Arvostelu | Teksti: Tom-Henrik Sirviö
Kirjassa Kilpailu ja sääntely – Institutionaalinen näkökulma Suomen taloushistoriaan (Vastapaino 2019) käsitellään kilpailun historiaa pitkän aikavälin näkökulmasta. Taloustieteen näkökulmasta teos on kiinnostava, mutta välillä kiusallinen.
Mika Kallioinen käy kirjassaan läpi kilpailun pitkän linjan yhteiskunnan, yritysten ja osittain kansalaistenkin näkökulmasta. Perinteisesti markkinoista ja kilpailun rajoituksista puhuttaessa tunnutaan hakevan esimerkkejä viime vuosisadalta ja ainakin Yhdysvaltojen kontekstissa myös 1800-luvulla luoduista suuryrityksistä. Kallioinen kuitenkin ulottaa tarkastelunsa aina keskiajalle asti. Huikean pitkä tarkasteluväli luo kirjaan positiivisesti yllättävän kerronnan, sillä varhaisajoista kuulee harvoin puhuttavan kilpailun tai sääntelyn näkökulmasta. Vaikka näitä teemoja tuotaisiin esiin, on pääpaino tuntunut aiemmin olevan toisaalla.
Toisaalta tarkasteltavan ajanjakson laajuus tarkoittaa, että esimerkiksi 1900-luku käydään suorastaan nopeasti läpi. Tämä on varmasti tarkoituksenmukaista, kun halutaan tarkastella kehityksen pitkää linjaa keskiajalta asti. 1900-luvulla kuitenkin tapahtui markkinoihin, kilpailuun ja valtiosääntelyyn liittyen niin paljon, että ne ansaitsisivat vähintään oman tuoreen kirjansa. Ehkä erityisesti siksi, että viime vuosisadalla ja vähän aiemmin luodut instituutiot vaikuttavat niin voimakkaasti edelleen.
Teos on täynnä kiinnostavia anekdootteja, ja välillä tuntuu, että erityisesti varhaisemmista vuosista puhuttaessa kirjassa esitellään enemmän yksityiskohtia tai sukujen tarinoita kuin varsinaisia talouden rakenteita. Toisaalta talous on siihen aikaan ollut pienempi ja joltain osin yksinkertaisempi, joten toimiva ratkaisu voi hyvinkin olla laajemman talouskehityksen esittely sukujen tarinoiden kautta. Kirja olisi kuitenkin varhaisempien aikojen osalta kaivannut laajempaa kontekstin esiin tuomista. Olisi ollut kiinnostavaa lukea, miten varhaisemmat rakenteet vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet varsinaista kestoaan pitempään.
Kirjan loppupuolella vertaillaan kartellien toimintaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Siinä missä esimerkiksi Suomessa kartellit olivat viime vuosisadalla erityisesti vientiyritysten ponnistuksia varten, oli Yhdysvalloissa kartellit kotimarkkinoiden haaste. Toki myös Suomessa on muodostettu kotimarkkinayritysten kartelleja.
Yhdysvalloissa kartellien nousuun vastattiin vahvalla kartellitoimintaa sääntelevällä lainsäädännöllä. Jossain vaiheessa kartelli- ja suuryrityslainsäädäntö taisi tosin pehmentyä, sillä nykyään ainakin Twitterin yhdysvaltalaiset ekonomistipiirit tuntuvat käyvän jatkuvaa keskustelua valta-aseman saaneiden suuryritysten voiman rajoittamisesta.
Muutama muukin kohta ansaitsee kiinnostavuudessaan huomiota. Kirjassa esimerkiksi käydään läpi Nesteen perustamisen ja oman jalostamon rakentamisen tarinaa. 1940-luvun lopussa Suomen öljymarkkinat olivat kansainvälisten yhtiöiden hallussa, ja niillä oli osittain takanaan Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian poliittinen vaikutusvalta. Ennen jalostamon rakentamista yhtiöt kertoivatkin lopettavansa toimintansa Suomessa, jos jalostamo rakennetaan, ja vihjailivat myös kauppapoliittisilla vaikutuksilla. Kommervenkkien jälkeen jalostamo kuitenkin rakennettiin eikä mittavia ongelmiakaan tainnut tulla. Tapaus on kiinnostava esimerkki siitä, kuinka yritykset tunkeutuvat politiikan puolelle.
Toisaalta hauska ja ehkä myös vähän huolestuttava anekdootti kertoo karkkimarkkinoiden jakamisesta 1970-luvulla. Makeisteollisuuden silloiset kolme suurinta kilpailijaa – Chymos, Fazer ja Hellas – päätyivät jakamaan makeistuotannon keskenään. Jaossa Chymos sai karamellit (ei kuitenkaan kurkkukaramelleja), Fazer sai täytteettömät suklaalevyt ja marmeladit ja Hellas sai puolestaan täytetyt suklaalevyt, suklaapatukat ja purukumit. Käytännössä kartellin avulla estettiin kilpailu ja soviteltiin markkina siten, että kukin sopimassa ollut yritys sai jotain.
Taloustieteen näkökulmasta kirja on toisaalta kiinnostava, mutta toisaalta vähän kiusallinen. Kirjan pitkä näkökulma tuo esiin monia huomioita, jotka herättävät pohtimaan nykyilmiöitä historian kautta. Esimerkiksi Hansaliiton (sen alkuperäisen) toiminta lähinnä kilpailua rajoittavana yhteisönä resonoi kiinnostavasti monien tämä hetken valtioiden ja yhteisöjen toimintaa.
Teoksessa esitetään välillä näkökulmia, jotka eivät välttämättä kestä läpivalaisua. Kirjassa esimerkiksi sanotaan, että suurten teollisuusyritysten syntyvaiheessa oltiin lähellä täydellisen kilpailun tilannetta. Sen jälkeen sanotaan, että pienet toimijat olivat periaatteessa samassa asemassa kuin monopoli. Ilmeisesti yhteys perustellaan sillä, että pienten toimijoiden ei tarvinnut välittää muista toimijoista, koska se he eivät pystyneet vaikuttamaan hintoihin. Monopolille muista välittämättömyys taitaa kuitenkin olla kovin erilaista kuin näille pienille yrityksille.
Kirjan alaotsikko on institutionaalinen näkökulma Suomen taloushistoriaan. Kirja käsitteleekin kiinnostavia instituutioita eli markkinoiden, niillä käytävän kilpailun ja toisaalta valtiosääntelyn kehitystä. Samalla käydään osittain läpi kulloiseenkin ajankohtaan trendikkäiden talousajatteluiden perusteet läpi. Kuitenkin tuntuu, että alaotsikko ei aivan vastaa kirjaa tai vähintäänkin ymmärtää instituutiot suhteellisen kapeasti. Instituutiot ovat nimittäin paljon muutakin kuin kilpailu ja sääntely.
