Artikkeli | Teksti: Juho Junttila
Tänä vuonna tilastot ovat vallanneet uutta tilaa julkisessa keskustelussa. Erilaiset tartuntaluvut, bruttokansantuote ja työllisyys ovat olleet pandemian myötä esillä päivittäin. Talouden palautumisen muotoa on ehditty arvuuttelemaan jo helmikuusta lähtien.
”Suuresta lockdownista” huolimatta vain harva trendi on kuitenkaan pysähtynyt odottamaan paluuta normaaliin.
Kolme tutkijaa kertovat, mitkä indikaattorit ovat jokaisen huomion arvoisia.
Marika Jalovaara, akatemiatutkija, NEFER-hankkeen johtaja
Mitä indikaattoreita erityisesti seuraatte juuri nyt?
Nyt tilastoista seurataan tarkimmin syntyvyysindikaattoreita kuten syntyneiden lasten määriä, kokonaishedelmällisyyslukua ja ikäryhmittäisiä hedelmällisyyslukuja.
Mikä tekee juuri syntyvyysindikaattoreista kiinnostavia?
Syntyvyys on vajonnut Suomessa voimakkaasti. Kokonaishedelmällisyys, joka kuvaa naisille syntyvien lasten määrää, on pudonnut vuosien 2010 ja 2019 välillä 1.87:stä 1.35:een eli yhdeksässä vuodessa 28 prosenttia. Kokonaishedelmällisyys on aaltoillut ennenkin, mutta nyt pudotus on voimakas ja jatkunut pitkään. Uutta on myös, ettei hedemällisyys ole vajonnut vain nuorimmissa ikäryhmissä vaan myös 30–34 ja 35–39-vuotiailla naisilla. Tällä kertaa kyse ei voi olla pelkästään lastensaannin lykkääntymisestä myöhemmälle iälle, vaan myös lopulliset lapsiluvut vajoavat käytännössä väistämättä.
Joulukuun syntyneiden määriä odotan jännityksellä, koska niissä voi vähitellen näkyä myös koronakriisin vaikutukset. Ne saattavat kyllä peittyä vastakkaiseen suuntaan vaikuttavien trendien alle.
Kuinka tätä tietoa kannattaisi mielestänne hyödyntää?
Pohjoismaissa syntyvyys pysyi monen vuosikymmenen ajan korkeammalla kuin monessa eteläisen ja itäisen Euroopan maassa. Korkeahkoa syntyvyyttä on pidetty ehkä vähän itsestäänselvyytenä. Sitähän se ei ole. Esimerkiksi parisuhteet ovat muuttuneet niin, että se vaikuttaa jo syntyvyyteen. Nuorten aikuisten liitot ovat usein avoliittoja, joista suuri osa päättyy aika nopeasti, eikä lapsia synny.
Syntyvyyden muutoksiin vaikuttavia tekijöitä on tärkeä tutkia. Varsinaista tutkimusta emme tee tilastojen avulla, vaan käytämme yksilötasoisia rekisteriaineistoja. Rekisterien avulla tutkimme lastensaannin yhteyksiä vaikkapa koulutukseen, työssäkäyntiin sekä avo- ja avioliittojen solmimiseen ja purkautumiseen. Lisäksi tarvitaan kyselyaineistoja, koska jotkut asiat eivät näy rekistereistä, vaan niitä pitää kysyä ihmisiltä itseltään. Näitä ovat vaikkapa lastensaantia koskevat aikeet tai toiveet ja ihanteet. Suomessa toivotut lapsiluvut ovat suurempia kuin toteutuneet, mikä on aika olennainen tieto.
Suojelualueiden kattavuus
Peter Kullberg, tutkija, Suomen Ympäristökeskus
Suojelualue on selkeästi rajattu alue, jota hallinnoidaan ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Indikaattori kertoo, kuinka suuri alue maasta, merestä tai vesialueista on suojeltu.
”Suojelualuiden ala on olennainen indikaattori, sillä luonnonsuojelun edistäminen usein kulminoituu tämän luvun ympärille.” Kullberg tiivistää.
Luku on jälleen ajankohtainen, sillä kymmenen vuoden välein päivitettävät kansainväliset biodiversiteettisopimukset uusitaan jälleen keväällä. Tällä hetkellä suuri kysymys onkin, paljonko pinta-alan tulisi kymmenen vuoden päästä olla. ”On väläytelty sitä 30% pinta-alaakin”, Kullberg kertoo. ”EU on julkaissut jo oman strategiansa, jossa se on nimetty tavoitteeksi.”
Vaikuttavuudella on väliä
Pelkkä suojellun alueen mittaaminen ei kuitenkaan riitä. Alueiden tulisi olla kattavia sekä monimuotoisuuden, että maantieteen puolesta. Esimerkiksi Suomessa iso osa suojellusta maa-alasta on Lapissa, jossa konfliktia ihmisen toiminnan kanssa ei synny. Etelämmässä suojeltua alaa on huomattavasti vähemmän. Myös alueiden suojelun tasossa on merkittäviä eroja. Suojelualueeksi voidaan laskea löyhemmän tason alueita, joissa harjoitetaan myös maataloutta. Toisaalta on myös alueita, joille ihmisiä ei päästetä ollenkaan.
Puhtaan pinta-alan sijaan, tulisi kiinnittää myös huomiota suojelun vaikuttavuuteen. Alueen rajaus voi olla kartassa, mutta se ei kerro monimuotoisuudesta vielä mitään, Kullberg muistuttaa.
Kysyttäessä tutkijan unelmaindikaattoria, esiin nousevat biodiversiteetin mittaamiseen liittyvät haasteet: ”Unelmaindikaattori olisi sellainen kattava tieto populaatioiden kehityksestä Suomessa.” Vaikka Suomessa onkin verrattain paljon seurantaa, rajoittuu se muutamien lajien kuten riistaeläinten, lintujen ja perhosten seuraamiseen. Merkittävä osa datasta on harrastelijoiden keräämää, eikä diversiteetille ole muutenkaan helppoa määritelmää. Millä tavoin voidaan vertailla koppakuoriaisen ja suden arvoa indikaattorissa?
Putinin kannatus
Kristiina Silvan, tutkija, Suomen ulkopoliittinen instituutti
Mikä on indikaattori jota erityisesti seuraatte juuri nyt?
Koronaviruksen leviämiseen liittyvien indikaattorien lisäksi seuraan Venäjän presidentti Vladimir Putinin kannatuslukemia. Levada-tutkimuslaitos tekee mielipidemittauksia, joissa kartoitetaan säännöllisin väliajoin Venäjän yhteiskunnallista ja poliittista ilmapiiriä. Yksi kysymyksistä kuuluu: ”Hyväksyttekö vai ettekö hyväksy yleisesti ottaen Vladimir Putinin toiminnan Venäjän presidenttinä?” Putinin kannatuslukemia on mitattu v. 1999 lähtien, ja Levada on tutkimuskeskuksena suhteellisen luotettava.
Mikä tekee juuri siitä kiinnostavan?
Jos Putinin suosio laskee huomattavasti, esimerkiksi alle 60%, kuten tämän vuoden huhtikuussa, Kremlin voidaan odottaa tekevän jotain, jolla se saataisiin nousuun. Keväällä keinoksi valittiin koronavirusepidemian leviämisen vastuun sälyttäminen paikallistason viranomaisille. Liian alhainen kannatuslukema on valtaapitävien näkökulmasta vaarallinen, koska se on otollinen kasvualusta hallituksenvastaiselle yhteiskunnalliselle liikehdinnälle. Indikaattoria on siten kuvattu myös protestimielialan mittarina, koska Venäjän poliittinen järjestelmä henkilöityy vahvasti Putiniin.
Kuinka tätä tietoa kannattaisi mielestänne hyödyntää?
Tietoa voi hyödyntää Venäjän valtaapitävien ja oppositiotoimijoiden toiminnan ennakointiin. Jos ja kun talouskasvu on jäässä eivätkä vapaat vaalit ole vaihtoehto, Venäjän valtaapitävien on etsittävä kannatuksen nousuna näyttäytyvää vallan legitimiteettiä muualta, esimerkiksi ulkopolitiikasta. Putinin kannatuslukemat ovat myös isossa osassa siinä, milloin ja miten presidentti aikanaan siirtyy syrjään presidentin virasta.
Indikaattorit helposti paisuvat kuvaamaan laajempia ilmiöitä, kuin mihin ne soveltuvat. Onko jotain, mitä tämä indikaattori ei kerro kuvaamastaan aiheesta?
Indikaattori ei yksin kuvaa venäläisten tyytyväisyyttä Putinin luotsaamaan autoritääriseen järjestelmään, vaikka Putinin kannatuksen ja maan poliittisen suunnan oikeana pitämisen välillä onkin korrelaatio. Putinin toimien lisäksi on hyvä seurata ainakin luottamusta muiden poliittisten instituutioiden kuten duuman toimintaan, sekä tyytyväisyyttä maan kehityksen suuntaan laajemmin.
