Tanssii karhujen kanssa – eli mitä tehdä osakkeilla koronakriisissä?

Analyysi | Teksti: Mikko Vanhala

This time is different.

Tätä Kenneth Rogoffin ja Carmen Reinhartin vuonna 2009 kirjoittaman kirjan nimeä on toisteltu koronakriisin yhteydessä jatkuvasti. Rogoff ja Reinhart toteavat kirjassaan, että kyseessä on kenties englannin kielen neljä kalleimmiksi osoittautunutta sanaa. Kriisejä ei ole koskaan osattu odottaa, vaan ”tämän kerran” on ajateltu olevan erilainen, eikä siis mitään kriisiä ole tulossa, vaikka aiemmasta opitut merkit siihen viittaisivat. Esimerkiksi The Economistin kolumnisti John O’Sullivan kirjoitti joulukuussa 2019 artikkelissaan Recession? Don’t bet on it, kuinka markkinat saattaisivat hyvinkin välttyä pitkään povatulta taantumalta. Sitten tuli korona ja muutti kaiken.

Korona lienee vaikuttanut ennen kaikkea odotuksiin yritysten tuloksista – –, kun asiakkaiden määrä on äkkiä vähentynyt dramaattisesti.

19. helmikuuta amerikkalainen S&P 500 -indeksi kävi kaikkien aikojen huipussaan, lähes 3 400 pisteessä, mutta vain kuukautta myöhemmin indeksistä oli sulanut jo yli 30 %. Markkinoiden laskiessa yli 20 % edellisestä huipustaan puhutaan usein ”karhumarkkinoista” (bear market). Sama syöksy on nähty eri puolilla maailmaa. ”Sijoittajien pelkokertoimeksi” kutsuttu rahoitusmarkkinoiden volatiliteettia, eli tuottojen keskihajontaa, mittaava VIX-indeksi (Volatility Index) on noussut kolmessa kuukaudessa hurjat 240 % ja käynyt korkeimmillaan jopa 450 % helmikuun puolivälin tasoaan korkeammalla. Indeksi on sittemmin kuitenkin laskenut ja kirjoitushetkellä (18.5.) se on noin 100 % helmikuun puolivälin tasoa korkeammalla.

Korona lienee vaikuttanut ennen kaikkea odotuksiin yritysten tuloksista. Monien yritysten, erityisesti hotelli- ja ravintola-alalla, liiketoimintaympäristö on saattanut kokea valtavan muutoksen, kun asiakkaiden määrä on äkkiä vähentynyt dramaattisesti. Monet yhtiökokoukset siirrettiin keväältä syksylle, ja on hyvinkin mahdollista, että monet yhtiöt leikkaavat osinkojaan. Osakkeiden hinnat ovat laskeneet sekä Suomessa että maailmalla huomattavasti. Laskun taustalla lieneekin odotettujen tulosten laskun diskonttaus hintoihin sekä kasvanut epävarmuus tulevaisuuden suhteen.

Sijoittajilla on nyt tarjolla melko
vähän vaihtoehtoja osakemarkkinoille.

Pörssi-indeksit ovat kuitenkin nousseet nopeasti pohjalta. On mahdollista, että yritysten osingot ja tulokset eivät olekaan heikentymässä niin paljon kuin arveltiin, tai että markkinat aluksi ylireagoivat koronauutisiin. Keskuspankit ovat ilmoittaneet valtavista elvytyspaketeista ja hallitukset tukevat yrityksiä. Tällä kaikella pyritään rakentamaan luottamusta siihen, että yritykset selviävät koronakriisin yli.

On myös huomattava, että sijoittajilla on nyt tarjolla melko vähän vaihtoehtoja osakemarkkinoille: esimerkiksi niin lyhyemmistä kuin pidemmistäkin bondeista, eli joukkovelkakirjalainoista, on tarjolla lähinnä negatiivisia tai hyvin matalia tuottoja. Voisi kuvitella vaihtoehtoisten sijoituskohteiden vähyyden näkyvän osakkeiden ylipainotuksena sijoittajien salkuissa. On mahdollista, että näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta osakemarkkinoille on syntynyt kupla, joka puhkeaa, jos odotukset koronan toisesta aallosta realisoituvat. Jos julkistettujen elvytystoimien vaikutus on jo hinnoiteltu osakekursseihin, tarvitaan uuden paniikin iskiessä vielä lisää toimia.

Myös raaka-ainemarkkinoilla on nähty poikkeuksellisia aikoja. Huhtikuun loppupuolella WTI-öljyn (West Texas Intermediate) toukokuussa fyysisesti toimitettavat futuurit laskivat ennennäkemättömän alas: pörssipäivän päättyessä 21.4. yhden futuurisopimuksen hinta oli -37,63 $, eli ostajalle maksettiin öljytoimitusten vastaanottamisesta. Ostajien varastot olivat jo täynnä, ja kun toimituksia ei haluttu ottaa vastaan, sopimuksista yritettiin päästä eroon hinnalla millä hyvänsä.

Öljyfutuurien hinta ei ole koskaan
käynyt negatiivisella puolella.

Öljyn hinta on ollut vuoden alusta asti laskussa, ja varastot oli jo aiemmin ostettu täyteen halpaa öljyä. Öljyn ylitarjonta ja koronasta aiheutunut öljyn kysynnän lasku johtivat yhdessä hintojen poikkeukselliseen romahdukseen – öljyfutuurien hinta ei ollut koskaan aiemmin käynyt negatiivisella puolella.

Matkustusrajoitteita on vähitellen alettu purkaa, mikä saattaa hyvinkin lisätä öljyn kysyntää ja nostaa sen hintaa. Muun muassa Venäjä ja Lähi-idän öljyntuottajamaat kärsivät matalasta öljyn hinnasta ja Saudi-Arabia ilmoittikin toukokuun toisella viikolla aikovansa leikata öljyntuotantoaan hintojen nostamiseksi. Mahdollinen koronan toinen aalto langettaa kuitenkin edelleen varjonsa myös raaka-ainemarkkinoille.

Miten hyötyä laskevista markkinoista tai kurssien heilahteluista?

”Paniikki on sijoittajan paras ystävä”, kirjoitti pokeriammattilainen ja sijoittaja Aki Pyysing Viisas Raha -lehdessä maaliskuun alussa (Viisas Raha 2/2020). Ehdottomasti tärkeintä volatiliteetin kasvaessa onkin olla itse panikoimatta, vaikka muut panikoisivat. Myymällä omistuksiaan hintojen laskiessa voi helposti aiheuttaa itselleen suuria tappioita. Laskumarkkinoista voi hyötyä esimerkiksi käänteisten ETF:ien, johdannaisten tai shorttauksen eli lyhyeksi myynnin avulla. Käänteiset ETF:t (exchange traded fund, pörssinoteerattu rahasto) toimivat samalla tavoin kuin tavallisetkin ETF:t, mutta niiden arvon kehitys on täsmälleen vastakkaissuuntainen kuin tavallisen ETF:n.

Johdannaisilla, kuten bull- ja bear-sertifikaateilla, on sama vaikutus: kohde-etuuden arvon noustessa bull-sertifikaatin arvo nousee ja bear-sertifikaatin arvo laskee. Sertifikaateilla saa muodostettua helposti suurempiakin vipuja, joilla on mahdollista tehdä isoja voittoja, jos uskoo vahvasti markkinoiden olevan kehittymässä juuri tiettyyn suuntaan ja on valmis ottamaan riskiä.

Markkinoilla on koettu melkoista vuoristorataa. On vaikea sanoa, mikä varsinaisesti on markkinoiden nopeiden palautumisten takana.

Shorttaaminen eli lyhyeksi myynti puolestaan tarkoittaa ostamisen ”vastakohtaa”: osake lainataan välittäjältä, myydään eteenpäin ja ostetaan tietyn määräajan jälkeen takaisin. Tällöin shorttaaja tekee voittoa, jos osakkeen hinta on tänä aikana laskenut. Vaikka shorttaamalla ja vivutetuilla sijoitustuotteilla voi tehdä huomattavia voittoja nopeasti, voi niillä myös hävitä todella paljon, jos omat arviot markkinoiden kehityksestä eivät pidäkään paikkaansa. Markkinat ovat viime viikkoina menneet vauhdilla alamäkeen, mutta yksittäisinä päivinä on nähty myös hurjia nousuja. Esimerkiksi 24.3. OMX Helsinki PI -indeksi nousi yhden päivän aikana 6,4 %.

Ostohousut jalkaan?

Markkinoilla on koettu melkoista vuoristorataa. On vaikea sanoa, mikä varsinaisesti on markkinoiden nopeiden palautumisten takana: Ovatko sijoittajat ylioptimistisia tulevaisuuden suhteen? Tai ovatko keskuspankkien toimet luoneet realistisempia odotuksia tulevasta? Vai oliko kurssien aiempi jyrkkä lasku vain markkinoiden ylireagointia?

On joka tapauksessa todennäköistä, että monet yhtiöt leikkaavat osinkojaan, sillä kulutuskysyntä ja sen myötä monien yritysten tulokset tulevat laskemaan merkittävästi. Tulevan kesän ja syksyn aikana saatetaan nähdä myös yritysjärjestelyjä, sillä laskeneet markkina-arvot saattavat hyvinkin saada niin kotimaiset kuin ulkomaisetkin kilpailijat kiinnostumaan yrityskauppojen mahdollisuuksista.

Olisiko nyt siis aika vetää kaapin pohjalla lojuneet ostohousut jalkaan ja rynnätä markkinoille? Mahdollisesti. Nousupäivät saattavat kuitenkin olla vain tanssia karhujen kanssa – karhumarkkinat voivat palata, jos koronan toinen aalto luo uuden paniikin markkinoille. Toisaalta rokotetta kehitetään vauhdilla ympäri maailman, ja kaikki lupaavat uutiset lääkeyhtiöiltä ja tutkijoilta valavat lisää uskoa pandemiasta selviämiseen.

Joka tapauksessa sijoittajan on nyt tärkeintä pitää pää kylmänä ja varoa liiallista innostusta tai paniikkia.

Jatka keskustelua:

Tutkimus ei ole päätöksentekoa

Kommentti | Teksti: Eetu Mänttäri

Koronakriisin puhjettua täysiin mittoihinsa tilasivat ministerit Katri Kulmuni (kesk.) ja Mika Lintilä (kesk.) suomalaisilta eturivin taloustieteilijöiltä raportin, jossa kartoitetaan Suomen mahdollisia teitä ulos pandemian aiheuttamasta talouskriisistä.

Raportin julkistuksen aikoihin järjestettiin talouskriisejä käsittelevän erikoiskurssin huipentumana webinaari, jossa raportin laatineen työryhmän jäsenet Vesa Vihriälä, Roope Uusitalo, Sixten Korkman ja Suomen oma Nobel-mies Bengt Holmström keskustelivat koronakriisistä ja vastasivat yleisön kysymyksiin myös itse raporttiin liittyen.

Raportti peräänkuuluttaa elvyttämistä, mikä ei varmasti kellekään vastasykliseen talouspolitiikkaan tutustuneelle tai ylipäätään talouskriisejä kokeneelle ihmiselle tullut yllätyksenä. Esiin nousee myös Suomen tarve sopeuttaa julkista taloutta tulevaisuudessa muun muassa rakenteellisista syistä. Varsin järkevän kuuloisia ehdotuksia, joita kohtaan harvalla lienee kärkevää kritiikkiä esitettävänään.


Maalaisjärjen kanssa yhteensopiva puhe tuntuu julkisessa keskustelussa jääneen erään koulutuspoliittisen maininnan jalkoihin.

Työryhmän ehdotuksiin sisältyy myös tapoja torjua ilmastonmuutosta. Valtavirran suomalaiset taloustieteilijät eivät halua päästöjen vähentämisen jäävän kriisinkään myötä taka-alalle. Tämäkin tuntuisi olevan varsin itsestään selvää ottaen huomioon aiheen saaman mediahuomion määrän. Ilmastonmuutoksen torjunnan merkitys on kaikille selvää talouden tilasta riippumatta, eikä talouskaan voi toimia luonnon ja yhteiskunnan rapistuessa sen ympärillä.

Kuitenkin kaikki tämä varsin maltillinen ja maalaisjärjen kanssa yhteensopiva puhe tuntuu julkisessa keskustelussa jääneen erään koulutuspoliittisen maininnan jalkoihin. Raportissa nimittäin mainittiin lukukausimaksut yhtenä talouden sopeuttamisen keinona.

Ja tästäkös soppa syntyi.

Muun muassa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n (jonka piiriin myös Kapitaalia julkaiseva KTTO ry. kuuluu) Twitter-tilillä julkaistiin raportin tiimoilta seuraava twiitti:

@ylioppilaskunta, 8. toukokuuta

”Hei Vihriälä ja kumppanit! Tässä muistin virkistyksenä, mitä lukukausimaksuilla EI saavuteta:
1. Elvytystä
2. Osaamisen lisäämistä
3. Nopeampaa työelämään siirtymistä
4. Yhtään mitään muuta kuin epätasa-arvoa ja pahoinvointia”


Miksi taloustieteilijöille usein käy juuri näin?


En tässä pyri kumoamaan tätä taloustieteelliset perustelut jokseenkin sivuuttavaa kannanottoa. Tiedostan HYY:n tehtävän olevan opiskelijoiden edun ajaminen, ja ensi alkuun ulostulo onkin siihen tarkoitukseen varsin järkevä. Mitenpä jäsenistön rahanmenon lisääminen olisi sen edun mukaista?

Tarkoitukseni ei olekaan purra ruokkivaa kättä, eikä myöskään laulaa sen lauluja, kenen leipää syön, vaan nostaa esiin kysymys siitä, miksi taloustieteilijöille usein käy juuri näin?

Miksi taloustieteilijöiden lausunnot ja politiikkaehdotukset herättävät julkisessa keskustelussa niin vahvaa tunteiden paloa, että toisinaan koetaan jopa tarvetta spekuloida niiden taustalla olevan piilotettuja agendoja?

Vuoden 2019 syksyllä ryhmä taloustutkijoita julkaisi Aalto-yliopiston professori Matti Liskin johdolla liikenne- ja viestintäministeriön tilauksesta raportin, jossa selvitettiin tapoja saavuttaa hallituksen kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet. Selvityksessä päädyttiin esittämään päästölupien huutokauppaamista muun muassa polttoaineiden jakelijoille. Kuten lukija saattaa muistaa, tästäkin nousi valtava kohu. Bensaa oltiin  yhtäkkiä laittamassa kortille Neuvosto-Suomen hengessä, koska maamme autoilijoita ei vielä ollut tarpeeksi hakattu. Nämä varsin tunteita herättävät sosialistisen piiloagendan olemassaololla leikittelevät ilmaisut eivät ole omaani, vaan Kauppalehden toimittajan Olli Herralan käsialaa:

@OlliHerrala, 22. lokakuuta. 2019

”Bensa pannaan kortille, koska autoilijaa ei ole tarpeeksi hakattu. Seuraavaksi kortille menevät kai leipä ja liha. Kuin puolalainen hampurilainen: lihakortti kahden leipäkortin välissä.

”Idean” takana ovat Aalto-yliopiston taloustieteilijät. Eläköön säännöstely ja Neuvosto-Suomi.”

Asialla olivat tietysti nuo samat veijarit, taloustieteilijät.


En pidä huonona sitä, että tällaiset ehdotukset herättävät kritiikkiä. Kansakuntana meillä tulee olla arvoja, joiden takana voimme seistä.

On tällaisten lausuntojen perusteella varsin helppo kuvitella, että taloustieteilijät ovat vain eliitin kätyreitä toivoessaan suomalaisen koulutusjärjestelmän tekemistä pienituloisille saavuttamattomaksi tai radikaaleja ekososialisteja vaikeuttaessaan yksityisautoilua. Lukukausimaksut ja bensan saannin rajoittaminen ovatkin esimerkkejä niistä taloustieteellisesti perustelluista politiikkakeinoista, jotka tavallisille velkaa vieroksuville ja tasa-arvoista hyvinvointivaltiota kannattaville suomalaisille kuulostavat uusliberaalilta vähäosaisten kyykyttämiseltä tai cityvihreältä sekoilulta.

En pidä huonona sitä, että tällaiset ehdotukset herättävät kritiikkiä. Kansakuntana meillä tulee olla arvoja, joiden takana voimme seistä. Joillekin näitä arvoja edustaa vapaa yksityisautoilu, joillekin maksuton koulutus tai vaikkapa äitiyspakkaus. Kyseessä on asioita, jotka ovat meille itsessään tärkeitä. Näitä asioita halutaan puolustaa arvosyistä, vaikka jokin toinen vaihtoehto voisi olla ratkaisuna kustannustehokkaampi tai ekonomisteja enemmän miellyttävä. Kritiikki ja vaikuttamisyritykset kuitenkin kohdentuvat onnettomasti asiantuntijoihin, eivätkä poliitikkoihin, jotka näitä ehdotuksia mahdollisesti täytäntöön ajaisivat.


Raportin tarkoitus ei ole olla mediaseksikäs pläjäys arvoihin perustuvia ideoita ja lupauksia, joilla poliitikko tulee valituksi uudestaan, vaan yhden tieteenalan tutkimukseen pohjautuva arvio siitä, miten politiikan tai taloudellisten realiteettien asettamat tavoitteet voitaisiin saavuttaa

Mainitsemassani webinaarissa Sixten Korkman lohdutti kuulijoita toteamalla opiskelijoiden edunvalvonnan ja poliittisen prosessin kankeuden tekevän lukukausimaksut täysin mahdottomiksi toteuttaa, ainakin usean vuoden ajaksi. Miksi tällaista sitten ehdotetaan, jos ehdottajatkaan eivät usko ehdotuksensa toteutumiseen? Kajoavatko taloustieteilijät yhteiskunnalle itsessään arvokkaisiin asioihin vain provosoidakseen, vai eivätkö he itse jaa näitä suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja? Eikö olisi viisasta keskittyä finanssi- ja ympäristöpoliittisiin suosituksiin, etteivät ne jäisi tällaisten koulutuspoliittisten heittojen varjoon pönkittäen taloustieteilijöiden kylmän pragmaattista mainetta entisestään?

Niin, järkeähän siinä olisi, jos kyseessä ei olisi nimenomaan asiantuntijalausunto.

Raportin tarkoitus ei ole olla mediaseksikäs pläjäys arvoihin perustuvia ideoita ja lupauksia, joilla poliitikko tulee valituksi uudestaan, vaan yhden tieteenalan tutkimukseen pohjautuva arvio siitä, miten politiikan tai taloudellisten realiteettien asettamat tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Arvokysymykset jätetään päätettäviksi poliittisessa prosessissa, jonka osana taloustieteilijät eivät päätöksentekijän roolissa ole.


Raporttia kohtaan esitetty yksinkertainen, sen johtopäätökset kiistävä twiitti on kuitenkin älyllisesti varsin laiska ja täysin väärin kohdentunut vaikuttamisyritys.

Olisikin varsin huonoa brändäystä nimetä ehdotuksia sisältävä paketti ”kipupaketiksi”, jos kyseessä olisi poliittinen ohjelma. Päätöksentekoprosessissa ei tuollainen nimitys liene järin hedelmällinen tapa kosiskella äänestäjiä seuraaviin vaaleihin. Tässäkin piilee asian ydin: taloustieteilijät eivät ole poliitikkoja, joten heidän ei ole tarpeen käyttäytyä poliitikkojen tavoin.

HYY:n esittämä kritiikki järjestön tämänhetkisten arvojen vastaisia politiikkatoimia kohtaan on varsin perusteltua. Erityisesti tapauksessa, jossa ollaan uhraamassa hyvinvointiyhteiskunnan ”pyhää lehmää”, maksutonta koulutusta, talouspolitiikan alttarilla, on ymmärrettävää, että opiskelijoiden etujärjestö älähtää. Raporttia kohtaan esitetty yksinkertainen, sen johtopäätökset kiistävä twiitti on kuitenkin älyllisesti varsin laiska ja täysin väärin kohdentunut vaikuttamisyritys, eikä ole mielestäni se tapa, jolla opiskelijoiden etua tulisi ajaa.

Koronakriisin ja yleisen tyytymättömyyden myötä esillä ollut asiantuntijuuden politisointi on mitä ilmeisimmin yhteiskunnassamme esiintyvä ilmiö. Vaikkei HYY twiitissään tähän suoraan syyllistykään, tuntuu se tulkitsevan Vihriälän ryhmän raportin poliittisena kannanottona. Tämä osoittaa perin vahingollista asiantuntijoiden roolin väärinymmärrystä.

Vaikka itsekin suhtaudun lukukausimaksuihin epäilevästi, on varsin surullista, että maamme parhaan ja tutkimusyliopistona profiloituvan opinahjon opiskelijoiden kattojärjestö osallistuu kannanotoissaan tällaisen väärinymmäryksiä ruokkivan ilmapiirin vahvistamiseen.




Kuvat: Vihriälä – ETLA, Ministerit – Laura Kotila / Valtioneuvoston kanslia CC-BY-4.0

Jatka keskustelua: