keinona.

Ja tästäkös soppa syntyi.

Muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n (jonka piiriin myös Kapitaalia julkaiseva KTTO ry. kuuluu) Twitter-tilillä julkaistiin raportin tiimoilta seuraava twiitti:

@ylioppilaskunta, 8. toukokuuta

”Hei Vihriälä ja kumppanit! Tässä muistin virkistyksenä, mitä lukukausimaksuilla EI saavuteta:
1. Elvytystä
2. Osaamisen lisäämistä
3. Nopeampaa työelämään siirtymistä
4. Yhtään mitään muuta kuin epätasa-arvoa ja pahoinvointia”


Miksi taloustieteilijöille usein käy juuri näin?


En tässä pyri kumoamaan tätä taloustieteelliset perustelut jokseenkin sivuuttavaa kannanottoa. Tiedostan HYY:n tehtävän olevan opiskelijoiden edun ajaminen, ja ensi alkuun ulostulo onkin siihen tarkoitukseen varsin järkevä. Mitenpä jäsenistön rahanmenon lisääminen olisi sen edun mukaista?

Tarkoitukseni ei olekaan purra ruokkivaa kättä, eikä myöskään laulaa sen lauluja, kenen leipää syön, vaan nostaa esiin kysymys siitä, miksi taloustieteilijöille usein käy juuri näin?

Miksi taloustieteilijöiden lausunnot ja politiikkaehdotukset herättävät julkisessa keskustelussa niin vahvaa tunteiden paloa, että toisinaan koetaan jopa tarvetta spekuloida niiden taustalla olevan piilotettuja agendoja?

Vuoden 2019 syksyllä ryhmä taloustutkijoita julkaisi Aalto-yliopiston professori Matti Liskin johdolla liikenne- ja viestintäministeriön tilauksesta raportin, jossa selvitettiin tapoja saavuttaa hallituksen kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet. Selvityksessä päädyttiin esittämään päästölupien huutokauppaamista muun muassa polttoaineiden jakelijoille. Kuten lukija saattaa muistaa, tästäkin nousi valtava kohu. Bensaa oltiin  yhtäkkiä laittamassa kortille Neuvosto-Suomen hengessä, koska maamme autoilijoita ei vielä ollut tarpeeksi hakattu. Nämä varsin tunteita herättävät sosialistisen piiloagendan olemassaololla leikittelevät ilmaisut eivät ole omaani, vaan Kauppalehden toimittajan Olli Herralan käsialaa:

@OlliHerrala, 22. lokakuuta. 2019

”Bensa pannaan kortille, koska autoilijaa ei ole tarpeeksi hakattu. Seuraavaksi kortille menevät kai leipä ja liha. Kuin puolalainen hampurilainen: lihakortti kahden leipäkortin välissä.

”Idean” takana ovat Aalto-yliopiston taloustieteilijät. Eläköön säännöstely ja Neuvosto-Suomi.”

Asialla olivat tietysti nuo samat veijarit, taloustieteilijät.


En pidä huonona sitä, että tällaiset ehdotukset herättävät kritiikkiä. Kansakuntana meillä tulee olla arvoja, joiden takana voimme seistä.

On tällaisten lausuntojen perusteella varsin helppo kuvitella, että taloustieteilijät ovat vain eliitin kätyreitä toivoessaan suomalaisen koulutusjärjestelmän tekemistä pienituloisille saavuttamattomaksi tai radikaaleja ekososialisteja vaikeuttaessaan yksityisautoilua. Lukukausimaksut ja bensan saannin rajoittaminen ovatkin esimerkkejä niistä taloustieteellisesti perustelluista politiikkakeinoista, jotka tavallisille velkaa vieroksuville ja tasa-arvoista hyvinvointivaltiota kannattaville suomalaisille kuulostavat uusliberaalilta vähäosaisten kyykyttämiseltä tai cityvihreältä sekoilulta.

En pidä huonona sitä, että tällaiset ehdotukset herättävät kritiikkiä. Kansakuntana meillä tulee olla arvoja, joiden takana voimme seistä. Joillekin näitä arvoja edustaa vapaa yksityisautoilu, joillekin maksuton koulutus tai vaikkapa äitiyspakkaus. Kyseessä on asioita, jotka ovat meille itsessään tärkeitä. Näitä asioita halutaan puolustaa arvosyistä, vaikka jokin toinen vaihtoehto voisi olla ratkaisuna kustannustehokkaampi tai ekonomisteja enemmän miellyttävä. Kritiikki ja vaikuttamisyritykset kuitenkin kohdentuvat onnettomasti asiantuntijoihin, eivätkä poliitikkoihin, jotka näitä ehdotuksia mahdollisesti täytäntöön ajaisivat.


Raportin tarkoitus ei ole olla mediaseksikäs pläjäys arvoihin perustuvia ideoita ja lupauksia, joilla poliitikko tulee valituksi uudestaan, vaan yhden tieteenalan tutkimukseen pohjautuva arvio siitä, miten politiikan tai taloudellisten realiteettien asettamat tavoitteet voitaisiin saavuttaa

Mainitsemassani webinaarissa Sixten Korkman lohdutti kuulijoita toteamalla opiskelijoiden edunvalvonnan ja poliittisen prosessin kankeuden tekevän lukukausimaksut täysin mahdottomiksi toteuttaa, ainakin usean vuoden ajaksi. Miksi tällaista sitten ehdotetaan, jos ehdottajatkaan eivät usko ehdotuksensa toteutumiseen? Kajoavatko taloustieteilijät yhteiskunnalle itsessään arvokkaisiin asioihin vain provosoidakseen, vai eivätkö he itse jaa näitä suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja? Eikö olisi viisasta keskittyä finanssi- ja ympäristöpoliittisiin suosituksiin, etteivät ne jäisi tällaisten koulutuspoliittisten heittojen varjoon pönkittäen taloustieteilijöiden kylmän pragmaattista mainetta entisestään?

Niin, järkeähän siinä olisi, jos kyseessä ei olisi nimenomaan asiantuntijalausunto.

Raportin tarkoitus ei ole olla mediaseksikäs pläjäys arvoihin perustuvia ideoita ja lupauksia, joilla poliitikko tulee valituksi uudestaan, vaan yhden tieteenalan tutkimukseen pohjautuva arvio siitä, miten politiikan tai taloudellisten realiteettien asettamat tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Arvokysymykset jätetään päätettäviksi poliittisessa prosessissa, jonka osana taloustieteilijät eivät päätöksentekijän roolissa ole.


Raporttia kohtaan esitetty yksinkertainen, sen johtopäätökset kiistävä twiitti on kuitenkin älyllisesti varsin laiska ja täysin väärin kohdentunut vaikuttamisyritys.

Olisikin varsin huonoa brändäystä nimetä ehdotuksia sisältävä paketti ”kipupaketiksi”, jos kyseessä olisi poliittinen ohjelma. Päätöksentekoprosessissa ei tuollainen nimitys liene järin hedelmällinen tapa kosiskella äänestäjiä seuraaviin vaaleihin. Tässäkin piilee asian ydin: taloustieteilijät eivät ole poliitikkoja, joten heidän ei ole tarpeen käyttäytyä poliitikkojen tavoin.

HYY:n esittämä kritiikki järjestön tämänhetkisten arvojen vastaisia politiikkatoimia kohtaan on varsin perusteltua. Erityisesti tapauksessa, jossa ollaan uhraamassa hyvinvointiyhteiskunnan ”pyhää lehmää”, maksutonta koulutusta, talouspolitiikan alttarilla, on ymmärrettävää, että opiskelijoiden etujärjestö älähtää. Raporttia kohtaan esitetty yksinkertainen, sen johtopäätökset kiistävä twiitti on kuitenkin älyllisesti varsin laiska ja täysin väärin kohdentunut vaikuttamisyritys, eikä ole mielestäni se tapa, jolla opiskelijoiden etua tulisi ajaa.

Koronakriisin ja yleisen tyytymättömyyden myötä esillä ollut asiantuntijuuden politisointi on mitä ilmeisimmin yhteiskunnassamme esiintyvä ilmiö. Vaikkei HYY twiitissään tähän suoraan syyllistykään, tuntuu se tulkitsevan Vihriälän ryhmän raportin poliittisena kannanottona. Tämä osoittaa perin vahingollista asiantuntijoiden roolin väärinymmärrystä.

Vaikka itsekin suhtaudun lukukausimaksuihin epäilevästi, on varsin surullista, että maamme parhaan ja tutkimusyliopistona profiloituvan opinahjon opiskelijoiden kattojärjestö osallistuu kannanotoissaan tällaisen väärinymmäryksiä ruokkivan ilmapiirin vahvistamiseen.




Kuvat: Vihriälä – ETLA, Ministerit – Laura Kotila / Valtioneuvoston kanslia CC-BY-4.0

Jatka keskustelua:

Datan maailmaa muuttamassa

Teksti: Aleksi Pikka
Kuvat: Vilppu Rantanen

Dataa käsitellään ja tulkitaan nykyään lähes kaikkialla. Startup-yrittäjien Juha Itkosen (kuvassa oikealla) ja Otto Laosmaan mukaan analysointia vaivaa kuitenkin kertaluontoisuus ja mekaanisuus. Heidän missionsa on analyysin parasta ennen -ajan pidentäminen ja tiedon demokratisoiminen.



Päätöksenteon tukena käytetään huomattavia määriä erilaisia data-aineistoja ja raportteja. Yritykset hyödyntävät investointipäätöksissään tietoa esimerkiksi makrotaloudellisista ilmiöistä, kuten keskuspankin ohjauskoron tai maailmantalouden kehityksestä. Poliittisten päätösten tueksi arvioidaan työllisyyskehitystä, tutkitaan väestöennusteita ja tehdään vaikutusarvioita. Koronaviruksen leviämistä pyritään estämään tulkitsemalla tilastoja viruksen leviämisestä.

Datan hankintaan, käsittelyyn ja analysointiin käytetään huomattavia resursseja. Suuri kysyntä on luonut markkinat datan myynnille ja analysoinnille. Esimerkiksi verkkokaupat voivat olla kiinnostuneita kuluttajien yhteystiedoista tai internetkäyttäytymisestä, kuten selaustiedoista. Tätä dataa käsitellään ja lopuksi se julkaistaan hyödynnettäväksi, verkkokauppojen tapauksessa usein organisaation sisällä.

Juha Itkosen ja Otto Laosmaan mukaan tällä hetkellä eri data-aineistoista luotavia raportteja vaivaa kertaluonteisuus. Mekaanisesti tehtävät raportit ovat ajankohtaisia vain lyhyen hetken, kunnes data ja tilastot päivittyvät ja sisältö vanhenee. Kertaluontoisuuden lisäksi raportit valmistetaan usein manuaalisesti, joten korkeakoulutetut ihmiset käyttävät työaikaansa aineistojen käsittelyyn Excelissä. Itkosen ja Laosmaan mielestä koko ketjun datan hankinnasta ja tulosten julkaisemiseen voisi tehdä halvemmalla, nopeammin ja avoimemmin.

Sekä Itkonen että Laosmaa ovat opiskelleet taloustiedettä Helsingin yliopistossa ja toimineet opiskeluaikanaan muun muassa taloustieteen opiskelijoiden ainejärjestö KTTO:n ja Kannunvalajien hallituksissa sekä olleet elvyttämässä erästä ainejärjestölehti Kapitaalia. Ennen startup-yrittäjyyttä Juha Itkonen teki väitöskirjan verkostojen taloustieteestä ja ilmastonmuutoksesta sekä toimi Suomen Pankissa ekonomistina. Otto Laosmaa toimi kansanedustaja Pia Kauman avustajana, data-analyytikkona Bisnode Finlandilla sekä yrittäjänä data-analyysin parissa omassa yrityksessä.

Suomen Pankissa työskennellessään Itkonen huomasi, että tietoteknisten välineiden kehittymisen myötä perinteistä ekonomistin työtä voisi automatisoida. Ekonomistin työhön liittyviä asioita, kuten raporttien laatimista ja raporteissa käytetyn datan käsittelyä voisi tehostaa ja skaalata automatiikan avulla, eikä raporttien tarvitsisi olla kertakäyttöisiä ja nopeasti vanhenevia. Lopulta Itkonen irtisanoutui Suomen Pankista. Samana päivänä Otto Laosmaa pyysi Itkosen lounaalle, ja lopputuloksena syntyi Robonomist.

Robonomistin tuote on kustomoitu robotti, jonka avulla tiedon käsittely tapahtuu automaattisesti pilvessä. Pilvessä raportit päivittyvät automaattisesti datan muutosten myötä, jolloin ne pysyvät ajankohtaisina. Käytännössä robotit eivät ole fyysisiä, vaan ne ovat puhdasta R-koodia. Yrittäjät kehuvat R-kielen julkaisupuolta, esimerkiksi graafien ja kuvaajien luominen ja julkaisu on helppoa.

Laosmaan ja Itkosen tausta taloustieteessä näkyy heidän roboteissaan. Robottien luominen ei ole vain ohjelmointia, vaan mallinnuspuolen taustalla on Itkosen mukaan esimerkiksi tietoa taloudellisista rakenteista ja ekonometriaa, eli tilastotiedettä sovellettuna taloustieteellisin menetelmin. Tarkasteltavia ilmiöitä tulee ymmärtää, jotta oikeiden muuttujien valinta ja aineiston tulkitseminen on mahdollista.

Yrittäjät kertovat robotin vapauttavan asiantuntijatyötä tulkitsemiseen ja analysointiin Excelin pyörittämisen sijaan. Toisaalta samalla robotti poistaa myös kokonaisia työvaiheita. Laosmaan mukaan robotin avulla tehdään koko ketju tiedon hakemisesta julkaisuun.

”Normaalisti vaaditaan, että tietojärjestelmäasiantuntija ensin laittaa yhteydet kuntoon, jotta dataa saadaan. Sitten asiantuntija hakee datan, luo kuvat ja lopuksi julkaisutekijä tuo kuvat julkisuuteen”, Laosmaa kertoo.



Laosmaan mukaan ihmisellä kestää koko prosessissa eri työvaiheineen päiviä, kun robotilla siihen menee sekunteja. Robotin avulla Robonomist luo päivittäin yli 800 sivua talouskatsausta kaikista maailman maista Elinkeinoelämän keskusliitolle. Itkonen mainitsee, ettei tällaista maaraporttia olisi manuaalisesti mahdollista tehdä raportin laajuuden takia.

Esimerkiksi väestöennuste voitaisiin Itkosen mukaan päivittää kuukausittain, jolloin tieto muutoksista olisi poliittisessa päätöksenteossa havaittavissa aikaisemmin. Tällä hetkellä uusi väestöennuste julkaistaan muutaman vuoden välein, vaikka siinä käytetty data päivittyy kuukausittain.

”Robotin avulla ennuste voitaisiin päivittää joka kuukausi. Silloin signaali politiikkaan saataisiin paljon aikaisemmin”, Itkonen kuvaa.

Yrittäjyys

Robonomistin toimisto on Maria 01 -startup-keskuksessa, joka sijaitsee entisen Marian sairaalan tiloissa Kampissa. Itkosen ja Laosmaan mukaan startup-yhteisöön liittyy synergiaetuja, vaikka liiketoiminnallista yhteistyötä ei Robonomistilla muiden alueen yritysten kanssa ole. Edut liittyvät pääosin ulkopuolisen rahoituksen hankintaan. Robonomist eroaa yhteisön muista yrityksistä siten, että sillä ei ole lainkaan ulkopuolista rahoitusta, mutta tarpeen vaatiessa Maria 01 -keskuksessa toimisi useita startup-yritysten rahoitukseen keskittyneitä organisaatioita.

Startup-yrittäjyydestä on olemassa monenlaisia mielikuvia ja oletuksia. Moni tuntee mielikuvan huppariasuisista kooditaitureista. Startup-yrittäjyys on kuitenkin Itkosen ja Laosmaan mukaan vastannut odotuksia. Riskien kanssa on huomattavasti enemmän tekemisissä kuin ansiotyössä, mutta Itkonen ja Laosmaa kertovat tienneensä mihin olivat ryhtymässä. Yrittäjänä on myös vapaa päättämään itse, mihin haluaa keskittyä, jolloin elanto on kiinni liiketulosta kasvattavien asioiden tekemisestä. Startup-yrittäjän arki ei ole kuitenkaan pelkkää visiointia ja suunnittelua, vaan keskeinen osa sitä on esimerkiksi nykyisten ja tulevien asiakkaiden kanssa yhteyksissä olemista.

Yrittäjyys on Itkosen mukaan tarjonnut uudenlaista kuvaa talouteen ja yhteiskuntaan. Tuotteen myynti ei ole vain Nash-tasapainon etsimistä taloustieteen peruskurssilla esitellyn kysyntä-tarjonta-mallin avulla, vaan tuotteen myyminen vaatii myös oikeanlaista tuotteistamista, kuten hinnoittelua ja markkinointia.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa ekonomistien tulevaisuuden kannalta? Robonomist haluaa tarjota ekonomisteille työkaluja, joiden avulla poistaa toistuva mekaaninen työ, jotta ekonomistit voivat keskittyä analysoimiseen ja tulkitsemiseen.

Mukana on myös yhteiskunnallinen missio. Laosmaa ja Itkonen haluavat demokratisoida tietoa, jotta myös laajemmalla yleisöllä olisi ajankohtaista tietoa saatavilla ja hyödynnettävissä.

”Startupien tehtävä on muuttaa maailma. Me olemme myös muuttamassa maailmaa siltä osin, että haluamme päätösten perustuvan tietoon, jota on helpommin saatavilla ja hyödynnettävissä. Näin tehdään parempia päätöksiä, ja ihmiset voivat paremmin vaikuttaa yhteiskunnassa”, Itkonen sanoo.

Talous kasvaa, kun rakennuspalikoita laitetaan uuteen, entistä parempaan, järjestykseen. Robonomist pyrkii osaltaan luomaan ja kasvattamaan tuottavuutta. Vain uusien menetelmien ja tekniikoiden myötä Suomen talous kasvaa, sillä vanhojen asioiden toistaminen vain ylläpitää taloutta, Itkonen muistuttaa haastattelun lopuksi. 

Jatka keskustelua:

Miten opettaa matematiikkaa tieteen matematisoitumisen aikana?

Teksti: Eino Haajanen
Kuvat: Vilppu Rantanen

Hymyilevä Juha Oikkonen työpöytänsä ääressä. Käsissään puinen malli, vieressä tietokoneen näyttö ja siinä työpöytä täynnä tiedostoja.
Juha Oikkonen harrastaa kuvanveistoa, mutta ei sen matemaattisuuden vuoksi. Kädessä silti hopeapajusta tehty malli siitä, miten donitsin voi leikata kahtia niin, että osat eivät irtoa toisistaan.

Tieteen maailma matematisoituu ja tulevaisuuden ongelmia ratkaistaan enenevissä määrin laskennallisin keinoin. Samalla lukioissa matematiikan painoarvo on kasvanut pääsykoeuudistuksen myötä. On selvää, että matematiikkaa on yhä hyödyllisempää osata. Mutta kuinka paljon kaikkien on tarpeen ymmärtää matematiikkaa, ja kuinka sitä tulisi opettaa, Juha Oikkonen?

Emeritusprofessori Juha Oikkonen on matematiikan opettamisen konkari, jonka pitkä ura Helsingin yliopistossa alkoi jo 1970-luvulla – ensin opiskelijana, sittemmin tutkijana ja lopulta professorina. Taustaltaan Oikkonen on loogikko, ja hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1979. Pitkällä urallaan Oikkonen on ehtinyt moneen mukaan: Erityisesti 2000-luvulla hän on meritoitunut matematiikan opetuksen uranuurtajana ja on toiminut myös ylioppilastutkintolautakunnan sensorina. Helsingin yliopistossa matematiikan opetusta on lähestytty tänä aikana uusin keinoin ja hyvin tuloksin.

Nykyisin painotus on vahvasti opiskelijoiden omassa tekemisessä ja oivaltamisessa: opettajat eivät suoraan kerro, miten asiat ovat

”Kun pikkulapsi alakoulussa opettelee matematiikkaa, on se silloin nimenomaan luova löytämisen ja keksimisen prosessi. Samaan tapaan täällä Helsingin yliopistossa ensimmäisen vuoden kursseilla matematiikan kuuluisi yhä olla samalla lailla luovaa seikkailua. Mitä enemmän sellaista, sitä parempi”, Oikkonen sanoo.

Nykyisin painotus on vahvasti opiskelijoiden omassa tekemisessä ja oivaltamisessa: opettajat eivät suoraan kerro, miten asiat ovat, vaan tavoite on saada opiskelijat oppimaan tehtävien ja vuorovaikutteisten luentojen kautta kokonaisuuksia, ilmiöitä. Tätä kutsutaan tehostetun kisällioppimisen malliksi.

Oikkonen avaa mallin ideaa: ”Kyse on eräänlaisesta muunnelmasta flipped classroom -trendistä. Sen sijaan, että ensin on luennot ja sen jälkeen tehtävät, ihmiset pääsevät kiinni asiaan tekemällä ensin tehtäviä ja luennot ovat enemmän tilaisuuksia, joissa keskustellaan esiin nousseista kysymyksistä.”

Matematiikan opiskelu yliopistossa vaatiikin nykyään aikaa, vaivaa ja sinnikkyyttä. Kisällioppiminen toimii varmasti yliopistossa matemaattisella alalla, mutta miten malli toimisi lukioissa ja peruskouluissa, joissa opiskelijat eivät ole aina yhtä motivoituneita tai itseohjautuvia?

Oikkonen kertoo peruskoulu- ja lukio-opiskelijoiden innostamisen olevan jatkuva haaste. Tärkeää on, että opiskelijoille syntyy myönteisiä kokemuksia ja mielikuvia matematiikasta, jotta aito kiinnostus aiheeseen kehittyy. Esimerkiksi Helsingin Mäkelänrinteen lukiossa on kehitetty kisällioppimisen tapaista opetusmenetelmää. Vantaan Martinlaakson lukion lehtorin Pekka Peuran lanseeraama yksilöllisen oppimisen malli puolestaan on samankaltainen, opiskelijan itseohjautuvuuteen ja motivaatioon nojaava malli. Kisällioppimisen kaltaisia kokeiluja on ollut myös peruskouluissa.

Ylioppilaslehden 3/2013 pääkirjoituksessa Vappu Kaarenoja kutsui Exactumia ”Paradisumiksi”.

Juha Oikkonen portaissa nojaten kaiteeseen, samalla sanomassa jotain.

Tärkeässä roolissa HY:n matematiikan osaston kisällioppimisen mallissa on Kumpulan kampuksella Exactumin kolmannessa kerroksessa sijaitseva Ratkomo. Sen ansiosta Ylioppilaslehden 3/2013 pääkirjoituksessa Vappu Kaarenoja kutsui Exactumia ”Paradisumiksi”. Ratkomossa on tarjolla ohjausta matematiikan ja tilastotieteen tehtävien ratkaisuun, ja useille se on myös sosiaalinen paikka, jonne keräännytään tekemään tehtäviä yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Näin matematiikan vaativuus ei perustu yksinäiseen pakertamiseen.

Matematiikan opetuksen kehittämiseen on siis panostettu viime vuosikymmeninä. On myös selvää, että matematiikkaa tarvitaan ja sen soveltamisesta on apua alalla kuin alalla. Mutta millaista hyötyä on matematiikan syvällisestä ymmärtämisestä?

”Matematiikan hyödyllisyydessä on oikeastaan kaksi tasoa. Jos tarpeeksi avoimin silmin katsellaan, niin kaikkialla arkielämässä on matematiikkaa. Tänne työhuoneeseen tullessanne te teitte enemmän tai vähemmän tiedostaen mielessänne harkinnan, mitä käytävää lähdette kävelemään eli teitte eräänlaisen optimointianalyysin. Tällaisia matematiikan luonteisia arkisia asioita on kamalan paljon”, Oikkonen sanoo.

”Toinen taso taas on isompien kysymysten kohdalla. Tieteenalat matematisoituvat tällä hetkellä ja etenkin tilastotiede on monella alalla tärkeässä roolissa. Esimerkiksi koronaviruksen käyttäytyminen on jossakin määrin jo nyt – ja tulevaisuudessa vielä enemmän – matemaattinen tutkimuskohde.”

”Matematiikka on myös tietyllä tavalla kuin kielet ja äidinkieli: se on kommunikoinnin ja ajattelun instrumentti.”


Mitä tiiviimmin matemaattisia työkaluja hyödynnetään eri aloilla, sitä syvempää tulee myös asiantuntijoiden matematiikan ymmärryksen olla. Matematiikka levittyy kaikkialle ja sen osaamisen tarve on kiistaton. Laaja matemaattinen osaaminen on väylä tieteellisiin läpimurtoihin etenkin eri luonnontieteissä, mutta matematiikalla on annettavaa aina perinteisen humanistisille aloille saakka.

”Jos haluamme ymmärtää kulttuuriamme kokonaisuutena, on hyvä nähdä, että matemaattisia ja tietojenkäsittelytieteellisiä asioita on siellä sun täällä muun muassa teknologiassa ja sovelluksissa koodin muodossa. Mitä laajemmin me ymmärrämme ylipäätään eri tieteenaloihin liittyviä asioita, sitä paremmin meillä on eväitä toimia fiksusti”, Oikkonen sanoo. ”Matematiikka on myös tietyllä tavalla kuin kielet ja äidinkieli: se on kommunikoinnin ja ajattelun instrumentti.”

Mitä matematiikan ymmärryksen saavuttaminen vaatii?

”Pitää olla ennakkoluulottoman utelias, mutta yhtä aikaa nöyrä. Jotkut käsitteet ovat yksinkertaisesti sellaisia, että ne vaativat kypsyttelyä. Oppimisen ja motivaation kannalta on tärkeää saada onnistumisen kokemuksia pitkin matkaa.” Itselleen on siis osattava olla armollinen ja omaan tekemiseen tyytyväinen, vaikka asiat aluksi tuntuisivatkin ylitsepääsemättömän haastavilta.

”Kamalan helposti ajattelee, ettei kykene johonkin tehtävään jos ei siinä heti onnistu. Ammattimaisempi asenne olisi miettiä, mitä tapaa kokeilisi seuraavaksi. Ei pidä pelätä virheitä – lopulta oppimisessa on kyse sen etsimisestä, miten jokin asia loppujen lopuksi perimmiltään on.”

Kuka?

Juha Oikkonen, Helsingin yliopiston matematiikan emeritusprofessori

s. 1951, Vartiokylässä, Helsingissä.
Asuu Espoossa.

Harrastaa kuvanveistoa ja aikoo hankkia Vantaankoskelle vuosiluvan kalastamiseen.

Pitää muun muassa Haruki Murakamin kirjallisuudesta.

Jatka keskustelua:

Uusilla alustoilla teknologia kohtaa työmarkkinat – jälleen kerran

Essee
Teksti: Juho Junttila

Vauhdilla kasvaneet teknologiayritykset lupaavat helppoja ja joustavia tapoja hankkia lisätuloja, mutta kuinka käy, kun alustatalous kohtaa hyvinvointivaltion säädökset ja pykälät?

Erilaiset alustat ovat olleet merkittävä osa internetiä jo pitkään. 2000-luvulla verkkokaupat ovat mullistaneet tavan, jolla yritykset kauppaavat tuotteitaan kuluttajille. Samalla sosiaalisen median alustat ovat sulautuneet osaksi lähes jokaisen arkea ja sosiaalista kanssakäymistä. Seuraavan mullistuksen kohteena saattavat olla työmarkkinat.

Tällä hetkellä alustojen kautta tehtävä työ on on epämääräistä aluetta monella tapaa. Jo alustatyön määrittely on hankalaa, sillä se kattaa sisällään laajan kirjon työtehtäviä ja palveluita. Lähteestä riippuen alustatyöläisiksi luetaan niin freelance-asiantuntijoita, taksikuskeja kuin majoitustoimintaa kiinteistöissään harjoittavia henkilöitäkin. Alustoilla työmarkkinoiden jakautuminen työnantajiin ja -tekijöihin on hälventynyt, mikä on hämärtänyt yrittäjyyden ja palkkatyön eroa. Eri toimijoiden vastakkaiset intressit ja keskeneräinen lainsäädäntö ovat luoneet sotkuisen tilanteen, jota tullaan selvittelemään vielä pitkään.

Internetin välittämä kyyti vieraan henkilön omassa autossa tai tuntemattoman kotona lomailu olisi ollut absurdi ajatus vielä vähän aikaa sitten. Nykyään se on miljardibisnestä. Uber välittää päivittäin noin 14 miljoonaa kyytiä ympäri maailman. Yrityksen palkkalistoilla ei kuitenkaan ole ainoatakaan kuskia, joskin se omistaa muutaman itseohjautuvan henkilöauton. Majoitusta tarjoava Airbnb majoittaa ihmisiä sadoissa tuhansissa kohteissa joka yö – omistamatta yhtäkään näistä kiinteistöistä.

Ihmisillä on ollut ylimääräistä vapaa-aikaa ja alihyödynnettyä pääomaa, kuten esimerkiksi
autoja tai tietotaitoa, jo pitkään, mutta vasta
moderneilla alustoilla näiden satunnaisesta
välittämisestä asiakkaille on tullut tehokasta.


Yhdistämällä uusia markkinaosapuolia alustoillaan teknologiayritykset ovat vapauttaneet aiemmin käyttämättömiä resursseja markkinoille. Ihmisillä on ollut ylimääräistä vapaa-aikaa ja alihyödynnettyä pääomaa, kuten esimerkiksi autoja tai tietotaitoa, jo pitkään, mutta vasta moderneilla alustoilla näiden satunnaisesta välittämisestä asiakkaille on tullut tehokasta. Älypuhelinten ja mobiiliverkkojen avulla työvoimaa kyetään nopeasti siirtämään sinne, missä sitä tarvitaan. Ilman alustoja puuttuisivat yksittäisiltä toimijoilta suhteet ja luottamus tarjota palveluitaan sujuvasti.

Sama palvelu, uudet markkinat

Ainakin teoriassa alustapohjainen palveluiden välittäminen on osoittautunut kannattavaksi liiketoiminnaksi. Alustayritykset eivät joudu rakentamaan laajaa infrastruktuuria tai investoimaan reaalisiin asioihin, kun ne haluavat kasvattaa toimintaansa. Puhelinsovellusten tai verkkosivujen levittäminen ja ylläpitäminen on huomattavasti huokeampaa kuin perinteinen skaalautuminen, välillä jopa ilmaista. Välityspalkkioiden ja muiden tulojen määrä kuitenkin kasvaa suoraan asiakkaiden lisääntyessä.

Tästä seuraa, että alustataloudessa ei esiinny samanlaisia vähenevän rajahyödyn haasteita kuin perinteisillä toimijoilla. Alustojen liiketoimintamalli perustuu siihen, että ne pyrkivät kerralla valtaamaan mahdollisimman suuren osan markkinoista. Tähän strategiaan kannustavat molemminpuoliset verkostovaikutukset – käyttäjät valitsevat alustan, jolla on jo eniten käyttäjiä. Esimerkiksi kyytipalveluiden kuljettajat valitsevat sovelluksen, joka tarjoaa eniten asiakkaita. Samoin asiakkaat päätyvät käyttämään alustaa, jolla kyyti löytyy nopeimmin ja varmimmin, eli jolla on tarjolla eniten kuljettajia. Yritysten kannusteet saavuttaa paljon käyttäjiä aikaisin ovat valtavat, sillä teoriassa se voi mahdollistaa jopa monopoliaseman markkinoilla.

Tällä hetkellä suurimmat alustatyötä välittävät yritykset ovat keskittyneet aloille, joilla palvelut ovat identtisiä työntekijästä riippumatta. Alustayrityksillä ei oikeastaan edes ole keinoja hioa palvelukonseptiaan tarkasti kilpailijoista erottuakseen, sillä työntekijöitä ei useinkaan erityisemmin kouluteta ja pohjataidot ovat hyvin vaihtelevia. Asiakkailta on vaikeaa kerätä kvalitatiivista palautetta, joten työntekijöitä arvotetaan usein määrällisten mittareiden, kuten kuljetusnopeuden, perusteella. Työn laadun ollessa lähes vakio, perustuu markkinoilla menestyminen hintakilpailuun.

Strategian seurauksena saattaa syntyä yritys, joka ei koskaan kykene tuottamaan voittoa, ellei se onnistu monopolin valtaamisessa markkinoilta. 

Saavuttaakseen maksimaalisen käyttäjämäärän täytyy palveluiden olla edullisia käyttäjilleen. Alustayrityksen täytyy löytää tasapaino, jossa se motivoi sekä työntekijää että asiakasta käyttämään juuri omaa alustaansa. Työstä maksetun korvauksen tulisi olla riittävän suuri, jotta se kannustaisi lähtemään töihin. Toisaalta palvelun hinta ei saa nousta liian korkeaksi, ettei se karkota asiakkaita pois. Ristiriidan ratkaisemiseksi moni yritys pyrkii monopoliasemaan, jolloin riski käyttäjien ja työntekijöiden menettämisestä laskee.

Yksi tapa parantaa kilpailuasemaa on ollut subventoida palveluiden hintoja sijoittajien rahalla. Esimerkiksi useat kyytipalvelut pyrkivät aluksi aluevaltauksiin ilmaisilla matkoilla ja tappiollisen korkeilla korvauksilla kuskeille. Tämä kuitenkin jättää epäselväksi, voiko toiminta koskaan olla kannattavaa. Strategian seurauksena saattaa syntyä yritys, joka ei koskaan kykene tuottamaan voittoa, ellei se onnistu monopolin valtaamisessa markkinoilta. 

Joustavaa keikkatyötä vai porsaanrei’illä keplottelua?

Alustayrityksille on tyypillistä kiertää veroja ja säädöksiä luovilla tavoilla. Vakuutus- ja sosiaaliturvamaksut vältetään ilmoittamalla, että työntekijät ovat itse asiassa yrittäjiä ja siten itse vastuussa työnantajamaksuista ja vakuutuksistaan. Vaikka alustoilla työskenteleviä pidetään yrittäjinä, eivät he yleensä saa neuvotella työstä maksettua korvausta itse, vaan sen määrittää alusta. Näin useat yrittämisen haitat ja riskit siirtyvät alustaa ylläpitävältä yritykseltä työn tekijöille.

Tällä hetkellä vaikuttaa epätodennäköiseltä, että alustatyötä välittävät yritykset selviäisivät loputtomiin ilman lainsäätäjien puuttumista tilanteeseen.


Erityisesti Airbnb:tä on pitkään arvosteltu siitä, että se kykenee tarjoamaan hotelleja huokeampia hintoja, koska sen ei tarvitse ottaa majoitusalan sääntelyä huomioon. Säännellyt asiat kuten hygienia, siisteys ja paloturvallisuus jäävät alustan käyttäjien omalle vastuulle. Lisäksi kaupunkisuunnittelussa majoitustoiminnasta määrätään yleensä kaavassa, joten se ei välttämättä ole edes sallittua tavallisessa kodissa. Kritiikistä huolimatta Airbnb on laajalti saavuttanut vakiintuneen aseman majoituspalveluissa, joskin tilanne vaihtelee erityisesti kaupungista toiseen.

Tällä hetkellä vaikuttaa epätodennäköiseltä, että alustatyötä välittävät yritykset selviäisivät loputtomiin ilman lainsäätäjien puuttumista tilanteeseen. Ensimmäiset askeleet kohti laajaa alustatalouden sääntelyä on otettu osuvasti useimpien yritysten kotipaikassa, Kaliforniassa. Tuore lainsäädäntö pakottaa alustayritykset ottamaan työntekijänsä virallisesti palkkalistoillensa, jos työ ei täytä freelance-työn kriteerejä. Lailla pyritään parantamaan varsinkin suosittujen kyytipalveluiden kuskien sosiaaliturvaa. Jos samanlainen laki säädettäisiin Suomessa, poistuisi alustoilta halvempien hintojen synnyttämä kilpailuetu.

Alustojen verrattain halvemmat hinnat näkyvät myös työkorvauksissa, jotka alittavat minimipalkat melkein alasta riippumatta. Yritykset pyrkivät oikeuttamaan heikkoja korvauksia sillä, että työ on joustavaa eikä se sido mihinkään. Toisaalta esimerkiksi Foodora on edellyttänyt tiettyä määrää aktiivisuutta työntekijältä, jotta tämä on päässyt valitsemaan parempia vuoroja. Alustatyötä on myös pyritty markkinoimaan keinona hankkia lisätuloja, eikä niinkään vakituisena päivätyönä.

Jos hallitusohjelmaa on uskominen, ongelmaan
pitäisi tulla selvennystä hallituskauden aikana. 


Tällä hetkellä väitteet vaikuttavat pitävän. Eurostatin selvityksen mukaan suurin osa alustatyöntekijöistä on opiskelijoita tai keikkoja muun työn ohessa tekeviä, joskin esimerkiksi Helsingissä ruoan kotiinkuljetuksessa työskentelee paljon maahanmuuttajataustaisia henkilöitä, joiden on ollut vaikea löytää muuta työtä. Yhä useampien töiden siirtyessä alustoille on syytä tarttua epäkohtiin ajoissa.

Viime aikoina keskustelua ovat herättäneet alustatyöläisten mahdollisuudet muodostaa ammattiliittoja ja ajaa sitä kautta oikeuksiaan. Alustatalouden epäselvyydet nousevat esiin myös tässä, sillä on epäselvää, milloin työntekijän paikka on osana ammattiliittoa ja milloin yrittäjien järjestöjä. Jos hallitusohjelmaa on uskominen, ongelmaan pitäisi tulla selvennystä hallituskauden aikana. 

Työn murrosta on mahdotonta tarkasti ennustaa, mutta selvää on, ettei alustatyö sovellu kaikille aloille. Monimutkaisemmat organisaatiot ja pitkäjänteistä työtä toteuttavat alat, kuten terveydenhuolto ja rahoituslaitokset pitävät todennäköisesti kiinni pysyvistä työsuhteista. Toisaalta alustatalous tuskin jää Suomessakaan yhtä pieneen marginaaliin kuin jossa se on ollut tähän asti ollut. Lähivuosina lainsäädäntö ja kysyntä määrittävät, mille aloille alustatalous todella leviää. Samalla uudet innovaatiot epäilemättä levittävät sitä useammalle talouden sektorille.

Voiko tulevaisuudessa ekonomistin tilata sovelluksella mukaan asuntonäyttöön spekuloimaan asuntolainan korkoja?

Jatka keskustelua:

Alustatyö ja maineen rakentaminen

Vieraskynä
Teksti: Laura Seppänen, johtava tutkija, Työterveyslaitos

Digitaaliset alustat ovat virtuaalisia paikkoja, joilla  erilaiset käyttäjät ja käyttäjäryhmät saadaan kohtaamaan ja vuorovaikuttamaan. Ns. alustavälitteinen työ digitaalisilla työmarkkinoilla disruptoi kaikkia työhön liittyviä osa-alueita – johtamista ja organisointia, työsuhdetta, osaamisen kehittämistä sekä terveys- ja turvallisuusjärjestelmiä. Alustavälitteisen työn eli alustatyön ennustetaan kasvavan voimakkaasti.

Alustatyössä on vähintään kolme osapuolta: välittävä alustayritys, toimeksiantaja eli asiakas, ja työn tekijä, usein freelancer. Työ alustojen kautta voi olla virtuaalisesti vai fyysisesti suoritettavaa, ja päätöksen tekijän valinnasta voi tehdä alusta, asiakas vai tekijä itse. Kun työ tehdään täysin virtuaalisesti, se ei ole sidottu paikkaan, mikä lisää alustatyön joustavuuden ja vapauden tunnetta.

Yhdysvaltalainen Upwork on eräs suurimpia työnvälitysalustoja välittäen globaalisti tuhansien ammattinimikkeiden työtä freelancereiden ja asiakkaiden välillä.

Kun virtuaalisessa maailmassa tekijät ja työn ostajat eivät tunne toisiaan, keskinäinen luottamus on edellytys projektien onnistumiselle. Alustoilla luottamusta rakennetaan toisen osapuolen arvioinnilla eli ”reittauksella”. Juuri digitaalinen arviointi ja maineenrakennus on alustatoiminnan historiallinen uutuus. Reittaukset eivät vaikuta suoraan, vaan alusta yhdistää algoritmisesti arvioinnit muihin asioihin, kuten freelancerin aktiivisuuteen. Upworkissa freelancereiden profiileissa arvio, ”job success score”, on julkisesti näkyvillä.  

Freelancerit haluavat tehdä työnsä hyvin. Suora kontakti asiakkaan kanssa on motivoivaa, ja hyvin tehdyt projektit tuottavat myös hyviä reittauksia ja mainetta. Hyvällä maineella saa enemmän projektitarjouksia ja voi hinnoitella työnsä paremmin. Alustojen mekanismit kuitenkin rajoittavat freelancereiden toimintamahdollisuuksia. Vaikka alusta tarjoaa työtä tukevia palveluja, freelancereiden maksettavaksi tulee peräti 20% palkkio Upworkille kunkin asiakassuhteen alussa.

15 upwork-freelancerin haastatteluihin perustuen vaikuttaa siltä, että huomion kiinnittäminen maineen kertymiseen on edellytys tekijän menestymiselle. Mainearvio on merkittävä ellei ratkaiseva alustauran kehittymisen kannalta – jopa niin tärkeä, että aloittelevat freelancerit voivat myydä työtään alihintaan tai ostaa reittauksia saadakseen työkeikkoja. Jotkut freelancerit käyttävät alustalla näkyviä arviointeja CV:n tapaan.

Freelancerit kuitenkin ajan myötä oppivat maineen kerryttämisen periaatteita ja käyttävät niitä hyväkseen.


Maineen kertymiseen sisältyy epävarmuuksia: koskaan ei voi tietää, miten asiakas arvioi tehdyn työn. Huono arvio voi estää projektien saamisen kuukausien ajaksi. Mainetta muodostava alustan algoritmi on yrityksen liikesalaisuus eivätkä freelancerit aina tiedä, miksi se toimii tietyllä tavalla. Algoritmisen toiminnan kasvottomuus lisää epävarmuutta. Usein freelancereita on tarjolla tehtäviin huomattavasti enemmän kuin tehtäviä tarjoavia asiakkaita, eli kilpailu on kovaa.

Freelancerit kuitenkin ajan myötä oppivat maineen kerryttämisen periaatteita ja käyttävät niitä hyväkseen. Esimerkiksi eräs nuori täysipäiväinen freelancer-kääntäjä oppi, että avonaiset asiakassopimukset ilman toimintaa ja rahaliikennettä heikentävät arviointia, ja toimi heti asian korjaamiseksi.

Freelancerit voivat suhtautua heikkoihin arviointeihin myös positiivisesti. Eräs pätevä, alustafreelancereiden eliittiin kuuluvan konsultin mukaan huono arvio tarkoittaa, että pitää tehdä työnsä vielä paremmin – se on jopa mahdollisuus kehittää osaamistaan. Ja ennen kaikkea, uusille asiakkaille täytyy selittää, mistä aiempi huono arvio on johtunut.

Asiakaspalautteiden perusteella tehtävät arvioinnit voivat lisääntyä myös perinteisessä palkkatyössä. Työn muodosta huolimatta oleellista on nähdä algoritmien välittämät arvioinnit ihmisten tuottamina asioina, joihin työn tekijät voivat itse vaikuttaa.

Kirjoittaja on johtava tutkija Työterveyslaitoksella.

Jatka keskustelua:

Opiskelijan osakesäästötili – uhka vai mahdollisuus?

Teksti: Mikko Vanhala

Vuosikymmenen vaihtuessa tapahtui suomalaisen yksityissijoittamisen historiassa merkittävä käänne, kun vuosien ajan lobattu mahdollisuus säästämisestä osakesäästötilille tuli mahdolliseksi. Kymmenet tuhannet suomalaiset avasivat tilin, ja tammikuun puolivälissä meni rikki jo 50 000 tilin raja. Aihe on ollut jatkuvasti esillä mediassa ja keskustelupalstoilla, ja opiskelijaa tietysti kiinnostaa, voisiko juuri hän hyötyä uudenlaisesta tilistä.

Osakesäästötilin merkittävin ominaisuus on, että tilin sisäistä kaupankäyntiä ei veroteta ennen kuin rahaa nostetaan tililtä ulos ja silloinkin vain, jos tili on voitolla. Sen sisällä voi siis huoletta myydä omistuksia ja sijoittaa uusiin kohteisiin ilman, että joutuu välissä maksamaan niistä veroa toisin kuin perinteisellä arvo-osuustilillä. Osakesäästötili vähentää niin sanottua lukkiutumisvaikutusta, eli sitä, että sijoittaja ei halua tai hänen ei kannata luopua voitolla olevista omistuksistaan verotuksen takia. Myöskään saatuja osinkoja ei veroteta tilin sisällä, ellei niitä nosta tililtä. Uusien etujen ansiosta korkoa korolle pääsee kerryttämään aiempaa tehokkaammin.

Osakesäästötilissä on kuitenkin myös koko joukko huonoja puolia. Sinne ei voi siirtää vanhoja omistuksiaan, joten vanhat osakeomistukset täytyy joko myydä tai pitää vanha arvo-osuustili käytössä uuden osakesäästötilin rinnalla. Vanhojen omistusten myynti ja ostaminen uudestaan ei taas ole kovin järkevää, sillä siitä seuraa transaktiokustannuksia ja veroja. Yksi ratkaisu on hyödyntää ”verotonta tonnia”, eli sitä, että vuodessa saa myydä tuhannella eurolla omistuksia verovapaasti.

Toinen merkittävä rajoite osakesäästötilissä on, että siellä ei voi olla muita omaisuusluokkia kuin osakkeita. Vaikka taloustieteen opiskelijat lienevät keskimääräistä taloudellisesti valveutuneempia, ei kaikilla ole aikaa, kiinnostusta tai halua osakepoimintaan. Tällöin rahastot, erityisesti indeksirahastot, ovat hyvä vaihtoehto sijoittamisessa. Niitä ei osakesäästötilille saa kuitenkaan ostettua. Sijoitusomaisuutta ei siis pysty hajauttamaan omaisuusluokkien välille, eli siten sijoituksiin liittyviä riskejä ei voi pienentää. Hajauttamista voi kuitenkin tehdä sijoittamalla esimerkiksi maantieteellisesti eri maihin ja maanosiin tai toimialallisesti eri toimialojen yhtiöiden osakkeisiin.

Rationaalinen taloustieteilijä vertaa tähän kuluvaa
aikaa suhteessa veronpalautusten suuruuteen vaihtoehtoiskustannuksena.

Valitettavasti maantieteellinen hajautus ei ainakaan toistaiseksi onnistu kovin hyvin. Eri valtioiden kanssa tehdyt verosopimukset eivät koske osakesäästötiliä, joten omistaessaan ulkomaisia osakkeita osakesäästötilillä voi joutua maksamaan osingoista lähdeveron ennen niiden maksamista tilille. Kun myöhemmin nostaa varoja tililtä, joutuu niistä maksamaan veroa uudestaan.

Esimerkiksi, jos Timo Taloustieteilijä omistaa Coca-Colan osakkeita, hänen osinkojaan verotetaan ensin Yhdysvalloissa ja jos hän nostaa osinkotulonsa tililtä ostaakseen pizzaa, niitä verotetaan uudestaan Suomessa. Vaikka ylimääräisen lähdeveron pystyy joidenkin valtioiden kohdalla saamaan palautuksena takaisin, vaatii tämä vaivannäköä ja byrokratiaa. Rationaalinen taloustieteilijä vertaa tähän kuluvaa aikaa suhteessa veronpalautusten suuruuteen vaihtoehtoiskustannuksena.

Usein opiskelija voi maksimiopintolainan nostamisenkin jälkeen vasta haaveilla tällaisista summista, joten opiskelijan näkökulmasta tämä rajoite tuskin muodostuu suureksi ongelmaksi.

Pitkäaikaisen omistajan harmiksi osakesäästötilillä ei voi myöskään hyödyntää hankintameno-olettamaa. Tämä tarkoittaa sitä, että omistettuaan osakkeen viisi vuotta voi myynnissä käyttää hankintameno-olettamana 20 prosenttia osakkeen myyntihetken arvosta ja siten pienentää maksettavaa veronalaista osuutta. Vastaavasti kymmenen vuoden omistuksen jälkeen hankintameno-olettamana voi käyttää 40 prosenttia osakkeen myyntihetken arvosta. Voimakkaan kurssinousun jälkeen hankintameno-olettama voi siis lisätä sijoittajan voittoa merkittävästi.

Tilin rajoitteisiin kuuluu myös, että sinne voi siirtää vain 50 000 euroa. Tilillä olevien omistuksien arvo saa kuitenkin nousta yli tuon rajan. Usein opiskelija voi maksimiopintolainan nostamisenkin jälkeen vasta haaveilla tällaisista summista, joten opiskelijan näkökulmasta tämä rajoite tuskin muodostuu suureksi ongelmaksi.

Opiskelijan näkökulmasta merkittäviä lienevät osakesäästötilin vaikutukset tukiin. Kelan linjauksen mukaan osakesäästötili vaikuttaa opintotukeen vain, jos tili on voitolla ja sieltä nostetaan rahaa. Jos tili on tappiolla, sieltä nostetut rahat eivät vaikuta tukeen. Osakesäästötilille maksetut osingot ovat kuitenkin heti yleiseen asumistukeen vaikuttavaa tuloa, jos osinkotuloa ruokakunnan jäsenellä on yli 10,87€/kk. Tämän rajan ylittyessä osinkotulot siis lasketaan kokonaisuudessaan tulona asumistukea määritettäessä samalla tavalla kuin ansiotulot. Osakesäästötilin osinkojen kohtelu tukia laskettaessa on samanlainen kuin tavallisen arvo-osuustilin.

Sopiiko osakesäästötili siis opiskelijalle? Kyllä ja ei. Jos rahastoihin sijoittaminen kiinnostaa suoraa osakesijoittamista enemmän, ei osakesäästötilistä ole hyötyä ja perinteinen arvo-osuustili on parempi vaihtoehto. Jos taas tavoitteena on omistaa erityisesti osakkeita tai aktiivinen kaupankäynti kiinnostaa, voi osakesäästötilin avulla hyötyä merkittävästi. Tilistä voi kuitenkin olla etua, vaikka kauppaa ei kävisikään. Suomen Osakesäästäjien laskelmien mukaan (Svenne Holmström, Viisas raha 1/2020) pitkällä aikavälillä perinteinen arvo-osuustili voittaa osakesäästötilin ainoastaan hankintameno-olettaman avulla, eli vain, kun omistettujen osakkeiden arvonnousu on niin suurta, että hankintameno-olettamaa pystyy hyödyntämään.

Useilla opiskelijoilla tavoitteena on pitkäaikainen sijoittaminen, mutta jos rahoja nostaakin tililtä usein, menettää suuren osan osakesäästötilin tuomista hyödyistä.

Holmströmin laskelmissa osinkostrategia (jossa tuotot ovat kokonaan osingoista), arvostrategia (tuotot puoliksi osingoista ja puoliksi arvonnoususta), aktiivinen kaupankäynti- eli treidausstrategia (tuotto perustuu vain kaupankäyntiin ja koko tuotto on vuosittain luovutusvoittoveron piirissä) sekä maltillinen kaupankäyntistrategia (jossa 20 % salkun arvosta myydään 5 vuoden välein ja sijoitetaan toiseen kohteeseen) tuottavat kaikki enemmän osakesäästötilin kuin arvo-osuustilin kautta sijoitettuina. Syy tähän on verotuksen ajoituksessa: jos omistuksia myydään arvo-osuustilillä, joutuu joka myynnin yhteydessä maksamaan veroa, kun taas osakesäästötilillä verot maksetaan kerralla vasta varoja tililtä nostettaessa, ei jokaisen myynnin yhteydessä. Tällöin korkoa korolle -ilmiö pääsee toimimaan kaikkein tehokkaimmin koko sijoitusajan.

Osakesäästötilin hyödyllisyyteen vaikuttava seikka on myös sijoitushorisontin pituus. Useilla opiskelijoilla tavoitteena on pitkäaikainen sijoittaminen, mutta jos rahoja nostaakin tililtä usein, menettää suuren osan osakesäästötilin tuomista hyödyistä. Toinen tuottoon suoraan vaikuttava tekijä ovat kulut, eli välityspalkkiot ja palvelu- tai säilytysmaksut. Osakesäästötiliä tarjoaa tällä hetkellä neljä eri palveluntarjoajaa: Danske Bank, Mandatum, Nordea ja Nordnet. Tilien palvelumaksuissa ja välityspalkkioissa on eroja, ja eri palveluntarjoajien tileissä on omat hyvät ja huonot ominaisuutensa. Kaupankäyntiaktiivisuus ja kertasijoitusten suuruus määräävät pitkälti, mikä kenellekin on sopivin vaihtoehto.

Jatka keskustelua:

Miksi demokratia epäonnistui Venäjällä?

Essee
Teksti: Miika Kulo

Lukemattomat tutkijat ja kirjailijat niin idässä kuin lännessäkin ovat pyrkineet ymmärtämään Venäjää ja sen kansaa. Yksiselitteisiä vastauksia on kuitenkin tarjolla vain harvoin.

Länsimaisessa mediassa Venäjästä syntyy helposti sirpaleinen kuva. Informaatiosota, opposition ahdinko ja aseelliset konfliktit Ukrainassa ja Lähi-idässä ovat paljon kiinnostusta herättäviä ja tärkeitä aiheita. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt voimakas muutoksen prosessi, jota maa on käynyt läpi Neuvostoliiton romahduksesta saakka. Tämä kehitys on 2000-luvun aikana kääntynyt asteittain kohti kasvavaa autoritaarisuutta.

Demokratian heikkous lamauttaa kansalaiset

Venäjällä on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana vangittu opposition edustajia, rajoitettu median vapautta ja rapautettu 90-luvulla rakennettuja demokraattisia instituutioita. Kremlissä presidentti Vladimir Putinin ympärille on muodostunut kestäväksi osoittautunut valtarakenne. Saako entinen KGB:n mies toiminnalleen vastakaikua kansalta?

Vaikka Putinin kannatus on virallisissa kyselyissä ajoittain vaihdellut voimakkaasti, näyttää keskeisin selittävä tekijä lopulta olevan tapa, jolla kansan tukea on milloinkin pyritty mittaamaan. Kun myös maan vaalituloksia vääristellään surutta, ei luotettavaa tietoa äänestäjien luottamuksen hallintoon ole saatavilla.

On kuitenkin selvää, että valtapuolue Yhtenäisellä Venäjällä ja erityisesti itse presidentillä on laaja joukko tukijoita maan eliitin lisäksi kansalaisten keskuudessa. Kirjassaan Putinin väkeä – Venäjän hiljainen enemmistö (Into kustannus, 2014, alun perin Putins folk – Rysslands tysta majoritet, Atlas 2014) Venäjään erikoistunut toimittaja Kalle Kniivilä haastattelee tavallisia, vaihtelevan taustan omaavia ihmisiä eri puolilta Venäjää.

Huolenaiheita on muutenkin aivan tarpeeksi,
myös sellaisia, joille voi itse tehdä jotain.


Nopeasti käy selväksi, ettei yleinen ilmapiiri maassa ole ainakaan optimistinen ja eteenpäin katsova. Kerta toisensa jälkeen haastateltavien puheista muodostuu vaikutelma pahimmillaan täysin välinpitämättömästä kansakunnasta, jonka luottamus politiikkaan ja mahdollisuuksiinsa vaikuttaa on vuosikausien aikana murentunut korruption ja vaalivilpin kynsissä.

Vallitseva apatia on ymmärrettävää. Mitä merkitystä äänestämisellä on, jos todelliset vaihtoehdot poistetaan listoilta etukäteen ja lopulta päätökset sanelee sama vanha poliittinen eliitti? Huolenaiheita on muutenkin aivan tarpeeksi, myös sellaisia, joille voi itse tehdä jotain.

Ja paljon on tehtykin.

Elämä on parantunut 2000-luvulla

Venäjän demokratian alkuhetket 1990-luvulla olivat vaikeaa aikaa. Neuvostoliiton äkillinen romahdus ja kansainvälinen talouslama johtivat koko vuosikymmenen kestäneeseen taloudelliseen ahdinkoon ja valtavaan inhimilliseen kärsimykseen. Tämä näkyy tilastoissa Venäjän bruttokansantuotteen jatkuvana laskuna vuoteen 1999 saakka. Myös syntyneiden lasten eliniänodote romahti kahdessa vuodessa 68 vuodesta 64:een vuosina 1991–93 palautuen entiselle tasolleen vasta 2010-luvulle tultaessa.

Venäläisillä on siis useita syitä olla aidosti tyytyväisiä maan kehitykseen pääministerinä ja presidenttinä vuoroin toimineiden Putinin ja Dimitri Medvedevin valtakausilla. Vuoden 2008 talouskriisistä huolimatta maan bruttokansantuote henkilöä kohden saavutti huippunsa vuonna 2013 ylittäen 16 000 Yhdysvaltain dollaria. Nousu vuoden 1999 tasolta, 1330 dollarista, merkitsee keskimäärin lähes 20 prosentin vuosittaista talouskasvua.

Sillä, missä määrin tämä on Yhtenäisen Venäjän talouspolitiikan ansiota, ei välttämättä ole niinkään merkitystä. Huolimatta koko julkisen sektorin läpäisevästä korruptiosta ja varallisuuden keskittymisestä oligarkkien käsiin on venäläisten elintaso noussut valtavasti. Töitä riittää ja monilla on varaa jopa matkustella. Kun 90-luvun sekasorto kummittelee edelleen monen mielessä, eivät etenkään vanhemmat sukupolvet ole valmiita ottamaan riskiä suurista yhteiskunnallisista uudistuksista.

Venäjän talous koki kuitenkin merkittävän iskun vuonna 2014, kun maahan iskivät peräkkäin finanssikriisi, öljyn hinnan romahdus ja länsimaiden Venäjälle Ukrainan kriisin seurauksena asettamat talouspakotteet. Venäjällä oli nähty jo vuodesta 2011 mittavia protesteja, joiden jäljiltä sananvapautta sosiaalisessa mediassa on rajoitettu.

Vaikka talouden heikkeneminen aiheuttaa
tyytymättömyyttä, kohdistuu siitä osa myös
Euroopan unioniin sekä Yhdysvaltoihin.

Huomiota on myös pyritty vetämään turvallisuuspolitiikan puolelle. Kyselytutkimuksissa Krimin valtaus on saanut Venäjällä laajaa suosiota. Monet venäläiset näkevät myös Naton ja etenkin Yhdysvallat vihamielisinä, ja päättäjät lietsovat mielellään näitä epäluuloja. Tältä kannalta myös talouspakotteilla on kaksiteräinen vaikutus – vaikka talouden heikkeneminen aiheuttaa tyytymättömyyttä, kohdistuu siitä osa myös Euroopan unioniin sekä Yhdysvaltoihin.

Mitä seuraavaksi?

Venäjän tulevaisuus on monin tavoin auki. Vaikka näyttää siltä, että Putin jatkaa presidenttinä vielä vähintään yhden, mahdollisesti useammankin kauden, on hänelle ennemmin tai myöhemmin valittava seuraaja. Päätös on tärkeä paitsi eliitin keskinäisten valtasuhteiden myös koko liittovaltion tulevaisuuden kannalta. Tammikuussa 2020 maan pääministeriksi nostettiin yllättäen Venäjän verojärjestelmän modernisaatioon osallistunut teknokraatti Mihail Mišustin. Putinille lojaali Mišustin tunnetaan työstään verohallinnossa, jossa hän osallistui Venäjän verojärjestelmän modernisointiin. Mišustinin valinnan on tulkittu myös ennakoivan maan tulevaa poliittista linjaa.

Toisaalta Venäjällä on 2010-luvun aikana toteutettu konservatiiviseksi käänteeksi kutsuttua poliittista ohjelmaa, jonka tavoitteena on yhtenäistää kansallista identiteettiä valtion median, keskeisten kulttuuristen instituutioiden sekä kirkon roolia vahvistamalla. Vaikka useimmat osaavat olla kriittisiä virallisten lähteiden suhteen, ei läntiseen lehdistöön välttämättä luoteta sen enempää.

Venäjästä on vaikeaa saada selkoa, koska usein varmaa tietoa ei ole maan sisälläkään. Oli kuitenkin suunta mikä tahansa, ei ainakaan merkittävää liberalisaatiota liene odotettavissa lähitulevaisuudessa.


Venäjän tutkimuksen opiskelu Helsingin yliopistossa

Aleksanteri-instituutin Venäjä-tutkimuksen opintokokonaisuus muodostuu kolmesta suomenkielisestä luentosarjasta, joilla tarkastellaan monitieteistä Venäjä-tutkimusta, Venäjän historiaa ja kulttuuria sekä Venäjän politiikkaa ja yhteiskuntaa. Kurssit ovat avoimia kaikille Helsingin yliopiston opiskelijoille, ja löytyvät tunnuksilla RUS-511-513 Helsingin yliopiston sivuilta osoitteesta courses.helsinki.fi.

Jatka keskustelua:

Kapitaali 2020-luvulle

Teksti: Eino Haajanen, vastaava päätoimittaja
Kuva: Vilppu Rantanen

KTTO:n pikkujoulujen jälkeen iski äkillinen krapula. Eikä se johtunut alkoholista.

28. marraskuuta otaniemeläisessä kerhotilassa vietettiin KTTO:n pikkujouluja ja siinä yhteydessä valittiin hallitus vuodelle 2020. Pitkin iltaa oli paljon vääntöä siitä, kuka ottaisi minkäkin vastuun ja jopa nakituksia nähtiin. Olin suunnitellut osallistuvani ainejärjestön toimintaan jo näin fuksivuonna, ja niin kävikin, että tulin valituksi hallituksen ulko- ja sisäsuhdevastaavaksi. Tavoite oli siis saavutettu, mutta ihmettelin miksi Kapitaalista ei ollut puhuttu mitään koko iltana. Aikoiko aikaisempi päätoimittaja Tom-Henrik Sirviö jatkaa?

Kaikki hallitusvalinnat oli saatu illan mittaan jo tehtyä, kunnes joku lopulta muisti Kapitaalin. Tom-Henrik ei aikonut jatkaa ja lehdelle tarvittiin päätoimittaja.

Pulssini kohosi. Tiesin, että aivan varmasti joku ehdottaisi minua. Kokoustauolla sovin ystäväni Aleksi Pikan kanssa, että jos jompaakumpaa kysyttäisiin, esittäisimme yhteispäätoimittajuutta.

Ja niin siinä sitten lopulta kävi: ehdotus tuli. Epäröin hetken, mutta Aleksin itsevarma nyökkäys sai minut lopullisesti varmistumaan valinnasta. Homma olisi meidän. Lähdimme yhdessä luotsaamaan Kapitaalia 2020-luvulle.

Viimeistään seuraavana aamuna krapula iski. Pientä päänsärkyä oli esiintynyt jo illalla, mutta viimeistään tänä aamuna morkkiksen ainekset olivat käsillä. Mihin sitä olikaan lupauduttu? Rima oli korkealla ja koin, etteivät taloustieteen taitoni riittäisi alkuunkaan. Epävarmuustekijöitä oli vahvasti ilmassa.

”Tämän vuoden Kapitaali on itse asiassa
varsinainen fuksi-Kapitaali.”


Kuten monessa sankaritarinassa, tässäkin on onnellinen loppu – tai ainakin alku.

Aloimme vuodenvaihteen jälkeen keräämään joukkuetta kasaan ja jo ensimmäisessä toimituskokouksessa saimme huomata, että halukkaita tekijöitä riitti. Tämän vuoden Kapitaali on itse asiassa varsinainen fuksi-Kapitaali, sillä lähes koko toimitus koostuu ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Olen ylpeä toimituksestamme: saimme osaavan joukkueen kasaan ja tekeminen on kivaa.

Uusi vuosi pyörähti käyntiin isoilla muutoksilla. Halusimme antaa Kapitaalille ansaitsemansa arvon ja tuoda lehteä yhä laajemman yleisön tietoisuuteen. Nostimme painosta 200 kappaleella ja julkaisimme omat nettisivut. Lisäksi meidät löytää nykyisin myös somesta. Fyysisen lehden löydät ainakin Alexandriasta ja Economicumilta – niin kauan kuin niitä riittää.

Journalistisesti haluamme jatkaa edellisen vuoden perintöä. Kunnianhimoinen suunta on ilmaistu viime vuoden lehtien takakansissa: ”Kapitaali on vähän niin kuin Image ja Kansantaloudellinen aikakauskirja saisivat lapsen.”

Siinä on tavoitetta kerrakseen. Toivottavasti lunastamme lupauksemme teidän, lukijoiden, mielestä.

Mitä siihen pikkujoulujen jälkeiseen krapulaan tulee, niin se katosi tyystin jo ensimmäisessä toimituskokouksessa.

Toivotan koko toimituksen puolesta antoisia lukuhetkiä. Nauttikaa!

Jatka keskustelua: