ARTIKKELIT - KAPITAALI 2/2022 - KULTTUURI

Arvostelussa Olli Rehnin uutuusteos Onnellisten tasavalta

Kirja-arvostelu | Otto Muurinen

Kun kuulin tätä lehteä valmistelleen toimituskokouksen jälkeisenä yönä Olli Rehnin uudesta kirjasta, olin varma, että sen arvostelulle löytyisi varmasti paikka Kapitaalin sivuilta. Odotin innolla Onnellisten tasavallan julkaisua, sillä halusin päästä lukemaan ennakkotietojen valossa mielenkiintoisesta aiheesta ja näkökulmasta.

Ennen teoksen julkaisua tiesin, että se oli kirjoitettu koronapandemian tuoman ylimääräisen ajan turvin siitä lähtökohdasta, että Suomi on ollut useamman vuoden ajan peräkkäin maailman onnellisin maa. Herkullinen lähtökohta pohtia yhteiskuntamme toimintaa – voi nähdä hyvän ja samalla etsiä asioita, jotka voisi tehdä vielä paremmin tulevaisuuden turvaamiseksi.

Onnellisten tasavalta on kokoelma esseitä, joissa Rehn käsittelee suomalaisuutta, maamme historiaa aina myöhäiskeskiajalta ja sotavuosista nykypäivään sekä ulko- ja sisäpolitiikka. Oman lisämausteensa tähän tuovat luvut, joissa suomen kansan vaiheita tarkastellaan Rehnin suvun jäsenten vaiheiden kautta.

Luulen, että Onnellisten tasavalta on Rehnin jonkinlainen poliittinen välitilinpäätös. Hän käy läpi Suomen, Euroopan ja maailman viimeaikaista kehitystä ja tulevia haasteita, sekä esittää näihin ratkaisuja. Ongelmia ja ilmiöitä, joista Rehn kirjoittaa, ovat muun muassa ilmastonmuutos, populismi ja työmarkkinajärjestelmän kehitys Suomessa. Näitä ilmiöitä Rehn peilaa omaan kokemukseensa politiikassa sekä lukuisten eri alojen huippuasiantuntijoiden näkemyksiin.

En tiedä johtuiko tämä siitä, että Rehnin edellinen teos Kuilun partaalta – näin euro pelastettiin asetti odotukseni korkealle, mutta lukukokemus oli hienoinen pettymys. Odotin Rehniltä paikoitellen kevyttä ja leikittelevää kielellistä ilmaisua ja sen vastapainoksi syvällistä ja tarkkanäköistä analyysiä sekä erityisesti omaan kokemukseen ja uraan pohtivaa kerrontaa. Sain kyllä kaikkia näitä, mutta etenkin Suomen asemaa maailmassa käsittelevä neljän esseen kokonaisuus tuntui paikoitellen liian köyhältä näiden kolmen osalta, mikä teki lukemisesta turhan raskasta.

Vastapainoksi mainitsemilleni raskaammille luvuille teoksen alussa olevat Rehnin omaan historiaan ja sukuun keskittyvät luvut tuntuivat olevan mukavan kevyttä luettavaa – unohtamatta niiden muuta sisällöllistä arvoa.

Teoksen käsikirjoitus valmistui muutama päivä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Koska monet aiheet sivuavat teemoja, jotka ovat vahvasti kytköksissä tähän, on teoksessa pyritty huomioimaan myös tätä. Kuitenkin tämä tuntuu paikoitellen turhan paljon päälle liimatulta – muutamassa kuukaudessa saati sitten muutamassa päivässä ei vielä näe muun teoksen kanssa samasta pidemmän ajan perspektiivistä sodan vaikutuksia.

Vaikka kokonaisteoksena Onnellisten tasavalta ei yllä samalle tasolle kuin Kuilun partaalta, on sen yksi suurimmista vahvuuksista se, ettei sitä ole pakko tarkastella kokonaisteoksena. Yksittäiseen esseeseen on helppo tarttua – ja aihepiirin voi valita helposti oman mielenkiintonsa mukaan. Tätä voin myös suositella lämpimästi, sillä monet esseistä olivat todella antoisia lukea. Erityisen opettavaisena pidin Rehnin hyvin omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa lukua Syntyikö Suomen malli – ja kestääkö se?, jossa paneudutaan paljon puhuttaneen kilpailukykysopimuksen syntyyn.

Jatka keskustelua: